Punalehtilajikkeiden ominaisuuksia

Otan vielä erikseen esille hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassen's Black") avulla punalehtisten lajikkeiden ominaisuuksia tarkemmin. Molemmat kuvat on otettu 20.8.2005 Espoon Tapiolassa. Alakuva esittää puun alta nähtyä näkymää, missä punaisuus ei ilmene tähän vuodenaikaan juuri ollenkaan. Lehdet ovat vain oliivintummanvihreitä, mutta keväällä ja alkukesällä punaisuus näkyisi vielä tästäkin katsottuna. Punertava sävy on jäljellä loppukesällä ainoastaan lehvästön pintakerroksessa eli siellä, mihin aurinko paistaa. Lehvästön sisäkerrokset sen sijaan ovat varjossa ja niissä kehittynyt punainen väriaine haipuu juuri siitä johtuen pois kesän mittaan. Tästä voidaan siis päätellä sekin, että varjoon istutettu puu on paljon vaaleammin /vähemmän lajikkeen sävyinen kuin auringossa. Tämä pätee myös muihin punertaviin lajikkeisiin, jolloin niidenkin istutuspaikkojen tulee olla aurinkoisia lajikkeen ominaisuuksien ilmenemiseksi kunnolla. Rusotuomi (Prunus virginiana "Schubert") oli tähän selvä poikkeus.

Yläkuvasta nähdään puolestaan sellainen ilmiö, että heikohkokuntoinen hurmevaahtera on punaisempi kuin muutoin. Tämähän on tyypillistä mm. juuri metsävaahteralle yleensäkin; mitä heikommin kasvava yksilö on kyseessä sitä enemmän punaista väriä ruskaan keskimäärin ilmaantuu. Tuo puu on osittain varjoisassa kasvupaikassa, mutta se ei ole haitannut liiemmin lajikkeen värin olemusta. Tässä on myös esimerkki siitä, että sopivasti muiden puiden ympäröidessä ja valon tullessa sopivasti tietyssä vaiheessa päivää, saadaan aikaiseksi korostettuja näkymiä. Tässä auringonvalo korostaa näkymää voimistamalla lajikkeen sävyä varjoisassa paikassa kuin kohdevalo. Valo- ja varjoelementit ovat siis oleellisia maisema-arkkitehtuurin osasia sunnittelijansa paletissa nekin.

Verivaahteran väritutkielmaa ja metsävaahteran lajikkeita

Verivaahtera (Acer platanoides "Schwedleri") on tähän aikaan vuodesta paljon hillitymmän näköinen kuin hurmevaahtera (Acer platanoides "Faassen's Black"). Keväällä verivaahteran nuoret lehdet ovat kuitenkin jopa hiukan räväkämmät kuin hurmevaahteralla, sillä puhkeamissävy on kirkkaammin punainen lehtien vaaleamman valööriominaisuuden vuoksi. Sävy tummuu lehtien kasvaessa, mutta kesä- heinäkuun aikana tumma punertava sävy haalistuu ja tilalle muodostuu oliivinvihreä tummahko sävy. Verivaahtera on siis koko ajan vaaleampi kuin hurmevaahtera. Alakuvasta nähdään, että punertavuus on käytännössä hävinnyt lehvästöstä loppukesäksi, mutta yläkuva näyttää kuitenkin puun olevan edelleen selvästi tummempi kuin normaalityyppi metsävaahtera. Kuvat on otettu tässäkin tapauksessa Espoon Tapiolassa 20.8.2005. Tälläkin lajikkeella ruska ilmenee vähän myöhemmin enemmänkin lokakuun puolella kuin metsävaahteralla ja sävyt ovat yksinomaan punaisia ja oransseja. Ruska on kuitenkin selvästi kirkkaampi kuin hurmevaahteralla.

Verivaahteran käytöstä voi sanoa samaa kuin hurmevaahteran kohdalla, mutta lajikkeen ulkoasu mahdollistaa sen käytön esim. hurmevaahteran itsensä kanssa hienovaraisten sävy- ja värierojen luomiseksi. Tällöin verivaahtera on myös ikään kuin hillitympi linkki ympäröivään vihreään maisemaan. Hurmevaahteraa vaaleampia ja eri tavoin punertavia muita metsävaahteran tuntemattomampia lajikkeita ovat mm. orleansinvaahtera "Crimson King", "Deborah", "Royal Red" ja rusovaahtera "Reitenbachii". Punertavista lajikkeista vaalein on tuo "Reitenbachii", jolla nuoret lehdet ovat ruskehtavasti punaoranseja. Pian niitten sävy haalistuu käytännössä normaalin metsävaahteran lehtien sävyisiksi. Valkolaikkulehtinen lajike "Drummondii" on myös hauska ns. väripuuna, joka sopii sommitelmissa valöörikontrastin vaaleaksi osapuoleksi. Liuskalehtinen lajike "Laciniatum" ja pylväsmäinen lajike "Columnare" ovat myös valikoimissa.

Suomen tärkein "Reitenbachii"- eli rusovaahteraistutus on ollut jo kauan Helsingin Esplanadinpuistossa. Siellä aikaisemmin olleiden vanhojen rusovaahteroiden tilalla ovat muutaman vuoden ajan olleet nyt uudet taimet. Itselläni on hurmevaahteran alta viime keväänä kerättyjä siementaimia, jotka ovat vaihtelevasti punertavia ja osa ihan lajikkeen sävyisiäkin. Muutama vuosi sitten kerätyt saman paikan taimet ovat nyt uudella taimikasvatuspaikalla. Niistä on ollut aikaisemmin kuvalliset esittelyt tässä blogissa, kuten viime kevään uusista kerätyistä taimista toukokuussa.

Hurmevaahteran väritutkielmaa

Hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassen's Black") lehvästöt ovat saavuttaneet lopullisen kesäsävynsä heinäkuun aikana. Nyt elokuussa nämä puut ovat olleet samannäköisiä koko ajan. Alakuvasta nähdään, että lehtiin on muodostunut jonkin verran vihreää sävyä, mikä näkyy selvimmin lehtien alapuolella ja varjokohdissa. Tämän lajikkeen lehdethän puhkesivat kokonaan tummanviininpunaisina. Siitä sävy sitten tummui lisää ja kesän mittaan tuota vihreää sävyä on siis tullut myös mukaan, jolloin sävy on vaalentunut hiukan. Kuten kuvista nähdään, niin sävyn laatu vaihtelee eri kulmista ja etäisyyksiltä nähtynä. Tummimmalta puut näyttävät auringonvalon suunnasta ja etäältä katsottuna. Punaisinta ja vaaleinta sävy on tyypilliseen tapaan vasten valoa katsottuna valon siivilöidyttyä lehtien läpi. Tässä tapauksessa sävy on myös ruskehtava.

Lajikkeen ruska on punaoranssi ja keltaisia sävyjä ei ole koskaan, kuten normaalityypillä metsävaahteralla. Ruska ilmenee kunnolla vain osassa lehvästöä ja se alkaa myöhemmin kuin metsävaahteralla. Yleensä ruska on lajikkeella parhaimmillaan vasta selvästi lokakuun puolella. Joskus lehdet eivät kokonaan ehdi värittyäkään lokakuun loppupuolella, kun pakkaset nipistävät niistä elon pois ja sitten ne varisevat tumman ruskehtavina. Keväällä lehtien puhjetessa keltainen kukinta on viiniinpunaisten lehtien kera säväyttävä yhdistelmä. Silloin etäämmältä katsottuna puu on erikoisen sävyinen, kun kukat ja lehdet sekoittuvat yhtenäiseksi värimassaksi; sävyä voisi kuvata ruskehtavanoranssiksi.

Joka tapauksessa tämä lajike on metsävaahteran lajikkeista kaikkein voimakassävyisin ja tummin. Se on verivaahteran (Acer platanoides "Schwedleri") kanssa yleisin ns. väripuu Etelä-Suomessa. Niitä näkee niin yksittäin kuin tällaisina laajoinakin ryhminä, kuten yllä olevissa kuvissa Espoon Tapiolassa kuvattuna 20.8.2005. Hurmevaahteran seuraan sopii vaaleammin /vähemmän punalehtiset lajikkeet, vaaleanvihreä- ja kellertävälehtiset lajit ja lajikkeet, jolloin valöörikontrastikin on raju. Myös sinertävät havukasvit ja kirkaskukkaiset lajit luovat hurmevaahteran seurassa valööritunnelman vaihteluita sävyerojen lisäksi. Kirkkaana ko. lajiketta ennen ruskaan tulevat lajit ovat samoin hienoja näyttävän sommitelman aikaansaamiseksi. Vähemmän päällekäyvää sommitelmaa saa, kun laittaa esim. neutraalisti tummia havupuita lajikkeen seuraan. Lajikkeen käyttö rakennusten kanssa on helppoa; kaikki vaaleat rakennukset ovat oivallisia taustoja. Tummien rakennusten kohdalla erityisesti eri tavoin punatiiliset seinät luovat hienostuneen vähäeleisiä väri- ja valööriyhdistelmiä.