Thursday, October 31, 2024

Marraskuu alkaa lievällä ja osittaisella talvimaistiaisella ruskan päättyessä, mutta ensi viikolla hyvin leuto sää palaa pääosin poutaisena useaksi päiväksi

Olemme siis talvimaistiaisen kynnyksellä Etelä-Suomessa nyt, kuten oli odotettavissa viimekertaisen sääennuste- ja luontoseurantakirjoitukseni päivityksessä -- ennuste tälle viikonlopulle näyttää tällä hetkellä edelleen varsin samanlaiselta, mutta katsotaanpa tässä kirjoituksessa tarkemmin tilannetta, ja tutkitaan samalla luontoseurantaosiossa, miten ruskan päättyminen on toteutunut marraskuun alkuun.

Siinä em. päivityksessähän kerroin, miten tähän talvimaistiaiseen oli johtamassa kolmen lännestä tulevan matalapaineen sarja, joista jokainen seuraava oli ottamassa edellistä aina eteläisempää reittiä Suomeen.

Kaksi aikaisempaa meni, kuten oli odotettavissa, joskin toisen mukana ti-ke yön tienoilla lännestä pääsi hetkeksi jopa niin leutoa ilmaa Etelä-Suomeen, että vielä ainakin sen kerran ennen ensi kevättä ylitettiin länsiosapainotteisesti +10 astetta, mutta heti eilen keskiviikkona voimakaspuuskainen luoteistuuli toi perään kylmempää ilmaa eteläänkin ja lämpötilat ovat jääneet tänään torstaina runsastuneessa pilvisyydessä +5 asteen vaiheille ylimmillään.

Parhaillaan tänään torstaina on sitten ollut lähestymässä se kolmas matalapaine, ja nyt sen suhteen on tullut muutos; nimittäin näyttääkin siltä, että tämä matalapaine on jakaantumassa energialtaan sarjaksi osamatalapaineita. 

Tämä tarkoittaa sitä, että nyt ensi yöksi on saapumassa ensimmäinen osamatala ja se siirtyy huomisen perjantain aikana Etelä-Suomen yli sadealueensa kera itäkaakkoon. Sen perään jää tavallaan hännäksi pienempää jonomaista osamatalapainetta pe-la yöksi saakka luode-kaaakkosuuntaisesti ja mukanaan pitkulainen sadealue, kun ensimmäinen voimistuu samalla Länsi-Venäjällä isoksi voimakkaaksi matalapaineeksi ja siirtyy Uralia kohti. 

Sellainen tilanne muodostaa perjantaiksi ja pe-la yöksikin luode-kaakkosuunnassa Etelä-Suomen ylle jonomaista sadetta, jonka koillispuolella pysyy talvista säätä ja lounaispuolella on selvästi leudompaa -- näyttää siis siltä, että suuri osa Etelä-Suomesta saa lumipeitettä itäpainotteisesti ja lounaiskolkassa voidaan jäädä kokonaan ilman lunta.

Tarkemmin todettuna lumipeitteiden muodostumisen pääraja näyttäisi noudattavan tästä hetkestä alkaen noin Pori-Hämeenlinna-Porvoo -linjaa; varsinkin sen koillispuolella riippuen tuon jonomaisen sateen liikkumisesta voidaan saada kapealla alueella tai paikallisesti useitakin senttejä lunta, mutta tällä hetkellä Hämeenlinnan ja pääkaupunkiseudun välisessä tarkastelussa näyttäisi lunta tulevan ehkä hieman vain Hämeenlinnaan...

Sitten lauantaina on jälleen hyvin voimakaspuuskaisen ja kylmän luoteistuulen vaihe, jossa sää on enimmäkseen poutaista ja vaihtelevapilvistä, missä vielä itäosassa voi tulla lumi- ja räntäkuuroja.

Sunnuntaina on vuorossa vielä yksi pieni osamatalapaineen siirtyminen Etelä-Suomen yli itäkaakkoon, jonka yhteydessä lumi- ja vesisateiden jakautuminen saattaa noudattaa melko samanlaista tyyliä kuin tuossa huomisessa vaiheessakin; lounaiskolkka jäisi yhä kokonaan lumetta, mutta on siinä ja siinä saako "Hämeenlinna-Helsinki" -tasa vielä lunta, ja sen itä-koillispuolella ainakin voi vielä tulla toinen annos lunta -- päivitän lopullisen toteutuneen lumitilanteen su-ma vaihteessa...

Lämpötilat jakautuvat tuon em. "talvi-syksy" -jaon mukaan niin, että lounaiskolkassa pysytään enimmäkseen koko ajan hieman nollan yläpuolella ja ajoittain meren lähellä yli +5 asteen käväisyjäkin esiintyy. 

Lumi- ja vesisateen rajalla vaihdellaan tietenkin nollan vähän molemmin puolin ja itäosissa pysytään jopa enimmäkseen hieman pakkasella jopa lähes ympärivuorokautisesti -- Lapissa on jopa melko kylmääkin, kun pilvisyyden sopivasti rakoillessa voidaan siellä mitata paikoin -10 ja -20 asteen välisiä lämpötiloja.

Sitten ensi viikon 45 (4. - 10.11.2024) alusta alkaa muutos kohti sitä jo ennestäänkin nähtyä leudompaa sääjaksoa: edelleen näyttää siltä, että alkuviikon aikana vakiintuu Suomen eteläpuolelle laaja ja vahva korkeapaine manner-Euroopassa ja voimakkaat matalapaineet ottavat hyvin pohjoisen reitin Pohjois-Atlantilta Jäämerelle ja sieltä pudoten Uralille ja Länsi-Venäjälle, missä talvipakkaset ja runsaasti noiden matalapaineiden myötä kertyvät lumipeitteet yleistyvät ja laajenevat.

Täällä Fennoskandiassa tiistain jälkeen varsinkin ja ilmeisesti ihan sen viikon loppuun saakka vallitsevat sitten hyvinkin leudot länsi-lounaisvirtaukset, mutta sateita ulottunee lähinnä vain Lappiin noista pohjoisista matalapaineista: täällä Etelä-Suomessa on lähinnä pilvipoutaa, ja riippuen noiden virtausten kosteudesta taivaalla vallitsevat vaihtelevasti tiiviit sumupilvilautat ja ajoittain voi olla vähäpilvisempiäkin hetkiä kuivien virtausten aikoina; kosteimmillaan voi esiintyä utua ja etenkin sisämaassa sumujakin.

Ma-ti aikana voi olla vielä ainakin heikkoja yöpakkasia, mutta sitten ke-su välillä ollaan Etelä-Suomessa koko ajan plusasteilla ja pääosin jopa +5 ja +10 asteen välillä ympärivuorokautisesti; lounaiskolkassa-länsirannikolla voi olla mahdollisuuksia yhä jopa +10 asteen ylityksiin leudoimmillaan, mutta toisaalta vähäpilvinen vaihe jonakin yönä voi aiheuttaa paikoin sisämaassa itäpainotteisesti heikkoa yöpakkasta edelleenkin, jos tuuli on samalla heikkoa -- Lapissakin leuto sää vaikuttaa ensi viikolla niin, että siellä voi olla ajoittain useitakin plusasteita yleisesti ja lumipeitteet sulavat sielläkin silloin paljon pois.

Näillä näkymin seuraavaksi tuossa viikkojen 45 ja 46 vaihteessa tai seuraavan viikon alussa voisi sitten tulla matalapaineen jälkipuolella uusi annos talvisempaa ilmaa luoteesta-pohjoisesta koko Suomeen; mutta ehkä vain tilapäisesti, kun sitten vähän myöhemmin palaisivat taas hyvin leudot länsi-lounaistuulet. Silloin olisi matalapaineiden reitti Atlantilta Fennoskandiaan kuitenkin tätä ensin tulevaa viikkoa 45 eteläisempi, joka tarkoittaisi maahamme rajuja tuulia (ehkä myrskyjä!..) ja koko maahan sateita, joista Lapissa suuri osa voisi olla runsaita lumipyryjä...

Katsotaan päivityksessä vielä lisää sääennusteita noille myöhemmille ajoille vaikkapa ensi viikon mittaan...

Seuraavaksi luontoseurantaa, jossa ruskatilanteen viimeisten vaiheiden lisäksi jo ensimmäistä kertaa tarkemmin myös lumipeite- ja vesistöjäätymisten tarkastelua:

Niinkuin edellä jo totesin, niin ensi yön ja huomisen aikana muodostuu ensimmäistä lumipeitettä noin linjalta Pori-Hämeenlinna-Porvoo koilliseen; lumipeite kohtaa kuitenkin jo heti tuoreeltaan huomenna suojasäisiä olosuhteita, joten lumikertymäalueilla keli on loskainen ja sitten lauantaina lumipeite voi päivälämpötilojen plusasteissa sulaa etenkin länsiosiltaan melko paljon tai kokonaankin pois. Kuitenkin jos paikoin tulee jopa 5 - 10 cm lunta, niin se jää maahan kunnon plusasteiden tuloon saakka.

Tuo sunnuntainen lumisadetilanne voi sitten sekä palauttaa toista lumipeitettä jo sulamaan ehtineiden tilalle että lisätä jo ennestään jääneiden päälle vielä lisää lunta, mutta siinäkin tapauksessa suojasäiset ja loskaiset olosuhteet ovat yleisiä myös -- näissä kaikissa lumipeitevaiheissa on myös lisänä se, että öisin pakkasten tullessa (sisämaassa ja etenkin idässä) suojasäinen ja loskainen kelitilanne jäätyy ja paljonkin liukkautta voi syntyä.

Ja kuten edellä jo totesin, niin tuon "Pori-Hämeenlinna-Porvoo" -linjan lounaispuolella ja etenkin lounaisimmissa osissa ei nähdä ehkä ollenkaan lunta, tai nähdään vain räntähiutaleina ilmassa, mutta mistä ei kerry maahan mitään...

Sitten ensi viikon alun yöpakkasten ja sen mukaan vielä säilyvien lumi- ja jäätyneiden loskapeitteiden perään tulee niin voimakas leuto sää em. tapaan, että myös paksuimmat ja esim. 10 cm syvät lumipeitteet sulavat kokonaan melko pian pois -- tosin tuollaisella runsaslumisimman kertymän alueella todennäköisesti joudutaan auraamaan lunta, joten leudoimmatkaan lämmöt eivät sitten ehdi sulattamaan aurauksesta syntyneitä isoja lumikasoja pois ainakaan kokonaan.

Vesistöjen suhteen Etelä-Suomen järvissä pintavesilämpötilat ovat edelleen melko korkeita ajankohtaan nähden eli nyt tänään ne ovat +5 ja +9 asteen välillä (merillä on sama tilanne ja Suomenlahden ulapalla on yhä myös yli +10 asteen pintavesilämpötiloja), joten niiden kylmeneminen ei vielä pysty etenemään ensi viikon alkuun saakkakaan kestävässä kylmässä säävaiheessa jäätymisen alkuun; ehkä vain pienissä ja seisovavetisissä järvissä kaikkein matalavetisimpien ja suojaisimpien poukamien rannoilla saattaa ehkä jostakin yöpakkasesta syntyä ohutta jääriitettä hetkeksi -- sitten ensi viikon leuto sää sulattaa viimeistään kaiken nopeasti, ja sama pätee maaperään muodostuvaan hyvin lievään "routapintaan".

Ruska on siis ollut päättymäisillään Etelä-Suomessa ja viime päivien voimakastuulisissa vaiheissa lehtivaristuminen onkin jo monin paikoin saavuttanut 100% asteen, ja lähinnä vain taajamien viljeltyjen puu- ja pensaslajien parissa on vielä hitusen lehtiä ja ruskaa jäljellä.

Näitä viimeisiä ruskalajeja ovat mm.: osa pylväshaavoista (Populus tremula "Erecta") ja metsävaahteran punalehtisistä lajikkeista kuten hurmevaahtera (Acer platanoides "Faassen's Black"), muutamat muut poppelilajit (Populus sp.), suuri osa lehtikuusista (Larix sp.) ja salavista, kuten hopeasalava (Salix alba "Sibirica"), myöhäisimmät pihasyreenit (Syringa vulgarissekä jotkut kanukat (Cornus sp.) ja ruusut (Rosa sp.) sekä myös viimeiset omenapuut (Malus cv.), luumupuut (Prunus cv.) ja päärynät (Pyrus cv.), mutta balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) ja metsätammi (Quercus robur) ovat jo ehtineet varistua pääosin alastomiksi.

Lisäksi eteläiset ja talvenarat lajit saattavat vielä sisältää keskeneräistä ruskaa, mutta niilläkin ruskan eteneminen on tapahtunut edeltäneissä hyvin leudoissa oloissa erinomaisen hyvin jo loppupuolelle saakka joka tapauksessa -- näitä lajeja ovat mm. kasvitieteellisissä puutarhoissa viljeltävät: Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), floridansuosypressi (Taxodium distichum), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Jatkossa näyttää siltä, että noiden arkojen lajien suhteen tarkasteltuna esim. juuri Helsingin Kaisaniemessä viimeinkin tulee jonakin yönä ensimmäisen kerran pakkasta ensi viikon alkuun mennessä, joten siinä noiden arkojen kasvien vielä mahdollisesti jäljellä olevat viimeiset lehdet paleltuvat ja niiden loppuruska päättyy sitten siihen kuin seinään.

Joka tapauksessa ne lajit ovat nyt valmistautuneet tulevaan talveen jopa paremmin kuin koskaan ennen, josta siis kiitos ennätyslämpimät touko- ja syyskuut sisältäneelle koko erittäin suotuisalle kasvukaudelle, joka siis nyt näyttää viimein päättyvän tähän alkavaan talvimaistiaiseen; joskin ensi viikon hyvin leuto vaihe ainakin etelärannikolla-lounaassa saattaa termisen määritelmän mukaan vielä palauttaa kasvukauden "voimaan", joten esim. nurmikoiden kasvu ei taida vielä noilla alueilla lakata ihan kokonaan tai lopullisesti ennen ensi kevättä...

Noiden em. yleisten ja kestävien puu- ja pensaslajien suhteen käy siten, että ensimmäiset yöpakkaset varistavat niiden riittävän ruskaantuneet lehdet heti pois ja voimakastuuliset vaiheet viimeistelevät lehtivarisemista loppuun; joskin vielä mahdolliset viimeiset ruskaantumattomat vihreät lehdet jäävät jäljelle ja selviävät vähäisistä yöpakkasista ja ne saavat sitten ensi viikon leudossa säävaiheessa lisäaikaa ruskaantua ja varista sitten joskus myöhemmin -- tyypillisesti näyttää siltä, että puista kaikkein viimeisintä tällaista myöhäisruskaa jäävät vielä tekemään marraskuun mittaan kaikkein myöhäisimmät lehtikuuset, kuten japaninlehtikuusi (Larix kaempferi).

Maailman kriisistä ja ihmisten sosio-psyykkisistä nykyongelmista allegorinen analyysi David Lynchin Twin Peaks -sarjan ja Seppo Oikkosen ymmärryksen tiimoilta: mitä on pahuus ja kuinka maailmaa parannetaan?

Teen alla olevan analyysin tämän Seppo Oikkosen viimeisimpiin kuuluvan kirjoituksen (Tiet läheisyyksiin) tiimoilta -- yritin julkaista tätä analyysiäni äskettäin Facebook-seinälläni, mutta Fb:n "yhteisösääntö"-algoritmi hälytti heti ja poisti sen sananmukaisesti n. 30 sekunnissa seinältäni!

Syynä oli Fb:n ilmoituksen mukaan kuulemma muka se, että: "Yritin kalastella tykkäyksiä väärällä tavalla".

Tämä on hyvin paljon puhuvaa ko. sensuurista, joten ajattelin siitä heti: Osuin siis varmasti johonkin hyvin oleelliseen!...

Näissä merkeissä julkaisen ko. kirjoitukseni nyt uudestaan alla täällä blogissani, ja lisään sen yhteyteen muutakin analyysiäni ja alimmaiseksi vielä omien kommenttieni kera aihetta lisää selittäviä YouTube-videoita David Lynchin Twin Peaks -sarjasta, joka ilmeisesti on ollut tuon ko. Seppo Oikkosen kirjoituksenkin yhtenä inspiraationa keskeisesti.

Vielä tähän alkuun ennen omaa analyysiäni poiminkin siksi alkuhöysteeksi tuosta Sepon kirjoituksesta kuvatekstin, jossa Twin Peaks -sarjasta poimitussa ko. kuvassa on eräs "punainen huone" -kohtaus Twin Peaks -sarjasta >>

Seppo Oikkonen: "Jos ylihistoriallisia, taiteenlajien rajat ylittäviä, silmien väliin jääviä ja ymmärryksen ylittäviä yllättäviä yhdistyksiä perustettaisiin, David Lynchin kytkeminen Paavo Haavikkoon voisi toimia akselivaltana. Näin ei siksi, että Lynch visuaalisessa virtuositeetissaan valaisisi ihmiskunnan menneet ja tulevat tiet, eikä siksi, että Haavikko huolimatta kuvitteellisesta historioinnistaan olisi omassa myyttisyydessään ollut mitenkään näkömielteinen runoilija, vaan siksi, että kumpikin nero yksinkertaisesti pitäisi nostaa ihmiskunnan Originaalien Oppaiden taivaaseen Vergiliuksen laitumille, ja heidän nimensä pitäisi kirjoittaa pilviin isoilla kirjaimilla. -- BIG LETTERS, kuten Bob Dylan vuonna 1965 sanoi Pennebakerin dokumenttielokuvaan tallennetussa haastattelussa TIME-lehden hölmistyneelle reportterille Horace Judsonille. -- The Times They Are A-Changin'; The truth is just a PLAIN PICTURE. -- Lehdet lehtiä. Noita kielikuvien aikoja elämättömien on hölmöä elämöidä Dylanista; nykyinen ymmärtämättömyys on aikalaishulluutta. Sekin sana pitäisi kirjoittaa isosti tervalla eurooppalaisten valtiolaivojen kylkiin".

Kuten tulemme allakin näkemään, niin tämä "punainen huone" on itse asiassa erittäin keskeinen asia Twin Peaks -sarjassa, koska se on allegoria ihmismielen syville kerroksille eli alitajunnalle, josta kumpuavat sosiaalisen ja psyykkisen (ryhmä)käyttäytymisemme isot päälinjat, ja juuri traumavaikutusten muokkaamina ne toteutuvat usein hyvin vaarallisesti ja tuhoisasti...


Seuraavaksi oma analyysini tämän tiimoilta:

Mitä tapahtuu, kun sisäinen (traumahysteria) ja / tai ulkoinen (aivopesuhypnoosi) kriisitila kaventaa mielen "teiksi läheisyyteen"?...

... Lynchiläisittäin symbolisesti selitettynä tietenkin ajattelun ja näkemisen perspektiivit ja hahmot hajoavat "siksak-sotkuksi", ymmärtämisen horisontti sulkeutuu kaltereitakin tiiviimmäksi "plyysiverhovalliksi" kaikkialle ympärille ja moista sulkeutunutta tietoisuutta alkaa hallita "hyypiö-kääpiö"-johtaja, joka näyttää "paikan" siitä aivan läheltään "olemisen malliksi ja säännöksi"...
Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa?...
... Mm. sitä, että ajattelu-näkeminen supistuu kolmiulotteisesta hahmottamisesta kaksiulotteiseksi mieltämiseksi dualismeihin, ääriarvoihin ja ääriyksinkertaistuksiin, ymmärrys kohtaa sokeita ja pimeitä esteitä totaalisesti joka suunnasta sulkeutuen sisälleen harhaiseen ajatteluun ja hulluun toimintaan, ja sellaisessa sisätilassa - "punaisessa huoneessa" - johtajana toimii kaksiulotteisen mieltämisen demagogimestari, joka lukitsee "paikan" osoittamalla miten "oikeat" ja "turvalliset" tiet vievät mahdollisimman "lähelle" itseensä, ja esteettä voimistuessaan lopulta teitä läheisyyteen luo päänsäsisäisen äänensä trauma- ja aivopesusirkus kaikkiallista pahuusprojisointia ympärilleen heijastaen...
Mitä tällaista nykymaailmassamme käytännössä tapahtuu?...
--- Ukrainan sodassa Putin "näyttää oman paikkansa" Venäjällä ylentäen sen totaaliseksi hyvyydeksi "plyysiverhoillaan" ja lännessä "kansainväliset arvojohtajat" näyttävät oman vastaavan paikkansa sen ympärillä ylentäen sen totaaliseksi hyvyydeksi toisilla "plyysiverhoillaan", ja näiden välille on synnytetty toinen toisissaan "siksak"-tisti nähdyn pahuuden eliminoinnin kierre...
--- Yhdysvaltojen presidentivaaleissa "republikaanien" Trump "näyttää oman paikkansa" ylentäen sen totaaliseksi hyvyydeksi "plyysiverhoillaan" ja "demokraattien" Harris näyttää oman vastaavan paikkansa symmetrisesti ylentäen sen totaaliseksi hyvyydeksi toisilla "plyysiverhoillaan", ja näiden välille on synnytetty toinen toisissaan "siksak"-tisti nähdyn pahuuden eliminoinnin kierre...
--- Yhteiskuntapolitiikassa Länsimaiden sisällä "paikkaa" näytetään "siksak"-tisti niin, että ulkopuolellaan oleva kulttuuri tuotetaan "plyysiverhojen" sisäpuolelle täydellisimpänä suojelun kohteena mahdollisimman "lähelle", ja sen hyväksi sisäpuolellaan oleva kulttuuri koetaan vähiten suojeltavana poissysättäväksi häiriötekijänä ulkopuolelle "olemattomaksi" -- ko. sisäistä häiriötekijää "hyypiö-kääpiö -paikannäyttäjä" nimittää sitten vaikkapa "natsismiksi" tai "äärioikeistoksi", ja hän on tyypillisesti nykyään "woke"-ideologian demagogi...
--- Ilmastoalarmismissa "paikkaa" näytetään "siksak"-tisti rajaamalla "plyysiverhoilla" ensin mahdollisimman "lähelle" muka tutkittavaksi hiilidioksidimolekyyli, jota sitten korostetaan totaalisena pahuutena ja poistettavaksi keinolla millä hyvänsä plyysiverhojen rajaaman tilan ulkopuolelle "olemattomaksi"...
--- Ilmaston-säänmuokkausalarmismissa "paikkaa" näytetään "siksak"-tisti rajaamalla "plyysiverhoilla" ensin mahdollisimman "lähelle" kemikaalivanat muka kritisoitaviksi ja havainnoitaviksi, joita sitten korostetaan totaalisena pahuutena ja poistettavaksi keinolla millä hyvänsä plyysiverhojen rajaaman tilan ulkopuolelle "olemattomaksi"...
Sekä ilmastoalarmismissa että ilmaston-säänmuokkausalarmismissa ovat jo nouseet myös omat hyypiö-kääpiönsä "paikannäyttäjiksi", jossa pätevät kaksiulotteisen mieltämisen surkastuneet periaatteet täysin lynchiläisesti myös, koska tarvittavaa laajaa ymmärystä ei kummassakaan toteudu "teinä kaukaisuuteen" eikä lähtökohtainen havaintomateriaali sisällä riittävää ajattelun-näkemisen perspektiivihahmotusta "siksak"-sotkun keskeltä pakottaen tajunnan "teiksi läheisyyteen" päänsisäisenä äänisotkuna visuaalisen ymmärtämisen sijaan...

--- Taloudessa "paikkaa" näytetään "siksak"-tisti rajaamalla "plyysiverhoilla" rahatalous mahdollisimman "lähelle" ainoaksi oikeaksi totuudeksi, ja sen annetaan lajitella autonomisesti reaalitalouden, sosiaalisen konstruktion ja teollisen hyvivoinnin sisällöt ja rakenteet itselleen sopivaksi: tämä onkin maailmassamme pisimmälle muodostunutta kaikkiallista harhaa, joka sanelee ja vääntää jopa jo kaikkea edellä mainittuakin mieleisekseen -- tämä on se Seppo Oikkosenkin jo vuosikausia osoittamansa nykymaailman valtauskonto, eli "taloususkonto", jossa AI-ohjattu totalitaristinen teknokratia on seuraava askel sen mielihaluissa.
Miksi tällainen lynchiläisen symbolisesti ilmaistu kriisitila on niin vaarallinen ja kohtalokas juuri nyt?...
... Em. syistä johtuen juuri siksi, kun sekä sisäinen traumavyyhti että ulkoinen aivopesuhypnoosi viihtyvät erityisen hyvin tällaisessa kaksiulotteisen mieltämisen ja ymmärrystä raajaavan kriisitilan puitteissa ja siinä paikkaa totaalisesti näyttävän johtajuuden tyranniassa -- tämä koko kriisitila on ollut vakavasti eskaloituva prosessi nykymaailmassa! >>
Pahuus on täten mm. juuri sitä, että pelkää äärettömästi "plyysiverhojen" ulkopuolella olevaa ja sinne sisältään poissysättävää, ei osaa hahmottaa sisäisen "siksak"-sotkunsa keskeltä aitoja ja hyviä perspektiivejä ja hahmoja aitoon sivistykseen, ja turvautuu siksi sokean luottavaisena "hyypiö-kääpiö"-johtajaan, joka on yhtälailla "paikkansa" sokaisema ja ulkopuolisen pelossa luomassa sairaita vastakkainasetteluja sisä- ja ulkopuolisen kesken mustavalkoisen "hyvyys-pahuus"-mieltämisen ikeessä, kun jättää huomiotta kolmiulotteisen todellisuuden realiteetit kaksiulotteiseksi surkastuneen maailmankuvansa hyväksi, jossa pelot ja harhat elävät totaalisesti rajattuina ja koettuina...
David Lynch on näemmä onnistunut luomaan Twin Peaks -sarjassaan tämän symboliikan todella hyvin kuvaamaan ihmismielen näitä sosiaalisia ja psyykkisiä sotkuja, ja kävinkin taas katsomassa muutaman YouTube-videon ko. sarjaan liittyen -- Seppo Oikkosen tämä maailmantilannetta hyvin kiteyttävä kirjoitus on myös ammentanut ymmärrystään esim. juuri tästä Lynchin nerokkaasta sosio-psyykkisestä elokuvatyöstä!
Twin Peaks -sarja oli täten etenkin juuri ihmismielen tarkka ja syvällinen professoritasoinen tutkimus, jossa kaivettiin esille mm. juuri se, miten "Bob"-hahmo alitajunnan ja henkisen maailman syövereistä voi nousta pahuuden toteuttajaksi mitä yllättävimmillä tai mitä yleisimmilläkin tavoilla, jos mielemme kapenee "plyysiverhovankilaksi" vaikkapa juuri sisäisten traumasotkujemme, ja myös ulkoisen aivopesuvaikutuksen kautta...
Vaikka ymmärtänette sen, että edellä kuvaamani käytännön esimerkit toki ovat yksinkertaistettuja rautalankamalleja tästä nykytilanteestamme sisältäen oikeasti nyanssi- ja aste-eroja vaihtelevasti, niin siitä huolimatta ne osoittavat aivan hyvin todellisen vaaran uhkia kuvatuilla sisällöillään, missä "Bob"-hahmot ovat jo päässeet leviämään aivan liian pahoiksi syöpäkasvustoiksi siellä sun täällä, kun maailmassamme "plyysiverhot" ovat alkaneet sulkemaan sisäänsä jo niin paljon monenlaista sisäistä "siksak"-saastaa ja ulkoistuksina niistä aivopesuhypnooseja kaikkialle ympäriinsä erittäin monilla tavoilla...
Sitä koetaan eräänä ilmentymänään jo paljon yleistyneinä "psykopaattisina vaikutuksina", joissa juuri ko. "siksak"-sumun keskeltä asioita ja mielteitä käännetään nurinkurin ja hajotetaan loogisen ajattelun periaatteita, kun "plyysiverhojen" sulkeutuminen näennäisesti selkeyttää "paikan näyttämistä" kaksiulotteisena "oikeassa olemisena".
Miten saamme "Bobit" poistumaan keskuudestamme ja "punaisen huoneen" siistittyä?! -- yksi ehdotus: käännämme tietenkin "tiet läheisyyksistä" teiksi kaukaisuuteen; palaamme rakentamaan länsimaisen sivistyksen parhaimpia periaatteita lisää käytäntöön, ja se tarkoittaa vastaavasti mm. sitä, että luovumme riittävän paljon tai jopa kokonaankin "woke"-ideologiasta, ilmastoalarmismista, Trumpismista, Putinismista, kemikaalivanafanaattisuudesta jne., jotta niiden haittavaikutukset alkavat loppumaan...
Symbolisesti nostamme siis "plyysiverhot" pois paikoiltaan laajemman ymmärryksen leviämiseksi, annamme lattialle tulla "siksak"-sotkun sijaan selkeämpiä perspektiivejä ajattelun-näkemisen parantamiseksi, ja lopulta "paikannäyttäjä-hyypiöt" molemmin puolin sokeita dualismeja jäävät toimettomaksi, kun massoille tulee tarve päästä tutkimaan "paikan" ulkopuolisia salaisuuksia yhä laajemmin ja yhä kirkkaammilla ja hedelmällisemmillä ajattelun-näkemisen perspektiiveillä...

Sitä kaikkea globaali eliitti ei ollenkaan halua nyt tapahtuvan!

Mutta siitä huolimatta itse hoidan em. parannusta mm. tämän yhteiskunnallis-poliittisen aktivismini kautta, ja harjoittamalla käytännössä ajatteluni-näkemiseni perspektiivien kehittämistä mm. sen vuodenkierron valokuvausprojektini mukaisesti -- tietenkin kaikkea perustaa myös itsetutkiskelu-kehitys mm. omien traumavaikutusten poiskitkemisenä, ja se prosessi jatkuu toki koko loppuelämän ajan.


Twin Peaks -aiheisia YouTube-videoita lisäselityksiksi:











Huomaamme täten mm. seuraavaa: "Bob"- ja osaltaan "Laura Palmer" -hahmo ovat tässä Lynchin tarkastelussa tuon "punaisen huoneen" eli alitajunnassamme ja tavallaan sitä kautta henkisessä maailmassa sijaitsevaa traumasotkua / pahuutta, joka voi alkaa riivaamaan ihmispersoonaa (ketä tahansa, jos niikseen käy) ja jatkeena kokonaisia ihmismassoja ja -ryhmiä monilla tavoilla, kuten tässä Lynchin Twin Peaks -tarkastelussa Leland-hahmoa.

Trauma- / pahuussotku "punaisessa huoneessa" ilmenee täten mm. primitiivisinä aggressioina ja reaktioina "karjunnan" ja "kirkumisen" symboliikan mukaan ja staattisina-rituaalisina eleinä, jossa näkeminen on "sokeaa" / "epäselvää" mielen perustan eli "lattian" muuttuessa antiperspektiiviseksi "siksak"-sotkuksi ja selkeän perspektiivisen näkemisen sijaan havaintokyvyt ovat "kaikkiallisten äänien" vallassa, eli "teinä läheisyyksiin",

ja siellä ajattelu tuottaa nurinkurista ja epäloogista mieltämistä "takaperoisena puheena" ja mielen ydin eli "kääpiö-hyypiö" alkaa noudattaa ääniä eli kaikkiallista "musiikkia" tanssimalla rituaalisesti niiden mukaan, joka manifestoituu ko. alitajunnasta käsin persoonaan "kaksoisolentojen" eli traumavaikutuksena mielen jakautumisen kautta ajatteluun ja käyttäytymiseen,

ja mm. tämän Leland-hahmon tarkastelussa käytäntöön vastaavasti rituaalisena ja ympärilleen muille levittämisenä ja ko. "levittäjän" ilmiasu alkaa jopa näyttää "Bob"-hahmon mukaisia piirteitä mm. "harmaina hiuksina", jossa "Leland" muuttuu hypnotisoivaksi demagogiksi "musiikkinsa" eli kaikkiallisten "äänien" ("There is always music in the air") toimiessa sisällöntuotantona ja yhteishengen luojana muille ryhmässään vastaanottaville,

ja käytännön ryhmätarkastelussa lopulta se voi ilmetä mm. kulttityylisten ideologioiden, leiriytymisten ja joukkoliikkeiden muodoissa varsinaisessa yhteiskunnassa -- lopullinen pahin käytännön ilmentymä sille voi olla ydinsota!...

Lynch on näin kuvannut erinomaisen allegorisesti ja symbolisesti sen, miten "Bobin" pahuuden tai "Laura Palmerin" traumavyyhdin riivaamana yksilöt ja ryhmät voivat alkaa tuottaa "punaisen huoneen" kaikkien em. sotkujensa kautta mm. juuri niitä "psykopaattisia vaikutuksia" yhteiskuntaan kuin juuri hypnoosissa -- tätä "psykopaattista vaikutusta" koskeva Fb-kirjoitukseni linkkinsä kera tähän kohtaan oleellisena lisämausteena.

Ja aivan loppulinkiksi Seppo Oikkosen tänään julkaisemansa viimeisin kirjoituksensa "Kriisiniinistö ja YLE:n siilipuolustus", joka on tavallaan käytännönläheisempi yhteiskuntakuvaus maamme tilanteesta jatkeena tuolle metaforisemmalle "Tiet läheisyyksiin" -kirjoituksellensa...

Tästä uusimmasta kirjoituksestaan poimin lainaukseksi loppukaneetin, joka antaa oleellista ajattelemisen ja toimintaan kehottamisen aihetta verrattuna kaikelle tässä edellä kirjoitetulle >>

Seppo Oikkonen: "Kun aikalaisajattelu muuttuu aikalaishulluudeksi, tajunnallisia muureja tarvitaan. Tuhovoimat tulevat sieltä missä on tarve repiä alas koko vanha maailma.".

Voimme tämän lainauksen mukaisesti täten jatkaa vielä eteen päin tuota em. ajatusta siitä, miten tulee toimia parantumisen tuottamiseksi maailmaan >> Kun nostamme em. tapaan "plyysiverhot" pois, ja siivoamme lattialta "siksak"-sotkut pois parempien perspektiivihahmojen tieltä ja ryhdymme siten laajentamaan ymmärrysnäkymiä ulospäin yhä laajemmalle, niin samalla on oleellista toki uudella tavalla avautuvassa maisemassa alkaa toteuttamaan vielä purkamatta olevien "plyysiverhovankiloiden" tuottamaa yleistä aivopesuhypnoosia eli "aikalaishulluutta" ja sen aiheuttamaa yhteiskuntatuhoa vastaan tarvittavan rajaavia ja ehkäiseviä muureja:

Ne ovat niitä "tajunnallisia muureja", joiden mukaan mieli osaa suhteellisuudentajuisesti, tarkkanäköisesti, syvällisesti, laajasti, itsetuntoisesti ja yhteishyvällisesti mm. erottaa oikean väärästä, haitallisen hedelmällisestä, harhaisen oleellisesta jne., ja sen jälkeen mieli osaa tehdä valinnat oikein hyvälle puolelle kutakin muuria -- mutta sen koko prosessin osaakseen täytyy "punaisen huoneen" trauma- ja hypnoosivaikutuksista kaikkine seurannaisinaan olevine "psykopaattisine vaikutuksineen ym." irrottautua itse ensin pois!...

Monday, October 21, 2024

Lokakuun sää jatkunee yhä erittäin leutona kuun loppuun saakka: Etelä-Suomen ruska etenee loppuun normaaliaikataulussa ja erityisen suotuisissa olosuhteissa (Päivitys: tilapäinen lievä talvimaistiainen marraskuun alkuun)

Jatkan nyt Etelä-Suomen sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksella, vaikka edellisestä aihepiirin kirjoituksesta on vasta 8 päivää aikaa -- edellisen kirjoituksen sääennuste meni kuitenkin niin hyvin kohdilleen, että ei ole syytä tehdä siihen kirjoitukseen enää päivitystä. Toisaalta Etelä-Suomen ruska on edennyt ennakoituun tapaan hyvin nopeasti tuon 8 päivän aikana, joten on hyvä kirjoittaa siitäkin jo erikseen uusia tietoja tässä julkaisussa.

Suursäätilan suhteen koko Fennoskandia ja sen lisäksi pääosa Euroopasta ja erittäin laajasti Venäjän länsiosia ovat siis olleet viime päivinä hyvin leutojen etelän ja lännen välisten virtausten vaikutuspiirissä, missä manner-Euroopasta Venäjälle on sijainnut vahva korkeapaine ja Pohjois-Atlantilla on ollut hyvin laaja ja voimakkaitakin myrskyosakeskuksia muodostanut matalapaine, jonka vaikutus on ollut selvintä Länsi-Euroopassa, ja parin viime päivän aikana myös Fennoskandiassa.

Tuo matalapainesysteemi on siis edellisessä ennusteessa jo varsin hyvin ennakoituun tapaan tuottanut lännestä-lounaasta käsin sadealueita ja voimakasta länsi-lounaistuulta tässä viikonvaihteen paikkeilla koko Suomeen, ja varsinkin tänään maanantaina tuuli on ollut kovaa yleisesti koko maassa.

Lämpötilat ovat olleet ajankohtaan nähden hyvin korkeita koko Suomessa ihan pohjoisinta Lappia myöten jo monen päivän ajan, joten Lapissakin aikaisemmin lokakuussa muodostuneet ensimmäiset lumipeitteet ovat sulaneet muutoin kokonaan jo pois, mutta vielä on laikuttaisesti lumijäänteitä Enontekiön Kilpisjärven tienoolla; aikaisemmin lokakuussa lumiepeitepaksuudet ehtivät käväistä siellä jo 10 ja 15 cm:n välillä sen alueen ensilumitilanteessa.

Etelä-Suomessa päivälämpötiloissa on saavutettu päättyneen viime viikon aikana ja tänään useina päivinä +10 ja +15 asteen välisiä lukemia ja kaikki hallat ja yöpakkaset ovat olleet kokonaan poissa jo monen yön ajan; joinakin öinä minimilämpötilatkin ovat olleet paikoin lähellä +10 astetta. Jopa Lapissa on saavutettu ajoittain +10 asteen tienoota ja Kilpisjärvelläkin on ajoittain ylitetty +5 asteen raja eikä edes sielläkään ole ollut melkein ollenkaan pakkasta.

Uusienkin ennusteiden mukaan tällainen erittäin leuto länsi- ja lounaisvirtausten säätyyppi jatkuu edelleen lähes samanlaisena pitkin koko tätä alkanutta viikkoakin koko maassa ajoittaisten vesisateiden ja poutaisempien hetkien vaihdellessa, mutta pieni poikkeus näyttää tulevan pe-to kohdalle, jolloin lännestä siirtyy maahamme heikko korkeapaineen selänne hetkeksi; siinä on heikkotuulisempi vaihe, jossa sopivasti yöllä pilvipeitteen vähentyessä sisämaassa ja varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa yöpakkaset voivat palata yhdeksi-kahdeksi yöksi.

Kuitenkin viikonloppuna leudot länsi-lounaistuulet palaisivat vaikuttamaan taas enemmän, ja näin ollen ilmamassa kostuu uudestaan, vesisateiden riski voi kasvaa ja lämpötiloissa voidaan taas päästä etenkin Etelä-Suomessa +10 asteen vaiheille yötä-päivää.

Isompi säänmuutos näyttäisi näillä näkymin tulevan seuraavan viikon eli marraskuun aloittavan viikon aikana; Pohjois-Atlantilta näyttäisi irtoavan yksi matalapaine sen verran eteläistä reittiä Norjanmeren suunnasta Fennoskandian keskiosien yli itään, että sen myötä näyttäisi jälkipuolellaan kiertyvän luoteesta selvemmin kylmää ilmaa koko Suomeen -- siinä yhteydessä yöpakkasten riski taas kasvaa, ja jonkinlaista talventuloa voi muodostua Lappiin, ja kylmimmissä skenaarioissa ensilumen mahdollisuutta voisi olla jopa Etelä-Suomen sisämaata myöten.

Ennustemalleissa näkyy toisaalta sitten myös sellainen skenaario, että tuo mahdollinen hitusen talvisempi vaihe jäisi vain lyhyeksi, kun Pohjois-Atlantin matalapainetehdas alkaisi taas pian perään muodostamaan jälleen voimakasta ja hyvin leutoa länsi-lounaisvirtausta koko Fennoskandiaan...

Eli sään suhteen ainoa talvinen mahdollisuus näyttäisi olevan todennäköistä vasta loka-marraskuun vaihteen tienoilla, ja sekin vähäisenä -- Lisäksi tällä erää jopa koko Euroopan mittakaavassa talven muodostusta on lähipäivinä vain hitusen kaukana Uralilla ja sielläkin normaalia paljon pienemmällä alueella ajankohtaan nähden. Pientä talvea on lisäksi vähän vain Skandien vuoriston korkeimmilla alueilla Norjan ja Ruotsin rajamailla.

Siirrytään sitten tutkimaan Etelä-Suomen ruskan tämän hetken vaiheita, ja miten se on etenemässä jo lähes loppuun marraskuun alkuun mennessä:

Tuon mainitun 8 päivän aikana ruska on siis edennyt hyvinkin nopeasti, josta on kiitos seuraavista asioista johtuen; ensinnäkin syyskuun ennätyslämpimän kesäsään takia lehtipuusto ja -pensaat olivat jo valmistuneet tavanomaista paljon enemmän valmiiksi ottamaan vastaan ruskan, ja sitten toisena syynä syyskuu aivan lopusta alkanut kylmempi sääjakso triggeröi silloin vielä viivästyneen ruskan nopeasti käyntiin.

Nyttemmin näissä viime päivien normaalia paljon leudommissa oloissa jo hyvään vauhtiin päässyt ruska on edennyt nopeasti, koska yöpakkaseton ja keskilämpötiloiltaan reilusti yli +5 asteen leutous ovat mahdollistaneet lehtivihreän hajoamisen ja niiden ainesosien lehdistä poisvirtaamisen sutjakkaasti ja ilman mitään liikakylmyyshaittaa.

Kolmantena syynä aivan viime päivinä ruskahuipennus on saavuttanut tuossa nopeudessaan sellaisen asteen, jossa mm. tämän maanantain voimakas tuuli on riipinyt paljon ruskaantuneita lehtiä kerralla puista pois.

Tällä hetkellä etenkin maaseudun luonnonvaraisen kasvillisuuden piirissä onkin saavutettu jo lähes kaikkien lehtien poisvaristumisen vaihe, missä lehtipuusto on jo n. 75-95% veroisesti alastonta. Taajamissa myös viljellyn lajiston ollessa kyseessä varistumisen aste on pienempi, mutta ruskahuippu on mm. pääkaupunkiseudullakin jo pääosin ohi tässä kohdassa.

Lajikohtaisessa tarkastelussa voidaan havaita seuraavaa:

Erityisen nopeasti lehtipuista ovat varistaneet lehtiään pois viimeisten 8 päivän aikana luonnossa etenkin haapa (Populus tremula) ja taajamissa viljeltyjen ja osin myös luonnonvaraisten lajien parissa metsävaahtera (Acer platanoides), ja siitä nimen omaan keskivarhaiset ruskaantujat ollen sen lajin suurin joukko. Myös kotipihlaja (Sorbus aucuparia) on ollut suunnilleen yhtäläisesti hyvin nopea tulemaan alastomaksi.

Nuo kaikki lajit olivat vielä 8 päivää sitten suurelta osin ruskahuipussaan etenkin lähempänä etelärannikkoa ja lounaassa, mutta tähän maanantaihin mennessä ne ovat jo melkein kaikilta osin varistuneet kokonaan alastomiksi! -- tällainen muutos on todella nopeaa.

Viljellyistä lehtipuista erityisen nopeaa varistumista etenkin tämän maanantain voimakkaan tuulen takia ovat osoittaneet puistolehmukset (Tilia X vulgaris); niillä oli himmeää kellertävää ruskaa viime viikolla huipussaan, mutta nyt melkein kaikki ne puut ovat jo lähes kokonaan alastomia.

Luonnossa koivujen (Betula sp.) osalta lehtivaristuminen ei ole toteutunut yhtä nopeasti, joten edelleen syyskuun ruostesieni-invaasiolta säästyneiden ja siten normaalia ruskaa tuottaneiden koivujen osalta lehtiä on niissä edelleen monin paikoin melko paljonkin jäljellä; etenkin taajamissa ja etelärannikolla-lounaassa paikoin koivut ovat siksi vielä osaksi ruskahuipussaankin.

Luonnossa eniten ruskaa on vielä jäljellä tyypillisesti raidalla (Salix caprea) ja mustuvapajulla (S. myrsinifolia), joista monet ovat vielä tällä alkaneellakin viikolla ruskahuipennuksessaan, mutta niilläkin se alkaa olla ohi jo viikon lopussa.

Viljellyistä lajeista samaa kaavaa noudattavat vielä esim. tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong"), suomenpihlaja (Sorbus intermedia) ja vuorijalavista (Ulmus glabra) ja metsävaahteroista kaikkein myöhäisimmät ruskaantujat.

Sen sijaan jo paljon enemmän varistuneita ovat viljeltyjen lajien parissa mm.: pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), monet tuomipihlajat (Amelanchier sp.) ja monet pensasangervot (Spiraea sp.). Ne ovat jo tällä hetkellä ehtineet varistamaan melkein kaikki lehtensä pois, ja vain yksittäisillä yksilöillään viipyy vielä hetken ruskan jälkiosaa.

Selvimmin lehtiään vielä pitävät aloillaan viljellyistä (tammi myös luonnonvarainen) lajeista Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), metsätammi (Quercus robur), hopeasalava (Salix alba "Sibirica"), monet lehtikuuset (Larix sp.) ja poppelit (Populus sp.), sekä jotkut omenapuut (Malus cv.), luumupuut (Prunus cv.) ja päärynät (Pyrus cv.) -- näillä on itse asiassa tällä alkaneella viikolla menossa pääosa ruskahuipennuksestaan, mutta ensi viikon alkuun mennessä sekin on jo ohi niillä, joten lehtivaristumisen aste on hyvin suuri jo silloin niidenkin osalta.

Puutarhojen ja puistojen pensaista suunnilleen samaa noudattavat mm. monet jasmikkeet (Philadelphus sp.), myöhäisimmät pihasyreenit (Syringa vulgaris) sekä jotkut kanukat (Cornus sp.) ja ruusut (Rosa sp.).

Eteläiset arat lehtipuut ja -pensaat ovat kokeneet etenkin suotuisilla kasvupaikoilla tänä syksynä jopa ennätyshyviä olosuhteita! -- esim. näitä seuraavia lajeja sisältävässä Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ei ole ollut edelleenkään vielä ollenkaan yöpakkasta, joten näillä ko. lajeilla ruskaantuminen on yhä käynnissä täysin häiriöttä ja ilman mitään pakkasvaurioita lehdissään:

Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), floridansuosypressi (Taxodium distichum), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Näillä näkymin kaikki tällaiset arat lajit pääsevät selviytymään edelleen ilman pakkasen uhkaa tuollaisilla suotuisilla kasvupaikoilla jopa lokakuun loppuun saakka, ja ehkä vasta tuo em. mahdollinen selvempi kylmä tilanne loka-marraskuun vaihteen paikkeilta alkaen saattaisi lopulta sisältää myös Kaisaniemen kaltaisille paikoille ensimmäisen kerran yöpakkasta -- mutta tämäkään ei ole vielä varmaa kun merivedetkin ovat yhä paljon normaalia lämpimämpiä...

Olisi siis ehkäpä jopa ensimmäistä kertaa monien näiden lajien koko viljelyhistoriassa täällä eteläisimmässä Suomessa mahdollista se, että kaikkien näiden ruska pääsisi etenemään kokonaan loppuun saakka marraskuun alkupuoliskolle mennessä ilman mitään häiriöitä, ja se olisi niiden talvenkestonkin kannalta ennen näkemätöntä...

Melkein samaa voitaisiin sanoa myös enemmän sisämaan puolella olevasta Mustilan arboretumista, joka sijaitsee Elimäellä ja lähellä oleva sääasema siihen nähden on esim. Kouvolan Anjalan sääasema -- tarkastelin sen aseman tietoja, ja niiden mukaan tänä syksynä siellä on ollut tähän mennessä vasta neljänä yönä pakkasta ja enimmilläänkin vain -1,9 asteen verran.

Näin ollen ko. arboretumin suotuisilla kasvupaikoilla mm. isojen puiden suojissa löytyy sielläkin edelleen kohtia, joissa pakkasta ei ole juuri nähty ollenkaan tai vain niin mitättömästi, että vastaavanlaisia erikoisia ja eteläisiä puu- ja pensaslajeja on selvinnyt sielläkin ruskan häiriöttömään etenemiseen jopa ennen näkemättömästi.

Etelä-Suomen ruska on täten etenemässä loppuun erityisen hyvissä olosuhteissa, ja marraskuun alkuun mennessä on odotettavissa paradoksaalisesti normaaliin nähden jopa hitusen ennenaikaisesti laajoilla alueilla 100% veroisesti täysin alastomaksi varisseet lehtipuustot...

Paradoksaalinen tilanne on siis sitä, että huolimatta ennätyslämpimästä syyskuusta ja tästä normaalia paljon lämpimämmäksi muodostuvasta lokakuustakin, ruska on edennyt lopulta erittäin vauhdikkaasti saavuttaen jo normaaliaikaisen varistumisen asteen tähän mennessä.

Taustalla on mm. juuri se, miten ennätyshelteisen toukokuun ansiosta koko kesän ajan erittäin etuaikaisesti edenneen kasvukauden mukaisesti melkein kaikki lehtipuut olivat jo syyskuussa niin etuaikaisesti kokonaan valmiita ruskaan, että ne odottivat jo silloin viimeisissä hellesäissä hyvin "pitkästyneinä" jotain vähäistäkin triggeriä syyksi ruskan yleiselle alkamiselle eli ensimmäistä sopivan kylmää sääjaksoa, jotta ne sen kautta pääsivät laukaisemaan ruskan käyntiin laajamittaisen yhtäkkisesti -- niin sitten tapahtui.

Vielä lopuksi vähän muistakin luontotilanteista tällä hetkellä ja jatkossa: Maaseudun peltoviljelyssä syysviljat (ruis ja syysvehnä) ovat oraantuneet erittäin rehevästi monin paikoin näissä tämän syksyn äärilämpimissä oloissa, ja jopa hyvin myöhään syyskuussa kylvetyt pellot ovat täten ehtineet tuottaa oraantumista hyvin vielä tässä lokakuun aikanakin, kun vuorokausien keskilämpötilat ovat pysyneet jatkuvasti paljon yli +5 asteessa eli kasvukauden jatkumista osoittavissa lukemissa.

Samasta syystä johtuen puistojen ja puutarhojen nurmikotkin ovat jatkaneet vielä edelleenkin kasvuaan hitaasti, ja näillä näkymin kasvua tapahtuu koko ajan vielä tämän kuun loppuun saakka jopa -- tosin kaikki nurmikot eivät ole enää kauttaaltaan puhtaan vihreitä, koska tässä lokakuun mittaan osalla nurmikoista on tapahtunut joidenkin heinien ruskaantumista kellertäväksi, joten monin paikoin esiintyy myös vaihtelevasti keltalaikkuiseksi muuttuneita nurmikkokasvustoja.

Luonnon niityillä, joutomailla ja kesällä harvoin niitetyillä nurmilla sekä edelleen joillakin kyntämättömillä pelloilla esiintyy edelleen myös niitä toistamiseen kukkineita ruohovartisia lajeja, joista näkyvimmät ovat nyttemmin enää lähinnä saunakukka (Tripleurospermum inodorum) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare); niilläkin lajeilla alkaa suotuisista lämpötiloista huolimatta tulla haitaksi se kukinnan jatkumisilleen, että valon vähäisyys alkaa näivettää kasvustoja, vaikka haitallisia yöpakkasia ei olisi vielä pitkään aikaan yhtään.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat ovat pysyneet jatkuvasti lähes samalla tasolla jo monen päivän ajan, koska on ollut yhä niin leutoja säitä; esim. Etelä-Suomen järvissä pintavesilämpötilat ovat jääneet +10 asteen lähelle tai vähän sitä vajaiksi, ja vesien viileneminen on edelleen lokakuun loppuun saakka korkeintaan erittäin hidasta -- Jopa Lapissa järvien pintavesilämpötilat ovat yhä plusasteilla, ja melkein kaikki järvet käsivarren aluetta lukuun ottamatta ovat yhä jäättömiä.

Merivedet ovat selvimmin normaalia lämpimämpiä tällä hetkellä, koska tämän lokakuun vähäiset peruskylmät säät eivät ole ehtineet paljoa vaikuttaa mm. Suomenlahden erityisen paljon kesän aikana (mukaan lukien tietysti myös ennätyslämpimät touko- ja syyskuut) kertyneeseen lämpövarastoonsa; näin ollen koko Suomenlahden pintavedet ovat edelleen paljonkin yli +10 asteisia, ja nämäkin vedet viilenevät marraskuun alkuun mennessä korkeintaan erittäin hitaasti -- näin ollen merivesillä tuleekin olemaan loppusyksyllä normaalia paljon voimakkaampaa leudontavaa vaikutusta säähän rannikkoalueilla, kuten pääkaupunkiseudulla...


Päivitys sunnuntaina 27.10.2024 klo. 14:25:

Viime päivinä olen keskittynyt mm. suunnittelemaan tässä edellisessä blogipostauksessani mainitsemaani kevennettyä muutosta vuodenkierron valokuvausprojektiini sekä Espoossa että Hämeenlinnassa; niinpä en ole ollut somessa aktiivinen tuona aikana.

Nyt palaan päivittämään kuitenkin uusimmat säätiedot vielä tähän tuoreimpaan blogijulkaisuun, koska nyt on alkavan ensi viikon ja samalla marraskuun aloittavan viikon sääennustekuviot selkeytyneet sen verran hyvin, ja siitä pidemmällekin.

Näyttää tosiaan yhä siltä, että ainakin lievä talvinen maistiainen saadaan Etelä-Suomea myöten alkavan viikon loppupuolella juuri marraskuun aluksi, mutta se jäänee näillä näkymin vain tilapäiseksi 2-3 päivän mittaiseksi "häiriöksi", ja sen jälkeen näyttäisi pitkälle marraskuulle saakka palaavan erittäin leutojen länsi-lounaisvirtausten jakso pysyväluonteisesti edelleen koko Fennoskandiaan, ja talvi näyttäisi sen takia jäävän heikoksi jopa Lapissakin...

Tuo alkavan viikon lopun kylmä vaihe etenee kolmen voimakkaan lännestä tulevan matalapaineen myötä seuraavasti; ensin tänään sunnuntaina on viimeinen erittäin leuto päivä lännestä lähestyvän matalapaineen etupuolen voimistuvissa etelä-lounaistuulissa, jolloin tänään utuisissa ja runsaspilvisissä oloissa mitataan toistaiseksi viimeisen kerran (ehkä jopa lopullisesti ennen ensi kevättä...) yli +10 asteen lämpötiloja Etelä-Suomessa ja Lapissa on viimeisen kerran kauttaaltaan useita plusasteita ja "käsivarren" (Enontekiön) mitättömiä lumijäänteitä lukuun ottamatta on kokonaan vielä lumetonta.

Ensimmäinen voimakas matalapaine siirtyy ensi yönä "Pohjois-Suomi"-painotteisesti maamme yli nopeasti itään runsaan sadealueen kera, jossa Pohjois-Lapissa voi osa sateesta tulla jo selvästi lumena, mutta muualla vielä vetenä; ko. sateen jälkeen vallitsee aikaisempaa viileämpi ja kuivempi länsivirtaus, jossa lämpötilat jäävät Etelä-Suomessakin jo alle +10 asteen ja Lapissa nollan vaiheille tai vain lievästi plussalle päivällä.

Seuraava toinen voimakas matalapaine siirtyy edellistä vähän eteläisempää reittiä maamme yli itään ti-ke välisenä yönä, jolloin Lapissa saadaan jo yleisesti / laajasti useita senttejä uutta lunta, mutta etenkin Etelä-Suomi saa edelleen niistäkin sateista pelkkää vettä; ilmamassat jatkavat kuitenkin kylmenemistä, jolloin ke-to aikana vallitsevassa länsi-luoteisvirtauksessa vaihtelevapilvisessä säässä lämpötilat alkavat jäädä etelässäkin jo vain +5 asteen vaiheille päivälläkin, ja jos ke-to ja to-pe välisinä öinä etelässä on poutaa ja vähäpilvistä, niin lievä yöpakkanen saattaa iskeä yleisesti jo etelärannikkoakin myöten.

Kaikkein mielenkiintoisin ja talvea eniten maahamme tuova tilanne on sitten se kolmas voimakas matalapaine, joka ottaisi edellisiä yhä eteläisemmän reitin lännestä suoraan Etelä- ja Keski-Suomen ylitse itään pe-la aikana; tähän liittyen ensinnäkin voi olla kaikkein voimakkaimpia tuulia, jotka saattavat hurjistua tuhoakin aiheuttaviksi myrskypuuskiksi ajoittain (tuulensuunta vaihtelee matalapaineen keskuksen reitin mukaan) ainakin osassa Etelä- ja Keski-Suomea!... 

Merkittävä seikka on samalla sen sadealueen tuottamat sateen olomuodot; näillä näkymin osa ennustemalleista jättäisi aivan eteläisimmän Suomen (n. "Pori-Tampere-Lappeenranta"-linjan eteläpuoli) korkeintaan räntäsateelle tai vain vähäiselle lumihuurulle jälkipuolensa lumisateista sisämaapainotteisesti. Toisissa ennustemalleissa Etelä-Suomen sisämaahan saakka saattaisi kertyä useita senttejä ensilunta ja etelärannikollekin ehkä pari-kolme senttiä itäpainotteisesti...

Joka tapauksessa tämän kolmannen matalapaineen jälkeen näyttäisi sitten seuraavan viikon maanantaille saakka jatkuvan kylmä luoteisvirtaus sen pari-kolme päivää, jossa Lapissa, Kainuussa ja osassa Itä-Suomea pysytään ympäri vuorokauden hieman pakkasella, ja Lapissa saattaa paikoin tulla -10 astetta kylmempääkin. Samalla Etelä-Suomessa lämpötila pyörii siinä vaiheessa vähän nollan molemmin puolin siten, että öisin on yleisesti heikkoa pakkasta ja päivisin eniten plusasteita on lounaiskolkassa.

Näin ollen alkavan viikon loppuun mennessä satavat lumipeitteet säilyvät sulamatta ainakin Lapissa ja suuressa osassa Keski-Suomea itäpainotteisesti, ja etelässäkin ainakin sisämaassa itäpainotteisesti voidaan päästä katselemaan lievästi lumisia maisemia parin-kolmen päivän ajan.

Mutta sitten tosiaan olisi näkyvissä seuraavan viikon maanantaista alkaen tai heti sen jälkeen tuo em. erittäin leudon sään paluu ehkä taas pitkäksi aikaa, joka tarkoittaisi sitten Etelä-Suomessa lämpötilojen nousua ympärivuorokautisesti +5 ja +10 asteen välille jo tiistaista 5.11. alkaen, joka sulattaa nopeasti ja yleisesti kaikki mahdolliset ensilumet pois pitkälle Keski-Suomeen saakka. 

Lisäksi jopa Lapissa saakka palaavat ajoittaiset usean plusasteen suojasäät, jotka sulattavat sielläkin sitten lumipeitteitä merkittävästi pois, joskin myös toisia uusia lumisateita voi vesisateiden kera myös esiintyä etenkin pohjoisimmissa osissaan, joten osa lumipeitteistä voi olla jo pysyviäkin ainakin Lapin pohjoisosissa -- näyttää siis siltä, että vain lähinnä Lapin pohjoisosissa päästään pysyvämmin talveen kiinni, ja sielläkin marraskuun mittaan jatkossa vain heikosti...

Päätän kirjoituksen nyt tähän, mutta ennakoin tuota kolmannen voimakkaan matalapaineen ja sen tuoman tilapäisen talven mahdollisuutta siten, että saatan tehdä kokonaan uuden sääennuste- ja luontoseurantakirjoituksen juuri ennen sen tuloa alkavan viikon torstaina eli 31.10.2024 -- sitten viimeistään nähdään jo tarkkaan se, miten lumi- ja vesisateiden jakauma Etelä-Suomen alueella toteutuu tulevana pe-la aikana, ja muodostuuko esim. Hämeenlinnaan tai jopa pääkaupunkiseudulle ensilumipeitettä vai ei...

Lokakuinen tilannekatsaus elämäni olosuhteisiin ja vaiheisiin: päätös jatkaa sometoimintaanikin olosuhteista ja tulevaisuuden uhkista huolimatta edelleen kaikkine projekteineen ja kirjoitussisältöineen

Viimeisen reilun viikon aikana on ollut taas huonoja tilanteita elämässäni, joista merkittävin oli tasan viikko sitten maanantaina 14.10.2024 tapahtunut äitini siskon kuolema -- julkaisin siitä Fb-seinälläni tämän postauksen.

Kiitän tässä siellä postauksen kommenteissa osanottoja esittäneitä: On ollut sydäntä lämmittävää huomata, että ihmisten poismenoista välitetään joka tapauksessa, vaikka esim. omalla kohdallani Fb-kavereissani melkein kaikki taitavat olla sellaisia kavereita / sometuttavia, joita en ole edes livenä tavannut. Kiitokset siis välittämisestä!

Näissä merkeissä on ollut kuitenkin taas vähän haluton olo tehdä kirjoituksia koko somessa, mutta yritin tehdä sellaista viime viikolla Fb-seinälläni, jossa esilleottojeni pääteemana oli taas kerran kritiikkini sitä ns. "kemikaalivana- ja säänmuokkauskulttia" kohtaan.

Sen parissa puolestaan on ollut taas harmillista ja omakohtaisestikin ongelmallista huomata siihen liittyviä sosiaalisia, psykologisia, yhteiskunnallisia, poliittisia ja jopa koko maailmankuvallista ymmärrystä koskevia asioita.

Olen siksi pohtinut yhä syvemmin tätä vyyhtiä sekä kollektiivisesti että omakohtaisesti saadakseni yhä selvempää kuvaa siitä minkälaisesta ja kuinka pahasta ongelmasta on kyse ytimeltään ja mitä se tarkoittaa mm. oman sosiaalisen elämäni puitteissa: en ole vielä valmis tarkemmin tästä kirjoittamaan, mutta mielessäni on ollut muotoutumassa ajatuksia ja päätelmiä tämän tiimoilta...

Palaan siis asiaan jossain vaiheessa tästä, ja tämä aihepiiri tuntuukin nyt sälyttyneen vastuulleni oleellisesti!

Vaikka näitä em. kaltaisia ongelmia ja haasteita on ollut nyt elämässäni, niin en ole silti jättämässä somekirjoittelua pitkäksi aikaa tai jopa ollenkaan edes lyhyelle tauolle siitä huolimatta: olen päättänyt, että kirjoittamista toki voi olla myös terapeuttisuutensa ja oman toimintadraivini kannalta hyvä jatkaa.

Myös maailmantilanne on sellainen jatkuvasti, että pitäisi vain jaksaa ottaa kantaa, analysoida tilanteita ja prosesseja sekä tutkia ihmisten ja ihmisryhmien sosiaalisia ja psyykkisiä taustoja niiden takana niin hyvin kuin jaksaa!

Lisäksi en tule jättämään omien kiinnostuksen kohteideni parissa kirjoitusten tekemistä tai muutenkaan omia projektejani, kuten sitä vuodenkierron valokuvausprojektia: 

Tulen siis jatkamaan edelleen jälleen elvytettyä sääennuste- ja luontoseurantakirjoitteluani täällä blogissa, ja tuossa valokuvausprojektissani minulla on suunnitteilla kevennetyllä kohdevalikoimalla jatkaa yhä ensi vuodenkin ajan valokuvien ottamista ko. projektiin sekä Hämeenlinnassa että Espoossa -- merkilliset säätilanteet ja -olosuhteet ovat toki olleet isossakin osassa täällä Suomessa(kin) viime aikoina, joten minulle on oleellista jatkaa sään ja luonnon vaiheiden dokumentoimista mm. tuon projektin parissa, koska säämerkillisyydetkin voivat edelleen jatkua...

Olen luottavainen omiin olosuhteisiini nyt myös siksi kokonaisuutena, kun oman äitini vointi on pysynyt tässä syksyllä sen verran vakaasti kohtalaisena ja ehkä jopa ikäisekseen nyt jopa "hyvänä": siksi odotan oman omaishoitajan roolini hänen kanssaan pysyvän ainakin vielä tulevan yhden vuoden ajan sen verran kohtalaisena ja sopivana, että pystyn nämä kaikki em. asiat sen ohella myös itse hoitamaan.

Valitettavasti takuuta ei voi tehdä täydellisellä varmuudella äitini voinnin eikä maailmantilanteen prosessien kannalta tulevaisuuteen, joten aina jatkossakin nurkan takana voi piillä monenkinlaisia haittoja ja uhkia; kai se on realismia todeta mm. juuri maailmantilanteesta, että lähivuosinakaan ei ole tulossa kunnon helpotusta olosuhteisiin, ja pikemminkin huonoimpia aikoja ei ole vielä edes nähty, ehkä jopa lähimainkaan...

Joka tapauksessa minusta on silti hyvä pyrkiä jatkamaan elämäänsä ja toimintaansa niin "normaalisti" kuin vain pystyy ja niin kauan kuin se mahdollistuu edes jotenkin, koska se on myös yksi hyvä esimerkki siihen, miten jopa kaikenlaisista uhkista huolimatta on hyvä pystyä olemaan kunnollinen, terveesti ylpeä ja toimintakuntoinen -- toki mahdottomat esteet ja kohtalokkaat muutokset käsitellään mahdollisten toimintojen pysäyttämisten kera sitten ajallaan niin hyvin kuin voidaan, jos niiden on määrä jossain kohtaa pudota niskaan, tai sitten ei, mutta joka tapauksessa itseni kehittäminen ja turvaaminen kuuluu toki asiaan myös!...

Näissä tunnelmissa toivotan teille blogini lukijoille hyvää syksyn jatkoa, ja palaan asiaan em. teemojen merkeissä täällä blogissani(kin) edelleen!

Sunday, October 13, 2024

Syksyn tuoneen kylmähkön vaiheen jälkeen erittäin leudot ja kosteat etelän ja lännen väliset virtaukset ottavat vallan pysyväluonteisesti: Etelä-Suomen ruska etenee hyvin ja nopeasti

Parisen viikkoa tässä lokakuun alkupuolella on mennyt blogini suhteen hiljaiselon merkeissä, kun olen ollut Facebookin puolella vaihteeksi hyvin aktiivinen -- tässä palaan kuitenkin tekemään Etelä-Suomen osalta sää- ja luontokatsausta, jossa ajankohdalle tyypillisesti keskityn luontoasioissa eniten ruskatilanteeseen ja sen etenemiseen.

Syyskuun aivan lopussa sää kylmeni viimeinkin sen verran, että terminen syksy alkoi kaikkialla Etelä-Suomessa 29.9., ja sen jälkeen on ollut sekä kylmähköä että ajoittain myös hyvin leutoja hetkiä, kuten tällä viikolla to-pe paikkeilla, jolloin lämpötilat kurottelivat +15 astetta jopa yölläkin, ja leudointa oli etelärannikolla ja lounaassa. 

Toisaalta kylmimpinä hetkinä on ollut jo muutamia hallaöitäkin, jolloin sisämaassa on ollut paikoin heikkoa yöpakkastakin; kylmyys ei ole ollut kuitenkaan peruskylmää merkittävämpää, joten edelleen on Etelä-Suomessa myös sellaisia paikkoja etenkin suurten järvien ja meren äärellä, joissa edes hallaa ei juuri ole ollut edelleenkään.

Esim. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa olevalla sääasemalla on mittattu maan pinnassa hallaa vasta vain kahtena yönä, jotka ovat 29.9. ja 4.10., ja lisäksi ilmassa ei ole ollut siellä pakkasta vielä ollenkaan (tarkistin nämä Ilmatieteen laitoksen ko. paikallissääsivulta "vuorokausiarvot"-kohdasta) -- kylmissä öissä ollaan siis normaalista "jäljessä" tai toisin sanoen niitä on ollut tavanomaista vähemmän.

Sää on ollut muutoin tyypillisen normaalia ajankohtaan nähden ja vaihtelevaa aurinkoisista hetkistä erilailla runsaspilvisten ja ajoittain sumuisten tilanteiden kautta sateisiin, mutta erityinen poikkeama normaalista koettiin tällä viikolla ke 9.10., jolloin poikkeuksellisen runsaita vesisateita vyöryi lounaasta tuon em. hyvin leudon ilman ja voimakkaiden tuulten (ensimmäinen kunnon syysmyrsky) kera laajasti lähes koko Suomeen, jossa yhteydessä mm. Uudellamaalla ja länsiosissa mitattiin erittäin suuria sadekertymiä; esim. tuolla Kaisaniemen sääasemalla saatiin sadekertymäksi tuona päivänä jopa 43 mm!

Nyttemmin on ollut menossa taas vähän kylmempi sääjakso tällä hetkellä, missä vaihtelevapilvisessä ja paikoin kuurosateisessa säässä päivälämpötilat ovat olleet vähän +10 asteen molemmin puolin ja öisin on ollut pääasiassa 0 ja +5 asteen välillä käyneitä minimilämpötiloja, ja taas siellä täällä hallankin kera.

Matalapaine on menossa heikkona ja epämääräisenä Etelä-Suomen ja Baltian yli itään parhaillaan ja huomenna maanantaina, jolloin heikkoja vesisateita ja paikoin sumuja esiintyy runsaspilvisessä säässä, ja perään tulee tiistaina uusi annos peruskylmää luoteesta, jolloin päivälämpötilat jäävät vajaaseen +10 asteeseen vähitellen poutaantuvassa säässä. 

Ensi viikko alkaa siis kylmähkönä, mutta ennustemalleissa on näkyvissä jo keskiviikosta alkaen iso säänmuutos erittäinkin leutoon sääjaksoon, joka saattaa kestää hyvin pitkään lähes keskeytyksettä, ja joissakin malleissa jopa koko lokakuun loppuun saakka!...

Syynä näyttää olevan se, että Suomen etelä-kaakkoispuolelle muodostuu jo keskiviikosta alkaen voimakas korkeapaine, joka näyttää asettuvan niille sijoilleen Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjälle pitkäksi aikaa. Samalla Pohjois-Atlantilla alkaa vellomaan erittäin voimakasta ja laajaa matalapainetta useine kehittyvine osakeskuksineen, joiden reitit ohjautuvat tuon vahvan korkeapaineen takia pohjoista reittiä Jäämerelle.

Tällainen asetelma mahdollistaa tähän aikaan vuodesta sellaiset jatkuvat etelän ja lännen väliset virtaukset, jotka tuovat jatkuvasti / usein hyvin leutoja ja ajoittain kosteita ilmamassoja koko Fennoskandiaan -- Näin ollen myös Lappi saa hyvin leutoa säätä, ja siellä viimeisen viikon aikana käväisseet talvimaistiaiset lumipeitteineen kaikkoavat eikä uutta talventuloa ole vielä jopa ollenkaan näkyvissä edes pohjoisimpiin osiinsa.

Täällä Etelä-Suomessa hyvin leudon sään vallassa oleminen tarkoittaa sitten keskiviikosta alkaen sitä, että ensin tuona ti-ke välisenä yönä voi olla lievän hallan / paikoin heikon yöpakkasen mahdollisuus, mutta päivällä alkavat leudot länsi-lounaistuulet vaikuttaa; siitä lähtien lämpötilat asettuvat ensin +10 asteen vaiheille ja öiden hallat kaikkoavat, ja leudoimmillaan ensi viikon loppupuolella yölämpötilat ovat +10 asteen vähän molemmin puolin (leudointa meren äärellä ja lounaassa) ja päivälämpötilat saattavat saavuttaa taas jopa +15 asteen tienoota; lämpimintä taas etelärannikolla ja lounaassa.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei merkittäviä sateita olisi tulossa koko alkavan viikon loppuosan aikana tuossa etelän ja lännen välisessä virtauksessa; aluksi olisi jopa aurinkoisillekin hetkille osaksi mahdollisuutta, kunnes ilmamassat kostuvat lounaasta alkaen ja säähän tulee ajankohdalle tyypillisesti tiiviit ja tasaiset sumupilvet ja utu; sisämaassa myös tihkusateiden ja sumujen mahdollisuutta voi olla. 

Tuo lännen atlanttinen matalapainesysteemi alkaisi tuomaan joidenkin mallien mukaan lännestä / lounaasta sateita vasta seuraavan viikon alkuun, mutta toisissa malleissa olisi jo ensi viikonloppuna runsaidenkin sateiden mahdollisuutta -- seurataan ja tarvittaessa päivitetään...

Näin ollen tästä lokakuusta näyttäisi olevan muodostumassa viime vuoden lokakuulle päinvastainen "antiteesi", kun viime vuoden silloinen ankara ja jopa osin jo talvinen kylmyys ei nyt toteudu; sen sijaan esim. Etelä-Suomessa hyvin leuto sää pitkittää kasvukautta edelleen ehkä jopa koko kuun loppuunkin saakka, jollei siellä tapahdu jotain vielä näkymättömissä olevaa kylmenemistä...

Siirtytäänpä tästä sitten tutkimaan Etelä-Suomen ruskatilannetta ja sen etenemistä ensi viikon aikana:

Ruskan kokonaistilanteessa on nyt havaittu se, miten tuo syyskuun lopussa tapahtunut kylmeneminen sekä sitten em. tapaan peruskylmän ja hyvin leutojen hetkien vaihtelut tässä lokakuun alkupuolella ovat triggeröineet ruskan etenemään jopa nopeastikin -- tämä on ollut juuri paras mahdollinen tilanne, mitä toivoinkin.

Niinpä sisämaassa ruskahuipennus on ollut käynnissä itseasiassa jo tämän päättyvän viikon aikana ja etelärannikolla-lounaiskolkassa ruskahuipennusta riittää vielä alkavallekin viikolle paljon -- näin ollen ruskan etenemisen aste on kirittänyt ajan mittaan aikaisemmin syyskuussa ennätyslämpimien säiden takia muodostunutta 1-2 viikon mittaista viivettä kiinni, ja alkavalla viikolla tuon hyvin leudon ilman puitteissa ruskan eteneminen sujuu niin hyvin eteen päin, että normaalia sen ajankohdan tilannetta saavutetaan.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että alkavan viikon lopussa ruskan huipennus alkaa olla ohi jo etelärannikolla ja lounaiskolkassakin, ja sitten sen jälkeen lokakuun lopussa voidaan havaita lehtipuuston olevan jo ajankohdalle ihan normaalisti lähes kokonaan alaston lehdistään koko Etelä-Suomessa.

Ruskahuipennuksessa tällä päättyvällä viikolla tapahtui mm. seuraavaa; maaseudun puitteissa näyttävin ruskapuulaji on ollut haapa (Populus tremula), ja tällä kerralla jopa ylivoimaisesti, koska yhtäältä haapa on pystynyt tekemään monin paikoin jopa normaalia kirkkaampaakin ruskaa keltaisine ja monin paikoin oransseine väreineenkin.

Toisaalta koivuilla (Betula sp.) ruska on ollut etenkin juuri maaseutumiljöissä normaalia heikompaa ja sitä on poikkeuttanut paljon syyskuun lopulla esiintyneet runsaat ruostesienien aiheuttamat himmeän ja ruskehtavan keltaiset valeruskat; ko. valeruska sai maaseudulla monet koivikot varistamaan lehtensä jo lähes kokonaan syyskuun loppuun mennessä, joten tavallaan koivujen osalta monin paikoin koettiin siinä himmeä ruskahuipennus syyskuun lopulla.

Tästä huolimatta on ollut edelleen myös paljon koivuja etenkin taajamien piireissä, missä niissä on alkanut ruskahuipentuma kirkkaamman varsinaisen ruskan kera tällä päättyvällä viikolla ja sitä jatkuu etenkin etelärannikolla myös alkavalla viikolla.

Ruskahuipennuksen mukaan ovat ehtineet parhaillaan jo monet raidat (Salix caprea) ja mustuvapajut (Salix myrsinifolia) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) luonnossa, ja samalla monet viljellyt puu- ja pensaslajit puistoissa ja puutarhoissa.

Mm. seuraavat viljellyt ja osin luonnossakin ns. jaloina lehtipuina esiintyvät puu- ja pensaslajit ovat olleet päättyvällä viikolla ruskahuipennuksessa ja etenkin etelärannikolla ne jatkavat ruskahuipennusta alkavallakin viikolla: metsävaahterasta (Acer platanoides) keskivarhaiset yksilöt ja alkavalla viikolla yhä enemmän myös myöhäiset yksilöt, vuorijalavat (Ulmus glabra) em. vaahteran tapaan, pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), rusokirsikka (Prunus sargentii), katsura (Cercidiphyllum japonicum), monet tuomipihlajat (Amelanchier sp.) ja monet pensasangervot (Spiraea sp.).

Monet noista ovat pystyneet tekemään hyvinkin kirkkaita ruskavärejä niille kullekin tyypillisesti, mutta metsävaahteroilla on ollut havaittavissa paikoin normaalia haaleampia ja punaisen sijaan keltaisempia värejä ilmeisesti tuon äärilämpimän syyskuun muokkaamana, ja ehkä osalla voi olla kyseessä myös tuo viime keskiviikon rankkasadetilanne mukaan lukien tähän mennessä tämän syyskauden kolmen rankkasadetilanteen aiheuttamat ns. liikamärkyydet.

Mainittakoon myös, että syyskuussa osalla mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala) olleet hyvin heikot ja vihertävänruskeat syysvärit eivät ole toteutuneet joissakin toisissa lajinsa yksilössä, vaan niillä on pystynyt muodostumaan tässä ruskahuipennusjaksossa myös kirkkaita punaisia ja oransseja värejä.

Yllättävää ruskaantumisnopeutta ovat ilmentäneet tällä päättyvällä viikolla jo monet normaalisti muihin verrattuna myöhään ruskaantuvat puulajit: esim. erityisen kirkasta punaista-oranssia ruskahuipennustakin jo jopa on tehnyt viljelty tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong") sekä osa mm. seuraavista lajeista: metsätammi (Quercus robur), puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum).

Nämä kolme viimeksi mainittua ovat siis parhaillaan ensimmäisenä ruskaantuneilta osiltaan jopa jo saavuttaneet ruskahuipennustakin, mutta joukossa on vielä myös lähes kokonaan kesävihreitäkin yksilöitä; alkavalla viikolla ruska alkanee etenemään nopeasti myös noilla myöhään kesäasussa viivytelleilläkin yksilöillä.

Myös myöhään ruskaantuvilla pensaslajeillakin on jo paikoin ruskaa esillä, kuten kuusamilla (Lonicera sp.), jasmikkeilla (Philadelphus sp.) ja pihasyreenillä (Syringa vulgaris); nämäkin etenevät ruskassaan alkavalla viikolla jo selvästi.

Kaikkein myöhäisimmin kesäasuaan pidätelleitä puita voidaan löytää vielä joidenkin viljeltyjen poppelien (Populus sp.) ja lehtikuusten (Larix sp.) parista, mutta alkavan viikon loppuun mennessä sopivan leudon sään vallitessa niilläkin todennäköisesti alkaa jo ruskaa näkymään; osa varhaisimmista lehtikuusista on itse asiassa parhaillaan myös jo saavuttanut ruskahuipennuksen.

Alastomina kokonaan ovat jo olleet pitkään ainakin punasaarnet (Fraxinus pennsylvanica) ja lyhyemmän ajan osa tuomista (Prunus padus) ja lehtosaarneista (Fraxinus excelsior); etelärannikolla vieläkin osa lehtosaarneista on osaksi lehteviä tällä hetkellä.

Näin ollen kaikki em. huomioiden lehtivarisemista tapahtui tällä päättyvällä viikolla aika paljon jo tuossa viime keskiviikon ja torstain paikkeilla em. voimakkaan matapaineen yhteydessä olleessa syysmyrskyssä, mutta varsinainen runsaimman lehtivarisemisen aika on alkavan viikon lopulla, kun em. etelän ja lännen väliset virtaukset voimistuvat ja kun silloin ruskahuipennus on sopivan "kypsää" eli lopussa.

Eteläiset arat puu- ja pensaslajit ovat selvinneet suotuisilla kasvupaikoilla (kuten esim. juuri em. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa) edelleen ilman lehtiensä pakkasvaurioita, koska niillä paikoilla ei ole vielä esiintynyt ilmassa pakkasta.

Näitä lajeja ovat mm. seuraavat, joita siis löytyy mm. tuolta Kaisaniemestä: neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), trumpettipuut eli katalpat (Catalpa sp.), monet arat magnoliat (Magnolia sp.), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), tupelo (Nyssa sylvatica), sassafras (Sassafras albidum) tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides), saksanpähkinä (Juglans regia) ja kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica).

Tämä pääosin äärilämmin syksy onkin ollut etenkin näille lajeille erityisen hyvä, koska ne ovat pystyneet kehittymään normaalia paljon paremmin valmiiksi vielä viime tingassakin ennen talvea, ja nyt niille mahdollistuu hyvin myös ruskan alkaminen ja eteneminen; jos merkittävät hallat ja yöpakkaset pysyvät loitolla (kuten nyt siltä näyttäisi...) jopa koko lokakuun loppuosan, niin näidenkin parissa ehtisi tulemaan ruskahuipennus ja ainakin osaksi kaikki lehtensä varisisivat niillä varsinaisen ruskan kautta pois eikä pakkaspaleltuneina...

Tämä hallojen ns. vähyys ja yöpakkasten paikallisuus on tarkoittanut myös yleisesti viljeltyjen arkojen kasvilajien kohdalla sitä, että moninkin paikoin joillakin niillä ei ole vielä syntynyt pakkasvaurioita: esim. syyshortensialla (Hydrangea paniculata "Grandiflora") on vielä näkyvissä yksilöitään suojaisilla paikoilla, joilla sekä keltaiseksi ruskaantuvat lehtensä että osittain yhä vaaleanpunaiset kukintoterttunsa ovat ruskeentumatta ilman pakkasvaurioita -- ja tämä tilanne säilynee edelleen lokakuun lopulle ja niinpä syyshortensiankin keltainen ruska pääsee hyvin huipennukseen.

Sama koskee myös talojen seinustoilla imukärhivilliviinejä (Parthenocissus quinquefolia), joiden kirkkaanpunainen ruskahuipennus on myös menossa ja jatkumassa, ja monin paikoin ilman mitään pakkasvaurioita.

Katsotaanpa sitten vielä muun kasvillisuuden tilannetta Etelä-Suomessa:

Koska kasvukausi siis jatkuu edelleen hyvin leudon sään mahdollistamana, niin se tietää edelleen puistoissa ja puutarhoissa nurmikoiden hidasta kasvamista; itse asiassa sen verran leuto tämä lokakuun alkupuolikin on ollut, että nurmikoiden kasvaminen voi vielä johtaa ylimääräisiin leikkuutarpeisiinkin rehevillä paikoilla.

Kasvukauden jatkuminen näkyy myös luonnonkasvien parissa, kun leuto ja vain vähän hallainen sää ovat mahdollistaneet edelleen mm. niiden uusintakukkijoiden kukinnan pitkittymistä, joita ovat siis mm.: saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum), pietaryrtti (Tanacetum vulgare), lupiinit (Lupinus polyphyllus) ja siankärsämö (Achillea millefolium) -- näistä saunakukka eniten, joiden kukintaa on yhä paikoin runsaastikin ja samaa jatkuu lokakuun lopullekin.

Myös aikaisemmin loppukesällä viimeisen kerran niitetyillä niityillä havaitaan paljon vehreää kasvua edelleen, kuten mm. voikukkien (Taraxacum officinale) ja uudestaan versoneiden nokkosten (Urtica dioca) ansiosta.

Myös kallioisilla mäillä on yhä paljon vehreää kasvustoa, kun sateinen ja lämmin syksy on sitä erinomaisesti mahdollistanut, ja kallioilla loistavat vihreinä myös sammalet. 

Lisäksi sienien hyvä satokausi jatkuu edelleen, koska yöpakkaset eivät ole olleet vielä liian kovia ja monin paikoin mm. metsien / puustojen suojassa ei edes ole ollut pakkasta; paikoin edelleen olen täten nähnyt hyvinkin runsaita sienikasvustoja -- hyvin leuto sää mahdollistaa sienikauden jatkumisen edelleen lokakuun loppupuoliskollekin saakka.

Maaperän kosteustilanteesta ja vesistöjen vesitilanteesta kerron vielä lopuksi asiaa: Järvien pintavesien lämpötilat ovat laskeneet +10 asteen tienoille Etelä-Suomen alueella ja Suomenlahden pintavesilämpötilat ovat +10 ja +14 asteen välillä; hyvin leuto sää saa aikaan sen jatkossa, että kaikki nämä pintavesilämpötilat viilenevät korkeintaan hyvin hitaasti alkavalla viikolla, ja paikoin lämpötilat saattavat pysyä jopa lähes ennallaan monta päivää.

Tuo viime keskiviikkoinen rankkasadetilanne etenkin Uudellamaalla ja länsiosissa sai aikaan tämän syksyn toistaiseksi pahimpia tulvia -- ojat ja purot tulvivat mm. pääkaupunkiseudulla merkittävästi, mutta niiden tulvat myös laskivat nopeasti seuraavana päivänä.

Jokien vedet nousivat myös selvästi ja länsiosissa eniten tulvakorkeuksiinkin, mutta nämäkin ovat nyttemmin jo laskussa.

Maaperä on kuitenkin jäänyt tuon keskiviikkoisen rankkasadetilanteen jäljiltä monin paikoin hyvin märäksi, joten siitä voi olla vieläkin paikoin haittaa maaseudun peltoviljelyssä syysviljojen (ruis ja syysvehnä) oraantuneille peltokasvustoille; valitettavasti haihtuminen on jo tähän aikaan syksystä melkoisen hidasta, joten maaperän liikamärkyydet parantuvat pois vain hitaasti.

Mahdollisesti teen alkavan viikon loppupuolella ainakin yhden päivityksen tähän alle, jos varsinkin sääennusteissa alkaisi näkymään isoakin poikkeamaa kylmään suuntaan (tai ennakoitua selvästi sateisempaan tilanteeseen) nyt ennakoidun ja pitkään kestävän hyvin leudon sään sijaan -- muutoin päätän kirjoituksen tähän.