Monday, March 14, 2011

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox - Dancing With Tears In My Eyes

Näinä aikoina ydinvoiman kannattajana on varmaankin todella ahdasta olla ja siten toisinajattelijuus kiteytyy siinä tavallaan rankasti, kun lähes koko maailma tuntuu nyt huutavan paniikissa ydinvoimaa vastaan. Mielestäni kuitenkin yliampuvasti, vajailla tiedoilla, kokonaiskuvan prosesseja - dynamiikkaa ymmärtämättä jne. Erinnäisten syiden takia joudunkin olemaan tietyssä / jossain määrin ydinvoiman kannattaja, kunnes toisin voidaan vedenpitävästi osoittaa ja vielä sellaista vedenpitävyyttä ei ole tullut vastaan; ajallaan tulen selvittämään teille ja yhä paremmin itsellenikin, että onko näin tosiaan oltava...

Olen kuitenkin tietoinen siitä, että nuo Japanin ydinvoimalaongelmat ovat omalla tavallaan hyvin vakavia. Myös huolimattomuus ja tahalliset / sattumanvaraiset epäkohdat ydinvoiman rakentamisessa - ylläpitämisessä ovat toki huono juttu. Niinpä joka tapauksessa haluan musiikkisarjani tämän biisin myötä tuoda oman osani huolesta ja myötätunnosta myös koko katastrofia ja Japania sekä sen kansaa kohtaan eikä vain pelkästään ko. ydinvoimalatilanteeseen liittyen.

Musiikkisarjani saa kuitenkin myös ko. ydinvoimalatilanteen suhteen tässä äärimmäisen ajankohtaisen ja osuvan osansa. Pitkään ei tarvinnut biisiä miettiä, kun tämä Ultravoxin hitti (Dancing With Tears In My Eyes) vuodelta 1984 ilmestyi mieleeni kuvaamaan tilannetta ja saman ovat monet muutkin havainneet, kun tuolla alla sarjalle tutussa Youtube -videolinkissä Japania ja sen kansaa muistavia ja kannustavia katselijakommentteja on biisin kohdalle alkanut tulemaan runsaasti. Näyttää siltä, että biisistä on tulossa jopa tätä hetkeä kiteyttävä näkyvin teemabiisi.

Mistä biisissä siis on kyse? Se kertoo ensinnäkin videossaan pienoiselokuvan muotoon kootun tarinan ydinvoimalaonnettomuudesta, jossa suuri määrä ihmisiä kuolee onnettomuuden räjähdyksessä. Ultravoxin laulaja - kitaristi Midge Ure esittää videossa pääosaa miehenä, joka joutuu tämän ydinturman keskelle ja tilanteen havaittuaan menee vaimonsa ja heidän vauvansa kanssa viettämään viimeistä iltaa ennen heidän kuolemaansa räjähdyksessä. Hyvin melodramaattisen surullinen ja traaginen tarina siis. Videon viimeisissä kuvissa tämän perheen kaitafilmi tuhoutuu symbolisesti ydinlaskeuman takia. Itse biisi lyriikkoineen ei kerro suoraan juuri ydinonnettomuudesta, vaan sanat ovat yleismaailmallisempia kuvaamaan jonkin päättymistä dramaattisesti jostain syystä; melkein siis mitä vain, kuten "ihan vain" esim. rakkauden / parisuhteen päättymistä äkisti ilman ilmiselvää ulkoista syytä...

Tuon biisin ajankohdan suhteen on huomattava kaksi seikkaa. Ensinnäkin biisi julkaistiin "jopa" kaksi vuotta ennen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta, joka oli huhtikuussa 1986. Mitään suoraa yhteyttä biisillä ei siis siihen onnettomuuteen ole. Toisekseen on huomattava biisin aikana vallinnut geopoliittinen tilanne; Kylmä sota eli loppuhuipennusvaiheitaan ja kansojen päällä oli siksi tuolloin vallinnut jo monta vuotta jopa ydinsodan uhkakuvia. Tosin oli silloinkin myös muutoin ydinvoiman vastaisuutta ympäristöaktivistien joukossa.

Kuitenkin tämän biisin sanomaa voidaan pitää myös ydinvoimalaonnettomuuden kaapuun puettuna metaforana ydinsodasta silloisen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain / lännen välillä. Biisin videossa on tähän suuntaan selviä viitteitä, kun esim. alkukuvissa ko. ydinvoimalahenkilöstön vartija / sotilas (Ultravoxin Warren Cannin esittämä) muistuttaa Neuvostoliiton miliisiä ja ko. päähenkilön (Midge Ure) kotona puolestaan Yhdysvaltain lippu on näkyvässä osassa.

Tuttuun tyyliin vielä omia kokemuksiani itse biisistä ja muutama sana bändistäkin. Tämä biisi oli itse asiassa ensimmäinen selvä muistikuvani, jossa ensimmäisen kerran elämässäni muistan kuulleeni Ultravoxia. Se tapahtui tuolloin televisioidun 1984 Montreux'n popfestivaalin yhteydessä; video. Muistan saman tien tykänneeni sekä esityksestä että biisistä ja ennen kuin seuraavan kerran yli 20 vuoteen Youtuben ansiosta näin ko. esityksen uudestaan, niin mieleeni oli hyvin jäänyt muistiin tuo Midge Uren valkoinen paita ja takatukka :) Seuraavana vuonnahan biisi loisti Live Aid -tapahtumassa heinäkuussa; video.

Tässä musiikkisarjassani Ultravox on esiintynyt jo monta kertaa aikaisemminkin; eräs suosikkibändini kun se on ja koska bändin biisien teemat ovat monesti liikkuneet blogini NWO -aiheisiin nähden oivallisen sopivasti juuri salaliittoisissa poliittisissa ja yhteiskuntakriittisissä sfääreissä --> Sarjani osissa (Kolme maailman NWO -agendaa kuvaavaa biisilyriikkaa), (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox), (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox - Vienna) ja (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Midge Ure - When The Winds Blow) Ultravox ja Midge Ure yhdessä biisissä soolona tuovatkin monenkirjavasti esille länsimaiden luonnetta tuhoisien poliittisten agendojen ja Illuminatin - Vapaamuurareiden yms. salaseurojen pyörittämänä dekadenttina iltaruskon kulttuurina, jos kohta toisaalta myös kansannousun voimakkaana ja toivoa antavana ponnahduslautana.

Itse tästä biisistä (Dancing With Tears In My Eyes) vielä muutama knoppitieto; se oli Ultravoxin uran toiseksi isoin hitti päätyen ko. vuonna mm. Britannian singlelistalla sijalle kolme ja se löytyy bändin viimeiseltä suositulta albumilta Lament. Bändihän on ollut vuosien 1980 - 85 tunnetuimman kokoonpanonsa suhteen ja muutenkin vuodesta 1987 alkaen hajonneena, mutta vuonna 2009 ko. tunnetuin kokoonpano palasi yllättäen kiertueelle nimeltään "Return To Eden" ja viime vuoden elokuussa sen puitteissa he tulivat Suomeenkin; Helsingin Tavastia ja Turun Caribia. Heidän comebackinsä on itse asiassa poikimassa tämän vuoden aikana peräti uuden levyn! Se onkin hyvin osuvaa, kun monet muutkin samantyyliset aikalaisbändit 80 -luvun musan uussuosion nosteessa ovat julkaisseet uutta materiaalia; kuten mm. The Human League, OMD ja Simple Minds.

Ultravox - Dancing With Tears In My Eyes (Video) ja Top of the pops -performanssi A ja B.

Lyriikat:

"Dancing with tears in my eyes
Weeping for the memory of a life gone by
Dancing with tears in my eyes
Living out a memory of a love that died (Chorus)

It's five and I'm driving home again
It's hard to believe that it's my last time
The man on the wireless cries again
It's over, it's over

(Chorus)

It's late and I'm with my love alone
We drink to forget the coming storm
We love to the sound of our favourite song
Over and over

(Chorus)

It's time and we're in each others arms
It's time but I don't think we really care

(Chorus)".

No comments: