Tässä videossa (TNC:172 Kennedy-Nixon First Presidential Debate, 1960) havaitaan varsin selkeästi silloisen yhteiskuntatilanteen luonne ja JFK:n jopa ylivoimainen paremmuus Nixoniin verrattuna > JFK paljastui tuon väittelyn aikana erittäin perehtyneeksi ja valistuneeksi ehdokkaaksi, joka mm. nimen omaan osasi nähdä yhteishyvän ja reaalitalouden prosessit keskeisimpinä kehittämisen ja parantamisen kohteina yhteisön parhaaksi.
Hän mm. ymmärsi tämänkin väittelyn perusteella oikein hyvin, kuinka reaalitalouden-yhteiskunnan prosessien ja elementtien väleillä vallitsee oleellisia vuorovaikutussuhteita, ja kuinka niitä on ohjattava yhteisön parhaaksi valtion taholta eikä rahataloudellisten intressien mukaan > Esim. videon kohdassa 21 - 24 minuuttia Kennedyn selityksessä kysymykseen tämä ilmenee hyvin.
Richard Nixon sen sijaan jäi JFK:n ylivertaisen tuollaisen perehtyneisyyden varjoon, jossa hän yritti yhtäältä peesata sillä tavalla sopivasti, ettei nolaisi itseään aivan suoralta kädeltä Kennedyyn verrattuna. Toisaalta hän yritti harjoittaa JFK:n näkemysten kyseenalaistusta, jotta mustamaalaisi riittävästi JFK:n ehdokkuuden > Nixon siis oli kyyninen ja katala peluri.
Ja kaikissa tuollaisissa pelaamisissaan hän epäonnistuikin eikä sellainen jäänyt silloiselta Yhdysvaltain kansalta huomaamatta, koska väestö oli silloin sen verran valistunutta kansallisvaltioperiaatteiden huomassa ylläpidettävistä kulttuurillisista ominaisuuksista ja systeemeistä > JFK valittiin selkeästi presidentiksi.
Lisäksi Nixon vaikutti ihan persoonaa myöten kuin vastakohdalta Kennedyyn verrattuna: Nixon oli jäyhä sekä tylyn ja vanhoillisen oloinen JFK:n oltua puolestaan vireän energeettinen, edistyksellinen ja ihmisläheisesti sosiaalinen.
Ja länsieliitin missioihin perehtyneenä huomaan nyt, kuinka Nixon oli selvästi elitistinen ja silloisen rahatalousvallan hyväksi työskennellyt agentti, jonka myöhempi presidenttiys vuosina 1969-74 sitten aloittikin todella voimalla talouseliitin ja rikkaimmain 1%:n junaileman "uusliberalismin" ja globalisaation toteuttamisen länsimaihin osana imperialistisia ja taloususkonnollisia mielihalujaan.
JFK oli tuon väittelyn aikaankin juuri tällaista kehitystä vastaan, ja ehdottoman tarkkaan kansallisvaltioperiaatteiden kehittämisen puolella - Hän oli eliitin parista noussut käännynnäinen, eli havahtunut toimimaan enemmän tavallisen kansan hyväksi kuin rikkaimman eliitin lobbarina.
Tuolloisissa vaaleissa tällainen hyvyys onneksi voittikin, mutta koko maailmanhistorian kannalta tunnetusti ja erittäin valitettavasti eliitille ei sellainen hyvyys kelvannut, vaan JFK otettiin kolmen vuoden kuluttua brutaalisti pelistä pois häiritsemästä rahatalousdiktatuurin ja imperialismin suunnittelua ja toteutusta.
Niinpä tässä nykyisessä "Trump vs. Hillary" -tilanteessa vertailukohtia tuolloiseen tilanteeseen nähden tulee esille erittäin merkittävästi! > Nykyasetelmassahan Trump on profiloitunut vaalikampanjansa myötä kansan ja kansallisvaltioperiaatteiden puolella olevaksi toimijaksi, ja samalla Clinton on jämähtänyt Nixonin kaltaiseksi eliitin ja globalisaation lobbariksi, mutta erilaisen aivopesun kera.
Hyvin mielenkiintosia eroja onkin näiden kahden eri aikakauden vastakkainasetteluja vertailtaessa > Nixon vs. JFK -vastakkainasetelmassa se hyvyys kansan parhaaksi tuli demokraattien puolelta, mutta nykyvastakkainasetelmassa on päin vastoin, kun demokraatit on valjastettu etenkin Obaman valtakauden myötä edelleen hyvin vahvasti rikkaimman eliitin imperiaalimission toteuttajaksi.
Osittain tuollaisista eri aikakausien välisistä eroista johtuu se, kuinka USA:n (länsimaiden) nykyväestöillä on hyvin vaikeaa hahmottaa väestöjen parhaaksi tehtävää politiikkaa, koska demokraatteihin nykyään iskostettua uusliberalismia ja "edistyksellisyyttä" (the progressives) pidetään valtamedia-aivopesun tuloksena "hyvyytenä", kun samalla republikaaneihin on leimautunut sellaista konservatiivisuutta ja nationalismia, jota saman aivopesun myötä pidetään "pahuutena" - Kansallisvaltioperiaatteiden kansan hyväksi toimivaa prosessia ei enää osata nähdä saati käsitellä yhtä hyvin kuin 1960-luvun alussa.
Tosin näiden eri aikakausien "hyviksinä" profiloituneiden JFK:n ja Donald Trumpin väleillä on kuitenkin eroja, joka toki osaltaan juontaa juurensa näiden eri puolueiden sisältöihin > JFK oli aikanaan tuon em. perehtyneisyytensä lisäksi myös hyvin kultturelli ja sivistynyt persoona, mikä sopi demokraattien pirtaan. Samaa ei kuitenkaan voida sanoa Trumpista, joka on nykydemokraattien käsissä aseena republikaanien ja etenkin kansallisvaltioperiaatteiden mustamaalaamiseen.
Vaikka Trump on selvästi perehtynyt kansallisvaltioperiaatteiden uudelleen käyttöön nostamisen tärkeyteen, niin hänen syvällinen ymmärtämisensä kulttuurin ja ihmisyyden parhaista puolista on huonompaa kuin se oli JFK:n tapauksessa.
Tämä puolestaan osaltaan kertoo yleisestikin siitä, kuinka kulttuurirappio on edennyt länsimaissa ja on tuottanut esim. 1960-luvun alkuun verrattuna myös huonompaa johtaja-ainesta - Siinä esim. emme voi olla täysin varmoja Trumpin hyvistä aikeista osana republikaaneja, ja petoksen vaaraa on enemmän kuin oli JFK:n aikana demokraattien puolelta.
Tässä nykytilanteessa on kuitenkin tärkeää huomata, kuinka Trump-ilmiöön liittyvä kansannousu on osa juuri sellaista valveutumisprosessia, joka on alkanut näkemään länsieliitin ko. globalisaatiomission yhteisöjen tuhoksi tapahtuvana pahuutena, ja tunnistaa sen sijalle otettavien kansallisvaltioperiaatteiden tärkeyden parempaan maailmaan > Siksi nykyasetelman epäoptimaalisuudesta huolimatta Trump on selvästi parempi ehdokas kuin Hillary Clinton!
Clintonin presidenttiys tietäisi vain saman globalisaatiomission jatkumista varmasti yhä pahemmaksi ja yhä katastrofaalisemmin kansallisvaltioperiaatteet murhaavaksi prosessiksi, mutta Trumpin presidenttiys olisi edes jarru tai kääntämisen yritys siitä pois paremmille vesille.
Selvää kuitenkin on se, että vaikka Trump osoittautuisikin sanojensa mittaiseksi ja hyväksi kansallisvaltioperiaatteiden uustoteuttajaksi, niin silti länsieliitin globalisaatiota puuhaava valtaliitto yrittäisi sitten jatkossa kaikella tapaa sabotoida Trumpin presidenttiyden joko epäonnistuvaan katastrofiin tai taivuttaa sen "ruotuun" jollakin tavalla....
Katalimmissa skenaarioissa voisi olla jopa niin, että Trumpin presidenttiys olisi tarkoituksellisesti kansallisvaltioperiaatteet "huonoiksi" leimaava psykologinen operaatio, jonka perusteella globalisaatiota puuhaava eliitti pääsisi muka osoittamaan, ettei "nationalismilla" olisi enää mitään sijaa - Näinkin humaanit ja edistykselliset kansallisvaltioperiaatteet mustamaalattaisiin lopullisesti eliitin imperiaalimission (NWO:n) hyväksi...
Trumpin mahdollinen vaalivoitto ei siis vielä takaa mitään siinäkään mielessä!
Toisaalta Trumpin vaalivoitto olisi kuitenkin siis merkki nousevan valistumisen ottamisesta vakavana ja tarpeellisena yhteiskuntavoimana! - Galluppienkin perustella vaikuttaa siltä, että Trumpin voitto olisi joka tapauksessa hyvinkin todennäköinen....
Nämä eri aikakausien erot eri puolueiden piirissä tapahtuvissa "globalisaatio vs. kansallisvaltioperiaatteet" - taisteluissa on se mielenkiintoinen pointti, jossa nähdään kulissien takaisten eliitti- ja rahatalousvoimien (globalisaatio) käyttäneen JFK:n jälkeen eri puolueita ja eri ismejä eri aikoina eri tavalla hyväkseen.
JFK oli siis 1960-luvun alussa se presidentti, joka onnistui edes hetkeksi ja edes osaksi irrottamaan demokraattipuolueen ko. eliitti-intresseistä hyvyyden ja kansan palvelukseen.
Sitten olemme nähneet molempien USA:n valtapuolueiden kaappaamisen takaisin hyvinkin totaalisesti eliitin globalisaatio- ja taloususkontointressien palveluun, jossa vuoroillaan sekä demokraatit että republikaanit ovat olleet sen vallan käytännön vetojuhtina presidenttien(kin) suhteen.
Tässä mielessä on syytä havaita ja muistaa, kuinka Obamaa edeltäneet molempien George Bushien presidenttiydet toimivat juuri em. mukaan tuon vetojuhtaroolinsa lisäksi republikaanipuolueen ryvettämiseksi ja mustamaalaamiseksi sellaiseksi huonoksi "konservatiivisuudeksi ja nationalismiksi", jonka sijalle aivopestiin "vastareaktiona" demokraattipuolueen presidenttiys Obaman kausien "edistyksellisyytenä ja humaaniutena".
Paradoksaalisesti Barack Obama on siis kuitenkin ollut em. puitteissa aivan päin vastainen presidentti kuin JFK oli aikoinaan! - Obamaan liittynyt tämä valhe-petos olikin meille jo viime vuosikymmenellä valveutuneille selvää, koska Obaman jo ensimmäisten vaaliprosessien aikana tuohon demokraattipuolueen (vasemmiston) "edistys- ja humaaniuspuheeseen" ei kuitenkaan liittynyt kunnolla mitään eliitin ja rahatalouden kyseenalaistusta.
Vasemmisto (demokraattipuolue) on siis osoittautunut ns. valevasemmistoksi, joka JFK:n kansallisvaltioperiaatteisiin nähden ja sijaan on pukenut eliitin globalisaation-imperialismin vain pinnallisesti hyvältä näyttäväksi "progressiivisuudeksi" uusliberalismin rajaamana ja muokkaamana.
Trumpin vaalikampanjassa on ollut kuitenkin siihen verrattuna aivan selvää eliitin ja rahatalouden kyseenalaistusta, joka on toki merkki hyvistä aikeista joka tapauksessa! - Nyt valveutuneiden piirissä Donald Trumpilta odotetaankin samanlaista eliitin intresseistä irtiottoa kuin minkä JFK pystyi varsin hyvin edes vähän aikaa tekemään 1960-luvun alussa demokraattina.
Nyt on aivan luonnollista, että sellainen irtiotto tapahtuisi juuri republikaanien puolelta, koska demokraatit ovat olleet eliitin keskeisen mission tärkein pelikenttä viime vuosina ja republikaaneilla on kuitenkin sellaistakin konservatiivisuutta ja nationalistista asennetta, joka osaltaan sopii tähän globalisaation ja valevasemmiston kyseenalaistamiseen ja eliminoimiseen.
Jotta sellainen ei kääntyisi itseään ja jopa kansaa vastaan, niin siihen täytyisi kuitenkin saada enemmän mukaan myös sellaista kultturellia ja humaania sivistystä, jollainen toimi JFK:n aikaisen demokraattipuolueen parista varsin hyvin > Valevasemmiston siis täytyisi tunnistaa oma harhaan joutunut roolinsa transatlanttisen eliitin imperialismin edistäjänä, ja tehdä iso korjausliike....
Em. epävarmuudet ja vaaran paikat ovat siis loppujohtopäätöksenä kuitenkin olemassa Trumpin mahdollisen presidenttiyden piirissä, mutta Trumpin vaalikampanjan eliittivastaisuus ja nationalismi on kuitenkin paljastanut irvokkaasti esille länsieliitin globalisaatiomission antihumaanisuuksineen ja demokraattipuolueen (valevasemmiston) aivopestyn roolin siinä!
Lopuksi >> Tänään (tai pikemminkin Suomen aikaa huomisen tiistain puolella) Trump ja Clinton ottavat siis yhteen ensimmäisessä tv-väittelyssään. Siitä taitaa tulla historian dramaattisimpia ja mielenkiintoisimpia...
Tästä linkistä (Full Hillary vs Trump Debate Posted » Alex Jones' Infowars: There's a war on for your mind!) pääsee Infowars-median tekemään perinpohjaiseen seurantaan ja analyysiin ko. väittelystä.
Mainitsen vielä, että olen parhaillaan valmistelemassa blogiini toistakin USA:n tämän hetken presidentinvaaleihin liittyvää koostetta ja analyysiä, jossa poimin materiaalia Trumpiin liittyneistä FB-postauksistani (noin vuoden ajalta). Siinä mm. paljastuu oman Trumpiin suhtautumiseni evoluutio. Materiaalia on näemmä kertynyt tosi paljon, joten en vielä tiedä tuleeko siitä yksi tosi valtava vai kaksi pienempää blogikirjoitusta...
Joka tapauksessa liitän vielä tämän väittelyn paljastamia asioita siihen yhteyteen, joten ainakin pari-kolme päivää vielä menee sen blogipostauksen julkaisemiseen.....
No comments:
Post a Comment