Syyskuun 2024 ennätyshelle ilmasto- ja sääkeskustelua eskaloivana tieteen, sosiaalisuuden ja henkisyyden dilemmana: Esittelyssä kolme ryhmää, joiden piireihin äärisäät lisäävät ääriajattelua ja rappiota

Olemme siis täällä Suomessa parhaillaan keskellä ennätyksellistä syyskuun helleaaltoa, joka on aiheuttamassa kolmelle erilaiselle ilmastosta ja säästä keskustelevalle taholle äärimmäisiä mielikuva- ja ajatteluhaasteita maailmankuvallisessa, empiirisessä ja henkisessä katsannossa -- katsotaanpa tätä aspektia tässä hieman tarkemmin.

Kesää siis jatkaa täällä Suomessa edelleen helleaalto, jossa tänään on mitattu jo 5. syyskuun hellepäivä ja koko kesän mitalta se on jo 68. hellepäivä! -- ennusteiden mukaan hyvinkin todennäköisesti ainakin ensi viikon ti-ke saakka on todennäköistä, että jokaisena päivänä voidaan Etelä-Suomessa mitata yhä uusia hellelukemia paikoin, jolloin nuo ennätykset todellakin uusiutuvat vielä kolmena-neljänä seuraavana päivänä jatkuvasti!...

Huomenna tehdään jo syyskuun hellepäivien lukumäärässä uusi mittaushistorian / tunnetun historian ennätys 6 kpl:n määrällään, ja tietenkin edelleen tämän koko kesän hellepäivälukumäärissä uusi päivä lisää on aina uusi ennätys vanhan tilalle, kun jo muutama päivä sitten jäi taakse vuodelta 2002 peräisin ollut vanha tunnetun historian hellepäivien lukumääräennätys...

Tällainen äärilämpö on täten ko. kolmenlaiselle ajattelu- ja maailmankuvataholle äärimmäisen vaikea asia ilmastosta ja säästä keskusteltaessa ja niitä kokiessa, ja siksi paradoksaalisesti luiskahtamisen tilanne heillä erilaisiin luulo- ja aivopesualhoihin näissä sisällöissä on erittäin helppoa:

Nämä kolme ryhmää ovat seuraavat:

1. Ilmastoalarmistit hiilidioksidipakkomielteineen, ja sen johdannaisena Elokapina.

2. Kemikaalivanafanaatikot ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaavat.

3. Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit", jotka kaikin keinoin pyrkivät mitätöimään kaikki (ääri)lämmöt mahdollisimman vähäpätöisiksi, ja asettumaan 1. ryhmän kanssa mahdollisimman jyrkkään vastakkainasetteluun.

---- Kaikille näille kolmelle ryhmälle on nyt tosiaan yhteistä se, että heille kaikille sukeutuu tällaisesta äärilämmön tilanteesta railakkaasti vettä oman maailmankatsomuksensa ja uskomuksiensa myllyyn, jolloin kaikkien kolmen mukaiset uskomukset ja näkemykset tahoillansa äärevöityvät ehkä radikaalistikin lisää.

Eikä sillä näytä olevan kulloisellakaan taholla väliä uskomuksiinsa-näkemyksiinsä, vaikka noiden kolmen kesken ne äärevöityvät teemat ja sisällöt joutuvat tällaisessa eskalaatiotilanteessa yhä jyrkempiin ristiriitoihin keskenään, ja sulkevat siten toinen toisiaan pois yhä skitsofreenisemmin mm. empiiristen seikkojen valossa...

Kuten yhteiskuntatilanteestamme muutenkin voidaan joka tapauksessa todeta ihan yleisestikin, niin mm. näkemyksien äärevöitymiset eri ryhmien kesken ja sen aiheuttamat yhä jyrkemmät vastakkainasettelut ovat tietenkin vaarallinen ja tuhoisa kokonaistilanne sosiaalisen-psyykkisen koheesion ja ihmisten toimintamallien suhteen!...

Niinpä onkin tavallaan mielenkiintoista ja merkillistä, miten "Universumi" nyt omalla viekkaalla tavallaan manifestoi meille mm. juuri tätä ennätyslämpöä sää- ja ilmastoaspektinsa kautta, jolloin nämä kolme ryhmää tavallaan "pakotetaan" yhä jyrkemmän vastakkainasettelutilanteen kautta yhä haasteellisempiin itsetietoisuuksiensa itsereflektioon, ja siinä omaa itseään ja maailmanmallejaan yhä kyseenalaistavampiin tunne- ja havaintotiloihin...

Henkisissä piireissähän usein kuullaan käytettävän tuota termiä "manifestaatio", joka on tavallaan tässä tilanteessa siis olemassa olevassa ryhmäkäyttäytymisten, maailmankuvallisten ja uskomuksellisten seikkojen yhteisödilemmassa jopa lahja ja kriittinen kulminaatiopiste kasvuun ja kehitykseen.

Ensin sellainen kasvun ja kehityksen piste ryhmiensä kera saapuu haasteenaan tilanteeseen (kuten nyt tässä sääeskalaatiossa), jossa aiheutuu ylenmääräistä painetta, kipua ja projisointeja aktiivisesti ja radikaalisti sille itselleen itsetutkiskelupakotteena ja se johtaa ensin defenssimekanismin voimistumiseen, mutta jossain vaiheessa se johtaa lopulta tiedolliseen, kokemukselliseen ja tunnetason purkautumiseen pois tuosta paineen, kivun ja projisoinnin tilasta, ja sen myötä tapahtuu sitten hyppy laajempaan ja valistuneempaan tietoisuuteen ja ymmärrykseen -- jos niin käy...

Miten sitten tässä ko. tilanteessa noiden kolmen ryhmän omilla kontoilla voisi tällainen tietoisuushyppy tapahtua? -- Katsotaanpa! >>

Ryhmä 1: Ilmastoalarmistinen hiilidioksidipakkomielle tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus hiilidioksidin väärin tajuttuun kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 2: Kemikaalivanafanaattisuus ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaaminen tulee siinä hypyssä haastetuksi ja kyseenalaistetuksi, koska ilmaston ja sään käyttäytymisessä tässä ryhmässä tähän mennessä olemassa ollut yksisilmäinen uskomus säänmuokkauksen kaikkivoipaisuuteen on kulttityylinen ajatusvirhe -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että syntyy monitahoisempaa empiiristä ymmärrystä sellaisen kulttityylisen ajattelumallin sijalle ilmaston ja sään käyttäytymisestä.

Ryhmä 3: Ilmastonmuutoksen olemassaoloon ylikriittisesti suhtautuvat (ilmastonmuutosdenialistit) omaavat liian tarkoitushakuista ja agenda-ajettua havaintotapaa ilmaston ja sään käyttäytymisestä, ja siinä hypyssä he saavat laajempaa näkökulmaa tuollaiselle käänteiselle vastakkainasetelmalleen hiilidioksidiperusteisia ilmastoalarmisteja kohtaan; havainnot saavat lisää monipuolisuutta ja syvempää ymmärrystä empiiristä analyysiä varten eikä analyysi ole enää liian jyrkästi tarkoitushakuisen yksisilmäistä "anti-ilmastoalarmismina" -- uusi ymmärrys heille tarkoittaa täten sitä, että havaintojen ja analyysien rehellisyys korostuu, vaikka ilmasto muuttuisikin myös paljon lämpimämpään suuntaan näennäisesti "ilmastoalarmismin" osoittamalla tavalla.

---- Kaikkien näiden kolmen kesken kollektiivisesti tapahtuu siis sitä, että keskinäisesti saavutetaan parempaa yhteisymmärrystä ilmaston ja sään käyttäytymisen ymmärtämisessä, jossa kustakin eri ryhmästä käsin voidaan nähdä toinen toistensa näkökulmia entistä paremmin, ja ymmärtää niitä sekä ajattelun tasoa nostavilla että sosiaalista koheesiota synnyttävillä hedelmällisillä tavoilla...

Eli esim. ilmastoalarmistit voivat oppia ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta" hiilidioksidipakkomielteensä ulkopuolisia asioita ilmastosta...

Kemikaalivanafanaattinen ilmastonmuokkaususkomus saa puolestaan tarpeellista empiiristä analyysikyvyn parantamista ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvilta "denialisteilta", joilla on antaa empiiristä tietotaitoa perehdyttyään ilmastoalarmismin ja hiilidioksidipakkomielteen kyseenalaistamiseen...

Ilmastonmuutokseen ylikriittisesti suhtautuvat "denialistit" puolestaan voivat löytää uudenlaista metodihallintaa ilmastoalarmistien tavasta olla uskomuksissaan pedantteja ja tarkkoja -- vaikka siis se pedanttius ja tarkkuus on kulttityylistä ja agenda-ajettua, mutta juuri siksi se pedanttius ja tarkkuus tulisikin ottaa metodisiirtona alarmisteilta "pois" uutta ymmärrystä laajentavaan käyttöön.

Tietenkin laajasti sanottuna metodisiirto parempaan käyttöön tapahtuu siinä optimaalisesti sekä ilman hiilidioksidipakkomiellettä että kemikaalivanafanaattisuutta ja laajemmin säänmuokkauksesta ylenmäärin ja väärin perustein kohkaamista.

Täten voitaisiin saavuttaa parempaa yhteiskunnallista ajattelun ja toiminnan mallia esimerkiksi myös muiden toisenlaistenkin yhteisödilemmojen ratkaisemisiin...

---- Mutta ongelmat ovat yleisesti todella vaikeat ja moninaiset Länsimaissa(kin), jotta tuollaisia optimitavoitteita kohti edes päästäisiin lähtemään liikkeelle kunnolla!

Valitettavasti joudumme miettimään tämän aihepiirin ulkopuolisiakin ääridilemmoja, kuten sitä miten ääripahasti geopolitiikan pattitilanne on manifestoitunut mm. Ukrainan ja Venäjän välisenä sotana, joten ihmisten mieliä pitää pihdeissään todella valtava määrä erilaisia ongelmia ja pahuutta, ja nämä sää- ja ilmastoasiat ovat vain yksi "pieni" osa sitä...

Lisäksi on valitettava tosiasia se, että noiden mainittujen ryhmien piireissä etenkin juuri nuo kulttityyliset uskomukset ovat erittäin pontevia pysymään ennallaan ja pikemminkin saamaan lisää vahvistusta itselleen sekä vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista että ulkoistuksina "viholliskuvallisesta projisoinnista".

Se on tosi valitettavaa, kun paremminkin sellaisen tosiaan pitäisi purkautua rikki tuohon em. "tietoisuushyppyyn".

Kulttityyliset uskomukset ovat myös herkästi sellaisia, mitkä kumoavat empiirisen tiedon metodeja ja sisältöjä liian yksioikoisesti ja vastakkainasetelmallisesti, jolloin sekä hiilidioksidipakkomielle että kemikaalivanafanaattisuus voivat pikemminkin vahvistua vallitsevista sää- ja ilmasto-olosuhteista, vaikka muutoksiin siinä olisi mitä tahansa muita syitä kuin heidän uskomuksiensa mukaiset luulosyyt, ja kontoilleen tulevista kyseenalaistuksista voi heillä tapahtua herkästi lisää sisään päin kääntyvää vahvistautumista.

Kyllä! -- ilmasto tosiaan muuttuu ja on aina muuttunut ihmisistä riippumatta(kin), eikä ole mikään "ilmastokatastrofi", vaikka se muutos voikin sisältää mm. tätä nykyisen kaltaista ennätyslämpöä jatkossakin vielä paljon lisää ja paljon ankarampanakin; eikä se ole mikään aihe ihmisen syyllistämiselle siitä "hiilidioksidiasetta" käyttäen!

Ilmaston lämpeneminen ei ole välttämättä sama kuin hiilidioksidilähtöinen ja muka ihmisen aiheuttama "ilmastonmuutos" -- varsinaisesti tapahtuu ilmastonmuutosta siitäkin huolimatta ja kokonaan ilman sitä, ja se voi olla yhtenä skenaariona monista käytännössä myös paljon pahempi ilmaston lämpeneminen kuin ilmastoalarmismin "ilmastonmuutoksessa" on varoitettu... 

Ei ole takeita kuitenkaan siitä, miten jatkossa ilmastossamme käy, koska ihminen ei hallitse säätä, ei hiilidioksidin määrillä eikä säänmuokkauksella!...

Ja siksi tässä nykyisessä ilmastonmuutostilanteessa onkin äärimmäinen haaste yrittää saada perille etenkin juuri noille eniten kulttiajattelua sisältäville ko. ryhmille sitä, ettei ilmastossamme tämän nykymuutoksen ainoina / merkittävinä syinä ole joko "vain hiilidioksidi" tai "säänmuokkaus".

Ja lopulta näiden kaikkien kolmen ryhmän puitteissa on äärimmäinen haaste saada ymmärrystä läpi niin, etteivät nuo kolme äärevää / vastakkainasetelmallistavaa ajattelun muotoa hinaisi ymmärrystä kollektiivisesti liian hakoteille niistä ilmastonmuutoksen syistä, ja aiheuttaisi "harhautuksessaan" jatko-ongelmia mm. totalitarismiin tai muihin rappioilmiöihin...

Mutta ilmastoalarmismin hiilidioksidipakkomielteen suhteen toki se liiallinen vahinko on jo käynyt virallisen vallan ja Elokapinan omaksuttua sen ajatusvirheen jo niin pahasti, ja sitä eliitti on jo pitkään käyttänyt hyväkseen teknokraattista, neofeodaalista ja malthusilaista diktatuuria juntatessaan muka "ongelman ratkaisuna"!...

Ihminen-ihmisyhteisö kriisiytyessään ja rappioituessaan on kuitenkin joka tapauksessa ja valitettavasti sellainen yhteisöolento (eli juuri nyt!), joka liian herkästi näyttää poimivan siinä "oloaan helpottavaksi" maailmanselityksekseen liian yksikertaisia ja liian idioottimaisesti kohdennettuja käsitys- ja toimintatapoja, joissa mm. uskomukselliset ja kulttityyliset sisällöt ottavat ylimääräävää asemaa sen sijaan, että esim. sekä empiiriset että henkiset olevaisen käsitykset kehittyisivät rintarinnan harmoniassa tietoisuutta laajentaen eikä nykytapaisesti kaventaen.

Nyt joudumme yhtäältä ilmastoalarmismissa katsomaan sitäkin, miten empiirinen metodi on siinä vääristynyt uskonnon ja vääränlaisen "henkisyyden" puolelle, ja siinä on muodostunut virallisen tieteen sisälle kulttisairaus objektinaan hiilidioksidin muka oletettu "pahuus" kaikkine vääristyneine hulluuksineen.

Toisaalta kemikaalivanafanaattisuudessa vääränlainen "henkisyys" on osasyyllinen siinäkin empiirisen havainnointi- ja analyysikyvyn menettämiselle, vaikka nämä kaksi em. ryhmää usein esiintyvät toinen toisilleen vastakkainasetelmallisesti, kun ilmastoalarmismi on "virallinen pahuus" ja kemikaalivanafanaattisuus esiintyy "virallisen pahuuden vastaisena".

Ns. uushenkisyys on "virallisen pahuuden vastaisena" usein käsikädessä käyvä ominaisuus ns. valveutumisessa monien asioiden kanssa, missä esiintyy myös tuota kemikaalivanafanaattisuutta osaksi juuri sen kautta, mutta uushenkisyyskin voi tosiaan olla myös vääristynyttä ja pahaa; esim. väärää henkisyyttä voi olla käytännön maailman unohtaminen liikaa, jossa siirrytään harhaisiin utopioihin...

Optimitilanteessa henkisyys ja empirismi olisivat toinen toisiaan tukevia laajemman ymmärryksen välineitä käytännön maailman parantamiseksi, minkä myös uushenkisyyden pitäisi ottaa huomioon! -- ei ole mieltä käsittää siksi esim. ilmasto- ja sääasioissa "virallisen pahuuden vastaisuutta" yhtäläisesti empirismin vastaisuutena!

Mutta kun uushenkisyyden nousua tapahtuu virallisen vallan rappiota vastaan siten, että se henkisyys joko on ylikorostunutta "virallisen tieteen" empirismin kustannuksella tai se on sitä väärää "henkisyyttä" ylipäätään, niin samalla siinä piilee tosiaan katala sudenkuoppa: 

Henkisyys vääränä asenteena niin ylikorostuneena kuin vääristyneenä saattaa se silloin ottaa liiallista-huonoa valtaa ajattelussa, ja siten sumentaa mm. empiirisen metodin käsittämistä vääristyneeksi tai poiskin ymmärryksestä, jossa pääsevät siksikin muhimaan "rikkaruohoina" mm. kemikaalivanapakkomielteet.

Olen usein havainnut somea seuraamalla, että tuonlainen väärä "henkisyys" voi olla em. huonon uushenkisyyden lisäksi myös sekä perua jostain uskonnollisesta epävirallisesta lahkosta tai virallisen vallan kirkkopiireistä lahkoineen / uskontoineen, josta virallisen vallan kyseenalaistamiseen herääminen on sitten kääntänyt sen vanhaperuisen henkisyyden tuoksi huonolaatuiseksi "uushenkisyydeksi", jota jotkut käsittävät väärin "heräämiseksi"...

Ja tosiaan on olemassa sellainen kokonaisvaltainen yhteiskuntarappion tilanne, missä ilmeisesti länsimaisen ihmisen kollektiivinen käsityskyky on yleisestikin alenemassa syystä tai toisesta (tätä on analysoinut ainakin Seppo Oikkonen blogissaan Alkon kassalla), missä monien yksilöiden ymmärrys ajan hallinnasta, visuaalisista ajatushahmoista ja kolmiulotteisista sisällöistä huononee hälyttävästi... 

---- Tämänlainen valveutumisen ja rappion dilemma on siis mielestäni selvästi olemassa myös näissä ilmasto- ja sääasioissa, joka on osaltaan vakava ongelma nyky-yhteiskunnassamme ja ns. länsirappiossa kokonaisuutena.

Minun kontolle taitaa siis edelleen sälyttyä näistä ongelmista yhä selostaminen ja analysoiminen tämän aihepiirin ollessa parhaiten hallitsemieni asiakokonaisuuksien piirissä, joten tulevissa kirjoituksissani palaan asiaan!...

Esim. minulla on edelleen tekemättä viime keväänä Fb-seinälläni käymieni kemikaalivanakyseenalaistuksieni tänne blogiini siirto, josta jo tein tämän alustusbloggauksen kesäkuussa; yritän jossain vaiheessa tässä loppuvuonna viimein saada tätäkin tehtyä, kun nyt olen saanut uutta intoa olla aktiivisempi somessa...

Mutta nyt näemme joka tapauksessa sen, miten "Universumi" kurmoottaa tätä sää- ja ilmasto-ongelmavyyhtiä saapumaan kohti jotakin ratkaisua: 

Niin kauan kuin tuollainen em. kolmitahoinen tiedon, sosiaalisuuden ja ymmärryksen dilemma on olemassa ilmasto- ja sääasioissa, niin voidaan "manifestaationa" sille odottaa ilmaston ja sään muuttuvan yhä enemmän sellaiseksi, joka luo kaikille noille kolmelle ryhmälle sisäistä muutospakotetta yhä enemmän -- kussakin ryhmässä vallitsevat virhekäsitykset eivät voi elää loputtomasti muuttumattomina, vaan viime kädessä taitaa siis ilmasto itse "puuttua peliin", jos ei muutoin ratkaisu "ilmaannu"...

Muutokset sosiaalisissa, kulttuurillisissa ja kulttityylisissä ajattelun ja tietoisuuden sisällöissä tapahtuvat kuitenkin yleensä tosi hitaasti, joten hedelmällisiä tuloksia ko. uudessa "tietoisuushypyssä" joudumme todennäköisesti odottelemaan vähintään monta vuotta, ja ehkä useita vuosikymmeniä?

Ilmasto muuttuu siinä ajassa koko ajan, ja "Universumi" odottaa sen kautta, josko ihminen viimein alkaisi ymmärtää paremmin myös ilmastoa ja säätä, saati itseään ja koko maailmaa -- ihmisyyden on tosiaan aika jo alkaa herätä kymmentuhatvuotisesta unestaan, jota ovat leimanneet kaikki menneet totalitarismit, keskiajan feodalismit, hullut tyranniat, sodat jne.!...

Sää- ja ilmastoasioidenkin uudenlainen haltuunotto sen heräämisen yhtenä manifestaationa parempaan on oleellista tietenkin: mutta noiden kuvattujen kolmen ryhmän puitteissa kullakaan ei ole tällä hetkellä saavutettuna vielä parasta ymmärrystään ko. asiavyyhdeistä lähimainkaan!

Sääennustetta sekä luonto- ja kasvihavaintoja-analyysejä hyvin lämpimän kesän jäljiltä elokuun 2024 lopussa, ja sääennusteissa näkyvän syyskuun ennätyshelteen tiimoilta (Päivitetty!)

Jatkan nyt sää- ja luontoasioilla blogijulkaisujani, koska sääennusteissa on näkyvissä todella poikkeuksellinen kesän voimistuminen syyskuun alkamisesta huolimatta koko Suomeen, ja aivan erityisesti Etelä- ja Keski-Suomeen, missä mahdollisesti syyskuun kahdesta ensimmäisestä viikosta saattaisi tulla jopa ennen näkemättömän lämmin jakso, ja etelässä useita hellepäiviä sisältävä sellainen.

Katsotaanpa tässä ennustemalleja vähän tarkemmin, ja luodaan myös katsausta luonto- ja kasvi-ilmiöihin etenkin Etelä-Suomen osalta, koska tämänlaisen aivan poikkeuksellisen sääerikoisuuden tullessa tietenkin myös kasvimaailma voi reagoida hyvin poikkeuksellisesti jatkossa...

Eilen tästä kirjoituksestani jo vihjasin Facebook-julkaisussani, mutta siinä vihjaamani kuluvan kesän yhteenvedon taidankin jättää tarkempana myöhemmäksi, koska kesähän siis näyttää vielä jatkuvan erittäin vahvana jonkin aikaa syyskuussakin.

Sen verran voin alustuksena sanoa tästä kesästä koskien elinpiiriäni pääkaupunkiseudun ja Hämeenlinnan välillä, että tästä kesästä näyttää tulevan kolmijakoinen: 

Toukokuussa ja parisen päivää kesäkuun alussa vallitsi ensin ennätysmäinen helleputki yli 15 hellepäivän kera. Sitten kesä-, heinä- ja elokuussa oli lähes jatkuvasti epävakaista, mutta lämpötiloiltaan kallistuen normaalia lämpimämpään suuntaan keskimäärin, ja siinä erityisesti yöt olivat runsaiden pilvien ja kosteiden ilmamassojen kera hyvin lämpimiä usein. 

Mainittakoon myös, että heinäkuussa vuorostaan Lappi sai ennätysmäisen helleputken, jossa mm. Utsjoella oli monta hellepäivää putkeen. 

Nyt sitten odotellaan sitä kesän kolmatta vaihetta, eli syyskuun alkupuolen mahdollisesti jopa ennätyslämmintä jaksoa, jolloin tämän kesän alku ja loppu olisivat lopulta molemmat ennätyslämpimiä Etelä-Suomessa(kin)...

Mistä tällainen ennätyslämpö on johtunut ja johtuu nyt parin seuraavan viikonkin aikana? -- "Ilmastonmuutos" on ollut virallisesti jatkuvasti yhtenä syyllisenä esillä hiilidioksidiperusteisena uskomuksena, mutta minusta näyttää tässä olevan sen sijaan monenlaisiakin ilmastosyklillisiä syyllisiä.

En nyt paneudu niihin "syyllisiin" tässä: Huomautan silti, että pohjoisella pallonpuoliskolla tällainen poikkeava lämpö on ollut globaalia luonteeltaan tänä kuluvana kesänä, koska se näkyy nyt mm. Jäämeren jääpeitteen lähes ennätyksellisenä vähyytenä; seuratkaapa vaikkapa tätä "Global Cryosphere Watch" -sivustoa, niin sieltä se käy ilmi.

Globaalista syyllisestä tällaiseen lämpöön on ollut havaittavissa myös parin vuoden takainen Hunga Tongan tulivuorenpurkaus, joka syöksi stratosfääriin saakka ennen näkemättömän runsaan vesihöyryannoksen, ja sen leviäminen vähitellen globaalisti on todennäköisesti myös yksi tämän nykylämmön aiheuttaja, koska vesihöyryhän on hyvin tehokas "kasvihuonekaasu"...

Siirrytäänpä sitten Euroopan suursäätilan mittakaavaan ja analysoidaan siinä tätä tulevaa parin viikon lämpöä: syyllinen siinä on tuttuun tyyliin sopivasti asemoituva erittäin vahva sulkukorkeapaine, ja sen sijoittuminen keskukseltaan Suomen itäpuolelle mahdollistaa etelästä ja kaakosta kuumimpien mahdollisten ilmamassojen virtaamisen Suomeen.

Itä-Euroopassa ja Lounais-Venäjällähän on jo ollut ennestäänkin erittäin kuumaa elokuussa ja tämä kuumuus näyttää vellovan lähemmäksi Suomea ja ensi viikolla siitä voi tosiaan tulla kunnon annos hellettä tännekin...

Tästä sulkukorkeapaineesta jo tänään ja huomenna on tavallaan esimakua, kun itäisen korkeapaineen länsireunalla virtaa hyvin lämmintä ilmaa etelästä Suomeen; huomenna perjantaina virtaus on voimakkaimmillaan, jolloin taas saadaan Etelä-Suomeen yksi hellepäivä lisää; ainakin Uudellamaalla voidaan mitata yli +25 asteen päivälämpötiloja.

Samalla kuitenkin lännestä lähestyy säärintama sateineen ja jopa ukkosineenkin, ja jo läntisin osa Etelä-Suomesta saa aamupäivällä ja puolen päivän jälkeen runsaitakin sateita ja rintamasateet siirtyvät sitten iltaan mennessä laajemmin Etelä-Suomen ylle. 

Hyvinkin runsaita sateita saattaa tulla sitten monin paikoin pe-la välisen yön ja seuraavan aamun aikana ja ukkonen kesäiseen tyyliin on myös edelleen mahdollinen; tilanteessa kehittyy sitten Etelä- ja Keski-Suomen päälle lauantain ja tiistain väliseksi ajaksi lähes paikoillaan pyörivä pieni matalapaine, joka pyörittää kuurottaisia sateita ko. alueella jatkuvasti.

Tuo matalapaine sijaitsee tuossa vaiheessa siten, että sekä sen itä- että länsipuolilla vallitsevat voimakkaat ja laajat korkeapaineet; itäinen on hyvin lämmin ja sisältää tuota Itä-Euroopan hellettä tyrkyllä Suomeen ja läntinen korkeapaine on hieman viileämpi.

Joka tapauksessa siis perjantain illasta tiistaille saakka vallitseekin Etelä-Suomessa ensin epävakainen ja monin paikoin jopa runsassateinen vaihe, ennen kuin tuo mahdollinen ennätyshelle tekee entreen tänne -- ilmamassa on kuitenkin edelleen tuon epävakaisen jaksonkin aikana varsin kesäistä ja lämmintä, joten pienilläkin poutahetkillä +20 asteen päivälämpötiloja esiintyy ja runsaspilvisinä hetkinä yöt ovat yli +10 asteisia.

Sitten ti-ke aikana odotellaan ennustemallien mukaan tuon pienen matalapaineen surkastumista pois ja se taantuisi etelään tai lounaaseen samalla siten, että nuo em. korkeapaineet yhdistyisivätkin juuri sopivalla tavalla; ensin korkeapaine olisi enemmän Fennoskandian päällä, mutta sitten ensi viikon eli syyskuun ensimmäisen viikon lopulla se vallitsisi erittäin vahvana Suomen itäpuolella päästäen tuota erityisen kuumaa helleilmaa kaakosta ja etelästä Suomeen länsi-lounaisreunallaan...

Näillä näkymin kuumin skenaario näyttäisi siltä, että viimeistään torstaista alkaen Etelä- ja osin Keski-Suomessa mitattaisiin päivittäin jopa seuraavan viikon puolelle saakka yli +25 asteen päivälämpötiloja ja yölämpötilatkin olisivat huippulämpimiä minimilämpötilojen pyöriessä +15 asteen vaiheilla. 

Samalla myös Lappiinkin saataisiin ajankohtaan nähden erittäin kesäistä lämpöä, jossa +20 asteen ylityksiä voi tapahtua ajoittain jopa Pohjois-Lapissa, ja missään siellä ei ole hallanvaaraakaan öiden ollessa koko Lapissa myös erittäin leutoja...

Tässä kuumimmassa skenaariossa on myös vaarassa syyskuun koko mittaushistorian lämpöennätys, joka on toistaiseksi Raumalla 6. syyskuuta 1968 mitattu 28,8 astetta.

Joissakin ennustemalleissa on esiintynyt jatkoskenaarioita siitä, että tämä korkeapaine vahvistuisi välillä lännemmäksi Fennoskandian päälle seuraavan viikon eli syyskuun toisen viikon aikana, ja taas vetäytyisi uudestaan Suomen itäpuolelle myöhemmin, jolloin ennätyslämpimien säiden jatkumiselle ja ennätysmäiselle putkelle hellepäiväkertymiä jopa syyskuun puoliväliin saakka saattaisi olla mahdollisuuksia!...

Mutta tuo kaikki em. ei siis ole vielä täysin varmaa, joskin kesäistä ja normaalia paljon lämpimämpää säätä pitkäksi aikaa näyttää joka tapauksessa olevan tulossa koko Suomeen syyskuussa -- ja sää näyttää olevan sitten tuon tämän viikonlopun ja ensi viikon alun sadejakson jälkeen myös koko ajan poutaista ja vähäpilvistä pitkään, joskin helleilmamassojenkin kosteus voi luoda tähän vuodenaikaan helposti myös sumuja öisin ja varhaisaamuisin, kuten itse asiassa tänäänkin saatiin kokea osassa Etelä-Suomea.

Mitä sitten tällainen huikea lämpö aiheuttaa luonnossa ja kasvimaailman parissa jatkossa?

Tässä täytyy ensin huomioida koko kasvukauden ja kuluvan kesän aiheuttamat olosuhteet ja vaiheet: tuo toukokuun ennätyshellehän aiheutti jo lähtökohtaisesti sen, että kesäkuun alkuun mennessä Etelä-Suomen (ja omilla tavoillaan koko Suomessakin) kasvukauden eteneminen pongahti erittäin paljon etuaikaan normaaliin aikatauluun nähden.

Sitten kesän mittaan ainakin hivenen ja osassa maata myös paljonkin normaalia lämpimämmät säät parista lyhyestä viileästä jaksosta huolimatta aiheuttivat sen, että tuo kasvukauden etuaikaisuus säilyi koko ajan kesän mittaan ja näin ollen edelleen tällä hetkelläkin kasvukauden etenemisen aste ja siten ns. tehoisan lämpösumman kertyminen kasvien käyttöön on erittäin etuaikaista ja runsasta.

Tuo etuaikaisuus on ollut arviolta ainakin 2-3 viikon veroista ja lämpimimmillä alueilla jopa 3-4 viikon mittaista -- tuo syyskuun alkupuolen todennäköinen huippulämpö sitten kirittää vielä tässä kasvun viimevaiheissa tuota etuaikaisuutta entistäkin hurjempaan etuaikaan ajankohtaan nähden.

Miten sitten tällainen näkyy kasvillisuuden parissa nyt, kun tästä huippulämpimyydestä huolimatta eletään jo ruskan alkamisen kynnyksellä olevaa aikaa?

Tässä on monenlaisia ilmiöitä ja reagointeja esim. pelkästään puuvartisten kasvien parissa; ensinnäkin etenkin Suomen luonnonvaraisiin ja havumetsäkasvistoon kuuluvilla lehtipuilla ja -pensailla on sellainen erikoinen tilanne, että oikeastaan jo lähes koko elokuun ajan niiden kasvun kehitysvaiheet ovat olleet jo loppuun saakka valmiita, ja se on ollut korostunutta tuon kasvun etuaikaisuuden takia.

Niillä siis menee tavallaan tuo syyskuun lämpö jatkossa hukkaan, koska niillä ei ole enää lisää oksien kasvua, ei hedelmien lisää kypsymistä eikä muutakaan kehitystä enää jäljellä ennen talvea.

Näiden lajien parissa onkin ollut jo tässä elokuun lopussa nähtävissä näihin kesän lämpimiin vaiheisiin nähden paradoksaalisesti ruskan jopa hieman etuaikaista alkamista; esim. joillakin tuomilla (Prunus padus) on ollut jo osittaista ruskaa alkaneena, ja tätä samaa ainakin vähän ja häilyvästi on jo nähty jopa myös jaloista lehtipuista metsävaahteralla (Acer platanoides) ja viljeillyistä lajeista punasaarnella (Fraxinus pennsylvanica).

Tästä kasvun hurjasta etuaikaisuudesta johtuen on ollut myös nähtävissä tässä elokuun loppupuolella myös sellainen ilmiö, missä monilla lehtipuilla ja -pensailla lehtensä ovat olleet paikoin tavanomaista herkempiä kasvitaudeille ja muille "vanhuuden vioituksille" normaalia vanhempina kasvun etuaikaisuuden takia: eli on ollut mm. ruostesienien aiheuttamaa lehtien ruskeentumista ja ennenaikaista kellastumista paikoin.

Esim. lehtiensä ruskeaksi osittain muuttumista on ollut huomattavankin näkyvästi joillakin metsävaahteroilla ja lehmuksilla (Tilia sp.).

Tuo syyskuun huippulämpö saattaa edesauttaa näitä erilaisia kasvitauteja ilmaantumaan entistä runsaampina, ja varsinkin kun ensin tuo mainittu sadejakso tuo paljon lisää kosteutta lämmön mukaan maaperään...

Niinpä esim. ruostesienien runsastuminen saattaa Etelä-Suomessa olla tulevaa ruskaa osaksi vesittävä tilanne myöhemmin syys- ja lokakuussakin, ja tästä on Kelikameroita seuraamalla voinut nähdä osviittaa myös Lapissa, jossa yleensä juurikin syyskuun alkupuolella tapahtuva ruskan huipentuminen saattaa siellä olla tällä kerralla paljonkin normaalia vaisumpi, koska on sekä paljon himmeää ja ruskeaa ruostesienikellastumista että liian lämmintä säätä...

Ruska voi myös monilla lajeilla alkaa viivästymään huomattavastikin tämän lämmön takia koko maassa, ja Etelä-Suomessa mm. jotkut eteläiset viljellyt lajit saattavat kokea kesän vain jatkuvan ja ruskan alku saattaa niillä myöhästyä erittäinkin paljon myöhemmin syys- ja lokakuussa... 

Toisaalta juurkin eteläiset viljellyt lajit myös saavat vielä loppuja hyötyjä tuosta jatkon huippulämmöstä, jolloin mm. hedelmäkypsymisessä viinirypäleet (Vitis cv.) kypsyvät jo parhaillaan takuuvarmasti kokonaan ja erittäin etuaikaisesti nekin.

Hedelmäkypsymisestä puheenollen tätä kasvukauden etuaikaisuutta voidaan havaita nyt mm. yleensä myöhään hedelmänsä kypsyttävistä lajeista; esim. jo tässä elokuun aikana kokonaan kypsiksi ovat marjansa tehneet mm. suomenpihlajat (Sorbus hybrida), kun ne normaalisti kypsyvät vasta syyskuun mittaan.

Kotipihlajillahan (Sorbus aucuparia) on ollut kypsät marjat osittain jopa jo heinäkuun lopulta alkaen, ja nyt ne ovat olleet elokuun lopulla jopa jo ylikypsiä, jolloin ne ovat yhtäältä muuttuneet tummanpunaisen pehmeiksi ja toisaalta marjoja on myös varissut paljon maahan.

Omenasato on ollut myös yleinen iso puheenaihe Etelä-Suomessa, sillä monin paikoin ja osaltaan juuri toukokuun erinomaisten pölytyssäiden ansiosta omenasadot ovat olleet jopa ennätysrunsaita -- ja tietenkin nekin erittäin etuaikaisia, kun ensimmäisiä satoja alettiin saamaan jo heinäkuun lopulta alkaen ja omenasatojen kypsymisen kiivain vaihe on ollut tässä elokuun lopulla ja vielä syyskuussa saadaan sitten myöhäisten lajikkeiden satoja ja tuon huippulämmön ansiosta myös niitäkin nopeasti huippuetuajassa.

Maanviljelyssä kasvun etuaikaisuus on ollut muita kasveja vaihtelevampaa, koska viljojen kehitykset ovat riippuneet äärevästi kylvöajankohdista ja säistä koko kesän mittaan: kosteusolot ja lämpömäärät ovat olleet enimmäkseen hyviä koko kesän, mutta huonompaan suuntaan viljojen satoja ovat muuttaneet paikoin mm. toukokuun helteiden aikaiset kuivuustilanteet ja kesän mittaan paikoin liian rankat ukkossateet liikamärkyystilanteidensa ja rakeidensa takia.

Tällä hetkellä viljojen puinnit on saatu kuitenkin jo lähes tehtyä, ja vain muutamia viimeisiä lajeja on vielä puimatta siellä täällä Etelä-Suomessa, kuten rypsiä ja kauraa: niillekin koittavat erinomaiset puintiolosuhteet vielä tuon syyskuun poutaisen huippulämmön ansiosta.

Jo puiduilla pelloilla on toisaalta tämän tulevan huippulämmön takia sellainen erikoinen tilanne, että niillä jatkavat kasvuaan poikkeuksellisen voimakkaasti ja rehevästi monet ns. rikkaruohot -- muutenkin monilla joutomailla ja niityillä mm. monien ruohovartisten lajien normaalia runsaampaa uusintakukintaa nähdään tämän takia, ja esim. saunakukka eli peltosaunio (Tripleurospermum inodorum) on jo aloittanut monin paikoin runsaan uusintakukinnan.

Tämä syyskuun huippulämpö voi tarkoittaa myös sitä, että vesistöissä jatkuu uintikausi erittäin poikkeuksellisesti -- järvissä ja merissähän on koko kesän lämpimien säiden ansiosta nyt paljon ylimäärästä lämpövarastoa, jolloin mm. edelleen tällä hetkelläkin pintavesien lämpötilat ovat Etelä-Suomessa ja Suomenlahdella +17 ja +20 asteen välillä, ja tuon syyskuun huippulämmön toteutuessa etenkin kuumimman skenaarion mukaan on mahdollista saavuttaa yli +20 asteen uintikelpoisia pintavesilämpötiloja edelleenkin!...

Tässä vaiheessa ei sitten muuta, mutta saatan mahdollisesti vielä päivittää tähän loppuun uusia tietoja sääennusteista myöhemmin ehkä ensi viikon alussa viimeistään, jos tulee merkittäviä muutoksia tuonne ensi viikon lopulle, jolloin olisi tulossa tuo ennätyslämpö...

Päivitys lauantaina 31.8.2024 klo. 23:50: Teen nyt jo päivityksen, jossa otan esille eilisen perjantain historiallisen ukkostilanteen ja teen pientä lisäkatsausta tuohon em. syyskuun helteeseen uusien sääennusteiden perusteella.

Eilen tosiaan oli Etelä-Suomessa taas kunnon hellepäivä, kun päivälämpötila kohosi monin paikoin jopa +27 asteen tienoille, ja helleilmamassaa siirsi samalla itään lännestä hitaasti tullut kylmä rintama, jossa ukkosti ajankohtaan nähden poikkeuksellisen rajusti.

Ukkostavin alue oli ensin aamulla ja puoliltapäivin lounaissaaristosta ja länsirannikolta Pohjanmaalle, mutta iltapäivästä myöhään iltaan koko päivän rajuimmat ukkoset saatiin noin linjalla Varsinais-Suomi--Pirkanmaa--Keski-Suomi; tein tästä tilanteesta Fb-seinälläni seurantaa tässä julkaisussani.

Suurimmat vahingot ukkosmyrsky sai aikaan Jyväskylän seudulla eilen illalla, missä muutamassa tunnissa sataneet 30-60 mm:n veroiset sademäärät aiheuttivat pahoja taajamatulvia ja vesien tulvimista kappakeskuksiin.

Lisääkin ukkosia voi tulla edelleen Etelä-Suomessa ma-ti saakka jatkuvassa epävakaisessa vaiheessa, ja etenkin juuri ensi viikon alussa, kun kaakosta-etelästä alkaa tuon uuden helleilmamassan työntyminen Suomeen.

Tällä hetkellä uusimpien säämalliennusteiden mukaan helle alkaisi ensi viikolla jo keskiviikkona, ja edelleen näyttäisi huippulämmöllä olevan potentiaalia jatkua sulkukorkeapainetilanteessa sitten pitkälle seuraavan viikon puolelle saakka!...

Näkyvissä voisi olla täten parhaimmillaan jopa n. 5 hellepäivää yhä lisää tämän kesän helletilastosaldoon koko Suomen mittakaavassa: tämä voi olla erittäin historiallinen tilanne siksikin, koska tämän kesän hellepäiväsaldossa ollaan jo nyt lähellä rikkoa koko mittaushistorian hellepäivälukumäärä!

Eniten hellepäiviä yhden kesän aikana oli vuonna 2002, jolloin mitattiin koko Suomessa 65 kpl. hellepäiviä -- tällä hetkellä tämä elokuun viimeinen päivä mukaan luettuna (itäisimmissä osissa maatamme oli tänään yli +25 asteen päivälämpötiloja) kuluvan kesän hellepäiväsaldo on jo 63 kpl., joten tuossa syyskuun helleaallossa tarjoutuu ilmeisesti jopa hyvät mahdollisuudet rikkoa tuo 65 kpl:n raja...

Tässä on Ilmatieteen laitoksen hellepäivätilasto kuluvalta kesältä, jossa on listattuna kaikki tämän kesän hellepäivät ko. päivien korkeimpine lämpötiloineen: kuten siitä nähdään, niin onpa hellettä riittänyt eri puolilla maatamme myös tuon toukokuun ennätyshellevaiheen jälkeenkin pitkin kesää aika runsaasti, ja hellekertyminen siis jatkuu yhä syyskuussakin...

Jäämme seuraamaan erittäin mielenkiintoista sääkehitystä, ja palaan päivittämään lisää vielä ensi ma-ti aikana tähän alle uusien sääennusteiden mukaisia tietoja...

Päivitys tiistaina 3.9.2024 klo. 23:55: Nyt on sitten vakiintunut ennustemalleissa suursäätilan asetelma Euroopassa siten, että sitä voidaan luonnehtia jopa koko tämän alkaneen syyskuun ensimmäisen viikon ajan sunnuntaihin saakka samanlaisena pysyväksi.

Erittäin vahva sulkukorkeapaine on siis alkanut / alkamassa vaikuttaa pysyvästi koko loppuviikon ajan Länsi-Venäjän ja Fennoskandian yllä, jossa korkeapaineen keskus pysyy hyvin sijoillaan Suomen kaakkois-itäpuolella, ja siitä ulottuu heikkotuulinen alue eniten Etelä-Suomen ylle viikon mittaan, ja toisinaan etelä-kaakkoistuuli voi olla vähän voimakkaampaa.

Matalpaineet pysyvät kaukana yhtäältä Länsi- ja Keski-Euroopassa ukkosineen, ja toisaalta matalapaineiden sarja liikkuu Islannin ja Grönlannin välistä Jäämerelle.

Tämän myötä mahdollistuu virtaamaan koko ajan Suomeen ja koko Fennoskandiaan etelästä ja kaakosta poikkeuksellisen helteistä / ennätyslämmintä ilmamassaa, jossa ilman kosteus on myös suurta. 

Tämä kosteus toisaalta heikkotuulisimpina öinä ja aamuina voi manifestoitua etenkin sisämaassa sumuina. Iltapäivien aikana Etelä- ja Keski-Suomessa sää on mahdollisten aamusumujen jälkeen ainakin osittain aurinkoista, ja joinakin päivinä lähes kokonaan selkeääkin, mutta ilma on utuisen kosteaa silloinkin koko ajan.

Lappi on sellainen poikkeus, että Norjanmereltä-Jäämereltä voi sinne ulottua ainakin pohjoisimpiin osiinsa ajoittain runsaampaa pilvisyyttä ja kuurosateita, mutta ajankohtaan nähden erittäin lämmin ilmamassa vaikuttaa sielläkin jatkuvasti.

Lämpötilat ovat ennusteiden mukaan seuraavanlaisia koko viikon ajan Etelä-Suomessa: yölämpötilat pysyvät enimmäkseen +10 ja +15 asteen välillä, mutta etenkin suurten vesistöjen ja meren äärellä minimilämpötilat saattavat pysyä joinakin öinä jopa +15 asteen yläpuolella. Samoin tuulen voimistuminen yöllä voi nostaa / pitää minimilämpötiloja yli +15 asteessa.

Päivälämpötilat ovat Etelä-Suomessa keskiviikosta alkaen joka päivä koko viikon ajan +25 asteen tienoilla siten, että parhaimmat mahdollisuudet helteelle eli yli +25 asteen maksimilämpötiloille on ke-pe jaksolla; la-su päivälämpötilat saattavat hieman laskea, mutta edelleen yksittäisillä paikoilla helle voi olla mahdollista, jos on riittävän selkeää päivällä.

Näin ollen hellepäiväkertymät jatkuvat koko Suomen mittakaavassa, ja melkoisen varmasti koko mittaushistorian yhden kesän aikana kertyvän hellepäivälukumäärän ennätys rikotaan sen ansiosta!

Ke-pe välillä saattaa olla mahdollista päästä myös lähelle syyskuun korkeimman lämpötilan koko mittaushistorian ennätystä, mutta se on hieman epävarmempaa kuin tuo hellepäivälukumäärän ennätyksen rikkominen -- ei kuitenkaan ole mahdotonta tässä huippuhellejaksossa rikkoa nyt jopa nämä kaksi ennätystä samalla kertaa; nähtäväksi jää...

Lapissakin voi olla monin paikoin hyvinkin kesäisiä yli +20 asteen päivälämpötiloja jopa pohjoisosissaan, ja yötkin pysyvät myös siellä yleisesti niin huippuleutoina, ettei syksyistä hallanvaaraa ole oikeastaan ollenkaan koko viikon aikana.

Sitten näillä näkymin seuraavan viikon eli syyskuun toisen viikon puolella huippulämmön ulottuminen Etelä- ja Keski-Suomeen näyttäisi yhä jatkuvan kaakosta-etelästä käsin, kun tuo itäinen-kaakkoinen korkeapaine näyttäisi sinnittelevän vielä jollakin tavalla.

Toisaalta Lappiin näyttäisi kuitenkin siirtyvän jo Jäämereltä selvästi kylmempää ilmaa Norjanmereltä Jäämerelle aktivoituvan matalapainetoiminnan takia tuon viikon puoliväliin mennessä, joten etenkin pohjoisin Lappi kylmenisi hyvinkin koleaksi (päivälämpötilat voivat romahtaa reilusti alle +10 asteen) ja yöpakkaset alkaisivat siellä vähäpilvisinä hetkinä -- näin ollen sillä viikolla vallitsisi sitten jonkin aikaa jyrkkä lämpötila- ja vuodenaikakontrasti pohjoisimman Lapin ja vielä etelässä vaikuttavan ennätysmäisen kesälämmön välillä...

Sitten on vielä epäselvää se, kuinka kauan tuo etelän huippulämpö vielä jaksaisi sinnitellä syyskuun tuolla toisella viikolla, ja miten kunnon viilenemistä sitten lopulta tapahtuisi; yksi skenaario sille voisi olla Pohjois-Atlantin matalapainetoiminnan voimistuminen ja sen ulottuminen lännestä Fennoskandiaan, joka viimein voisi tuoda sateiden ja säärintamien kera viileämpiä ja syksyisempiä ilmamassoja koko Suomeenkin, ja viilenemisen yhteydessä voisi olla vielä kesän viimeisten ukkosmyrskyjen mahdollisuuttakin...

Tämä on nyt viimeinen päivitys tähän kirjoitukseen, ja toivotan nyt hyvää loppukesäistä huippulämmön aikaa kaikille! -- nauttikaa tästä erityisestä säästä nyt, kun vielä voitte ennen talvikylmiä sitä kesäisesti tehdä.

Aivan lopuksi poimin Fb-seinältäni sääaiheisen julkaisun viime päiviltä, kun mm. ukkosia on ollut edelleen poikkeavankin rankkoina, ja jopa tornadojen kera! -- mutta keskiviikosta eteen päin on sitten ukkosettoman poutaista.

Tajunnanvirtavuodatus loppukesältä 2024: sisältäen kuulumisiani ja maailman tilanteen katsausta moniaiheisesti, ja kokonaistilanteen huonoutta-pahuutta surkutellen

Somelakkoni on kestänyt nyt melkein kuukauden ajan, mutta päätin nyt palata tässä kirjoituksessa kertomaan kuulumisiani ja jonkin verran kommentoimaan maailman tilannetta ja tapahtumia: tästä taitaa tulla moniaiheinen tajunnanvirtavuodatus...

Heinäkuussa maailmalla sattuikin yhtä jos toista merkittävää ja kauheaa, ja valitettavasti monesta asiasta niissä merkeissä ei ole juuri ollenkaan hyvää sanottavaa; siksi osaltaan olen ollut yhä masentunut koko maailman takia, ja toisaalta oli oikeastaan aika ennakoivaa tunnelmaa siinä heinäkuun alun postauksessani tämän lakkonikin ilmoittamisen suhteen, kun maailma on osoittanut rappionsa sittemmin yhä pahemmin ja moninaisemmin, eli ns. aivan odotettuunkin tapaan...

Siksi en ole oikeastaan vieläkään motivoitunut kunnolla someaktiivin roolissa uuteen nousuun ja kirjoitusinto on ollut koko ajan minimissään, kun tämä maailma näyttää vain kulkevan vääjäämättä kohti "loogista" rappion eskalaatiota ja lopputulemaa...

Henkilökohtaisestikin elämäni ei ole parasta mahdollista edelleenkään eikä toistaiseksi ole tiedossa parantumisen mahdollisuuksia sillekään -- toki asiat oman äitini omaishoitajana ovat asettuneet vakaalle ja ns. normalisoituneelle pohjalle, mitä on jatkunut keväästä saakka samaan tapaan edelleen. Siinä ei siis ole tullut mitään traagista tai huonompaa uutta käännettä onneksi.

Toisaalta omassa elämässäni mietityttää ja harmittaa edelleen moni asia:

Kevyemmästä päästä aloittaen -- Kesäkuun lopusta alkaen merkittävimmässä omassa projektissani eli siinä vuodenkierron valokuvausprojektissani on ollut isoja haasteita ja ongelmia.

Tuo valokuvausprojekti on ollut siksi hankalaa, koska sään jatkuvan epävakaisuuden ja siinä mm. huonojen pilvitilanteiden takia on ollut erityisen vaikeaa löytää säältään kunnollisia päiviä ko. projektin valokuvauslenkkien tekemiseen Espoossa ja Hämeenlinnassa.

Liian usein on ollut joko liian tuulista ja vesisateista säätä tai toisaalta useina poutapäivinäkin on ollut puolestaan liikaa niitä maisemavalokuvaajan inhoamia kumpupilviköntyksiä, missä vallitsee liian huonoja valo-olosuhteita valokuvaamiseen -- nyt jo monta vuotta tätä valokuvaamishommaa tehneenä joudunkin toteamaan, että tämä pilvi- ja sääongelma näyttää olevan melkein joka kesä iso ongelma...

Tämän takia olen joutunut kesäkuun lopulta alkaen tinkimään paljonkin valokuvauslenkkien kuvausvälien ylläpitämisestä; tavoitteena ollutta noin viikon välein tapahtuvaa kuvausintervallia ei ole voinut toteuttaa, ja sen sijaan osaksi olen joutunut monissa kuvauskohteissa venyttämään kuvausvälejä jopa 2-3 viikon mittaisiksi heinäkuun aikana löytääkseni tarpeeksi hyviä kuvanottosäitä, ja tämä näyttää edelleen jatkuvan myös tässä elokuussa, kun sääennustemalleja tarkastelee...

Onneksi tämä keski- ja loppukesä etenkin tänä vuonna on ollut kuitenkin sellaista vuodenaikaa, missä kasvillisuudessa ei nyttemmin enää tapahdu niin nopeita ja isoja muuutoksia visuaalisesti kuin mikä alkukesällä on tyypillisesti tilanne, koska kasvillisuuden parissa etenkin puuvartiset lajit ovat jo kehittyneet sen verran loppuun kasvuvaiheissaan, ja myös monet nopeavaiheiset kukintatilanteet ovat jo olleet ohi heinäkuun alusta saakka.

Koska tänä kesänä Etelä-Suomessa kasvukausi on ollut toukokuun ennätyshelteiden ansiosta erityisen paljon edellä tavanomaisesta aikataulusta edelleenkin, niin tämä loppukasvun visuaalisesti pysähtyneeltä / hidastuneelta näyttävä vuodenaikavaihe näyttääkin olevan myös jatkossa erityisen korostunutta ennen syyskuussa alkavaa ruskaa -- ei siis ole ko. valokuvausprojektissa niin suuri vahinko sittenkään kuvanottovälien pidentyminen tänä kasvukautena.

Ja toki tämä epävakainen sää on ollut nyt kasvillisuuden kannalta ihan hyvää pääosin, kun maaperässä kosteus on pysynyt ainakin kohtalaisena ja osin runsaanakin koko ajan, ja lämpöäkin on ollut niin hyvin epävakaisuudesta huolimatta, että tuo em. kasvien kasvun ja kehityksen eteneminen on pysynyt hyvälaatuisena ja hyvin etuaikaisena jatkuvasti.

Helteitä ei ole ollut kuitenkaan normaalista poikkeavalla tavalla tuon toukokuun ennätysvaiheen jälkeen ainakaan Etelä-Suomessa; heinäkuun lopulla tosin oli koko maassa hellejakso, mutta erityisen helteiseksi se vaihe kehittyikin erikoisesti Lapissa, ja etenkin mm. Utsjoen seudulla oli jopa poikkeuksellisen helteistä pitkään -- sehän toki oli varmasti ihan "ansaittuakin" lämpöä siellä, koska juuri tuolla Pohjois-Lapissa viime talvi oli puolestaan niin ankara ja pitkä tavanomaiseen verrattuna.

Tämä alkanut elokuu tarjoaa ilmeisesti paljon samanlaista kesäsäätä kuin mitä heinäkuussakin oli; ennustemalleissa esim. Etelä-Suomeen on luvassa lähipäiville ensin kuurosateisen epävakaista edelleen ja normaalilämpöistä, ja sitten ensi viikolla voi olla tulossa muutama hieman poutaisempi päivä ja todennäköisesti ainakin pieni hellejakso sen kera -- eikä mitään merkkejä syksystä ole vielä näkyvissä Lapissakaan sen jälkeenkään; yöt tietysti jo pitenevät selvästi tyypilliseen tapaansa...

Sääasioista lopuksi sanottuna ainoa itse sään suhteen harmillinen asia on ollut kaltaiselleni ukkos- ja myrskybongarille se, kun täällä Etelä-Suomessa ei ole ollut kunnollista ukkostilannetta ainakaan omalle kohdalleni sattuneena sen toukokuun ja kesäkuun alun helteiden aiheuttaman lupaavan ukkosvaiheen jälkeen.

Ukkoskuuroja on toki ollut liikkeellä monena päivänä ja monin paikoin ympäri Suomea kesä- ja heinäkuussakin, mutta jännästi taas omassa elinpiirissäni Espoon ja Hämeenlinnan välillä on ollut jo monta viikkoa putkeen melkoisen ukkosköyhää, missä useat ukkoset ovat menneet täpärästi olinpaikkojeni sivuitse ohareina, tai ne ovat juuri ennen paikalle saapumistaan hiipuneet heikoiksi ja pois -- toisaalta mm. säävalokuvaamisen suhteen onhan toki etäältäkin havaitut ukkospilvet omalla tavallaan myös hienon ja omalaatuisen näköisiä sykähdyttävinä kokemuksina sinällään...

Sitten voisin ruotia niitä oman elämäni muita harmistuksia tässä: viitaten tuohon omaishoitajan rooliini siinä piilee myös sellainen huono puoli, että olen tavallaan nyt lukittuna sen pariiin, koska ei siitä niin vain lähdetä muuttamaan omaa elämää radikaalisti toisenlaiseksi, koska homma on sidottua ja vaatii sen verran säännöllistä elämäntapaakin; mutta minähän tietenkin haluan olla äidilleni avuksi, joten valinta on lopulta omani ihan luonnollisesti.

Mutta osaltaan tämänkin tilanteen takia minua on mietityttänyt juuri se, ettei tämä tietynlaiseksi iskostettu ja pysäytetty elämänmallini pysty esim. sallimaan omaan sosiaaliseen elämääni juuri mitään uusia muutoksia -- kaikki etenkin sosiaalisesti tuntuu pysähtyneen, kivettyneen ja olotilani nykyvaihe tuntuu tavallaan ikuiselta sen takia.

Lisäksi tätä eskaloi jo omaishoitajan rooliani edeltänyt elämäntilanteeni: Kun tämän ikäiselle (53-vuotias) miehelle ja kaltaiselleni persoonatyypille (mm. INFJ-piirteitä) on ollut muutenkin viime vuosina erityisen hankalaa esim. parisuhteen löytäminen saati muodostaminen, niin tämä vuosi 2024 on tehnyt siitä mahdollisuudesta entisestään mahdottomampaa -- vieläpä siihen lisättynä nykydeittailun absurditeetit kaikkineen tulee sosiaalisesta muutoksesta itselläni samanlaista kuin hellekesän odottelusta Antarktiksella kesäfanille...

Kun kaiken kukkuraksi mietin jo ennestään yksinäisen suden kaltaista ja taloudellisesti köyhää elämääni koko aikuiselämäni mitalta, niin selväähän se taitaa olla, että minut on kohtalonomaisesti pysäytetty elämään sosiaalisesti vain yhdenlaista eli tätä nykyäänkin jo monta monta vuotta samana jatkunutta elämäntapaa -- vain jokin radikaali ja normaalista poikkeava ellei jopa epäortodoksimainen käänne voisi sen dilemman ehkä ratkaista, mitä olen miettinytkin jonkin verran...

Sosiaalinen elämäni on ollut myös tuon parisuhde- ja seksielämäsisällön ulkopuolellakin harmillista ja sekin on tänä vuonna eskaloitunut huonommaksi: etenkin tämä somen aktivistiroolini ja sosiaaliset kontaktini sen puitteissa ovat kärsineet, koska olen ollut niin paljon ja niin jyrkästi eri mieltä tietyistä asioista tässä ns. vaihtoehtopiirissä -- tietenkin mm. se vääntö kemikaalivanoista ja ylipäätään säänmuokkausaiheista, jne. ovat olleet keskiössä siinä.

Minulla ei ole siihenkään juuri mitään ratkaisuja käsissäni, ja koska tuo muukin elämäntilanne on osaltaan haitallista, niin minun on vain ilmeisesti tyytyminen siihen, että en voi löytää ns. omaa sosiaalista viiteryhmääni kunnolla edes tässä vaihtoehtoajattelun ja somen puitteissakaan.

Muistan kuinka joskus 15 vuotta sitten koin vielä olevani tavallani ns. etujoukkojen piirissä näissä vaihtoehtosisältöjen merkeissä täällä Suomessa, mutta silloinkin oli vielä vaikeaa olla kunnolla sosiaalinen tämän rakenteen puitteissa, koska yhtäältä silloin oli vielä sen verran harvat ihmiset näistä asioista kiinnostuneita, ja toisaalta tätä vaihtoehtoajattelun sisältöä kokonaisuudessaan katsottiin silloin vielä valtaväestön piiristä käsin niin paljon huonolla silmällä ja tuomitsevalla asenteella; vähänkin ns. normaalista poikkeava ajattelu oli silloin heti ja suoraan vain "hörhöilyä" massojen mielestä.

Optimistisimmillani taisin olla tämän vaihtoehtoajattelun sosiaalisen konstruktion suhteen n. 5 - 10 vuotta sitten, koska siinä vaiheessa oli jo paljon enemmän tästä ja siihen muilla tavoilla liittyneestä ajattelusisällöstä kiinnostuneita ihmisiä ja myös aikaisempaa moniäänisemminkin, ja siksikin oli jo mahdollista verkottua entistä paremmin somessa ihmisten ja ryhmien kanssa, ja jopa tavata ihmisiä livenäkin mm. miekkareissa.

Samanlainen pieni ja nopea sosiaalisen elämän parantumisen hyppy oli sen koronaepisodin alkuvaiheessa ja sen takia vuosina 2020-2022, kun somessa verkottuminen ryöpsähti vielä yhden hypyn runsaammaksi ja intensiivisemmäksi, ja osaltaan koko yhteiskuntatilanteenkin myötä silloin.

Mutta nyttemmin omalle kohdalleni on koitunut iso nyrjähdys sosiaalisesti alaspäin tässä vaihtoehtopiirinkin sosiaalisessa rakenteessa; olen joutunut katkerasti pettymään sekä vaihtoehtopiirien joihinkin ilmiöihin itsessään että ihan kokonaisuutenakin siihen, miten en ole onnistunut luomaan tuosta 5 - 10 vuotta sitten olleesta lupaavasta vaiheesta huolimatta kunnolla tyydyttävää ja hedelmällistä uutta sosiaalista elämää itselleni, vaikka minulla oli tuolloin viime vuosikymmenellä paljonkin odotuksia ja toiveita sen suhteen.

Nyt onkin sitten alkanut parin viime vuoden aikana tavallaan "varmistumaan" myös oman persoonatyyppini ominaisuuksien kautta paremmin se, että minua ei ilmeisesti ole tarkoitettu olemaan sosiaalisesti aktiivinen ja runsas -- kohtaloni on olla juuri se "yksinäinen susi", joka toisaalta voi olla sen roolimallin turvin hyvin itsenäinen ja riippumaton ajattelija ja toimijakin.

Ja niitä INFJ-persoonatyypin ominaisuuksia omaavana sellainen roolimalli onkin ollut vääjäämättä kuin minulle tehty, vaikka en ollut tajunnut sitä aivan viime vuosiin saakka; elämää on mennyt siksi osaltaan paljon hukkaan, ja olisin voinut ehkä tehdä jo jopa 20 - 30 vuotta sitten parempia ratkaisuja ja suunnitelmia elämälleni, jos olisin ollut tietoinen oman persoonani ko. ominaisuuksista ja tietenkin myös traumoistani sen taustoilla...

Ja siksi nyttemmin mitä ilmeisimmin esim. parisuhteen kannalta on alkanut olla myös entistä selvempää se, ettei sellainen ns. "normaali parisuhde" itse asiassa edes ole se tapa tai alusta, jossa parhaiten voisin omaa tunne- ja seksielämääni harjoittaa tois(t)en ihmis(t)en kanssa -- toisaalta eihän kokonaan yksinään vain nettiporno apuna sekään ole mitään optimaalista elämää tässä kokonaisuudessa, vaikka siihen on ollut minun tyytyminen myös jo monta monta vuotta...

Joka tapauksessa minun on edelleen äärivaikeaa kuvitella itseäni sellaisen "normaalin parisuhdemallin" mukaisesti esim. naimisissa, isänä, isäpuolena, ja en osaa kuvitella itseäni edes asumassa jonkun toisen ihmisen (naisen) kanssa.

Muistan kyllä jotenkin sen, miten joskus parikymppisenä minulla oli vielä tuollaisia "perushaaveita" ja kuvitelmia ns. parisuhteesta ja "oikeasta elämästä", mutta vuosikymmenten mittaan ne ovat tuhoutuneet ja / tai taantuneet oikeastaan jo kokonaan pois -- mutta mitään parempaakaan ei ole tullut tilalle haaveisiini eikä tietenkään käytännössä mitenkään, vaikka esim. seksuaalisuuteni olisi tarvitseva monipuolista toteutusta mm. INFJ-persoonatyypin ominaisuuksien mukaisesti...

Nykyään minusta tuntuu tässä nykyisessä woke-ideologian kyllästämässä länsirappion vaiheessa siltä, että jopa transsukupuolisilla yms. "sateenkaari-ihmisillä" on jo monilta osin ja monilla heistä paljon paremmat mahdollisuudet harjoittaa seksuaalisuuttaan ja ihmissuhteitaan kuin minulla, vaikka moni heistä olisi miten tahansa paljon "normaalista poikkeavia".

Minusta on tuntunut jo itse asiassa pitkään siltä, että kaltaiseni ihminen onkin nykytilanteessa juuri se kaikkein pahimmin ja toivottomimmin yksinäisyyteen tuomittu ihminen!

Olisi paljon parempaa olla vaikka joku "ei-binäärinen" miesnaispoikahomotransu kuin tällainen hyvin vahvasti tietynlainen ja ylpeästi omapäinen, mutta kaikkein huonoimmat sosiaaliset mahdollisuudet omaava hetero, jolla sekä sosiaalisessa historiassaan että tulevaisuuden toiveissa lähes kaikki on väärin ja ristiriidassa oman itsen nykyversionsa suhteen ja rinnastettuna ulkomaailmaan...

Tämä roolimallini kokonaisuudessaan onkin ollut täten koko ajan ja yhä pahenevasti ongelma itselleni, koska olen kuitenkin jollain tavalla sosiaalinen joka tapauksessa ihmisyyden perusominaisuutena, ja kaipuu edes jotenkin sosiaalisempaan tai paremmin sosiaaliseen elämään olisi terveempi ja onnellisempi tila kuin mitä etenkin parin viime vuoden aikana itselläni on ollut.

Mutta minkäs teet näissä kaikissa oman itsen ja ulkomaailman hankaluuksissa!? -- tilanne on täysin jäätynyt ja kivettynyt jo monen vuoden prosessin tuloksena, ja jossain mielessä jo lapsuudestani saakka kohtalo siihen on ollut sinetöity...

Mitä sitten loppuun voisin todeta niistä maailman tapahtumista ja tilanteista (politiikasta) viimeisen kuukauden ajalta?

Tämä etenkin on se aihepiiri (politiikka), jossa on paljon enemmän pahuutta, surkeutta ja rappiota kuin mitään hyvää sanottavaa, ja kuten heinäkuu sen osoitti; lähes kaikki on menossa vain huonompaan suuntaan, ja etenkin virallisen vallan "auttamana".

Itse asiassa minua on viime aikoina vahvasti mietityttänyt se, että mahdankohan vain tuhlata aikaani näistä aiheista kirjoittaessani, ja minun olisikin siksi syytä jättää nämä "aktivistityyliset" asiat ja toiminnat sikseen edelleen tai jopa ainiaaksi, ja keskittyisinkin sitten jatkossa vain itseeni siten kuin em. ongelmista huolimatta siihen pystyn...

Minulla kyllä olisi näistä heinäkuunkin tapahtumista tarkkoja ja analyyttisiä seikkoja sanottavana ja huomioitavana, joten menköön nyt vielä lopuksi lyhyesti:

-- Donald Trumpin murhayrityksessä on paljastunut selvästi luultua enemmän petollisia, lavastettuja ja muutenkin katalia piirteitä, ettei mihinkään siinä ja jatkeena Trumpin presidentinvaalien kampanjaan voi luottaa.

-- Donald Trumpin murhayrityksen myötä isot vaihtoehtomediat ja -ajattelun ryhmät ovat vastakkainasetelmallistuneet entistäkin pahemmin; mm. David Icken edustama yksi ryhmä ja Alex Jonesin edustama toinen ryhmä ovat yhä radikaalimmin toisiaan vastaan, vaikkei kumpaankaan voi enää luottaa kunnolla (yksi on yhä enemmän vain uusi radikaaliversio totunnaisesta oikeistosta ja toinenkin viljelee mm. täysin huuhaajuttuja, kuten kemikaalivanafanaattisuutta).

-- Kamala Harrisin tuleminen Joe Bidenin tilalle Yhdysvaltain presidentinvaaliin kertoo woke-agendan radikalisoitumisesta entisestään virallisen vallan piirissä, ja siitäkään ei voi sanoa mitään hyvää, kuten mm. Seppo Oikkosen kaikkien siihen liittyvien analyysien (Alkon kassalla) mukaan voidaan todeta.

-- Woke-agendan radikalisoituminen näkyi Pariisin olympialaisten avajais"messussa" entistäkin hurjempana länsimaisen sivistyksen rienaamisena, alistamisena ja tuhoamishaluna, ja siitä kritiikin esittäjien kaasuvalottamisena "äärioikeistoksi" ja "putinisteiksi".

-- Woke-agendan radikalisoituminen on näkynyt myös itse olympialaisten urheilutilanteissa, missä esim. naisena esiintyvä mies on hakannut naista nyrkkeilykehässä, ja sitä on kaasuvalotettu massoille virallisesti "olympialaisten nyrkkeilyotteluna".

-- Pariisin olympialaisten nuo avajaiset tarjoilivat vuoden 2012 Lontoon olympialaisten tapaan ennakoivaa ohjelmointia "messunsa" ohjelmanumeroissa massoille yhä radikaalimmin, ja sen mukaan lähivuosille Pariisin avajaiset ennakoivat (eliitti suunnittelee ja toteuttaa ne, kuten Lontoon jälkeen juurikin niissä avajaisissa ennakoitu korona- ja pandemiakriisi osoittaa) mm. seuraavia asioita:

Perinteisen länsimaisen sivistyksen tuhoamista woke-ideologian mukaisen globalismin tieltä pois,

Dekadentin ja perverssin maailmankuvan eskaloimista,

Pedofilian ujuttamista yhä hyväksytymmäksi,

Kuoleman kultin nostamista enemmän esille ja käytäntöön,

Ydinsodan ja maailmanpalon symboloimista ennakoivana ohjelmointina esoteerisesti myös olympiatulen sytyttämisen tyylissä ja rakenteessa,

Eliitin maailmankuvan nostamista yhä enemmän esille numerologioineen ja uskomuksineen kaikkineen, missä esim. 33. asteen vapaamuurarius oli keskeisessä asemassa myös olympiatulen sytyttämisessä, missä kaksi kolminkertaista olympiavoittajaa sytyttivät ko. tulen ja se symboloi em. mukaisesti esoteerisesti maailmanpalon sytyttämistä ko. eliitin (33. asteen vapaamuurarien) promotoimana, jne...

Itse asiassa tässä on vielä kolme analyysiä näistä avajaisista, joista pääsette kauhistelemaan tätä koko bakkanaalia: Lying About the Olympic Last Supper, The opening ceremony of the Olympic Games - A tribute to William Blake ja An In-Depth Look at the Depravity of the 2024 Paris Olympics Opening Ceremony.

-- Britannian uusi pääministeri Keir Starmer osoitti minkälainen tahtotila todella on globalistien ja virallisen vallan fasistien woke-agendan takana, kun hän "reagoi" äskettäiseen maahanmuuttajan tekemään lapsien massapuukotukseen ja siitä suuttuneisiin natiivi-britteihin >> kaasuvalotetaan tilanne hänen ohjauksessaan ylösalaisin niin, että tilanteesta suuttuneet normaalit natiivi-britit syyllistetään "äärioikeistoksi" ja ko. maahanmuuttajan omalla tavallaan edustama ihmisryhmä (maahanmuuttajat / muslimit) ylennetään parhaimman suojeluksen piiriin. 

Samalla perustetaan salainen poliisi ehkäisemään noiden "äärioikeistolaisten" toimintaa -- ja kas, uusi totalitarismi muodostuu tämänkin myötä yhä pahemmin ja juuri samalla tavalla kuin kaikki totalitarismit ovat aina syntyneet!

----------

Kuten nähdään kaikesta yllä mainitsemastani, niin juuri mitään hyvää ei ole länsimaissa menossa tällä erää, ja minusta on todella vaikeaa nähdä sitä, että millä tavalla tästä yhä radikaalimmaksi muuttuvasta rappiosta pystyttäisiin enää palaamaan Lännen pelastamisen ja tervehdyttämisen pariin!

Ja kun lisätään tähän koko soppaan edelleen sekin, miten parhaillaan menossa olevat sodat (etenkin Ukraina eli Länsi vs. Venäjä sekä Lähi-idän jo palava ruutitynnyri) vain jatkavat eskaloitumistaan, niin eihän tähän kaikkeen voi sanoa muuta kuin vain "Näkemiin".

En siis tiedä varmaksi ollenkaan sitä, miten tämä oma kirjoittelunikaan enää jatkuu ja kannattaa, kun voi olla niinkin, että ihan ulkoisten syiden takia tämä koko somemaailma lakkaa olemasta yhtäkkiä kokonaan jossain kohtaa lähivuosina -- onhan jopa virallisestikin toitotettu sitä, että maailmansota alkaa vuonna 2027, ja se olisikin aivan täysin linjassa tuon Pariisin olympialaisten avajaisten ennakoivan ohjelmoinnin kanssa: eliitti ja monet aivopestyt massat todella haluavat "totaalista sotaa" eikä uutta rauhanliikettä ole kuin vain minimaalisesti vaihtoehtopiirissä marginaalissa...??

Jatkon kirjoitteluni täällä(kin) on siis yhä epävarmaa ja somelakkoni saattaa yhä vain jatkua tämän tilapäisen kirjoituksen jälkeen... Ehkä korkeintaan vain tällaisia harvakseltaan tulevia tajunnanvirtavuodatuksia itseterapiana ja ns. höyryjen ulospäästöinä saattaisi vielä tulla...

Somelakkoni täydellistyy Suomen ja koko maailman rappiotilaan masentumiseni takia -- höysteenä Seppo Oikkosen uusin analyysi havainnollistamaan ko. sivilisaatioperikatoa tuottavaa rappiota

Nyt on käynyt niin, että masentuneena maailman ja Suomen tilaan ja yhä vakavammin siinä kontekstissa paheneviin ongelmiin, olen kadottanut entistä pahemmin kirjoitusmotivaation -- kävin äsken tästä kertomassa myös Facebook-seinälläni tässä julkaisussa, ja laitan sen sisällön nyt myös tähän blogijulkaisuun.

Tämän myötä valitettavasti kaikki julkaisutoimintani jää toistaiseksi kesken ja tekemättä myös täällä blogissani, joten aikaisemmin mainitsemiani uusia blogijulkaisuja ja niitä Fb-sisältöjeni tänne blogiin siirtoja ei toistaiseksi tule...

Tässä seuraavaksi enää vain lainattuna tuon äskeisen Fb-julkaisuni teksti alla:

Pistäydyn nyt vain tilapäisesti "täällä Facebookissa" tämän Seppo Oikkosen uusimman kirjoituksen kera (Luoja, kuulepas) -- Luettuani sen tajuan itsekin yhä selkeämmin myös oman 15 - 20 vuotisen maailmaan "aktivistin, tutkijan, sosiologin ja tieteilijän" rooleissa perehtymiseni kautta, miten mahdotonta lähes kaikki poliittinen ja sosiaalinen ongelmanratkaisu täällä Suomessa, ja koko maailmassa Länsimaat mukaan lukien on. 

Ja ongelmat toki vain jatkavat sekä kasaantumistaan että pahentumistaan koko ajan ilman mitään kunnon näkymää tulevaisuudessa sellaisen sivilisaatioperikatoon hajoamisen loppumisesta! 

Siksi olen vajonnut yhä motivoimattomampaan ja haluttomaan moodiin somessa toimijana -- Kaikki "aktivismiin" ja valistamiseen liittyvä vaikuttaa turhalta, kaikki äskettäiset vaalit mm. Ranskassa ja Britanniassa olivat täysin turhia, kaikki "Venäjä vs. Ukraina" -konfliktiin liittyvä varsinkin virallisen vallan ja russofobien mielissä ovat täysin turhia, kaikki ilmastoalarmismin ja Elokapinan aikaan saamat toimintatavat ovat täysin turhia, kaikki akateeminen sisältö monikultturismista ja sosiaalisesta oikeudesta ovat myös turhia... 

En tiedä, kuinka moni täällä somessakaan ymmärtää täysin tuon linkatun Seppo Oikkosen kirjoituksen sisältöä, mutta siitä huolimatta joka tapauksessa siinä on nyt oikeastaan parhaimmalla tavalla kiteytettynä Suomen(kin) yhteiskunnan koko tila kaikessa karmeudessaan ja surullisessa kohtalossaan... 

Tämän tiedostamisen masentamana päätän edelleen jatkaa sometaukoani täällä naamakirjassa, mutta sen lisäksi jätän myös bloginikin kiinni toistaiseksi, kun ei ole mieltä ja jaksamista tehdä edes mitään uusia kirjoituksia kunnolla -- ainakin koko heinäkuu menee tässä moodissani varmasti, mutta katsotaan onko tunnelmani yhtään parantunut loppukesällä vai ei... 

Toivotan edelleen kaikesta huolimatta olosuhteisiin nähden parasta mahdollista kesän jatkoa!

Kasvukausi 2024 valokuvin havainnollistettuna -- Kesäkuun viimeisen viikon 26 kasvu- ja kukintavaiheita Etelä-Suomessa; lisäpohdinnassa ilmastoalarmismin kahtiajakavat eskalaatiot huippulämpimän tämän kesän takia...

Kasvukausi 2024 on lähtenyt etenemään toukokuun loppupuoliskon ennätyskuuman helleaallon takia poikkeuksellisen ja hetkittäin jopa ennätyksellisen aikaisessa etuajassa normaaliin nähden!

Tässä valokuvallisessa blogijulkaisussa tarkoitukseni on ottamieni valokuvien avulla havainnollistaa tätä hyvin erikoista tilannetta, ja tälle saattaa myös tulla jatko-osia myöhemmin tämän kesän mittaan, mikäli tämänlainen erittäin etuaikainen kasvukauden etenemisen aste pysyy tai jopa entisestään eskaloituu heinä- ja elokuun aikana.

On olemassa merkkejä siitä, että näin voisi käydäkin, koska sääennusteissa on taas esillä erittäin kuuma hellejakso ensi viikosta 28 alkaen, joka näin ollen pitäisi kasvukauden kehitystä äärietuaikaisena Etelä-Suomessa jatkossakin -- tässä viime sääaiheisen julkaisuni päivityksessä tätä uutta kesän kolmatta helleaaltoa jo pohdiskelin ennustemallien perusteella...

Alla on kuusi Hämeenlinnassa ja Espoossa ottamaani valokuvaa tuolta päättyneeltä kesäkuun viimeiseltä viikolta 26; kussakin kuvassa on mukana tarkka kuvauspäivämäärä, -paikka ja selitykset ko. kasvien kehitys- ja kukintavaiheista, sekä niiden eroista normaalikehitykseen nähden.

Suunnilleen samanlaista äärietuaikaista kasvukauden kehitystä on omana elinaikanani (olen syntynyt vuonna 1971) esiintynyt kahtena vuonna aikaisemmin: ensimmäisen kerran kesällä 2011 ja toisen kerran kesällä 2018; molemmat sisälsivät voimakkaita ja useita / pitkäkestoisia helteitä toukokuusta elokuuhun. 

Myös kesällä 2006 oli melkein samanlaista meininkiä, mutta sinä kesänä huomionarvoisinta oli äärikuivuus monin paikoin Etelä-Suomessa -- tänä kuluvana kesänä toistaiseksi on se hyvä piirre, ettei kuivuutta ole päässyt vielä kehittymään merkittävästi, ja monin paikoin on yhä jopa hyvä kosteustilanne kasvillisuuden kannalta varsinkin tämän alkaneen viikon tulevien sateiden ansiosta...

Tuosta kesän 2011 kasvukaudesta tein vastaavaa valokuvallista havainnollistusta, ja löydätte sen julkaisusarjani tunnisteella Kasvukausi 2011 -- nyt siis näyttää syntyvän samanlainen seurantasarja tältä kuluvalta vuodelta, ja nähtäväksi jää meneekö tällä kertaa luonnon kasvukehitykset noita mainittuja vuosia jopa äärimmäisemmäksi etuaikaisuudessaan...

Kasvukauden 2024 kasvien kukinta- ja kehitysvaiheita valokuvin: tilannetta kesäkuun viimeisellä viikolla 26 >>

Kukkivaa loistojasmiketta (Philadelphus lewisii) ja taustalla hopeasalavaa (Salix alba "Sibirica") kuvattuna Hämeenlinnassa Viipurintien terveysaseman järvenpuoleisella rantareitillä maanantaina 24.6.2024 -- Jasmikkeiden pääosan normaaliaikainen kukinta tapahtuu selvästi heinäkuun puolella, ja myöhäisimmillä lajikkeilla jopa heinäkuun lopussa ja elokuun puolellekin pitkittyen; tätä julkaistaessa tuo loistojasmike on jo lähes kokonaan lopettanut kukinnan ja myöhäisimmätkin lajikkeet ovat jo kukintahuipussa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris) ja sen oikealla puolella metsävaahteroita (Acer platanoides) ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum) kuvattuna Hämeenlinnassa Sibeliuksenpuiston lounaiskulmalla perjantaina 28.6.2024 -- puistolehmusten normaaliaikainen kukintahuippuvaihe on noin heinäkuun kolmannen viikon paikkeilla, mutta tätä julkaistaessa tänään 1.7.2024 osa puistolehmuksista on jo peräti osaksi lopettanut kukintansa.

Vasemmalla täydessä kukassa oleva puistolehmus (Tilia X vulgaris), lähes keskellä kukkiva likusterisyreeni (Syringa reticulata) ja perennaryhmässä mm. kukkivaa nukkapähkämöä (Stachys byzantina) kuvattuna Hämeenlinnassa Kaurialan Liikennepuistossa perjantaina 28.6.2024 -- Myös likusterisyreeni tunnetaan normaalisti heinäkuun loppupuoliskon ja syreeneistä aina viimeisenä kukkijana, mutta tällä kertaa senkin kukintahuipentuma sattui jo kesäkuun puolelle, ja sama on nyt koskenut myös joitakin perennoja, kuten kuvassa.

Kukkivina niittykasveina mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum), huopaohdaketta (Cirsium heterophyllum) ja kukinnan hiipumisvaiheessa jo olevaa paimenmataraa (Galium album) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Saunakukka on tyypillinen heinäkuun kukkija, ja tänä erikoiskesänä tämäkin valkoinen kukkameri on syntynyt erittäin epätyypillisesti jo kesäkuun puolella; saunakukalla on kuitenkin tyypillisesti hyvin pitkä kukinta-aika, joten nämä kukkivat vielä edelleen heinäkuun puolellakin joka tapauksessa.

Kukkivina niittykasveina mm. maitohorsmaa (Chamaenerion angustifolium) sekä taustalla mm. saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) ja ohdakkeita (Cirsium sp.) kuvattuna Espoon Leppävaaran luoteispuolella olevalla peltoalueella tiistaina 25.6.2024 -- Maitohorsman kukintovarret olivat kehityksessään tätä osaksi varjoista kasvupaikkaa (Vanhan Turuntien pohjoispuolinen pohjoiseen viettävä rinne) pidemmälläkin tätä lämpimämmillä kasvupaikoilla, ja tällä hetkellä monissa kukintovarsissaan näkyy alaosissaan jo paljon hedelmäkotia kukinnan edettyä äärietuajassa tässäkin.

Tienvarsiniityllä kukinnan loppuvaiheeseen kääntynyttä vuohenputkea (Aegopodium podagraria) kuvattuna Espoon Leppävaaran länsi-lounaispuolella olevan Friisinmäentien varrella tiistaina 25.6.2024 -- Vuohenputken paras kukinta on normaalisti heinäkuun alkupuoliskon asiaa, mutta nyt se sattui Juhannuksen tienooksi, ja tätä julkaistaessa sen kukinta on paikoin jo lähes lopussa.

--- Näin ollen Etelä-Suomessa tässä kesä-heinäkuun vaihteen kohdalla tuon kesäkuun viimeisen viikon helteen myötä kasvukauden etuaikaisuuden astetta voidaan arvioida jopa 3-4 viikon mittaiseksi normaaliin aikatauluun nähden, ja paikoin lämpimimmillä alueilla jopa reilun kuukauden veroinen etuaikaisuuskin on mahdollisesti tapahtunut, ja se on jo tuota vuoden 2011 tilannettakin erikoisempaa!...

Jos pitää paikkansa tuo heinäkuun toiselta viikolta alkava kesän kolmas ankara helleaalto, niin loppukesälle ja aina syksyynkin saakka voidaan ennustaa jo sen perusteella ikään kuin yhtä kokonaista tai jopa reilua lisäkuukautta kasvuun ja kehitykseen koko kasvukauden piirissä Etelä-Suomessa...

Tällainen menossa oleva erikoisuus voi siis toistaa tuon vuoden 2011 kasvukauden kaltaisia ilmiöitä möhemmin kesällä myös hedelmien kypsymisessä, mistä jo tällä hetkelläkin on merkkinä kokonaan kypsyneet terttuseljan (Sambucus racemosa) marjat, jo oranssin suuntaan puolikypsymässä olevat kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat, mustikkasatojen (Vaccinium myrtillus) kypsymiset jo kesäkuun puolellakin jne.

Lisäksi tietenkin eteläisten hedelmä- ja marjakasvien sadot voivat nyt saada ennen näkemätöntäkin etua tästä kesästä -- esim. viinirypälesadoista (Vitis sp.) voi olla tulossa ennätyshyviä ja kokonaan kypsyviä niitä harvinaisesti viljelevien puutarhojen parissa...

----- Koska tuon kesän 2011 jälkeen tähän kuluvaan kesään mennessä ilmastoalarmismi on kasvanut entistäkin jyrkempään ja fanaattisempaan muotoon myös Suomessa, niin sen ilmiön parissa tämä kuluva kesä ja kasvukausi on osoittautunut tässä ko. erikoisuudessaan yhä vaikeammaksi sosiaaliseksi ja psyykkiseksi palaksi kaikkien osapuoliensa suhteen.

Otan tässä viimeiseksi ainakin alustavasti tämän aspektin nyt myös esille, koska tämä kesä ko. erikoisvaikutuksellaan ilmeisesti ei hellitä tilannetta jatkossakaan tämän yhteiskunnallisen aspektin kohdalla...

Nimittäin sekä ilmastoalarmismia uskomuksenaan pitävät että ko. alarmismia kyseenalaistavat ovat kohdanneet omia eskaloituvia käsityksiään vs. vastakäsityksiään, ja niihin kuuluvia vaikeuksia tässä erikoistilanteessa.

Yhtäältä ko. alarmistit ovat mm. Elokapina-ilmiön parissa entisestäänkin fanatisoituneet tämän kesän takia panikoimaan "ilmastonmuutoksesta" (siis heillä "varsinaisesti" ihmisen tuottamasta hiilidioksidista, mutta ilmasto muuttuu aina ilman ihmistäkin), ja toisaalta ko. alarmismia kyseenalaistavien parissa on alkanut olemaan vastaavasti entistäkin ylikorostuneempaa ja ylilyövempää alarmismikohtien ja -käsitysten mitätöimistä -- siis jopa tieteen ja reaalimaailman havaintojen häviöksi siinäkin omalla tavallaan vastakkaisesti.

Tämä on johtanut mm. somesta havainnoituna sellaiseen ilmiöön, missä ilmastoalarmismia kyseenalaistetaan entistä virheellisemmillä ja asiaan kuulumattomammilla kommenteilla ja käsityksillä: vastakkainasettelu on siis kärjistymässä, missä ilmastoalarmismi saa yhä lisää vettä myllyynsä ja toisaalta ko. alarmismia vastustavien joukossa yritetään yhä vääristyneemmin vähätellä tai jopa kokonaankin mitätöidä tämän kesän lämpöä ja erikoisuutta...

Omasta mielestäni siis! >> Hiilidioksidiperusteiseen ilmastoalarmismiin ei ole kunnollisia syitä eikä perusteita, koska se kokonaisuus on mm. yksi kaikkien aikojen suurimmista petoksista ja virallisen tieteen harha-askelista, muttei tätä alarmismia pidä toisaalta kyseenalaistaa kieltämällä olemassa olevia ilmiöitä ja havaintoja nykysäästä ja tästä kasvukaudesta luoden vääriä käsityksiä havainnoista ja niiden johtopäätöksistä...

Kyllä tosiaan näyttää siltä, että ilmastossamme on tavalla taikka toisella lämpenemisen merkkejä edelleenkin myös kaikista ko. alarmismiin liitetyistä petosilmiöistä (mm. lämpömittareita globaalisti liikaa ja yhä enemmän kuumilla-paahteisilla lentokentillä) huolimatta.

Mutta tällaisen lämpenemisen syitä pitää etsiä kunnollisen tieteen tavoin ja hiilidioksidipaniikin sijaan esim. olemassa olevien ilmastosyklien nykyisistä etenemistilanteista lähtien eikä mitätöidä liian sokeasti ja virheellisesti ihan oikeasti olemassa olevia lämpenemisilmiöitä vain ko. alarmismin yksioikoisen vastustamisen takia.

Ko. alarmismin vastustamisen näitä heikkoja kohtia näet paljastaa juurkin kasvillisuuden kehitystavat kasvukaudellaan täällä Pohjolassa: se nimittäin on jopa totaalisen lahjomaton ja selkeän yksioikoinen indikaattori sen suhteen, miten paljon se kertoo omissa kehitysvaiheissaan lämpöä olleen kussakin kohdassa kasvukautta -- esim. tietty kukinta-aika jollain lajilla on aina indikaattori ko. kukintaan johtaneesta lämpömäärästä ja sen ajoittumisesta.

Nimittäin täällä kasvillisuuden jokaista kehitysastetta vastaa aina tietty lähes sama määrä (kuivuus- vs. kosteuserot voivat poikkeuttaa sitä, mutta vain vähän) lämpöä kumuloituvasti (ns. tehoisa lämpösumma) ja sen mukaista säätä, ja niinpä kasvillisuutemme tiettyjen kehitysvaiheiden osumiset kalenteriin nähden tiettyihin kohtiin paljastavat suoraan sen, miten paljon säässä on ollut lämpöä niissä kussakin tarkastelukohdissa; siis mm. normaalia enemmän vai vähemmän eli etuaikaisemmin vai jälkijättöisemmin, ja ylläkin sen nyt näemme tämänkertaisena tilanteena mm. noista kuvista.

Tosiaan tänä kesänä ainakin tähän mennessä lämpöä on ollut tämän tarkastelun perusteella ääripaljon tavanomaiseen verrattuna etenkin Etelä-Suomessa, ja varsin merkillisesti sellainen erikoispoikkeama on toistumassa tällä vuosisadalla nyt jo kolmatta kertaa ko. alueella, kun vastaavaa oli mittaushistoriassamme aikaisemmin todennäköisesti vain 1930-luvulla...

Tuokin aihepiiri vaatinee jatkokäsittelyä varmasti lisää, mutta tämän sosiaalisen ja yhteiskunnallisen havainnon kera päätän tämän osan kasvukauden 2024 havainnollistamisen sarjasta...

Elämme merkillisiä aikoja joka tapauksessa, joten eipä siinä kritiikki-, havainto- ja analyysiaiheet ja -tarpeet lopu, ja pikemminkin ne taitavat lähinnä vain lisääntyä kaikkiallisesti kaikissa aihepiireissä koko ajan alkaen ihmisestä itsestään ja päätyen kaikenlaisiin ympäristöihin vuorovaikutuksineen kaikkineen!...

Sääennustetta ja luontoseurantaraporttia kesäkuun 2024 viimeiselle viikolle: kesän toinen ja toistaiseksi kuumin helleaalto saapumassa etenkin Etelä-Suomeen (Päivitetty 1.7.2024!)

Seuraavaksi teen uuden sää- ja luontoaiheisen kirjoituksen, eli sääennusteen ja luontoseurantaraportin etenkin Etelä-Suomea koskien -- kaksi edellistä (linkki A ja linkki B) tein toukokuun lopulla, jolloin oli käynnissä tämän kesän ensimmäinen voimakas helleaalto.

Tuosta toukokuun ja kesänkuun ensimmäiselle viikolle saakka yltäneestä helleaallosta odotettiin jopa ennätyksellistä, ja osittain se toteutuikin; yhä voimassa olevaa ja vuodelta 1995 peräisin olevaa toukokuun helle-ennätystä +31,0 astetta ei ylitetty täpärästi, mutta toukokuun hellepäivien lukumäärässä saavutettiin uusi mittaushistorian ennätys, mikä on nyt 16 kpl.

Tänään sunnuntaina 23.6.2024 näin hetimiten Juhannuksen jälkeen on ennustemalleissa nähtävissä tämän kesän toisen helleaallon saapuminen lähes koko Suomeen alkavalla viikolla 26 (24. - 30.6.), ja etenkin Etelä-Suomessa siitä näyttää taas tulevan erityisen ankarakin! Toisaalta helteen kesto ei olisi kovin pitkä, sillä malleissa on merkkejä sen päättymisestä jo ensi viikon lopussa...

Viime ja tuon tulevan helleaallon välissä Suomen säässä vaikutti lähes koko ajan sateisilta kesiltä tuttu suursäätila, jossa lännestä ja lounaasta käsin vaikuttivat lähes keskeytyksettä Fennoskandiaan saapuneet matalapaineet.

Niiden kera ilmamassa pysyi Etelä-Suomessakin pääasiassa viileänä ja vain ajoittain normaalilämpimänä. Samalla lähes joka päivä saatiin vähintään iltapäivien ravakoita sadekuuroja ja välillä myös yhtenäistäkin sadetta; myös ukkosia esiintyi melko paljon ja siellä täällä rakeineenkin -- melko tavanomaista alkukesän säätä tämä vaihe toisaalta oli näin ollen.

Erityisen voimakas ukkosvaihe jopa koko Suomessa oli kuitenkin tuon ensimmäisen hellejakson loppuvaiheissa kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin etenkin kesäkuun 1. ja 2. päivien aikana kertyi Suomessa maasalamoita poikkeuksellisen paljon ajankohtaan nähden, ja jo niiden kera ylitettiin koko kesäkuun tarkastelussa kuun keskimääräinen salamamäärä! -- tein tästä upeasta ukkosvaiheesta seurannan tässä Fb-julkaisussani, kun seurailin tilanteita silloin Hämeenlinnassa.

Tämä uusi helleaalto näyttää alkavan melko samalla tavalla kuin tuo toukokuinenkin hellejakso: Fennoskandian päälle on voimistumassa lounaasta käsin korkeapaine parhaillaan ja se näyttää olevan eniten maamme päällä alkavalla viikolla ti-pe välisenä aikana; helteisin ilma keskittyy silloin Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta Lapissa pääsevät ajoittain vaikuttamaan Jäämereltä käsin viileämmät ilmamassat tai toisaalta helteisin ilma ei pääse kunnolla perille ainakaan pohjoisimpaan Lappiin saakka...

Tällä hetkellä ja huomisen maanantain aikana lännestä itään ylittää maatamme rintamavyöhyke ennen helteen saapumista, jossa esiintyy kuurottaisia sateita paikoin ukkosen kera, ja tässä vaiheessa jää nähtäväksi saako vielä jotkut paikat rankkojakin sateita ennen hellejaksoa -- lämpötilat tosin jo huomenna maanantaina voivat kohota selvästi hellelukemiin myöhään iltapäivällä heti sään seljetessä Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Sitten helle voimistuu ja laajenee, ja helteisimmässä vaiheessa enimmäkseen vähäpilvisessä ja aurinkoisessa säässä päivälämpötilat voivat olla etenkin ke-pe aikana sisämaassa +30 asteen vaiheilla etelässä, ja ilmamassan kostuessa ja vesistöjen lämmetessä yölämpötiloissa voidaan päästä lopulta viikon puolivälin jälkeen trooppisten öiden lukemiin, eli minimilämpötilat voivat jäädä paikoin +20 asteen yläpuolelle.

Näin ollen helteestä on tulossa etenkin etelässä hyvinkin tukala pariksi-kolmeksi päiväksi, kun tuuletkin ovat samalla enimmäkseen hyvin heikkoja ja ajoittain tyyniäkin! -- kesän toistaiseksi kuumimmat säät ovat siis käsillä ainakin Etelä-Suomessa, vaikka toukokuun lopullakin jo oli niin kovin kuumaa.

Sitten jää vielä nähtäväksi se, että miten helle jatkuisi vielä alkavan viikon lopussa: näillä näkymin lännestä tai lounaasta olisi lähestymässä voimakaskin matalapaine ko. viikon lopulla, jossa kylmä rintama voisi siirtyä la-su aikana maamme yli itään-koilliseen, ja siinä yhteydessä voisi olla mahdollista jopa tuota kesäkuun 1. ja 2. päivien ukkosvaihettakin rajumpien ukkosten aika!...

Saatan tehdä tästä viikonlopun tilanteesta ainakin yhden päivityksen tämän kirjoituksen loppuun myöhemmin alkavan viikon mittaan, ja ainakin viimeistään n. perjantain aikana, ja siinä voidaan katsoa sitten säätä myös seuraavan viikon puolellekin, jolloin tarkentuu helteiden mahdollinen jatkuminen heinäkuun alussa tai jos helteet saavat toisaalta tylyn lopun...

Tarkastellaan sitten kasvillisuuden kehitysvaiheita, ja sitä miten kasvukausi ylipäätään on edennyt ja etenee tässä kesäkuun mittaan sitten noiden viime kertaisten luontoseurantaraporttieni:

Touko-kesäkuun vaihteessa silloisen helteen loppuvaiheissa kasvillisuuden kehitysaste oli jo saavuttanut huippuetuaikaisen asteen Etelä-Suomessa, jota kuvasti hyvin mm. lupiinien (Lupinus polyphyllus) täyden kukinnan saavuttuminen jo kesäkuun ensimmäiselle viikolle!

Sittemmin lupiinien kukinta on jo selvästi hiipunut loppuun, ja tänä Juhannuksena tosiaankin kaikki sen ajankohdan normaalit kukkijat ja kasvuvaiheet olivat jo ohitse ennen h-hetkeä, kuten kukintansa olivat jo kokonaankin lopettaneet mm. kultasade (Laburnum alpinum), monet myöhäiset syreenilajit (Syringa sp.), ja suuri osa atsaleoista ja alppiruusuistakin (Rhododendron sp.).

Niinpä pikemminkin tätä Juhannusta sävyttivät jo monet heinäkuussa normaalisti kukkivat tilanteet; esim. maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) on jo ollut monin paikoin yli viikon ajan kukassa, kun se normaalisti tunnetaan selvästi vain heinäkuussa kukkivana lajina. Samoin puistoissa ja puutarhoissa heinäkuun kukkijoina tunnetut pionit (Paeonia sp.) ovat olleet jo monin paikoin kukintahuipussakin.

Näin ollen tuo kesäkuun viileä sääjakso ei ole ehtinyt vaikuttaa kovin paljon hidastavasti kasvukauden etenemisen asteeseen, ja siksi tällä hetkellä ennen tätä uutta helleaaltoa kasvukauden eteneminen on yhä ainakin n. 2 viikkoa edellä ajankohdan normaalitilanteesta.

Tuo alkava helleaalto tietenkin kiihdyttää taas kasvukauden etenemistä huomattavan paljon, mutta toisaalta toisin paikoin kuumimmissa säätilanteissa ja varsinkin kuivuuden alkaessa vaivata tapahtuu päin vastoin myös kasvun ja kehityksen tukahtumista liikakuumuden ja paahteen takia.

Kuitenkin keskimäärin yhä etuaikaisempana alkaa uuden helteen myötä tuolla kesäkuun viimeisellä viikolla esiintymään heinäkuisia kukinta- ja kehitysvaiheita: 

Näitä ovat mm. ensimmäisten lehmusten (Tilia sp.) kukintaan puhkeamiset, tuon em. maitohorsman kukintahuipun saavuttuminen, mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnan runsastuminen, jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinnan eteneminen yhä myöhäisempiin lajeihin ja lajikkeisiin, ja hedelmien kypsymisessä tulee jo ajankohtaiseksi esim. terttuseljan (Sambucus racemosa) marjojen punertumiset.

Tuossa kesäkuun viileässä ja epävakaisen sateisessa vaiheessa Etelä-Suomessakin saatiin laajasti runsaasti sateita, ja paikoin sademäärät ovatkin ylittäneet jo kesäkuun koko keskimääräisen sademäärän -- kuivuus on siis pysynyt loitolla edelleen, vaikka tuossa toukokuun lopun helleaallossa vähävetisyyttä ja paikoin lieviä kuivuusongelmia ehtikin jo ilmetä.

Uusi helleaalto voi taas tuoda lieviä kuivuusongelmia esille, mutta toisaalta jos tuo ensi viikonlopun rajujen ukkosten kera tapahtuva helteiden loppu toteutuu, niin eipä kuivuus silloin ehtisi pahaksi vielä päästä missään -- voi olla, että ainakin paahteisimpien paikkojen nurmikoita voi alkaa kellastumaan alkavan viikon loppuun mennessä, ja paahdepaikoilla pienet taimet ja pensaat voivat alkaa kärsimään jonkin verran, ja kallioisilla mäillä ainakin pieni lehtipuusto saattaa alkaa reagoimaan lehtiään vähän kellastuttamalla, ja tämä ilmiö tapahtuu tyypillisesti koivuilla (Betula sp.)...

Maaseudun peltoviljelyssähän ehti tulla sellaisia kuivuusongelmia tuossa toukokuun loppupuolen helleaallossa, että myöhäisimmin kylvetyillä peltoalueilla viljojen itäminen oli paikoin epätasaista ja siten osittain epäonnistunutta, kun yhtäkkisen kuuma ja aurinkoinen sää kuivatti pintamaata sen verran nopeasti, missä vielä itämättä olleet jyvät / siemenet eivät päässeet helteessä itämään kunnolla.

Nyttemmin hyvin kasvamaan päässeet toiset viljakasvustot eivät enää niin helposti joudu kärsimään kuivuudesta päästyään rehevään ja syväjuuriseen kasvuvaiheeseensa, joten tämä uusi helleaalto lienee enimmäkseen hyvällä tavalla lähinnä kasvua hyvin kiihdyttävää niiden osalta -- nähtäväksi jää sitten se, josko tuossa ensi viikonlopun mahdollisessa rajujen ukkosten tilanteessa esiintyisi viljakasvustoja murskaavaa ja lakoonnuttavaa tilannetta paikoin rae- ja kaatosateissa...

Sitten vielä lopuksi vesistöjen pintavesilämpötiloista asiaa:

Vesistöt olivat kesäkuun alussa toukokuun poikkeuksellisen helteen ansiosta ennätyslämpimiä monin paikoin siihen ajankohtaan nähden; eli esim. kaikki Etelä-Suomen järvet olivat silloin pintavesiltään yli +20 asteisia ja paikoin esiintyi jopa yli +25 asteen pintavesilämpötiloja!

Sittemmin tuo kesäkuun viileä sääjakso viilensi järvienkin pintavedet niin, että lämpötiloina niissä ovat pysyneet viime viikot pääasiassa +15 ja +19 asteen väliset lukemat.

Tämä uusi alkavan viikon hellesää lämmittää kaikkien vesistöjen pintavesiä vuoden tehokkaimmalla tavalla, kun Kesäpäivänseisauksen jälkeen elämme edelleen auringonsäteilyn voimakkainta vuodenaikaa.

Tämän takia järvissä pintavedet lämpenevät jo ma-ti aikana nopeasti +20 asteen yläpuolelle, ja sitten viikon loppupuolella alkaa taas esiintymään jopa yli +25 asteen pintavesilämpötiloja pienistä ja matalavetisistä järvistä alkaen.

Myös merivedet lämpenevät alkavalla viikolla tehokkaasti, missä esim. Suomenlahdella sisälahdissa ja rantaviivan läheisillä vesialueilla +20 asteen ylityksiin on pian hyvät mahdollisuudet, ja ulapallakin voidaan alkaa lähestymään +20 astetta paikoin viikon lopulle mennessä, jos tuuliolosuhteet sen sallivat, eli on esim. sopivan heikkotuulista.

Näissä merkeissä ei nyt enempää sää- ja luontoasiaa, mutta tosiaan saatan tehdä tähän loppuun yhden tai pari päivitystä viimeistään ensi perjantaihin mennessä, jo(i)ssa selviää tarkemmin ensi viikon lopun ja mahdollisesti seuraavan eli heinäkuun ensimmäisen viikon sääennusteita ja muita tilanteita luonnossa...

Päivitys maanantaina 1.7.2024 klo. 13:10:

Heinäkuun ensimmäiseen päivään saakka tämä päivitykseni sitten viivästyikin, kun varasin päättyneelle viikonlopulle muuta hommaa ja en siksi viitsinyt somettaa -- joka tapauksessa tässä on nyt päivitys päättyneen kesäkuun viimeisen viikon säävaiheista, ja siitä kuinka tämä heinäkuun ensimmäinen viikko etenee seuraavallekin viikolle saakka Etelä-Suomen säässä.

Päättynyt viikko siis sisälsi tämän kesän tähän mennessä kuumimmat helteet, ja parina päivänä useilla sääasemilla mitattiinkin sen takia +30 asteen ylityksiä: korkein lämpötila mitattiin perjantaina 28.6.2024 sekä Kuopion Savilahdessa ja Heinolan Asemantauksen havaintoasemalla, joilla saatiin maksimilämpötilaksi +31,4 astetta -- Forecan juttu. Paikoin esiintyi myös trooppisiä öitä, eli yön alin lämpötila pysyi yli +20 asteessa.

Helteet päättyivät lauantaina 29.6.2024 maamme lännestä itään ylittäneen kylmän rintaman myötä, jossa Päijänteen tasan länsipuolella rintaman eteneminen ja sateensa sattuivat yöllä ja varhain aamulla, jonka takia siinä vaiheessa rintamassa esiintyneet ukkoset jäivät vaisuiksi.

Kuitenkin rintaman siirryttyä iltapäivän aikana Päijänteen tasan itäpuolella itään, aiheutti se kesän tähän mennessä rajuimpia ja tuhoisimpia ukkosia siellä monin paikoin! -- vakavin tilanne syntyi Oulusta itään Pudasjärvellä olleilla lestadiolaisten Suviseuroilla, missä raju syöksyvirtaus kaatoi alueella telemaston ja sen alle jääneistä yksi ihminen jopa kuoli tilanteessa: iltasanomien juttu. 

Myös muualla Itä-Suomessa sattui paikoin mm. puustotuhoja tämän rintamaukkosten vyöryn takia (iltasanomien juttu), joten tälle tilanteelle on annettu jo nimi Pekka-rajuilma / Pekka-myrsky.

Eilen sunnuntaina olikin sitten poutaisempi ja vaihtelevapilvinen vaihe aikaisempaa viileämmissä lämpötiloissa, mutta edelleen päivällä yli +20 asteen lämmöissä, kunnes viime yönä lounaasta on nyt ollut ylittämässä Etelä-Suomea koilliseen pieni matalapaine; sen sateet ovat olleet paikoin melko reippaita tänään, mutta ukkoset ovat olleet lähes olemattomia maassamme.

Tänään iltapäivällä ja illalla saattaa olla mahdollista kuitenkin vielä se, että Baltiassa kehittyvä ukkostilanne saattaisi täpärästi ulottua etelärannikon itäosiin-kaakonkulmalle ja siitä itärajaa pitkin koilliseen loppupäivän aikana. Muutoin päivä on runsaspilvinen ja kostean lämmin.

Tästä alkaakin sitten koko tämän alkaneen viikon kestävä epävakainen ja ajoittain jopa tuulisen sateinenkin vaihe Etelä-Suomen säässä, koska laaja matalapaine ulottuu Pohjois-Atlantilta Fennoskandiaan jatkuvasti, ja tilanteessa vaikuttavat lähes jatkuvasti etelän ja lännen väliset virtaukset. 

Tämä epävakainen vaihe siis muistuttaa kesäkuun alkupuolella ja puolivälissä sattunutta vastaavaa, mutta tällä kertaa näin heinäkuussa kesän ollessa keskimäärinkin lämpimimmillään tämä käynnistyvä epävakainen vaihe on tuota kesäkuun vastaavaa selvästi lämpimämpi; sen mukaan yölämpötilat pysyvät tällä viikolla pääasiassa reilustikin yli +10 asteessa ja päivisin maksimilämpötilat voivat olla helposti yli +20 astetta pienienkin poutahetkien myötä.

Eli heinäkuu alkaa ihan normaalilämpimänä keskikesän säänä, joten mm. kasvien kasvulle on luvassa hyvää jatkoa, kun kuivuuskin on taas loitolla viime viikkoa paremmin.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sitten tämän viikon aivan lopussa lähtisi kehittymään seuraavaa helleaaltoa ennakoiva vaihe, missä korkeapainetta vahvistuisi Suomen kaakkois-itäpuolella, jonka myötä sitten seuraavan viikon puolella saattaisi olla mahdollista tämän kesän kolmannen ja ilmeisesti taas hyvinkin ankaran helleaallon saapuminen etelästä-kaakosta Suomeen, jos tuo korkeapainetilanne voimistuu tuolta mainitulta suunnalta edelleen kohti Fennoskandiaa ensi viikolla...

Näin ollen tämän kesän sääteemana näyttäisi jatkuvan epävakaisten viileiden vaiheiden ja tavanomaista paljonkin voimakkaampien hellejaksojen vuorottelut hyvinkin tasaisesti ja syklisesti...

Päätin nyt myös sen, että taidan kertoa erillisessä blogipostauksessa ottamieni valokuvien avulla havainnollistusta tämän kasvukauden poikkeuksellisen etuaikaisesta etenemisen asteesta tässä kuunvaihteen tilanteessa täällä Etelä-Suomessa.

Nimittäin tuossa kesäkuun viimeisen viikon aikana nuo viime helteet kirittivät kasvien kehitys- ja kukintavaiheita jopa suorastaan ennätykselliselle tasolle etuaikaan, koska keväästä saakka mm. näiden ankarien helteiden takia kasvikehittymiseen tarvittavaa lämpömäärää on ollut niin hurjan paljon tähän mennessä!...

Tässä päivityksessä ja koko blogipostauksessa ei siis nyt enää muuta asiaa.