Tässä on toinen annos tämän kasvukauden kasvuetumatkaa ilmentäviä tilanteita kuvien avulla esitettynä. Viime kerralla (Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; juhannusviikko) kasvun etumatka silloiseen ajankohdan tavanomaiseen tilanteeseen verrattuna oli muodostunut parin viikon mittaiseksi. Nyt heinäkuussa jatkuneiden hellekelien ansiosta kasvun etumatka on venynyt jo peräti noin kolmen viikon mittaan, mistä on seurannut jo varsin erikoisia kasvutilanteita heinäkuun toisen viikon kohdalla tarkasteltuina. Tässä esittelen niitä 14 esimerkin verran.
Yllä on siis sarja ottamiani valokuvia havainnollistamaan tätä kasvukauden n. kolmen viikon etumatkaa ja ylhäältä järjestyksessä lukien kuvissa ovat seuraavat kasvit: Kuva 1 - Metsälehmusta (Tilia cordata) kuvattuna 16.7.2011 Espoon Tapiolassa. Kuva 2 - Syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna 16.7.2011 Espoon Tapiolassa. Kuva 3 - Siankärsämöä (Achillea millefolium) niityllä kuvattuna 14.7.2011 Espoon Tapiolassa. Kuva 4 - Väriminttua (Monarda didyma) kuvattuna 17.7.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 5 - Tummaruusuangervoa (Spiraea japonica "Anthony Waterer") kuvattuna 14.7.2011 Meilahden arboretumissa Helsingissä Kuva 6 - Köynnösruusulajiketta (Rosa "Coral Dawn") kuvattuna 11.7.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 7 - Japaninkesäkameliaa (Stewartia pseudocamellia) kuvattuna 11.7.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 8 - Terttuseljaa (Sambucus racemosa) kuvattuna 14.7.2011 Espoon Tapiolassa. Kuva 9 - Puistoaraliaa (Aralia chinensis) kuvattuna 11.7.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 10 - Samettisumakki (Rhus hirta) kuvattuna 11.7.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 11 - Valikoima hortensioita --> Vasemmalta oikealle: mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"), kuutamohortensia (Hydrangea paniculata "Praecox") ja kesähortensia (Hydrangea heteromalla "Bretschneideri") kuvattuna 14.7.2011 Meilahden arboretumissa Helsingissä. Kuva 12 - Kesäkukka - perennaryhmäyhdistelmää kuvattuna 17.7.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 13 - Montaa lajia (Päälajina orapihlajaa sekä seassaan vuorijalavaa, metsävaahteraa ja puistolehmusta) kasvava pensasaita Hämeenlinnan Lyseon pihan rajana kuvattuna 17.7.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 14 - Pujoa (Artemisia vulgaris), isotakiaista (Arctium lappa), hevonhierakkaa (Rumex longifolius) ja saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) rantatörmäniityllä kuvattuna 17.7.2011 Hämeenlinnassa.
Käyn seuraavaksi kuva kuvalta läpi samassa järjestyksessä, miten ko. lajien kohdalla tämä n. kolmen viikon kasvuetumatka ilmenee ja mitä se tarkoittaa mm. puiston- / puutarhanhoidon kannalta -->
Kuva 1 - Tämä yksilö oli tulossa täyteen kukkaan ilmentäen lehmusten joukossa myöhäisintä kukintaa. Tässä vaiheessa puistolehmukset (Tilia X vulgaris) olivat jo lopettaneet kukintansa ja niillä pallomaiset hedelmäkodat olivatkin jo ehtineet n. puolikokoon. Normaalisti metsälehmuksen kukinta tapahtuu enemmän elokuun puolella kuin heinäkuussa.
Kuva 2 - Kasvuetumatka ilmeni tässä vaiheessa hyvin pikantisti näiden vasta elokuussa normaalisti kukintansa aloittavien upeiden pensaiden kohdalla. Tämä puolivarjoinen kasvupaikka ilmensi jopa vähän viivästynyttä versiota ko. kasvutilanteesta, sillä aurinkoisemmilla paikoilla nuo kukintatertut olivat jo tulleet osaksi selvemmin isompaan ja valkoisempaan kukintavaiheeseen.
Kuva 3 - Luontaisilla niityilläkin kaikkien lajien kukinta on ollut paljon etuaikaista ja siinä mielessä tämä siankärsämön jo kesäkuun lopusta asti tähän saakka pitkittynyt kukinta oli jo aika erikoista, sillä sen olisi pitänyt olla tässä vaiheessa jo lopuillaan. No, hienoa valkoista estetiikkaa joka tapauksessa.
Kuva 4 - Normaalisti heinä-elokuun vaihteen tienoilla näyttävintä antiaan tarjoava väriminttu esitteli huippuestetiikkaansa jo tässä vaiheessa. Värimintulla on tosin pitkä kukinta-aika ulottuen lähes kuukauden mittaan joka tapauksessa, joten aivan niin helposti tästä lajista ei kasvuetumatkaa havaita muuten kuin ko. kukinnan alku- ja loppupäissä; tällä erää kukinta siis tulee loppumaan paljon tavanomaista aikaisemmin.
Kuva 5 - Ruusuangervoista on olemassa montaa lajiketta, joista tämä on myöhäisimmin kukkiva. Normaalisti selvästi elokuun puolelle sattuva kukinta ilmeni tälläkin lajikkeella jo tämän veroisesti tässä vaiheessa. Tunnetummat yleisessä julkisessa istutuskäytössä olevat lajikkeet "Froebelii" ja "Little Princess" olivat aikaisemmin kukkivina tässä vaiheessa jo suurimmaksi osaksi lopettaneet kukintansa. Viime kerrallahan esittelin jo ensin mainitun lajikkeen Juhannukseksi alkanutta kukintaa.
Kuva 6 - Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka ankaran talven jälkeen lumirajaan / lähes tyveen kuollut arka ko. ruusutyypin lajike onnistuu tuottamaan talvituhoa seuraavana kesänä kuitenkin hyvin uutta vesomista ja kukintaa. Kukinta on kuitenkin sen takia tässä viivästynyttä, sillä normaalisti talvesta selvinneillä köynnösruusuilla ja ns. ryhmäruusuilla kasvuetumatkan takia kukinta oli tässä vaiheessa jo huippuvaiheestaan vähän hiipunutta. Normaalisti näiden ruusutyyppien kukintahuippu on heinäkuun loppupuoli.
Kuva 7 - Tämä hyvin harvinainen pensaslaji on uutena tuttavuutena vielä paljon vailla sille kuuluvaa tunnettuvuutta, sillä laji on osoittautumassa talvenkestäväksi ainakin etelärannikolla ja kukintaakin se jaksaa tehdä hienosti jo nuorena. Tässä kuvassa tallentamani kukat olivat itse asiassa ensimmäiset, mitä olen ns. livenä tällä lajilla nähnyt! Kukkien tuoksu ei ole kovin voimakasta, mutta näyttävyyttä riittää ja kukkia näyttää puhkeavan parin viikon ajan hieman eri aikaan, joten kukintatapa on hieman samanlainen kuin täyslehtisinä kukkivilla magnolialajeilla. Syksyllä japaninkesäkamelian etuna on lisäksi erittäin leiskuva oranssin ja punaisen kirjava ruska myöhään lokakuussa!
Kuva 8 - Yleinen pensas Etelä-Suomessa ja jo tässä vaiheessa sen marjat olivat täysin kypsyneet. Normaalisti ko. marjasato on koko elokuun ajan punaisena koristeena pensaissa, mutta tämän kasvuetumatkan takia on oletettavaa, että jo melkoisen varhain elokuussa marjat ylikypsyvät ja varisevat huomattavassa etuajassa. Elleivät sitten linnut ehdi hätiin.
Kuva 9 - Loppukesällä kukkivista pensaserikoisuuksista tämä on siitä näyttävimmästä päästä; puistoaralialla on vankan paksut vähän piikkiset varret, erittäin isot lehdet ja melko pian kukinnan jälkeen nämä laajat tertut kantavat runsaasti sinertävän mustia pieniä marjoja. Kukinta on tälläkin lajilla normaalisti vasta enemmän elokuun kuin heinäkuun puolella eli tässäkin se oli siis alkanut paljon etuajassa. Erittäin suositeltava laji runsaampaan käyttöön.
Kuva 10 - Heinäkuun loppupuolelle normaalisti sattuva samettisumakin kukinta oli tässä vaiheessa jo kääntymässä lopuilleen, mutta vielä riitti ankaraan viime talveen nähden ilahduttavan erikoisesti runsasta kerman keltaista ja hajuvesimäisesti vaniljan tuoksuista kukintaa! Tässä on siis erinomainen esimerkki siitä, kuinka arkana pidetty puulaji onkin selvinnyt erinomaisesti poikkeuksellisen ankarana pidetystä talvesta. Tämän yksilön kasvupaikka ei edes ole kovin lämmin, joten täytyypä suositella käyttämään tätäkin pikkupuuta paljon enemmän ja rohkeammin niin julkisissa kuin yksityisissäkin puistoissa - puutarhoissa!
Kuva 11 - Yllä esitellyn tutuimman hortensialajin seuraan vertailuksi tässä on kolmen muun hortensian kukintatilanteita. Tuo vasemmanpuoleisin mustilanhortensia on näistä myöhäisimmin kukkiva ja se olikin vasta valkoiseksi muuttuvassa kukkanuppuvaiheessa. Keskellä oleva kuutamohortensia oli jo melkein täyskukinnassa ja oikealla oleva kiinanhortensian lajike kesähortensia oli jo selvästi päättänyt kukintansa. Sen merkiksi sen kukintaterttujen laitimmaiset neuvottomat "kukat" olivat jo muuttuneet vaaleanpunaisiksi. Kaikki nämäkin vaiheet olivat siis myös selvässä etuajassa.
Kuva 12 - Kasvun etumatka tavanomaiseen näkyy tässä vaiheessa koko kauden kukkivilla kesäkukilla tavanomaista runsaampana kukintana, jos vain veden saanti on ollut riittävää. Perennat ovat puolestaan jatkuvasti kukkiviin kesäkukkiin verrattuna paljon parempia kasvukauden tilanteen ilmentäjiä, kun niiden kukinnat ovat rajoittuneet tietyihin vaiheisiin. Tässäkin nuo kaksi eri lajiketta jaloangervoja (Astilbe sp.) ilmensivät hienosti kasvun etumatkaa, sillä normaalisti ko. perennat kukkivat näin paljon vasta elokuun puolella.
Kuva 13 - Jo edellisessä kasvukauden etumatkaa esitelleessä osassa näytin tämän saman pensasaidan tilannetta. Ko. aitaa ei oltu vielä leikattu ollenkaan tässäkään vaiheessa, joten ilmeisesti leikkuu on päätetty jättää elokuulle eli on ajateltu selvitä vain yhdellä leikkuukerralla per kesä. Tällä on kuitenkin hankaluuksia aiheuttavia piirteitä varsinkin kasvun ollessa nyt niin paljon etuajassa tavanomaiseen verrattuna. Puiden taimia seassaan kasvavan aidan tapauksessa se ilmenee juuri näin, missä tässä kohtaa metsävaahteran (Acer platanoides) vesat ovat kasvaneet huomattavan paljon saavuttaen peräti jo 2 metrin mittaista uutta kasvua ja noiden vesojen kärkien uudet punertavat lehdet antavat odottaa kasvun jatkuvan vielä jopa useita viikkojakin! Näin ollen pensasaitaleikkurille voi syntyä turhan paksuja oksia leikkuukorkeudella. Tästä toisaalta näemme, kuinka vetreät ja vesovat taimet tuottavat uutta kasvua joka tapauksessa pitkälle elokuulle saakka, vaikka kesän uusien oksien puutuminen on kasvuetumatkan takia jo suureksi osaksi kokonaan tapahtunutta ja kasvu siten päättynyttä.
Kuva 14 - Luontaisten ruohovartisten lajien kohdalla kasvukauden etumatka tavanomaiseen ilmenee vielä monessa tapauksessa hyvin, kun kasvutilanteita on vielä kesken. Elokuussa alkavat monet laji olla niityillä ja kedoilla niin paljon loppuun kasvaneita, että ne eivät ruskeiksi ja hedelmävaiheisiksi kehittyneinä enää etene uusiin vaiheisiin ja siten ilmennä kasvukauden vaiheita. Tänä vuonna tämä ns. pysähtynyt vaihe oletettavasti pitenee ko. kasvuetumatkan takia paljon alkaessaan hyvin aikasin elokuussa. Tässä kuvan vaiheessa pujon täysi kukinta ilmeni tuon yksilön kukinto-osan ruskeanharmaaksi muuttuneesta sävystä. Isotakiainen oli puolestaan jo melkein lopettanut kukintansa ja hedelmäpallovaihe oli hyvällä alulla. Hevonhierakka oli puolestaan jo täysin valmistanut hedelmätähkänsä täysruskeaan ja kypsään vaiheeseen. Hevonhierakka on ns. talventörröttäjä, joten sen hedelmätähkät pysyvät ainakin seuraavan puolen vuoden ajan tuollaisina. Kuvassa näkyvä saunakukka on puolestaan tunnettu pitkästä kukinta-ajastaan; kukinta alkoi jo kesäkuun puolella tänä kesänä ja vieläkin kukkia on riittänyt kasvuetumatkasta huolimatta.
Tätä kirjoitettaessa ja julkaistaessa kasvu on edennyt edelleen noita em. vaiheita pidemmälle ja huomisesta torstaista 21.7. alkava kesän kuumin hellejakso (Hellettä riittäisi osittain seuraavan viikonkin puolelle) kirittää kasvukautta yhä erikoisempaan etumatkaan tavanomaiseen nähden. Niinpä elokuussa kolmannen kerran näissä kuvallisissa merkeissä palatessani on tiedossa edelleen jänniä etuaikaisen kehityksen tilanneselvityksiä.
No comments:
Post a Comment