Toukokuun 2024 ennätyksellisen lämmin loppupuolisko ja sen aiheuttamista luontoilmiöistä havaintoja ja esittelyjä ympäri Suomea

Erittäin runsaana kukkivaa pihasyreeniä (Syringa vulgaris) kuvattuna tiistaina 28.5.2024 Helsingin keskustassa "pikkuparlamentin" vieressä.

Poikkean taas aikomuksistani tekemällä vielä uuden postauksen tämän ennätyslämpimän toukokuun loppupuoliskon sään aiheuttamista ilmiöistä luonnossa -- näin ollen jätän vielä ainakin kesäkuulle (tai jopa pidemmällekin...) sen kuluneen kevään aikana Facebook-seinälleni kertyneiden sisältöjen siirron tänne blogiini.

Tämä jopa ennen näkemättömänkin hurja toukokuinen helleaalto on ollut sen verran mielenkiintoinen luontoilmiöiltään, että siksi päätin tässä jatko-osassa vielä esitellä havaintojani tältä hellejaksolta.

Yllä on siis kuva Helsingistä viime tiistailta 28.5.2024, jossa pihasyreenikukinta oli vielä parhaimmillaan, ja nyttemmin siis äärietuaikaisesti tänään perjantaina 31.5.2024 sen kukinta on koko Etelä-Suomessa jo hiipunut loppupuolelleen; eli aivan kuten tässä viime kertaisessa sää- ja luontoaiheisessa kirjoituksessani ennakoin touko-kesäkuun vaihteeseen.

Ja kuten oli odotettavissa, niin tällä hetkellä normaalisti vasta Juhannuksen tienoilla täydessä kukassa olevia kasvilajeja on jo puhjennut lähes täyteen kukkaan, josta voidaan päätellä kasvukauden etenemisen asteen hypänneen tämän toukohelteen ansiosta jopa 2 - 3 viikkoa etuaikaiseksi tämän ajankohdan normaaliin vaiheeseen verrattuna!

Tätä kirkkaasti osoittavat mm. lupiinien (Lupinus polyphyllus) ja juhannusruusujen (Rosa spinosissima "Plena") kukinnat; muuten tuon juhannusruusun tieteellinen nimi on nykyään muuttunut tuoksi em. nimeksi, kun viime kerralla käytin vielä vanhaa nimeä "Rosa pimpinellifolia "Plena" ".

Yllä olevasta syreenikuvasta havaitaan itse asiassa tämän kasvukauden toinen erikoinen poikkeama (joka ei kuitenkaan suoraan liity tähän nykyiseen helteeseen): 

Nimittäin pihasyreenien kukinnan runsaus on ollut ympäri Etelä-Suomea todella erityisen suurta ja oikeastaan en muista koko elämäni ajalta joidenkin pensaiden kohdalla mitään yhtä runsasta kukintatapahtumaa ko. lajilla!

Toinen ryhmä myös jopa ennätyksellisen runsaana näiden syreenien kanssa tällä viikolla kukkineita kasveja ovat olleet pihlajat -- tämä koskee sekä luonnonvaraisenakin esiintyvää kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) että monia vihjeltyjä lajejakin; näille voi olla täten tulossa loppukesäksi ja syksyksi vastaavasti ennätysrunsas ja siten äärinäyttävä marjasato!...

Kolmas erityisen runsasta kukintaa osoittanut laji on ollut myös n. samaan aikaan näiden em. kanssa kukkinut metsämänty (Pinus sylvestris); siis tämä suomalaisen luonnon peruspuu -- sillä etenkin hedekukintoja on ollut nuorissa versoissaan monissa puissa niin erityispaljon, että niiden latvukset ovat näyttäneet ko. kukinta-aikana voimakkaan ruskeilta.

Tämä viimeisenä mainittu puulaji onkin ollut vastuussa viime viikolta (20. - 26.5.) alkaen siitä, miten tämän hellejakson aikana esiintyneiden ukkosten kanssa ilmenneissä tuulipuuskissa niiden siitepölyä on pöllynnyt ajoittain silminnähtävinä sakeina pilvinä maisemissa ja taivaalla -- tästä ilmiöstä tein myös huomion tässä Fb-julkaisun muodossa tekemässäni ukkosseurannassa viime lauantaina 25.5.2024.

Epäilen vahvasti näiden ennätysrunsaiden kukkimisten eräiksi keskeisiksi syiksi viime vuoden erikoista kasvukautta Etelä-Suomessa, missä ensin silloin keväällä alkanut kuivuus eskaloitui ääripahaksi kesäkuun helteillä, ja jota sitten seurasi runsassateinen loppukesä ja syksy.

Tämänlainen ikään kuin "kidutuksen ja helpotuksen" vuorottelu saattoi hyvinkin triggeröidä näitä em. lajeja tuottamaan viime kasvukauden lopulla "varoiksi" tälle nykyiselle kasvukaudelle ääripaljon kukkia.

Palataanpa sitten tämän vielä menossa olevan erityishelteen vaikutuksiin tässä touko-kesäkuun vaihteessa koko Suomenkin mitassa:

Vesistöissä on nimittäin saavutettu lähes kaikkia Suomen järviä ja meriä myöten oikeastaan myös ajankohdan ennätyksellisiä lämpimyyksiä tässä kuun vaihteessa -- tätä tilannetta voidaan tarkastella (tällä hetkellä näiden linkkien ollessa päivitettynä tälle ajankohdalle) sekä tästä järvien pintavesilämpötilojen kartasta (XX) - (huomio; linkki täytyy laittaa nyt esim. näin) että tästä Suomen merialueiden jääkartasta (XX) - (em. tapaan linkin laittamisen pakote on nyt näin, koska normaali suora laittotapa on täysin estetty).

Näistä nähdään pintavesien ko. huippulämpimyyksissä se, miten Keski-Suomea myöten melkein kaikissa järvissä pintavedet ovat jo reilusti yli +20 astetta, ja varmasti paikoin on saavutettu peräti +25 asteen tienoillakin olevia lukemia pienissä ja matalavetisissä järvissä.

Myös merialueilla on huippulämmintä pintavettä etenkin Suomenlahdella, missä koko lahti ulappaa myöten on jo lämmennyt yli +15 asteen ja rantaviivan lähellä ollaan +20 asteen tienoilla siten, että sisälahdissa on mitattu myös reilusti yli +20 asteen pintavesilämpötiloja: tämä on todella huikeaa meriveden lämpötilannetta tässä vaiheessa alkukesää!

Tuosta merijääkartasta huomataan kuitenkin yksi kylmä poikkeus hyvin kontrastisen erikoisesti; nimittäin edelleen Perämeren pohjoisosassa on jäänyt vellomaan suhteellisen pienelle alueelle sulamatta jäänyttä ajojäälauttaa.

Erikoiseksi tämän tekee sekin, miten kuitenkin myös tuolla päin Suomea mantereella on mitattu hellelukemia useina viime päivinä, ja miten tuon jäälautan heti ulkopuolella olevissa meren rantavesissä pintavesilämpötilat ovat siksi kohonneet Perämerelläkin jo reilusti yli +10 asteen.

Mistä tällainen hyvin erikoinen ko. jäälautan ja sen hyvin lähellä olevien merivesien ajankohtaan nähden kontrastisen hurjan lämpimyyden ilmentämä kahtiajakoisuus johtuu? -- mietitäänpä:

Yhtäältä tuo jäälautta on vielä muisto viime talven ankaruudesta, joka oli merialueilla nimenomaan vuosikausiin ankarin tuolla Perämerellä; eli yksi syy tälle jäälautan hitaalle sulamiselle on se, kun Perämerellä viime talven aikana muodostuneet hyvin paksut jääpeitteet ovat ottaneet aikaa sulaa tavanomaista pidempään.

Toisaalta tuolle jäälauttajäänteen hitaalle sulamiselle on syynä myös se, kun näissä viimeaikaisissa hellesäissä tuolla Perämerenkin alueella tuulet ovat olleet useina päivinä hyvin heikkoja ja ajoittain lähes tyyniä.

Tästä on seurannut kahdenlaista ko. jäälautan sulamista hidastavaa ilmiötä: ensinnäkin jäälautan lähellä paikallinen ilmamassa on pysynyt hanakasti ympäristöään viileämpänä, koska esim. lämpimältä mantereelta ei ole päässyt sille paikalle kunnolla lämpimiä ilmavirtauksia heikon tuulen takia.

Toisaalta heikkojen tuulten takia aallokko on ollut merellä vähäistä ja tuulen paine jäälauttaa kohtaan myös pintapyyhkäisynä vähäistä, jolloin jäälautan tuulihajoaminen ja -leviäminen on jäänyt myös heikoksi, ja moinen jäämöykky on pysynyt siksikin hyvin koossa.

Näin ollen kokonaisuutena tämä jäälautta on saanut helletilanteeseen nähden erikoista jatkoaikaa, mutta mantereen lähellä olevat rantojen pintavedet ovat samalla saaneet kunnon lämmitystä -- näyttäisi kuitenkin siltä, että eiköhän tuo lautta sula viimeistään kesäkuun ensimmäisen viikon myötä jo kokonaan pois, kun sääennusteissa on ensi viikolle näkyvissä myös tuulten voimistumista.

Lapissakin on erikoisia ilmiöitä tämän hellejakson aiheuttamana, josta tässä muutamia huomioitani:

Jo aikaisemmassa kirjoituksessani ennakoin, että pohjoisinta Lappia myöten tunturikoivikot puhkeavat lehteen ennen kesäkuun alkua, ja näin on käynytkin, jota voidaan tarkastella mm. Kelikameroista (XX) -- tämä vihertyminen on siis tuolla myös erittäin paljon etuaikaista maisemien "kesää".

Tällä kertaa tunturikoivikoiden lehteen puhkeamisessa on ollut kuitenkin myös se erikoisuus, missä käsivarren eli Enontekiön Lapin tunturikoivikot puhkesivat lehteen selvästi ennen Utsjoen seudun tunturikoivikoita.

Olen havainnut aikaisempina vuosina sen, että usein tuo lehteen puhkeamisen vaiheisuus Pohjois-Lapissa tapahtuu päin vastaisessa järjestyksessä, joka on siis normaalimpaa: tällä kertaa syynä tähän käänteiseen vihertymisjärjestykseen oli se, miten juuri tähän lehteenpuhkeamisen aikaan tuonne Utsjoen seudulle jäi vain ulottumaan Enontekiötä selvästi myöhäisempään viime päivinä kylmää ilmamassaa, joka on ollut peräisin Uralin seudulle jämähtäneestä erittäin kylmän ilman alueesta.

Katsotaan tässä vielä lopuksi sääennusteita, ja tietenkin siinä tämän helteen kohtaloa:

Nyt näyttää siltä, että helle vetelee viimeisiään tässä viikonloppuna ja yrittää vielä vähän sinnitellä ensi viikon alussa; syynä on se, miten yhtäältä ensin etelästä käsin tapahtuu tässä viikonloppuna epävakaistumista yhä runsaampine ja voimakkaampine ukkosineen.

Sitten lännestä käsin voimakkaampi matalapaine alkaa vaikuttaa Fennoskandian ja Suomen säähän ensi viikon aikana yhä enemmän, joka tuonee viileämpia etelän ja lännen välisiä virtauksia koko Suomeen -- näillä näkymin mistään hurjasta kylmän purkauksesta ei kuitenkaan näytä olevan kyse, koska Suomi jäisi matalapaineen lämpimälle sivulle sen verran kohtuullisesti; helteet siis päättyvät ensi viikolla joksikin ajaksi, mutta ajankohtaan nähden normikesäistä silti voi olla edelleen ajoittaisten sateiden kera...

Tässä helleaallossa ei ole siis tehty ainakaan toukokuun uutta mittaushistorian lämpöennätystä, eli ei olla ylitetty +31 astetta missään -- tällä kuluvalla viikolla on kuitenkin päästy useina päivinä +29 asteen vaiheille monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa; korkein lukema saavutettiin tänään 31.5. Hattulassa, missä mitattiin +29,9 astetta päivän maksimilämpötilaksi.

Hellepäivien lukumäärässä kuitenkin varmistui tänään 31.5. uudeksi mittaushistorian lukumääräennätykseksi 16 kpl. hellepäiviä toukokuussa: tätä voitte tarkastella tästä Ilmatieteen laitoksen tämän kesän 2024 helletilastosta (XX).

Toukokuun 2024 ennätyksellinen helleaalto etenkin Etelä-Suomessa: sää- ja luontohavaintoja sekä kasvukauden analyysiä menneiden toukokuiden säämuistojen kera

Aikomukseni oli aloittaa siirtämään aikaisemmin keväällä tuotettuja Facebook-julkaisujeni sisältöjä tänne blogiini tässä toukokuussa, mutta päätinkin ottaa nyt ensin poikkeuksellisesti ajankohtaisia sää- ja luontoasioita käsittelyyn täältä Etelä-Suomen (yhä tarkastellen akselilta Espoo-Hämeenlinna) näkökulmasta koettuna.

Syynä tällaiseen on se, miten etenkin juuri Etelä-Suomessa viimeisten parin viikon aikana sää on muodostunut huippuerikoiseksi hellemoodin jäätyä päälle, ja miten tämä moodi eskaloituu nyt alkavalla viikolla 22 (27.5. - 2.6.) entisestään saavuttaen Suomen koko meteorologisen mittaushistorian puitteissa ennätystason!

Ennätyksiä on itse asiassa muodostumassa monessakin eri tarkastelukulmassa sekä sään että luonnonilmiöiden suhteen toukokuun viimeiseen päivään mennessä, joten tarkastelen näitä seikkoja tässä. Lisäksi muistelen muita vastaavia huippukuumia sääjaksoja elämäni aikaisilta muilta toukokuilta.

Olenkin jo todennut aikaisemmin, miten Suomen säässä parina viime vuonna on ollut usein toistuvaa ääripääsäiden esiintyminen -- tätä on ollut sekä kylmään että lämpimään suuntaan, ja myös sateisuuden vaihteluissa on ollut ääripäitä kuivuudesta erityisen runsaisiin sateisiin.

Viime aikoina on tosiaan jäänyt päälle poikkeuksellisen ja ensi viikolla siis jopa ennätyksellisen kuuma sääjakso, jonka syynä on ollut ns. sulkukorkeapaine; se on jäänyt vellomaan erikoisen pysyvästi ja vaihtelevasti Fennoskandian ja Länsi-Venäjän ylle siten, että välillä korkeapaineen keskus on ollut enemmän Suomen päällä, ja myös vähän länsipuolellakin sekä toisinaan myös Suomen itä- tai kaakkoispuolella.

Alkavalla viikolla tuon korkeapaineen keskuksen sijoittuminen juurikin enemmän maamme itä-kaakkoispuolelle suo mahdollisuuden kuumimmille mahdollisille ilmamassoille pääsyn etelästä ja kaakosta Suomeen, joten siksi jo ennestään hyvin lämmössä muhinut Etelä-Suomi (ja toki muukin Suomi saa hyvin pikantisti lämpöä) on lähipäivinä ennätyslämmön piirissä.

Ennätyslämpö tarkoittaa mm. sitä, että vuoden 1995 toukokuun kahtena viimeisenä päivänä Lapinjärven Ingermaninkylässä mitattu toistaiseksi voimassa oleva toukokuun lämpöennätys tasan +31 astetta on vaarassa ylittyä!... 

Alkavalla viikolla maanantaista keskiviikkoon on joka päivä mahdollisuus rikkoa tuo ennätys, koska jokaisena noina päivänä vuorokauden maksimilämpötilat kohoavat paikoin +30 asteen tienoille!

Toinen lämpötilaan liittyvä uusi ennätys näyttää jo varmalta: nimittäin hellepäivien lukumäärä toukokuussa on menossa selvästi rikki toukokuun viimeiseen päivään mennessä!

Toistaiseksi voimassa on vuoden 2018 toukokuulta hellepäivien ennätyslukumäärä 14 kpl., mutta koska erittäin todennäköisesti jokainen tämän toukokuun jäljellä oleva päivä on hellepäivä Suomessa, niin tämä lukumäärä rikotaan jo torstaina 30.5., jolloin lukumääräksi tälle toukokuulle tulee jo 15 kpl. hellepäiviä; ja seuraavana päivänä uudeksi ennätykseksi saadaan lopulta 16 kpl. hellepäiviä.

Tässä iltalehden jutussa mainitaan, miten viime perjantai oli jo 9. hellepäivä Suomessa tälle kuulle: Ennuste: Helleputki yltymässä historialliseksi.

Tällä hetkellä näyttää ennusteiden valossa siltä, että tämä nykyinen helleputki olisi jatkumassa keskeytyksettä selvästi kesäkuun eli jopa edelleen viikon 23 (3. - 9.6.) puolellekin saakka -- välillä tuon alkavan viikon 22 lopussa voi olla etelästä käsin sen verran epävakaistumista ukkosineen ja sitten ehkä viilenemistä lännestäkin päin, että helle hieman kyykkää siinä vaiheessa etenkin päivälämpötilojen osalta, mutta on merkkejä sen vielä uudesta voimistumisestakin pian tuon kyykkäämisen perään, tai ainakaan mitään merkittävää kylmenemistä ei ole toistaiseksi näkyvissä etenkään Etelä-Suomeen...

Vielä mainitsen yölämpötilat, koska nekin ovat alkavalla viikolla 22 lämpenemässä edelleen, ja tuo em. viikon lopun epävakaistuminen voi tarkoittaa helleilmamassassa runsaampaa pilvisyyttä ja runsaampaa kosteutta öisinkin, mikä voi nostaa yölämpötiloja entisestään, ja huippulämpimiksi tulevien vesistöjen alkaessa auttaa sitä myös paikoin: 

Näin ollen toukokuun viimeisille öille on tulossa myös ennätyksellistä lämpöä, kun etelässä monin paikoin öiden minimilämpötiloissa voidaan jäädä jopa +15 ja +20 asteen välille -- seurataan, josko tapahtuisi sellainen ennätys, että mitattaisiin ensimmäistä kertaa maamme historiassa toukokuinen trooppinen yö, missä minimilämpötila jäisi +20 asteen yläpuolelle jonakin yönä jossain!...

Tässä on wikipedia-artikkeli trooppisista öistä Suomessa.

Siirrytään sitten tarkastelemaan luonto- ja erityisesti kasviasioita, kun teen havainnollistusta tähän alle siitä, miten viimeaikainen huippulämpö on jo kiihdyttänyt Etelä-Suomen kasvukauden etenemisen astetta lähes ennätykselliseksi, ja tekee ennätyksen touko-kesäkuun vaihteeseen mennessä alkavan viikon ennätyslämmössä.

Tänään sunnuntaina 26.5. Etelä-Suomen kasvistossa jo erittäin paljon tavanomaisesta etuaikaan ajankohtaan nähden edennyt kasvukauden aste ilmenee mm. seuraavina kasvien kehitysvaiheina:

Tuomi (Prunus padus) on jo lopettanut kukinnan kokonaan, mutta parhaimmilleen ovat tulleet kukintaan jo pihasyreenit (Syringa vulgaris), balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja voikukkien (Taraxacum officinale) kukintahuippu on monin paikoin jo ohitettu -- alkavan viikon lopulla eli kesäkuun alkajaisiksi hevoskastanjaa lukuun ottamatta nuo kaikki muut kukinnat ovat jo selvästi hiipumassa loppuun ja varmasti osin ovat silloin jo lopettaneetkin kukinnan.

Omenapuiden (sekä hedelmäpuut että koristeomenat) kukintahuippu oli tämän päättyvän viikon aikana, ja näiden kukinta loppuu kokonaan alkavan viikon ennätyshelteessä.

Sitten samalla tuossa touko-kesäkuun vaihteen paikkeilla nähdään jo tyypillisiä Juhannuksen ajan kukkijoita erittäin etuaikaisessa ja oikeastaan siis jo ennätysvarhaisessa kukinnassa: jo nytkin nähdään niistä kukinnan alussa lupiineja (Lupinus polyphyllus) ja koiranputkia (Anthriscus sylvestris).

Niiden kera tuohon kuunvaihteen aikaan mennessä ovat alkaneet sitten kukkimaan myös mm. muut syreenit (Syringa sp.), juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"), mongolianvaahtera (Acer ginnala), kultasade (Laburnum alpinum) ja myös luonnossa em. lisäksi niittyleinikit (Ranunculus acris).

Kasvukauden erityistä etuaikaisuutta kuvaa nyt myös se, miten jopa kaikkein myöhäisimmin lehteen puhkeavat puulajit ovat jo nyt lähes täysin kesäasuisessa lehtikoossaan Etelä-Suomessa: 

Näistä esim. kaikki tammet (Quercus sp.) ja lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ovat jo tässä kasvuvaiheessa tällä hetkellä, ja niillä ehtii tulemaan alkavan viikon kuumuudessa ennen kesäkuun alkua ilmeisesti ensimmäistä kertaa tunnetussa historiassa täysin kesäasuiset latvukset!

Näin ollen kesäkuu saadaan alkuun Etelä-Suomessa jo ihan juhannukselta näyttävissä maisemissa kauttaaltaan, ja sitten jos lämpöä kesän edetessä edelleen riittää paljon, niin varsinaisena Juhannuksena maisemat saattavat näyttää heinäkuun loppupuolen maisemilta!...

Toki muuallakin Suomessa kesän etuaikaisuutta on lähes vastaavasti jopa Lappiakin myöten: tällä hetkellähän Lapissakin on ollut sen verran lämpöä, että jopa Kilpisjärveä myöten lumipeitteet ovat erittäin etuaikaisesti sulaneet pois.

Kelikameroista (linkkiä ei saa jostain syystä nyt lisättyä ko. sivustolle!...) tarkasteltuna nähdään tällä hetkellä mm. Saanatunturilla enää vain pieniä lumilaikkuja ja alempana maastossa ei lunta ole enää yhtään siellä, vaikka vielä toukokuun alussa siellä oli lähes 1 metrin verran lunta.

Lisäksi Lapin osalta vain ihan pohjoisimmissa osissaan tunturikoivikot eivät ole ihan vielä hiirenkorvalla kasvussa, mutta näillä näkymin ne ehtivät selvästi hiirenkorvalle vielä ennen kesäkuun alkua, joka on myös erittäin etuaikainen kehitysvaihe tavanomaiseen nähden (usein se vaihe on siellä vasta Juhannuksen tienoilla tai vähän sitä ennen).

Järvien ja meriveden pintavesilämpötilat ovat myös tulossa ennätyksellisiin lämpötiloihin alkavalla viikolla, kun jo aikaisemmassa viime viikkojen lämmössä esim. järvissä on viime päivinä jo monin paikoin ylitetty +20 asteen pintavesilämpötiloja Etelä-Suomessa.

Odotettavissa on, että kaikissa etelän järvissä päästään yleisesti alkavalla viikolla +20 ja +24 asteen välisiin pintavesilämpötiloihin (ns. järvihelle), joka on ainutlaatuinen (toistaiseksi) tilanne toukokuun lopussa!

Merivedenkin pintavesilämpötilat nousevat jopa ennen näkemättömästi, kun esim. jo nyt Suomenlahden ulapallakin ovat alkaneet lähestymään +15 asteen lukemat ja sisälahdissa on mitattu järvien tapaan jo jopa +20 asteen ylityksiä! -- tuulista ja meriveden virtauksista ja kumpuamisista sitten riippuu se, miten yleisesti Suomenlahden ulapalla päästään yli +15 asteen pintavesilämpötiloihin alkavalla viikolla...

Tällainen ainutlaatuinen vesistöjen huippulämpö jo tässä vaiheessa kesän alkua saattaa merkitä koko kesänkin jatkolle säähän normaalista paljonkin poikkeavia asioita:

Nimittäin hyvin etuaikaisesti ja voimakkaasti jo toukokuussa lämpenevät vesistöt edesauttavat pitkään jatkollekin tavanomaista lämpimämpiä pintavesilämpötiloja, ja varsinkin jos mitään rajua kylmenemistä säässä ei tapahdu kesän mittaan.

Jo kesän alusta saakka erittäin lämpimät vesistöt edesauttavat sen takia seuraavia sääasioita; yöt alkavat olemaan näiden vesistöjen äärellä erittäin etuaikaisesti ja normaalia voimakkaammin muuta ympäristöään lämpimämpiä.

Lisäksi vesistöjen jo alkukesällä muodostunut huippulämpö voi edesauttaa mm. juuri Suomenlahden osalta koko kesälle sellaista normaalia lämpimämpää jatkoa, missä ukkostilanteissa merivesi alkaa sekä normaalia aikaisemmin että normaalia voimakkaammin yhtäältä vähentämään ukkosta heikentävää (esim. Virosta Suomeen tulevissa ukkosryppäissä) vaikutusta, ja toisaalta etenkin öisin ukkosta edesauttavat ja voimistavat ominaisuudet Suomenlahden piirissä voivat olla huomattavan korostuneita ehkä jo kesäkuustakin alkaen, mutta varsinkin loppukesällä...

Tällä hetkellä on muuten vielä pieni lämpäre ajojäätä sulamatta Perämeren pohjoisosissa, mutta ilmeisesti se ehtii hyvin sulaa kokonaan pois vielä ennen kesäkuun alkamista -- tämä viimeinen merijäätilanne on ollut itse asiassa lähes ainoa normaali ilmiö tässä toukokuun lopulla koko Suomen luonnon mittakaavassa.

Muistellaanpa sitten vielä lopuksi muita huippulämpimiä toukokuun hellesäitä eri vuosilta:

Yllä tulikin jo mainituiksi vuosien 1995 ja 2018 toukokuut, mutta ne olivat keskenään hyvin erilaiset kuitenkin; tuo vuoden 1995 toukokuu oli itse asiassa suurimmalta alkuosaltaan hyvin viileä sisältäen myös sen kuuluisan Äitienpäivän lumipyryn Etelä-Suomessa. Sinä toukokuuna vasta aivan kuun viimeisellä viikolla iski sitten tuo helle, jonka puitteissa saavutettiin se em. +31 asteen helle-ennätys.

Vuoden 2018 toukokuu oli sen sijaan lähes kauttaaltaan hyvin lämmin, ja hellettä mitattiin jo ennen kuun puoltaväliäkin -- vuoden 2010 toukokuu oli tavallaan kuin noiden em. välinen risteytys, missä sen kuun alussa oli viileää, mutta sitten kuun puolivälin paikkeilla iski parin viikon mittainen erityisen kuuma sääjakso kuin taikaiskusta yhtäkkiä, mutta kuun lopussa oli taas viileää.

Näiden huippukuumien toukohelteiden lisäksi mieleeni muistuu vuoden 1993 toukokuu, jolloin erityisesti kuun alkupuolisko oli erityisen lämmin ja useana päivänä erittäin helteinenkin sisältäen kuun alkupuoliskoon nähden ennätysmäärän hellepäiviä.

Ko. lämpöjakson alkuun sattui myös ennätysrunsas koivujen kukinta, jolloin äärirunsas niiden siitepöly ilmassa aiheutti minulle elämäni ainoan kerran ajoittain jopa astmamaisia kohtauksia -- tuon toukokuun 1993 lopussa sää vaihtuikin sitten rajusti kylmemmäksi, ja koko sinä loppukesänä ei silloin enää mitattu tuota toukokuun alun kaltaista hellettä.

Lapsuudestani ja nuoruudestani muistan vielä vuoden 1984 toukokuun, jolloin sen kuun loppupuoliskolla oli myös erittäin pitkään ja kesäkuun puolellekin kestänyt lämmin sääjakso, jolloin oli myös useana päivänä hellettä; olin silloin päättämässä ala-asteen 6. luokkaa Mäntsälässä, ja muistan kuinka melkein jokaisena koulun viimeisen parin-kolmen viikon päivänä kouluun sai mennä helleasussa shortseissa ja ilman mitään takkia.

Tämän lisäksi muistan seuraavan vuoden 1985 toukokuulta sen, miten se oli kuin tuo vuoden 1995 toukokuu; lähes koko kuukausi melkein loppuun saakka oli erittäin viileä, mutta viimeinen viikko oli helleviikko, jolloin silloin koulun yläasteen 7. luokan päätös itselläni (ja yhä siis Mäntsälässä) oli yhtäkkisen kesäinen ikimuistettavasti.

Vielä aivan lopuksi kerron tavallaan päinvastaisen sää- ja luontomuiston vuodelta 1991, jolloin sen kesäkuun alussa astuin armeijan harmaisiin suorittamaan asepalvelusta Vekaranjärven varuskuntaan.

Tuolloin koko toukokuu ja kesäkuun alkupuolisko olivat niin viileitä lähes koko ajan, että vielä jopa kesäkuun alkupuoliskolla lehtipuusto oli edelleen selvästi tulematta täyteen kesäasuun, ja silloin vasta Juhannuksena muistan katselleeni juhannuslomalla kotipihassa Mäntsälässä kukkivaa kotipihlajaa; eli silloin Etelä-Suomessa oli sama kasvuvaihe vasta "jussina" kuin mikä on saavutettu tänä vuonna jo tänä päättyvänä viikkona toukokuussa!

No, sitten sen armeijakesäni edetessä kesäkuun lopulta lähtien alkoi tulla viimein helteitäkin, ja niitä riitti melko paljon heinä- ja elokuussa, missä vielä viimeinen helleaalto oli ihan elokuun lopussakin.

Tässä taas mielenkiintoista sää- ja luontojuttua riittävästi, joten lopetan tekstin tähän, ja todennäköisesti seuraavaksi palaan siihen Fb-materiaalieni siirtohommaan tänne blogiini...

Sometoimintani ja elämäni tilannekatsausta Vappupäivänä 2024: kemikaalivanakultin riitelevästä kyseenalaistamisesta Facebook-seinäni vaivuttamiseen syvään uneen

Täällä blogissani on ollut maaliskuusta saakka taas hiljaista, mutta toisaalta Facebookissa seinälläni olen ollut erittäin aktiivinen samana aikana -- blogissani tässä maaliskuun kirjoituksessani pohdiskelin sometuotantoni sisällön ja tapani jatkoa tälle vuodelle sekä muutenkin elämäntilannettani mm. vanhan äitini omaishoitajana.

Tuo reilun kuukauden mittainen aktiivinen Fb-sometuksen jakso sen jälkeen oli siihen pohdintaani nähden ja aikomuksieni suhteen tavallaan yllätys, koska yhtäältä minun ei pitänyt olla niin runsaasti somepostauksia tekevä tässä keväällä ja muutenkaan jatkossa.

Toisaalta sisällöllisesti tuo erityisen aktiivinen Fb-julkaisujeni sarja oli tyypillinen ja tarpeellinen, kun pääasiallisena teemana siinä oli ns. kemikaalivanauskomusten kyseenalaistaminen ja kritisoiminen aktivismin parissa ottamalla samalla siinä tarkasteluun aiheeseen kuuluvia sosiaalisia ja psykologisia aspekteja -- ja tämän havaitsemani ja analysoimani kokonaiskuvan takia olen alkanut säännöllisesti kutsumaan tätä vanakauhun ilmiötä termillä "kemikaalivanakultti / vanakultti".

Tässä maaliskuisessa blogikirjoituksessani myös jo pohdin tätä kulttia ja sen piirteitä ennen tuota Fb-julkaisujen runsastunutta sarjaa, joten siinä mielessä on ollut selvää ja ajankohtaista jatkumoa käsitellä sitä edelleen tuohon äskettäiseen runsaaseen tapaan myös Fb-seinälläni ja parissa muussa Fb-ryhmässäkin, vaikka se myös aiheutti riitaisia tilanteita.

Sekä tämän aihepiirisisällön että muutenkin tämän someaktiviteettini runsauden suhteen koen kuitenkin nyt, miten tämä mennyt reilu kuukausi tässä toiminnassani on ollut ainakin osaksi virhe, ja myös tarpeettoman rasittavana monenlaista huonoa mieltä itselleni(kin) aiheuttanut vaihe.

Kun samaan aikaan minun on täytynyt yhtäältä keskittyä äitini omaishoitajana toimitettaviin "töihin" (itse asiassa myös koko tämä Vappu on mennyt tällä kertaa äitini luona näissä merkeissä) ja siinä samalla yrittää tehdä sitä omaa vuodenkierron seurannan valokuvaamisprojektiani sekä Espoossa että Hämeenlinnassa, niin on ollut selviö koko tämän viime aikaisen riitelevänkin someaktiviteetin mukana kontolleni aiheutunut ylirasitus ja sen seuraukset.

Siksi nyt on selvinnyt todella tämän someaktiviteetin myötä itselleni se, miten tällainen sometus ei oikeastaan toistaiseksi sovi nykyiseen elämänvaiheeseeni eikä ilmeisesti pitkään aikaan jatkossakaan, kun se aiheuttaa liikarasitusta ja herkistää minua sen kautta mm. ärtymykselle, surullisuudelle ja ahdistukselle.

Sen herkistymisen negatiiviselle olen nyt huomannut siitäkin, miten tuolla Facebookissa nämä toimittamani ko. kultin ja uskomustensa kyseenalaistamiset ovat aktivoineet juurikin em. riitelevissä merkeissä joitakin sellaisten puolustajia suoraan vastakritiikkiin minua ja tuottamaani informaatiota kohtaan.

Sen myötä jouduin tuossa huhtikuun loppupuolella useaan kertaan Fb-ympäristössä liikaa hedelmättömään kiistelyyn heidän kanssaan ja ärtymyskynnykseni ylittyi monta kertaa siinä samalla, mistä puolestaan oli tuloksena huonoa riitelyä.

Sellainen sitten eskaloitui mm. siihen, että n. 10 - 20 Fb-kaveria poisti minut kaverilistaltaan huhtikuun aikana, ja vastaavasti minäkin olen nyttemmin joutunut pari-kolme poistoa ja estoa tekemään jossain määrin vastoin periaatteitani (yleensä siis minulla on hyvin korkea kynnys poistaa Fb-kavereita), koska haluan mm. inttäjiltä ja syyllistäjiltä nyt rauhaa -- mutta ei siitä sen enempää.

Pahoittelen joka tapauksessa siis sitä, miten tästä on tullut tavanomaista negatiivisempaa miellettä joillekin Fb-kavereilleni itsestäni ja toiminnastani!

Toisaalta on ollut myös ihan oikein kovasanaisestikin kyseenalaistaa tätä vanauskomusten vyyhtiä (sisältäen myös koko säänmuokkauksen aihepiirin), koska siinä on tullut vakavasti esille sellainen älyllinen epärehellisyys ja fanaattisuus sellaisten virheajatusten promotoinnissa, että se on tuonut esille aktivismin ja ns. maailmanparantamisen valheellisia, typeriä ja siksi myös haitallisiakin piirteitä.

Toisaalta on toki hyvä, että nämä negatiiviset ja myös sosiaalisestikin haitalliset asiat ovat nyt tulleet ilmi näistä riitelevistä tilanteista huolimatta, ja olenkin hyvilläni siitä, miten olen itse voinut paljastaa sitä analyyttisillä ja tarkkanäköisillä kyvyilläni!

Ja minun on vain sanottava edelleen painokkaasti totuuden puolustajana, etten mitenkään voi omaksua virheellisiä tietoja mm. juuri sään käyttäytymisestä ja meteorologiasta tähän aihepiiriin liittyen (enkä tietenkään ylipäätään missään asiassa!...), koska se on täysin vastoin periaatteitani, ja tapaani havainnoida ja analysoida olevaista -- minkäänlainen minulle inttäminen ja ylisyöttäminen ei siinä auta...

Kaiken kaikkiaan some on alkanut tuntumaan joka tapauksessa näissä em. merkeissä minusta jälleen hyvin tympeältä ja epäkiitolliselta foorumilta, joten vastenmielisyys on taas kasvanut minulla huippuunsa koko sometoimintaa kohtaan, ja etenkin Facebookin osalta.

Onneksi sentään parilta Fb-kaverilta olen saanut myös ko. vanakulttikritiikkiäni kohtaan hyväksyvää kiitosta ja tukevaa kannustusta, ja heistä voisin mainita tässä vastakiitollisena Sami Ilmarin ja Jari Jakosen noine linkitettyine Facebook-profiileineen.

Suurimmaksi osaksi on kuitenkin niin käytännössä, ettei näissä Fb-hommissani saa muutenkaan kiitosta lähes ollenkaan oli aihepiiri oikeastaan mikä tahansa. 

Eikä valistaminen kokonaisuutenakaan tunnu enää motivoivalta toiminnalta maailmantilanteen (ja Suomen rappioprosessin) vakavuudesta huolimatta, kun siihen lisää em. koko elämäntilanteenikin kaikkineen.

Siksi joudunkin nyt tekemään taas aktivismini kannalta ikävän päätöksen jättää sometuotantoa hyvin vähiin ja tauolle: käytännössä tällä erää tämä tarkoittaa sitä, että jätän Facebookin taas huilimaan telakalle kokonaan joksikin määrittelemättömäksi (todennäköisesti pitkäksi) ajaksi tästä Vappupäivästä lähtien.

Pakko tässä on siis pitää somesta myös vähintään rauhoittumiseen ja muutenkin tarvittavaan lepoon aikaa jatkossa!

Toisaalta haluan siirtää keskeisiä sisältöjä tuosta reilun kuukauden mittaisesta Fb-aktiviteetistani tänne blogiini, joten sen verran sometuotantoa tulee täällä blogin puolella olemaan muutamina eri julkaisuina -- todennäköisesti tätä siirtohommaa teen verkkaiseen ja sopivan rentoon tahtiin tämän alkaneen toukokuun aikana ja ehkä pidempäänkin...

Sitten sen jälkeen jää nähtäväksi aikanaan, miten täällä blogissa voisi jatkossa kirjoitteluni jatkua, ja mikä tulisi olemaan elämäntilanteeni ja sen kautta koko someaktiviteettini luonteet tulevan kesän mittaan ja yhä pidemmälle...

Muuta tähdellistä ei nyt tule tälle kerralle mieleeni, joten tähän on hyvä päättää kirjoitus ja toivottaa kaikesta huolimatta hyvää jatkoa keväälle ja kesän alkuun kaikille blogini seuraajille!