Kuvissa olevat kasvit ylhäältä alaspäin järjestyksessä lueteltuna: 1. Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba), 2. Suosypressi (Taxodium distichum), 3. Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), 4. Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), 5. Valeakaasia (Robinia pseudoacacia), 6. Poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), 7. Jalokastanja (Castanea sativa), 8. Lakkipuu (Cladrastis kentuckea), 9. Jumaltenpuu (Ailanthus altissima), 10. Samettisumakki (Rhus hirta), 11. Nenäliinapuu (Davidia involucrata), 12. Mustatammi (Quercus velutina) ja 13. Kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica). Kaikki kuvat on otettu Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa torstaina 26.5.2011.
Tässä on kuvineen aikaisemmin ennakkoarviossani (Talven 2010 - 2011 ankarien pakkasten aiheuttamia pakkastuhoskenarioita aroille kasveille: Alustava arviopaketti) lupaamani pakkastuhojen tarkasteluraportti Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Sisällytän myös muualla havaitsemaani tähän raporttiin. Kävin siis Kaisaniemessä yllä olevissa kuvissa mainittuna aikana 26.5.2011, jolloin tutumpien kasvien avulla luonnehdittuna kasvukauden vaihe oli --> Pihasyreenit (Syringa vulgaris) olivat juuri aloittaneet kukintansa, monet omenapuut (Malus sp.) olivat täydessä kukassa - tulossa siihen ja tuomi (Prunus padus) oli jo osittain lopettanut kukintansa. Yleensä tähän mennessä lähes kaikki kasvukautta edeltäneen talven aiheuttamat pakkasvauriot ovat ilmenneet kasvun edettyä riittävästi, mutta joissakin yksittäistapauksissa voi vielä ilmetä jopa vasta n. kuukaudenkin kuluttua lisää vioitusten aiheuttamaa kasvuongelmaa. Tätä kirjoitusta julkaistaessa kasvu on edennyt pihasyreenien täyteen kukintaan saakka etenkin sisämaan osalta.
Pidemmittä alustuksitta itse asiaan: Matalat ainavihannat pensaat, kuten mahonia (Mahonia aquifolium), reunushappomarja (Berberis buxifolia), suikerotuhkapensas (Cotoneaster dammeri var. radicans) ja jopa noita muita arempi tulimarja (Pyracantha coccinea) olivat selvinneet pääosin hyvin paksun lumisuojan alla ja sama koskee myös matalia alppiruusuja (Rhododendron sp.). Sen sijaan joillakin isokasvuisilla alppiruusuilla on ilmennyt paikoin selvästikin lehtien ruskistumista ja silmuista viallista - heikkoa uutta kasvua / kukintaa; eniten on taaskin kärsinyt kiinalainen setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii), joka on nyt hyvin alaston lähinnä vain uuden heikon kasvun ollessa elon merkkinä. Sen sijaan samaan sukuun luetut kesävihannat atsaleat ovat selvinneet paljon paremmin ja lähes tyystin ilman vaurioita; hienoa kukintaa parhaillaan käynnistyneenä.
Suomen ns. jaloista lehtipuista; metsävaahtera (Acer platanoides), vuorijalava (Ulmus glabra), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), tammi (Quercus robur) ja metsälehmus (Tilia cordata) ovat selvinneet yllättävän hyvin viime talvesta; edes sisämaan yksilöillä ei näytä olleen mainittavia ongelmia uuden kasvun ja kukinnan suhteen. Pientä uuden kasvun heikkoutta on havaittavissa paikoin tammilla, saarnilla ja vuorijalavilla. Metsävaahtera on näistä havaintoni mukaan kestävin. Pähkinäpensaiden (Corylus avellana) paljaina talvehtivat hedenorkot kohtasivat etelärannikkoa myöten lähes täystuhon, mutta muutoin uusi kasvu on ollut niillä moitteetonta. Leppien (Alnus sp.) vastaavasti talvehtineet hedenorkot selvisivät talvesta pääasiassa vaurioitta.
Sitten mielenkiintoisempiin lajeihin pakkasvaurioiden suhteen (Monet yllättävän hyvin talvesta selvinneitä ja monista näistä kuvat yllä havainnollistukseksi!):
Jumaltenpuu (Ailanthus altissima): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt lähes 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Samettisumakki (Rhus hirta): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt lähes 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Neidonhiuspuu (Ginkgo biloba): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt lähes 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides): Oksiston viime vuoden versoista noin 50 - 75 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveistä osista ja tyvestä vesominen on kuitenkin hyvää.
Jalokastanja (Castanea sativa): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt 80 - 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on kuitenkin osittain heikkoa verevämpiin oksiston osiin verrattuna.
Valeakaasia (Robinia pseudoacacia): Oksiston viime vuoden versoista noin 10 - 20 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveiden osien uusi kasvu on kuitenkin hyvää.
Kolmioka (Gleditsia triacanthos): Oksiston viime vuoden versoista noin 50 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveiden osien uusi kasvu on kuitenkin hyvää.
Kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica): Oksiston viime vuoden versoista noin 30 - 50 % on tuhoutunut latvoista käsin pakkasissa. Terveiden osien uusi kasvu on kuitenkin hyvää.
Etelänkultasade (Laburnum anagyroides): Laji näyttää kuolleen maata myöten, kun se kärsi jo edellistalvenkin pakkasista huomattavasti.
Peruukkipensas (Cotinus coggygria): Laji oli kaivettu kasvupaikaltaan pois ja uusia taimia on istutettu toisaalle, joten en tiedä pensaan kohtalon yksityiskohtia viime talvisten vaurioiden suhteen.
Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera): Oksiston viime vuoden versoista on säilynyt täysin 100% kunnossa pakkasten kourista. Uusi kasvu on myös täysin normaalilta vaikuttavaa.
Nenäliinapuu (Davidia involucrata): Lumen alla ollut oksisto on säilynyt vaurioitta, mutta lumen yläpuolisessa oksistossa viime vuoden versoista tuleva uusi kasvu on alemman oksiston kasvua heikompaa; muutoin oksistossa ei ole vaurioita.
Magnoliat, kuten japaninmagnolia (Magnolia kobus): Yllättäen kaikki havaitsemani yksilöt ovat selvinneet lähes täysin terveinä ja hyväkasvuisina viime talvesta.
Tuota edellistä ryhmää keskimäärin vähän kestävämpinä nämä lajit ovat selvinneet lähes kaikilta osin täysin ilman mitään pakkasvaurioita: Lakkipuu (Cladrastis kentukea), katsura (Cercidiphyllum japonicum), mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica), poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), euroopanpyökki (Fagus sylvatica), kaljukultasade (Laburnum alpinum), höyhenpensas (Fothergilla major) ja japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia). Ainoastaan hieman uuden kasvun yksittäistä vioittumista (Normaalia vaaleampia lehtiä) on havaittavissa poimuetelänpyökillä.
Pohjois-amerikkalaiset; keltatammi (Quercus muehlenbergii), mustatammi (Quercus velutina), otatammi (Quercus palustris) ja pohjoisenpiikkitammi (Quercus ellipsoidalis) "Huom. suomalainen nimi on löytynyt viimemainitulle" ovat myös selvinneet talven kourista täysin ilman vaurioita. Tosin tässä on huomattava, että viimeiseksi mainittua lajia lukuun ottamatta kaikki ovat ko. puutarhassa vasta matalia taimia ja siten ne olivat lähes koko talven pääosin runsaan lumivaipan alla suojassa. Tosin lumen ylle tod. näk. ylettyneet oksatkin ovat säilyneet vaurioitta.
Kukkasilmuvaurioista: Komeaonnenpensas (Forsythia X intermedia) ja muutama muu suvun laji ovat kärsineet pakkasista siten, että lumihangen yläpuolisten oksistojen kukkakehitys on ollut osittain vaurioitunutta. Pahiten kiinalaisella riippaonnenpensaalla (Forsythia suspensa). Parhaiten lähes vaurioitta on kestänyt koreanonnenpensas (Forsythia ovata). Magnolioilla kukkasilmut ovat selvinneet hyvin, mutta kasvupaikaltaan poistetun tähtimagnolian (Magnolia stellata) kohtalo on hämärän peitossa. Japanintaikapähkinä (Hamamelis japonica) on selvinnyt muutoin ilman vaurioita, mutta minulta jäi näkemättä alkukevään mahdollisen kukinnan kohtalo. Rusokirsikalla (Prunus sargentii) ei ole myöskään ilmennyt minkäänlaisia ongelmia ja ainakin pääkaupunkiseudulla kaikki näkemäni ko. lajin puut kukkivat toukokuun alussa erinomaisesti. Omenapuista (Malus sp.) voidaan sanoa samaa; vain sisämaassa olen havainnut paikoin vähän vaurioitunutta uutta kasvua / kukintaa. Myös monet muut hedelmäpuut (Luumut, kirsikat ja päärynät), ovat ainakin pääkaupunkiseudulla selvinneet hyvin.
Pakkasvaurioitta selvinneistä puu- ja pensaslajeista mainittakoon myös mm.: kerria (Kerria japonica), myrkkysumakki (Toxicodendron radicans), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), neillia (Neillia sinensis), japaninhevoskastanja (Aesculus turbinata) ja puiston erikoisuus risteymäsyntyinen hevoskastanjalaji (Aesculus X hybrida), joista kaksi ensin mainittua olivat tosin matalina pensaina suureksi osaksi paksun lumihangen suojassa lähes koko talven. Kaukoidän metsäpuista esim. japaninvalkopyökki (Carpinus japonica) selvisi erinomaisesti, mutta koreanvalkopyökki (Carpinus koreana) tuhoutui oksistoltaan hieman huolimatta ko. matalan yksilön lumisuojasta. Japanilainen japaninstooraksi (Styrax japonica) näyttää kärsineen selvästi ja se vesoo nyt vain läheltä maan pintaa. Tosin se kärsi jo edellistalvenakin vastaavasti.
Köynnöksistä suurimmassa vaarassa olleet; sinisade (Wisteria sinensis) köynnösruusut (Rosa sp.) ja viiniköynnökset (Vitis sp.) ovat kohdanneet jonkin verran pakkastuhoja; kaikilla on ollut tyypillistä ainakin osittaiset oksakuolemat ja jotkut arimmat köynnösruusulajikkeet ovat kuolleet jopa lumihangen pintaa myöten vesoakseen kuitenkin nyt hyvin tyviosista. Parhaiten on selvinnyt suomalainen köynnösruusulajike (Rosa "Pohjantähti"). Tutuilla villiviineillä (Parthenocissus sp.) en ole havainnut mainittavia pakkasvaurioita.
Havupuista arat; kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) ja suosypressi (Taxodium distichum) ovat kärsineet viime vuoden oksistoltaan n. 30 - 50%, mutta terveistä osista uusi kasvu on tulossa hyvin esille. Sen sijaan edellisen talven aikana osittaista neulastuhoa kärsineet varjostinkuuset (Sciadopitys verticillata) ovat selvinneet yllättävän vähillä vaurioilla tämän kertaisesta talvikoettelemuksesta! Samoin jonkin verran arkoina pidetyt saksanpihta (Abies alba) ja jättipihta (Abies grandis) ovat selvinneet jopa täysin vaurioitta. Euroopanmarjakuusella (Taxus baccata) on sen sijaan paikoin havaittavissa neulasten ruskistumista uuden kasvun tosin korvatessa menetystä hyvin.
Lisäksi olen havainnut tieliikennealueilla muista alueista poikkeavia vaurioita, sillä tieliikenteen kaikki epäpuhtaudet ja päästöt sekä tiesuolaus ovat voimistaneet kovien pakkasten haittaa yhteisvaikutuksena. Näin ollen vilkkailla teillä (Kuten kaikilla Helsingistä johtavilla moottoriteillä ja kehäteillä) on reunakasvillisuudessa havaittavissa paikoin jopa huomattavia muutoin täysin kestävien puiden vaurioitumisia; mm. koivut, haavat ja kuuset ovat kärsineet isoista oksistotuhoista.
Lopuksi on mainittava vielä se seikka, että tällä Kaisaniemen paikalla kovimmat pakkaset jäivät hyvin täpärästi tulematta ja -25 astetta alemmaksi ei tällä paikalla lämpömittarilukemat yllättäen menneetkään. Sen sijaan lyhyen matkaa (n. 10 - 20 km) sisämaahan päin oli jo -30 ja -35 asteen väliin pudonneita pakkasia helmikuun ankarimmalla pakkasjaksolla ja sellaisissa olosuhteissa ym. lajien pakkasvauriot olisivat varmasti olleet runsaampina tuossa maaliskuun alun arviopaketissa mainitsemani kaltaisia. Tästä huomaamme juuri sen, kuinka huima ero voi etelärannikon ja sisämaan kasviviljelyolosuhteissa olla talvella esim. vain entisen Uudenmaanläänin kapoisellakin alueella.
No comments:
Post a Comment