Viikon 29 sää vuonna 2013: Epävakaista ja normaalia selvästi viileämpää; ajoittain voimakkaita tuulia (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 29 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakso oli aikaisemmasta kuluvasta kesästä poiketen selvästi tavanomaista viileämpi ja myös epävakainen sekä monena päivänä hyvin tuulinen. Vielä maanantaina oli melko lämmintä, mutta sen jälkeen Norjanmereltä Suomen itärajalle tulleiden matalapaineiden voimin ti - su välillä vallineet luoteis-pohjoisvirtaukset pitivät säätä ajankohtaan nähden viileänä etenkin päivälämpötilojen osalta; lähes joka päivä maksimilämpötilat jäivät vajaaseen +20 asteeseen ja parina päivänä sisämaassa jopa vain +15 asteen vaiheille. Tuulisuus ja runsaspilvisyys pitivät yölämpötilat kuitenkin pääasiassa suhteellisen leutoina. Ma oli poutapäivä, mutta sitten sateita tuli kuuroina joka päivä ainakin osassa tarkastelualuetta; to satoi osin yhtenäisestikin ja pe kuurosateet olivat yleisimmillään ja rankimmillaan. Vähimmille sateille jäi edelleen Varsinais-Suomi ja Uusimaa, missä kuivuutta jäi yhä vaivaamaan ja etenkin etelärannikolla paikoin pahentumaan entisestään ja saaden pe kuuroista vain vähäistä lievitystä.

Euroopan mittakaavassa vallitsi oikeastaan koko viikon selkeä kahtiajako Fennoskandian ja siellä etenkin Suomen viileyteen ja epävakaisuuteen sekä kahden alueen voimakkaisiin helleaaltoihin; yhtäältä hellettä vallitsi koko ajan Britteinsaarilla ja laajasti manner-Euroopassa vahvan korkeapaineen alla; Itä-Eurooppaan pääsi vähän viileää viikonloppuna Fennoskandiasta. Jopa Britanniassa ylitettiin +30 astetta useana päivänä! Manner-Euroopan hellettä ulottui monena päivänä myös Skandinavian eteläisimpiin osiin. Toisaalta Länsi-Venäjällä vallitsi hellettä, missä sen painopiste vetäytyi Suomen itärajalle luoteesta tulleiden matalapaineiden takia aluksi kauemmaksi Uralille, missä se voimistui Jäämeren rantaa myöten hyvin ankaraksi. Loppuviikolla helle kuitenkin velloi lännemmäksi Moskovan pohjoispuolella, kun lisäksi sunnuntaina Moskovan tienoilla voimistui matalapaine; Uralin tienoilla yhä ankaraa hellettä Jäämeren rantaa myöten, joka oli jo ennätyksellistä siellä. Kovia ukkosia oli etenkin tuon Venäjän hellealueen länsireunalla monena päivänä, mutta paikoin myös manner-Euroopan hellealueella etenkin viikon lopussa. Välimerellä helle ei ollut tällä ko. viikolla erityisen ankaraa.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 15.7.2013: Matalapainetta jäi heikkona Suomen kaakkois-itäpuolelle rintamasysteeminsä kera, mikä jakoi itäpuolelleen Venäjälle muodostumaan alkaneen helleaallon. Norjanmeren matalapaine hivuttautui Lappiin ja sen rintamasysteemi saapui iltapäivällä länsiosiin; illalla sen kylmä rintama alkoi ylittää tarkastelualuetta kaakkoon. Korkeapaine työntyi lännestä vahvana uudestaan Britannian kautta manner-Eurooppaan. Tarkastelualueella edellispäivän rintaman ylityksen viimeiset hahtuva- ja yläpilvet kaikkosivat yön aikana itään. Sitten oli vähän aikaa selkeää muutamia untuvapilvilauttoja lukuun ottamatta. Iltapäivällä ja illalla em. rintaman ylä- ja keskipilvet ylittivät aluetta kaakkoon vähäisinä juovina ja vyöhykkeinä ilman sadetta. Tuulet olivat enimmäkseen heikkoja - iltapäivästä alkaen ajoittain kohtalaisia; ensin luoteesta ja sitten enemmän lounaasta. Yölämpötila oli lännen sisämaassa +6 ja +10 asteen välillä ja muutoin +10 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli enimmäkseen +20 ja +24 asteen välillä; viileintä länsirannikolla.

Tiistai 16.7.2013: Matalapaine siirtyi vähitellen Lapista Vienanmerelle ja siihen liittyi hetken voimakastuulisen osakeskuksen liike Oulun seudulta itärajalle. Matalapaineen rintamasysteemit asettuivat yön kylmän rintaman ylityksen jälkeen yhtäältä Skandinavian eteläosiin rajaten siellä manner-Eurooppaan lännestä palautuneen korkeapaineen mukana tullutta hellettä. Toisaalta rintamat kiertyivät Suomen eteläpuolelta itäpuolelle rajaten siellä Venäjälle muodostunutta hellettä. Suomeen jäi vallitsemaan voimakas ja viileä luoteis-pohjoisvirtaus. Tarkastelualueella yöllä eteläkaakkoon vaelsivat aluksi viimeiset rintamapilvisyydet yläpilvilauttoina. Sitten oli hetken selkeää, mutta iltapäiväksi muodostui viileässä tuulessa viilettäneitä kumpupilviä ohuina ja osittain kumpukerrospilviksi lauttaantuneina. Itäkolkkaan (Saimaan tienoo) kiertyi em. matalapaineen osakeskuksen mukana runsaasti kuurosateita rajautuen jyrkästi poutaisempaan länsiosaan. Illalla sää poutaantui itäkolkassa osittain ja muutoin selkeni kokonaan. Tuuli oli yöllä aluksi heikkoa ja kääntymässä lounaasta luoteeseen. Aamusta alkaen koko päivän vallitsi navakka - paikoin jopa kovapuuskainen luoteis-pohjoistuuli; loppuillalla länsikolkassa tuulet heikkenivät. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; etelärannikolla +11 ja +15 asteen välillä. Päivälämpötila jäi sisämaassa +15 ja +19 asteen välille; viileintä itäkolkassa. Etelärannikolla oli vielä paikoin n. +20 astetta.

Keskiviikko 17.7.2013: Matalapaine asettui Vienanmeren tienoolle vähitellen heiketen ja jättäen helteen kauemmaksi Uralille. Norjanmerelle saapui Islannista uusi matalapaine ja ennen sitä Skandinaviaan muodostui heikko korkeapaineen selänne. Uuden matalapaineen okludoituva rintamasysteemi kuitenkin ylitti illalla jo Skandinaviaa ja alkoi saapua Suomen länsiosiin. Helteinen korkeapaine jatkoi edelleen sijoillaan Länsi- ja Keski-Euroopassa. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli muutoin selkeää, mutta itäkolkassa yhä runsaampaa pilvisyyttä lähellä em. matalapainetta. Iltapäivällä itäkolkassa kuurotteli taas, mutta jyrkästi siihen rajautuen muualla vallitsi taas vain ohut ja vähän lauttaantunut kumpupilvisyys. Illalla kumpupilvisyys katosi ja idässäkin selkeni, mutta em. uuden rintaman ylä- ja keskipilvilauttoja alkoi saapua länsiosiin luoteesta. Pohjois-luoteistuulet olivat aluksi yhä navakkapuuskaisia etenkin idässä, mutta heikkenivät iltapäivästä alkaen vähän. Illalla tuulet jatkuivat heikkoina - kohtalaisina ja alkoivat kääntyä länteen. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila oli +17 ja +20 asteen välillä, mutta itäkolkassa vain n. +15 astetta.

Torstai 18.7.2013: Norjanmeren matalapaine liikkui itäkaakkoon ja alkoi sulautua Suomen yllä Vienanmeren päälle jääneeseen vanhaan matalapaineeseen. Kaukana Venäjällä jatkui helle ja Britteinsaarten yllä jatkaneen korkeapaineen ansiosta helle jatkui laajasti Länsi- ja Keski-Euroopassa. Suomea ylitti em. uuden matalapaineen olkudoituva rintamasysteemi, missä okluusiopisteen liikerata oli noin Porista Kanta-Hämeen kautta kaakonkulmalle iltapäivän mittaan. Tarkastelualueella yöllä rintaman ylä- ja keskipilvilautat valtasivat luoteesta alaa huippukauniiden valaisevien yöpilvien kera. Aamusta alkaen rintamapilvisyys vallitsi runsaana ja em. okluusiopisteen liikerataa myöten liikkuivat enimmät vesisateet; eteläpuolella oli vain heikkoja kuuroja ja voimakkaan aaltomaista verhopilveä. Okluusiopisteen jälkipuolella kylmä rintama ylitti Uudenmaan - Kymenlaakson tienoon etelään illansuussa melko dramaattisesti; sisämaassa muodostui kapea kuurorintama liikkuen etelään ja sen pilvivaiheissa aluksi tuli verhopilvimäinen kuuropilvivalli ja heti sen perässä etureunaltaan tummana vyörypilvimassana pohjoisesta kumpukerrospilvikansi rajujen puuskien kera. Illalla rintamapilvisyys kaikkosi hitaasti etelään; kumpukerrospilvet vähenivät hahtuva- ja harsopilviksi ja takareunallaan untuvapilvivyöhykkeinä. Tilanteeseen kuului upea iltarusko. Länsituulet olivat aluksi heikkoja - kohtalaisia. Em. kylmän rintaman ylityksessä tuuli käännähti hyvin nopeasti pohjoiseen voimistuen yhtäkkisesti navakka - kovapuuskaiseksi; loppuillan mittaan luoteistuulet vallitsivat kuitenkin vain heikkoina - kohtalaisina. Yölämpötila oli etenkin idän sisämaassa +6 ja +10 asteen välillä, mutta lännessä ja etelärannikolla reilut +10 astetta. Päivälämpötila jäi muutoin +15 asteen vaiheille, mutta em. okluusiopisteen eteläpuolella se käväisi hetken reilussa +20 asteessa ennen em. kylmän rintaman ylitystä.

Perjantai 19.7.2013: Matalapaineen osakeskus siirtyi yön - aamun aikana Keski-Suomen yli kaakkoon ja se asettui loppupäiväksi noin Laatokan tienoille. Yhdistyneenä vanhaan matalapaineeseen ko. systeemin itäpuolella Uralilla helle voimistui, mutta Fennoskandiaan tulvahti viileä pohjoistuuli voimakkaana edeten lähes Ruotsin eteläkärkeen ja Baltiaan. Britannian tienoilla vallitsi yhä vahva korkeapaine, joka ylläpiti hellettä Länsi- ja Keski-Euroopassa. Tarkastelualueella yöllä liikkui vielä etelään ylittyneen rintaman takaosassa luoteesta kuurottaisia sateita lounaiskolkan ja etelärannikon yli, mutta muutoin oli vähäpilvisen poutaa. Aamusta alkaen pohjoistuulessa alkoivat vallita kuitenkin pienialaiset ja lukuisat kuurosateet, jotka olivat paikoin rankkoja heikon ukkosen ja rakeiden kera; sadetilanteet olivat silti lyhytkestoisia, mutta loppuiltapäivällä muodostui parina rintamana runsaampiakin kuuronauhoja Pirkanmaalta etelärannikolle. Ilmamassa oli kirkkaan kuulas, joten auringonpaisteen seassa kuuropilvet erottuivat hyvin profiilikkaina. Illalla kuurot heikkenivät lähes pois ja hahtuva- sekä kumpukerrospilvet alkoivat muodostaa pääosaa. Heikot - kohtalaiset luoteistuulet vallitsivat yöllä, mutta lännestä alkaen ne voimistuvat sitten koko loppupäiväksi navakkapuuskaisiksi ja alkoivat kääntyä pohjoiseen. Rankimmissa kuuroissa puuskat olivat jopa kovia. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila oli vain +15 asteen vaiheilla; etelärannikolla aluksi ennen rankempia kuuroja n. +20 astetta.

Lauantai 20.7.2013: Matalapaine pysyi Laatokan tienoilla heiketen vähitellen ja tuoden itäpuolellaan Venäjälle etelästä Uralin ankaran helteen seuraan lisää hellettä lännemmäksikin. Jäämerellä olleen matalapaineen lounaisreunalla Norjanmerellä kehittyi osakeskus siirtyen Lappiin ja sen rintamasysteemi pakkautui Skandinaviasta käsin Suomessa vallinnutta pohjoisvirtausta vasten saapuen illalla länsirannikolle. Britannian hellekorkeapaine vetäytyi vähän pohjoiseen ja alkoi ulottaa selännettä Keski-Eurooppaan. Tarkastelualueella yöllä oli vaihtelevasti hahtuva- ja kumpukerrospilvilauttoja. Aamulla oli hetken vähäpilvistä, mutta pian syntyi kumpupilviä, jotka lauttaantuivat kumpukerrospilviksi ja seassa kehittyi vain yksittäisiä vähäisiä iltapäiväkuuroja. Loppuiltapäivällä pilvisyys muuttui hahtuvapilviksi, mutta lännen uusi rintama toi illalla sekaan verhopilvivyöhykkeenä kapeaa etelä-pohjoissuuntaista sadenauhaa länsirannikolle ja sen etureunalla Pirkanmaalta Kanta-Hämeeseen syntyi paikoin kuuropilviä. Pohjoistuuli oli aluksi kohtalaista ja etenkin aamupäivällä - alkuiltapäivällä navakkapuuskaista. Loppupäivän aikana tuuli heikkeni ja kääntyi luoteeseen. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila oli +16 ja +19 asteen välillä.

Sunnuntai 21.7.2013: Lappiin tullut matalapaineen osakeskus sulautui Laatokan tienoon vanhaan matalapaineeseen, joka puolestaan oli venynyt etelään kohti Mustaamerta; tämän systeemin itäpuolella Venäjän helle jatkui Jäämeren rantaa myöten ankarana. Illalla ko. matalapainejonon voima alkoi keskittyä yhden matalapaineen nopeaan voimistumiseen Moskovan tienoilla rajuine ukkosineen ja sen ansiosta pohjoispuolellaan helle alkoi siirtyä kohti Suomea ja lämmin rintama lähestyi idästä. Britannian korkeapaine alkoi venyä yhä enemmän koilliseen Norjan länsireunalla. Samalla vähäistä matalapainetta alkoi muodostua Ranskan paikkeilla helleukkosineen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla etenkin länsiosissa vallitsi runsas pilvisyys alapilvikannen kera edellispäivän uuden rintaman takia, missä kapea ja vähäinen sadenauha siirtyi länsirannikolta Pirkanmaa - Kanta-Häme - etelärannikko vyöhykkeelle. Iltapäivällä pilvikansi alkoi repeillä, mutta em. vyöhykkeellä syntyi vielä iltapäiväkuuroja paikoin rankkoina. Illalla sää poutaantui yleisesti kaikkialla ja pilvisyys väheni hajanaisiksi hahtuvapilvilautoiksi. Loppuillalla itäkolkkaan alkoi saapua kuitenkin em. lämpimän rintaman ylä- ja keskipilviharsoja. Luoteis-pohjoistuulet jatkuivat edelleen ollen kohtalaisia - iltapäivällä ajoittain navakoita. Illalla tuuli alkoi voimistua idästä käsin. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; leudointa lännessä ja etelärannikolla. Päivälämpötila oli +16 ja +19 asteen välillä; viileintä itäkolkassa.

Alkaneen viikon 30 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Sääraportin viivästymisen takia kuluvasta viikosta on jo toteutunut ma - pe välinen osa, joten ennuste koskee vain viikonloppua ja alustavasti ensi viikkoa 31.

Lyhyesti voidaan todeta tästä kuluvan viikon ma - pe jaksosta viitaten viime sääraporttini ennustepäivitykseen, että tuolta Venäjältä alkoi ulottumaan helleilmamassaa kiilana tarkastelualueelle maanantaisen rajutuulisen lämpimän rintaman tulon myötä, mutta ti - ke aikana voimakkaassa koillisvirtauksessa yllätti sumupilvien laajuus ja rakoilemattomuus myös iltapäivällä, jolloin päivälämpötiloissa ei tullut hellettä laajalla alueella; vain länsikolkassa lievästi. Pilvistä huolimatta ei kuitenkaan satanut yhtään. Torstaina koillistuulen heikennyttyä pilvisyys alkoi kuitenkin rakoilla ja päivälämpötilat nousemaan lähemmäksi +25 astetta yleisesti. Tänään perjantaina heinäkuinen hellesää vallitsikin jo tyypillisesti ja tilanteeseen liittyi Länsi-Uudellemaalle - Varsinais-Suomeen - Satakuntaan pakkautuneen kostean ilman alueella rajuakin iltapäivän ukkostelua jopa tulvineen >> Voimakas raekuuro moukaroi Karjaata - Katso hurjat kuvat! 

Helteen voimakkuus on ollut tällä kuluvalla viikolla kuitenkin sen verran mietoa, että ei ole ollut tarvetta helleseurannalle (Kesän 2013 kuumin päivä) enkä tehnyt tämän perjantain ukkostilanteestakaan seurantaa, kun episodi keskittyi sen verran pienelle alueelle >> Seuraavan viikon sääraportissa palaan tarkemmin näihinkin asioihin.

Sitten varsinaista sääennustetta >> Pohjustuksena ensin asiaa kuluneen viikon 30 alkuosan Euroopan mittakaavan asetelmasta, joka pysyi ma - pe välillä varsin samanlaisena. Manner-Euroopassa helleilmamassa alkoi painottumaan länsiosista vähitellen Keski-Eurooppaan, kun Britannian länsipuolelle tuli pyörimään pieni matalapaine useaksi päiväksi viilentäen siellä säätä ukkosineen. Samalla Moskovan seudulle jäi pyörimään tuo em. matalapaine, joka yhtäältä syötti itäpuolellaan yhä jatkuvasti ankaraakin hellettä Uralin tienoille Jäämeren rantaa myöten. Toisaalta sen matalapaineen länsireunalla oli viileää. Korkeapainetta on ollut Norjanmeren - Jäämeren alueella ja siitä on ulottunut heikkoa selännettä Skandinaviaan, missä helteistä säätä on muodostunut jopa osin Lappiakin myöten ja siis to - pe koillisvirtauksen heikettyä viimein myös Etelä-Suomeen.

Tänä viikonloppuna asetelma pitää suunnilleen paikkansa, joskin matalapaine voimistuu Britannian tienoilla ja Moskovan tienoon matalapaine vetäytyy selvästi idemmäksi. Lisäksi korkeapaineen selänne vahvistuu pohjoisesta Suomeen, jolloin hellesäätä on tulossa sekä la että su enimmäkseen poutaisessa ja vähäpilvisessä säässä; +30 asteen rajaa ei kuitenkaan rikottane ja siten helleseurantaa en ehkä tee...

Ensi viikon alussa asetelma näyttää muuttuvan siten, että laajaa matalapainetta muodostuu Britannian - Islannin alueelle ja pieni raju osakeskus muodostuu Saksan - Puolan paikkeilla rajuine ukkosineen. Samalla korkeapaine vahvistuu Barentsinmeren alueelle ja siitä jää ulottumaan selännettä Suomen itärajalle; niinpä ma on vielä aurinkoinen hellepäivä ja sitten etenkin ti - ke jännätään sitä, kuinka tuon matalapaineen osakeskuksen liike Keski-Euroopasta Skandinaviaan muodostaa ukkosriskiä lounaasta - etelästä Suomeen ja kuinka helleilmamassaa jäisi silti vielä ulottumaan Baltiasta - Venäjältä... Tähän teen tarkentavan päivityksen sunnuntaina...

Päivitys sunnuntaina 28.7.2013 klo. 23:15: Päättyvänä viikonloppuna Suomessa vallitsi siis etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne helteisenä, missä oli pääosin poutaista, mutta ukkoskuurojakin esiintyi yhtäältä Lapissa monin paikoin sekä tarkastelualueella eilen ja tänään pieninä soluina Varsinais-Suomen ja Satakunnan itärajamailla ulottuen Kanta-Hämeeseen ja Pirkanmaallekin. Tänään su ukkostavin tilanne oli kuitenkin Keski-Pohjanmaalla, missä Kannuksen vuoro oli kokea rajuja rankkasadetulvia runsaiden rakeiden kera >> "Rakeita tuli niin paljon ettei sekaan mahtunut".

Keski-Euroopassa on ollut nyt viikonlopun aikana erittäin ankaraa hellettä huipentuen tänään su mm. Saksassa yli +35 asteen kuumuuksiin; tämä helle syrjäytyy läntisen laajan matalapainetoiminnan myötä jo huomenna ma Itä-Eurooppaan ja alkaa ulottua Baltiaan. Tähän liittyy mm. juuri Saksassa rajuja ukkosia sekä etelä-pohjoissuuntaisen rintamasysteemin lähestyminen Skandinaviassa Suomea. Täten tarkastelualueella länsiosiin voi tulla ma runsaampaa pilvisyyttä ja sade- sekä ukkoskuurojen riskiä aikaisempaa enemmän. Itäosissa jatkuu poutaisempi sää ja siellä mitataan vielä hellelukemia.

Ti-ke tienoo vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, mutta vaikeasti ennustettavalta >> Tuon Saksan - Puolan helteen syrjäyttävässä ukkostilanteessa muodostuu matalapaineen osakeskus, joka liikkuisi suoraan pohjoiseen Ruotsia pitkin. Siihen kuuluu kylmän rintaman saapuminen ti-ke tienoilla lounaasta käsin Etelä-Suomeen kuuroineen ja ukkosineen; tämän ajoittaminen on vielä epäselvää, mutta aikaisimmillaan se voisi tulla jo ti-iltana ja myöhäisimmillään vasta selvästi ke puolella ja rintaman ulottuminen itään hidastuisi... 

Perinteisesti tällaiset etelästä nousevan matalapaineen tilanteet ovat mahdollistaneet Etelä-Suomeen välillä hyvinkin rajuja ukkosia, mutta tässä vaiheessa on vielä epäselvää se, kuinka paljon energiaa olisi ukkosille tarjolla... Matalapaineen osakeskus saattaisi voimistua nimittäin varsin rajutuuliseksi(kin)!... Potentiaalinen ukkosseurantatilanne voi olla tulossa.

Ti hellettä voi olla vielä melko yleisesti, mutta Baltiaan jäänee se kaikkein kuumin manner-Euroopasta periytyvä annos. Ke helle olisi syrjäytynyt - syrjäytymässä vähän idemmäksi...

Keskiviikon jälkeen ennustekuviot ovat myös vähän epäselviä, mutta näillä näkymin vaikuttaa siltä, että suursäätilallisesti matalapaineiden painopiste jää yhtäältä länteen (Em. matalapaineen osakeskus siirtyy Norjanmerelle) ja toisaalta yhä Moskovasta itään vaikuttaa matalapainetta. Samalla korkeapaine muodostuu Keski-Eurooppaan ja Britteinsaarten länsipuolelle muodostuva uusi matalapaine alkaa pumppaamaan Afrikasta ja Välimereltä uuden annoksen erittäin ankaraa hellettä manner-Eurooppaan ja osin Britanniaankin. 

Suomen kohtalona olisi jäädä matalapaineen solan piiriin to - pe, joka jää tuosta Norjanmerelle menevästä matalapaineesta jälkeen ja ulottuu kaakkoon tuohon Venäjän matalapaineeseen; solan itäpuolella on yhä hellettä, jota tuo Venäjän matalapaine jaksaa uskollisesti kierrättää pohjoispuolellaan idästä lähelle Suomea. Tarkastelualueelle jää kuitenkin tuo solan kuurosateisen ja ukkostavan epävakainen vyöhyke, jossa on kylläkin lämmintä, mutta ei aivan hellettä... Toisaalta Skandinaviassa muodostuva korkeapaineen selänne voisi tulla la - su Suomeen; helteet palaavat silloin Lappia myöten. Toisena skenariona tuo Venäjän helle tulisi paremmin idästä perille la - su... 

Hyvin lämmin ensi viikkokin näyttää siis joka tapauksessa olevan.

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 29 - 2013: Ko. jakson normaalia viileämpi sää jarrutti kasvukauden kehitystä Etelä-Suomessa niin, että viikon loppuun mennessä kasvu- ja kehitystilanteiden etumatka tavanomaiseen ajankohdan aikatauluun nähden kutistui 1 - 2 viikon mittaiseksi. Tämän mukaan kasvien maailmassa tapahtui mm. seuraavaa >>

Heinäkuun tyypilliset kukkijat eli maitohorsma (Chamerion angustifolium), siankärsämö (Achillea millefolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja saunakukka (Tripleurospermum inodorum) tulivat hitaasti osaksi kukinnan loppuun; eniten rohtovirmajuuri, maitohorsma ja mesiangervo. Kuluvalla viikolla 30 maitohorsmalla on jo alkanut osittain hedelmävillavaihekin lämpimiltä kasvupaikoilta alkaen.

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja rantakukka (Lythrum salicaria) jatkoivat runsasta ja täyttä kukintaansa ko. viikolla, mutta tällä kuluvalla viikolla ensin mainitun kukintahiipumista on jo alkanut ilmenemään. Pujon (Artemisia vulgaris) kukinta on jatkunut enimmäkseen täydessä vaiheessa tälle kuluvalle viikolle saakka, mutta eri kasvustoissa on eriaikaisuutta. Ohdakkeet (Cirsium sp.) ovat tulleet vähitellen sekä viime että tämän kuluvan viikon aikana runsaaseen hedelmävillavaiheeseen. Karhunputken (Angelica sylvestris) kukinta on hiipunut vähitellen ja osittain jo lakannut tällä kuluvalla viikolla. Hiirenvirna (Vicia cracca) ja niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) ovat myös hiipuneet kukinnaltaan ja aikaisemmista kukistaan muodostuneita hedelmäpalkoja on kypsynyt runsaasti.

Puutarha- ja puistokukinnassa jaloritarinkannukset (Delphinium cultorum cv.) ja monet liljat (Lilium sp.) lopettivat kukintansa jo melkein kokonaan, mutta valtikkanauhus (Ligularia przewalskii), auringontähti (Telekia speciosa), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), kirahvinkukka (Cephalaria gigantea) ja purppurapunalatva (Eupatorium purpureum) olivat vielä selvästi kukassa. Varhaiset jaloangervot (Astilbe arendsii hybr.) alkoivat hiipua kukinnaltaan. Väriminttu (Monarda didyma), rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) sekä kuunliljat (Hosta sp.) olivat vielä täydessä kukassa ko. viikolla. Kaikki nämä ovat kuitenkin olleet hiipumassa kukinnaltaan tämän kuluvan viikon aikana; vähiten väriminttu. 

Sen sijaan tarhapäivänliljat (Hemerocallis cv.), isohirvenjuuri (Inula helenium) ja monet syysleimut (Phlox sp.) myöhäiset jaloangervot, kompassikukka (Silphium perfoliatum), monet päivänsilmät (Heliopsis sp.), kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball") ja myöhäiset nauhukset (Ligularia sp.) ovat runsastuttaneet kukintaansa viime ja tällä kuluvalla viikolla. Ruusujen pääosa alkoi olla kukinnaltaan hiipumassa yhä selvemmin, mutta jotkut ryhmä- ja köynnösruusut jatkoivat runsasta kukintaansa, kuten ko. viikon kasvina esittelemäni lajike >> Viikon 29 kasvivalokuva: (Köynnös)ruusulajike (Rosa "Elmshorn").

Nurmikoilla valkoapila (Trifolium repens) ja ketohanhikki (Potentilla anserina) hiipuivat edelleen kukinnaltaan, mutta paikoin niiden kukkia on jäänyt vielä tälle kuluvallekin viikolle. Syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) kukinta on ollut huipussaan viime ja tällä kuluvalla viikolla. Kaikkien näiden kukintaa on heikentänyt kuitenkin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueilla kuivuus, joka paikoin paheni viime viikolla ja kellastutti nurmikoita entistä enemmän ja joitakin nurmikoita ei ole tarvinnut leikata enää jopa pariin viikkoon pysähtyneen kasvun takia. Sisämaan kosteina pysyneillä alueilla nurmikoiden vehreys ja normaali kasvu on säilynyt paljon paremmin.

Puiden kukinnassa kriminlehmus (Tilia X euchlora) alkoi viimein kukkia, mutta amerikanlehmuksen (Tilia americana) kukinta saavutti huippuvaiheen ja on lopetellut sitä tällä kuluvalla viikolla 30. Myöhäiset jasmikkeet (Philadelphus sp.) alkoivat myös tulla jo kukintansa päätökseen viime viikolla, mutta pallohortensia (Hydrangea arborescens "Grandiflora") alkoi tulla kukinnan täyteen vaiheeseen ja syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinta alkoi tulla jo osaksi valkoiseen vaiheeseen paikoin ja niin etenkin tällä kuluvalla viikolla. 

Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat kypsyivät puolikypsän ja täyskypsän välissä oransseina - oranssinpunaisina ja villaheisin (Viburnum lantana) marjat alkoivat tulla osittain puolikypsään punaiseen vaiheeseen. Tarhaomenissa (Malus X domestica) varhaisimmat kesälajikkeet tulivat kypsiksi ja herukoiden (Ribes sp.) marjasato alkoi tulla parhaimmilleen. Tuomipihlajien (Amelanchier sp.) ja hedelmänä viljeltävien kirsikoiden (Prunus sp.) satokausi alkoi puolestaan jäämään jo taakse.

Sekä luonnonvaraisten että yleisesti viljeltyjen puiden ja pensaiden versopuutuminen eteni yhä enemmän täysivalmiiksi. Esim. jo tammella (Quercus robur) ja lehtosaarnellakin (Fraxinus excelsior), mutta taimilla ja nuorilla puilla viimeisenä kasvussa olleilla pääversoilla puutumiskehitys on vieläkin kesken. Täysipuutumisesta merkkinä olivat edelleen esim. metsävaahteralla (Acer platanoides) ja kotipihlajalla joidenkin yksilöiden häilyvät esiruskasävyt. Pikkuherukalla (Ribes glandulosum) sitäkin enemmän ja etelärannikolla osittain kuivuuden takia juuri pikkuherukalla ja muutamilla pensasangervoilla (Spiraea sp.) alkoi esiintyä kirkkaampaakin valeruskaa / esiruskaa.

Pioneeripuiden (koivut, lepät, pajut ja haapa) versopuutuminen on myös edennyt muutoin loppuun, mutta taimien ja nuorten puiden pääversoista osa on vielä pituuskasvussa tällä kuluvallakin viikolla. Koivuilla ja lepillä ensi kevään runsaat hedenorkkoaiheet ovat valmistuneet jo käytännössä täyteen talvehtimiskokoon, mutta pysyvät vielä vihreinä elokuulle.

Härmä jatkoi monin paikoin runsasta esiintymistään esim. tuomipihlajissa, terttuseljoissa sekä joissakin vaahteroissa ja tammissa. Osassa raitoja (Salix caprea) ja muita pajuja sekä harmaalepissä (Alnus incana) ja joissakin haapakasvustoissa (Populus tremula) esiintyi ruostesienisaastumaa jopa osin runsaasti, mutta yleistä invaasiota ei ollut vielä viime viikollakaan. Metsävaahteroilla esiintyi paikoin myös omaa lehtiä ruskistuttanutta ruostesienivioitusta. Koivut (Betula sp.) säästyivät ruostesienikiusalta jopa vielä kokonaan. Puistolehmuksilla (Tilia X vulgaris) puolestaan yleistyi selvästi kirvojen erittämä tahmea neste lehdillä ja kaduille pinnoitteeksi tihkuneena.

Koivuja sen sijaan kellastutti Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla ko. viikolla 29 yhä pahemmin kuivuus, kun kesäkuun loppupuolelta alkaen sateet ovat jääneet hyvin vähäisiksi ko. alueella; näin etenkin etelärannikolla ja siellä kallioisilla mäillä kuivuus eteni jopa niin pahaksi paikoin, että kaikkien lehtipuulajien taimikot kellastumisen lisäksi alkoivat muuttua jopa osittain ruskean kuiviksi. Niityt kuivilla paikoilla muuttuivat hyvin ruskeiksi ja mm. maitohorsmien lehdet alkoivat lerputtaa, joskin heinävaltaisilla niityillä ruskeaksi muuttuminen myös märillä paikoilla yleistyi edelleen, kun heinäkukinta vaihtui yhä enemmän hedelmävaiheeksi. Sisämaassa kallioistenkin mäkien lehtipuustot säilyivät vielä kellastumatta edeltäneidenkin sateiden turvin; raju kahtiajako eri alueiden kosteuseroissa jatkui.

Maaseudun peltoviljelyssä viljojen tuleentuminen eteni jo yli puoliruskeaan vaiheeseen; eniten ohralla ja vähiten kauralla, mikä säilyi vielä lähes kokonaan täysivihreänä. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan kuivuus vaikutti lisäruskeuttavasti osalla peltoalueista.

Vesistöjen pintavesien lämpötilat viilenivät ko. viikon aikana selvästi ajankohdan normaaleja arvoja alemmiksi sekä viileän sään takia että voimakkaiden tuulten sekoitettua alempia kylmiä vesiä pintaan ns. kumpuamisena. Vielä maanantaina järvissä ja Suomenlahden sisälahdissa vesien lämpötilat olivat +20 asteen vaiheilla ja meren ulapallakin yli +15 astetta. Viikon mittaan järvissä lämpötilat laskivat kuitenkin +15 ja +18 asteen välille ja paikoin / hetkittäin jopa alle +15 asteen tuulten aiheuttaman kumpuamisen takia. Suomenlahdella pintavedet viilenivät kauttaaltaan +15 asteen vaiheille. Tällä kuluvalla viikolla 30 lieväksi helteeksi lämmennyt sää on alkanut Jaakon päivän tutusta merkkipaalusta huolimatta lämmittämään vesiä nopeasti +20 asteen paikkeille ja ylikin.

Vielä lopuksi eläinmaailmasta merkittävä havainto liittyen pääskysiin; nimittäin viikon 29 viileät ja voimakastuuliset säät karkoittivat havaintoni mukaan ko. linnut jopa kokonaan taivaalta esim. Hämeenlinnassa, missä niitä on normaalisti pitkälle elokuulle paljon taivaalla. Tällä kuluvalla viikolla pääskyset ovat kuitenkin palanneet lentelemään säiden lämmettyä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Viikon 29 kasvivalokuva: (Köynnös)ruusulajike (Rosa "Elmshorn")

Kukkivaa (köynnös)ruusulajiketta (Rosa "Elmshorn") kuvattuna keskiviikkona 17.7.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tämän kasvukauden ruusuesittelyyn otan tämän harvinaisen lajikkeen (Rosa "Elmshorn"), jonka kasvutapa voi olla sekä pensastava että hieman köynnöstävä. Siksi laitoin sulkuihin tuon köynnösmääritteen. Ruusujen kasvitieteellisessä ryhmittelyssä lajike kuuluu ns. Polyantha- eli tertturuusuihin, missä kukat ovat monilukuisissa tiiviissä tertuissa, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Kasvatustapojen puolesta tämä lajike luetaan pensaana myös ns. ryhmäruusuihin, joita leikataan yleensä enemmän keväällä ennen uutta kasvua kuin varsinaisia pensasruusuja. Suhteellisen monikäyttöinen ruusulajike siis on kyseessä.

Alkuperältään tämä lajike on kahden muun Polyantha-lajikkeen risteymä >> Rosa "Hamburg" X Rosa "Verdun". Ensin mainitulla lajikkeella on tummanpunaiset, isot ja teriöiltään vain vähän kerrannalliset kukat. Jälkimmäisen kukat ovat puolestaan runsaskukkaisissa tertuissa hyvin pienet, kirkkaan vaaleanpunaiset sekä teriöiltään tiiviisti ja runsaasti kerrannalliset. Täten tässä esiteltävän lajikkeen kukinnassa yhdistyvät molempien ominaisuudet ja tuloksena on jännällä tavalla pinkin ja vaaleanpunaisen kirjavat kukat kooltaan em. lajikkeiden puolivälistä.

Lajikkeen pääasiallinen kukinta-aika on tyypilliseen köynnös- ja ryhmäruusujen aikaan kesäkuun lopulta elokuulle ja runsain vaihe sattuu heinäkuun mittaan. Tällä kertaa kasvukaudessa ollut 2 - 3 viikon etumatka normaaliin aikatauluun verrattuna kapeni tällä ko. viikolla viileiden säiden takia, mutta näillä pitkään kukkivilla ruusuilla näitä kehitysetumatkoja ei silti huomata uusien kukkien avautuessa jatkuvasti pitkän aikaa. Lämpiminä syksyinä kukintaa voi jatkua vähäisenä yksittäisissä oksissa jopa pakkasiin saakka eli noin loka-marraskuulle.

Parilehdykkäiset lehtensä ovat hyvin pitkään syksylle vihreinä säilyviä ja ruskaltaan lähinnä vain vähän kellertäviä, kuten monella muullakin köynnös- ja ryhmäruusulla. Varhaiset yöpakkaset voivat tosin palelluttaa lehdet jo syys-lokakuussa etenkin sisämaapaikoilla, mutta leutoina loppuvuosina vihreitä lehtiä voi säilyä runsaasti joulukuullekin. Ruskaa alkaa tulla vasta loka-marraskuussa, jos säät sallivat. Keväällä lehdet puhkeavat toukokuun mittaan hieman punertavina ja tulevat täysikokoon kesäkuussa. Varret kasvavat pääosiltaan heinä-elokuulle ja kukkatertut ilmaantuvat kasvavien oksien kärkiin eriaikaisina.

Elmshorn-lajikkeen talvenkestosta ei ole tarkkaa tietoa täällä Suomessa, koska se on niin tuiki harvinainen. Arvioin sen kuuluvan kuitenkin suunnilleen samankaltaiseen arkuusluokkaan, kuin monet köynnösruusut eli kestävä se olisi lähinnä vain I ja II vyöhykkeillä, mutta sitä voidaan kokeilla III vyöhykkeelläkin suojaisimmilla paikoilla.

Kasvatuspaikoiksi kannattaa valita silti aina etelärannikollakin aurinkoisen lämmin paikka esim. rakennusten eteläseinustoilta / -muureilta. Ja vaikka lajiketta voidaan kasvattaa myös pensaana, niin avoimille hallanaroille paikoille esim. nurmikoiden keskelle sitä ei kannata sijoittaa ainakaan sisämaassa.

Ankarien talvien perään oksisto voi olla osittain vaurioitunutta, mutta uudestaan vesominen on yleensä hyvää lumisuojan alta olleista osista käsin. Kasvusto voi jäädä aina selvästi alle 2 m korkeaksi, jos oksisto paleltuu säännöllisesti talvisin. Kukkia ilmestyy kuitenkin aina joka tapauksessa kuluvan kesän uusissa vesoissa; lajikkeen paleltuneita oksia leikataan vasta toukokuun lopulla, jotta nähdään jättää leikkaamatta kasvamaan alkaneet osat. Monista talvista vauriotta selviytyessään lajikkeen koko voi kasvaa yli 2 m korkeaksi rehevällä paikalla.

Muiden ruusujen tapaan tätä lajiketta voidaan viljellä yksinään omana katseenvangitsijana tai monien muiden ruusujen seurassa ryhmänä. Jälkimmäisessä tapauksessa pariksi tälle lajikkeelle sopivat tietenkin monet samaan aikaan runsainta kukintavaihettaan tuottavat köynnös- ja ryhmäruusut, jolloin eriväristen kukkien avulla voidaan sommitella vaihtelevia väriharmonioita ja -kontrasteja ryhmään. Toisaalta eriaikaisia kukkimistilanteita voidaan ujuttaa samaan ruusuryhmään ottamalla tämän lajikkeen pariksi kesäkuussa kukkivia pensasruusuja, kuten esim. juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"). Muiden lajien kanssa kannattaa huomioida se, että voimakasta perennakukintaa vasten tämän lajikkeen miniatyyritapainen kukinta saattaa kutistua olemukseltaan liikaa. Toisaalta eri aikaan kukkivien lajien seurassa Elmshorn-ruusu pääsee aina oikeuksiinsa.

Seininä lajikkeen kukinnalle sopivat taustaksi esim. kuvan tapaan vaaleat / harmaat värit, joista pinkki - vaaleanpunainen iskee hyvin harmonisesti esille; lähiväriharmoniat mietoina ovatkin tavoiteltavia mieluummin kuin esim. kukkien värien kanssa kilpailevasti yhtä voimakkaat seinävärit, kuten keltainen ja punainen. Hyvin tummien seinien koristeena nämä kirkkaan pinkkikukkaiset ruusut ovat puolestaan voimakkaan kontrastisia upealla tavalla.

Elmshorn-lajikkeen hienostuneen pienet kukat runsaissa tertuissaan ovat upea lisä ruusuviljelmiin, joten suosittelen sen ottamista yleisempään käyttöön. Oksissaan piikkien vähyys on myös etu ja myöhään vihreänä säilyvä lehdistönsä on loppusyksyä ilostuttavaa vehreyttä. Saatavuus taitaa olla tällä erää kuitenkin hyvin huonoa taimimyymälöissä...

Tässä on vielä lopuksi hyvä listaus ja luokittelukooste puutarharuusuista: Garden Roses.

Vuoden 2012 viikon 29 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 29 kasvivalokuva: Ranskanruusu (Rosa Gallica -ryhmä "Auli").

PS.: Pahoittelen, kun joudun julkaisemaan tämän vasta näin perjantaina 26.7.2013, mutta laitan siitä huolimatta kirjoituksen viime sunnuntain kohdalle, kuten tässä esittelysarjassa säännöllisesti kuuluu. Myös muu bloggaamiseni on taas kärsinyt innostukseni puutteesta, mutta vielä tänään pe pyrin julkaisemaan myös viikon 29 säätä kartoittavan sääraporttini.

Seppo Oikkosen esseekokoelmia vuosilta 2001 - 2004: Ajatushistorian ymmärtäminen yhteiskunnallispoliittisen aktivismin parantamiseksi

Viime päivinä olen ollut haluton ja väsynyt tekemään omaa yhteiskunnallispoliittista kirjoittelua / mielipiteilyä taas kerran, joten viimeaikaisiin kohuihin en ole jaksanutkaan puuttua, vaikka minun piti esittää siinä esim. uskontoaiheista kritiikkiä. Sen sijaan lukeminen on maistunut ja sen puitteissa nimenomaan ajattelemaan yhä paremmin opetteleminen ja siten tulla yhä paremmaksi aktivistiksi ja varsinkin ihmisenä entistäkin valveutuneemmaksi - "ihmisemmäksi" eli syvällisen vaikeita asioita enemmän ymmärtäväksi.

 

Mikäpä parasta aineistoa siihen prosessiin onkaan kuin juuri Seppo Oikkosen pohdinnat mm. ajatushistoriasta suorastaan koko Euroopan ihmiskulttuurin historian puitteissa!

 

Poimin niistä tässä esille tutustuttavaksi hänen vuosien 2001 - 2004 välillä tekemiään esseitä, joissa on jo hyvin kiteytyneenä ja erittäin pitkälle työstettynä hänen ajatteluaan, mikä on viime vuosina ollut paljon esillä hänen Kuinka Karl Marx tavataan -blogissaan: Viime keväänä koostin siitä foorumilta hänen ajatuksiaan isoksi listaksi omien yhteiskunnallispoliittisten pohdintojeni erääksi pohjaksi >> Seppo Oikkosen ajattelusta koostetta pohdinnoilleni ja kyseenalaistamistani "oikkoslaisuuden" vastaisuudelle.

 

Tätä Sepon kirjoituskokoelmaa en ole koskaan aikaisemmin tuonut esille. Hän on luonnehtinut sitä näin:

 

"Näillä sivuilla on luettavissa kolme kirjoituskokoelmaa:

"Tahto valtaan", "Perspektiivi-esseet" ja "Narkissos-esseet".

Niiden kaikkien aihepiirinä on tiedon- ja tieteenfilosofia, talousfilosofia,

talouden psykohistoria, sekä näiden lisäksi kaikki mikä liittyy

kartesionismiksi nimettävään eurooppalaisen uuden ajan

opilliseen ajattelulaatuun".

 

Olen siis viime päivinä tutustunut näihin viimeinkin perinpohjaisesti ja täytyy sanoa, että sen myötä kunnioitukseni on entisestään kasvanut Sepon ajattelukykyä kohtaan eli maailman - ihmisyyden eri sisältöjen, historian ja tilojen havainnoimisessa hänen monipuolisuudelleen ja tarkkuudelleen on hyvin vaikeaa löytää vertaistaan. Oman ymmärrykseni kasvun myötä voinkin nähdä nyt mm. sitäkin yhä paremmin, kuinka Seppo Oikkonen on oikeastaan yksi aikamme merkittävimmistä ajattelijoista / filosofeista eikä pelkästään vain Suomen mittakaavassa, vaan jopa ihan maailman luokassa! Oikeasti!

 

Juuri siksikin on erityisen herkullista ja varmasti yhä enemmän opettavaista ajallaan ryhtyä vertailemaan jollakin perinpohjaisella metodilla hänen maailmankuvaansa mm. Lyndon LaRouchen, Francesco Alberonin, David Icken jne. maailmankuviin rohkean ennakkoluulottomasti, mutta kriittisesti... Se voi tuoda uusia ajatushistoriallisia oivalluksia!...

 

Lisäksi on huomattava, kuinka juuri sisäministeri Päivi Räsäseen ja yleensä uskontoihin liittyneeseen äskettäiseen kohuun (Uskonnot ja yhteiskunta ajatushistoriassa: Seppo Oikkosen ajatuksia ja omia pohdintojani vuoropuhelumuodossa pohjustuksena uskontokritiikkiin ja Uskonnot ja yhteiskunta Suomen sisäpolitiikassa: Arhi Kuittisen yhteiskunnallis-sosiologista analyysiä Päivi Räsäsen uskontoideologiasta osana valtapolitiikkaa) saa näistäkin Sepon hyvin syvällisistä pohdinnoista paljon ymmärrystä kasvattavaa lihaa luiden ympärille...

 

Enemmittä pohjustuksitta ko. Seppo Oikkosen kolme kirjoituskokoelmaa:

 

"Tahto valtaan >>

 

IHMISEN TAHTO VALTAAN

 

LOGIIKAN JA OPILLISUUDEN RAJOITTUNEISUUDESTA

 

SYVYYSPSYKOLOGIAA JA -LOGIIKKAA

 

Perspektiivi-esseet >>

 

FRANCIS BACONIN PERSPEKTIIVI

 

KUVIEN PALVONTAA

 

AJAN NUOLI

 

Narkissos-esseet >>

 

JOHDANTO: KAIKUPOHJAA NARKISSOKSESTA

 

TOTUUKSISTA

 

HISTORIAN JAOSTA

 

HYVÄN JA PAHAN TUOLLA PUOLEN - MORAALIN ALKUHISTORIASTA

 

MYYTTI MAAILMAN MONIMUTKAISUUDESTA

 

STEPHEN TOULMIN JA KARTESIONISMI

 

KIERKEGAARD JA NIETZSCHE

 

HARHARETKIÄ LIBERALISMIN HISTORIAAN

 

LIIMA- JA TAKKITEORIA TALOUDEN SELITTÄJÄNÄ

 

OIKEASTI HYVÄ AJATTELU".

Viikon 28 sää vuonna 2013: Aluksi viileähköä ja lievästi epävakaista, viikonloppuna aurinkoista ja lievää hellettä (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 28 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Sää oli alkuviikolla ma - to välillä tavanomaista vähän viileämpää ja vaihtelevan lievästi epävakaista ajoittaisine aurinkoisine hetkineen. Britteinsaarilla koko ajan pysynyt vahva korkeapaine ohjasi Islannista Norjanmeren yli Lappiin ja Jäämerelle matalapaineita, jolloin tarkastelualueella vallitsi länsivirtaustyyppi ja kaksi rintamasysteemin ylitystä lännestä niiden jälkeisine viileine pohjoistuulineen; ensimmäinen rintama toi ma heikkoja kuurosateita ja ke toinen toi sateita vähän runsaammin ja laajemmin. Kummallakin kerralla sisämaassa satoi enemmän kuin etelärannikolla. Ti oli aurinkoista ja ke - to oli viikon viileintä sekä to lisäksi tuulista. Viikonloppuna pe - la länsivirtaustyypin keskeytti hetkeksi pieni korkeapaine, jonka alueella aurinkoisessa säässä päästiin lievästi helteelle. Sunnuntaina länsivirtaustyyppi alkoi kuitenkin palata kylmän rintaman ylityksessä lännestä paikoin ukkoskuurojen kera.

Euroopan mittakaavassa Länsi-Eurooppaa siis hallitsi korkeapaine koko ajan niin, että vasta viikonloppuna se vetäytyi vähän länteen. Niinpä aluksi siellä laajoilla alueilla oli aurinkoista ja Britteinsaaria myöten hellettä. Keski-Eurooppaan tosin pääsi tulvahtamaan ke - pe välillä viileää ilmaa Fennoskandiasta em. viimeisen rintamasysteemin perästä ja pienen matalapaineen asetuttua noin Itämeren eteläosien tienoille. Sen sijaan Ranska - Britannia -tasalla helteinen poutasää jatkui viikonloppunakin lähes keskeytyksettä. Välimerellä oli alkuviikolla erityisen kuumaa Iberian niemimaalla yli +40 asteen helteineen. Itä-Euroopassa helteet jatkuivat etenkin Mustanmeren lähellä, mutta to alkaen em. pieni matalapaine ukkosineen viilensi säätä osittain lähempänä Itämerta. Länsi-Venäjällä laaja matalapaine jäi vellomaan, mutta heikkona ja hajanaisena paikoin kuurottaisine sateineen ja ukkosineen; helteet pysyivät kuitenkin eteläosissa ja pohjoisempana normaali / ajoittain viileä kesäsää vallitsi koko viikon. Fennoskandiassa viileintä oli Norjassa ja varsinkin Lapissa oli ajoittain jopa koleaa, mutta pe - la Suomen lisäksi Skandinaviassakin oli hetken lämpimämpää.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 8.7.2013: Britteinsaarten tienoilla vallitsi vahva korkeapaine. Sen koillispuolella Jäämerellä liikkui itään matalapaine ja siitä ulottunut heikko kylmä rintama ylitti Etelä-Suomea päivän aikana eteläkaakkoon. Länsi-Venäjälle jäi matalapainetta laajenevana ja Islannin tienoilta alkoi liikkua Norjanmerelle uusi pieni matalapaine. Tarkastelualueella em. rintaman pilvivyöhyke ulottui jo aamuksi etelärannikolle vyöhykkeellisinä ja lauttamaisina ylä-keskipilvinä ja sisämaassa tuli kuurosateita länsipainotteisesti. Iltapäivän aikana rintamapilvisyyden paksuin osa ylitti etelärannikonkin, mutta sateet olivat jo pääasiassa kuivuneet silloin pois. Alkuillaksi koko alueella selkeni nopeasti pohjoisesta ja loppuillan aikana vain vähäisiä untuvapilvilauttoja jäi ajelehtimaan. Aluksi oli enimmäkseen tyyntä, mutta iltapäivästä alkaen tuuli voimistui rintaman ylityksen myötä; aluksi paikoin navakkapuuskaista koillisesta ja sitten kohtalaista pohjoisluoteesta. Yölämpötila oli +10 ja +14 asteen välillä; etelärannikolla n. +15 astetta. Päivälämpötila oli +20 asteen vaiheilla - etelärannikolla vähän sen yli.

Tiistai 9.7.2013: Korkeapaine pysyi yhä Britteinsaarten tienoilla siirtyen aavistuksen pohjoisemmaksi ja siitä alkoi ulottua yön - aamun aikana selännettä lounaasta Suomeen. Norjanmerellä ollut uusi matalapaine kuitenkin siirtyi päivän aikana Lappiin ja sen rintamasysteemi saapui illalla Pohjanmaalle ja samalla se venyi Etelä-Skandinaviassa etelämmäksi aaltohäiriönä matalapaineen osakeskuksen synnyn kera. Tarkastelualueella alkupäivä illansuuhun saakka oli lähes selkeä, mutta alkupäivällä korkealla velloi kalvomaisesti ohutta yläpilviharsoa. Paikoin oli myös vähäisiä kumpupilviä iltapäivällä. Illalla em. rintamasysteemin lounais-koillissuuntainen rintamapilvinauha velloi luoteesta länsiosiin ja ensimmäiset sateet tulivat pian perässä. Luoteis-pohjoistuuli tyyntyi aamuksi, mutta iltapäivästä alkaen alkoivat viritä lounaistuulet. Yölämpötila oli etelärannikolla +10 ja +14 asteen välillä ja sisämaassa +7 ja +10 asteen välillä. Päivälämpötila oli +19 ja +23 asteen välillä; lämpimintä sisämaassa.

Keskiviikko 10.7.2013: Etelä-Skandinavian - Itämeren eteläosien ylle jäi uusi matalapaineen osakeskus, josta jäi ulottumaan edellisiltana lännestä lähestynyt rintamasysteemi Lounais-Suomesta Vienanmeren yli Jäämeren matalapaineeseen; rintama siirtyi heikkenevänä hitaasti idemmäksi ja sen länsipuolelta pääsi vaikuttamaan viileä pohjois-luoteisvirtaus. Korkeapaine pysyi edelleen lähes sijoillaan Britteinsaarten yllä ja Länsi-Venäjällä oli laajasti heikkoa matalapainetta. Tarkastelualueella sää pilvistyi yöllä kokonaan ja kohtalaiset rintamasateet kattoivat jo aamuksi suurimman osan sisämaata, mutta päivän mittaan sateet ulottuivat vain vähäisinä etelärannikolle. Illalla sää alkoi vähitellen poutaantua lännestä alkaen, mutta keskipilvilauttaa jäi runsaasti. Lounaistuulet vallitsivat heikkoina ennen rintamaa. Rintaman kohdalla oli tyyntä, mutta sen ylityttyä länsipuolelta käsin pohjoistuulet alkoivat voimistua kohtalaisiksi. Yölämpötila oli pääasiassa +10 ja +14 asteen välillä; etelärannikolla paikoin n. +15 astetta. Päivälämpötila oli +15 ja +19 asteen välillä; lämpimintä vähäsateisimmilla paikoilla kaakossa.

Torstai 11.7.2013: Lounais-koillissuuntainen rintamasysteemi siirtyi yön - aamun aikana Etelä-Suomesta itään-kaakkoon ja matalapainetta jäi heikkona Barentsinmerelle ja Itämeren eteläreunalle sekä hajanaisesti Länsi-Venäjälle; Fennoskandiassa vallitsi luoteis-pohjoisvirtaus. Britteinsaarten korkeapaine pysyi vieläkin lähes sijoillaan. Tarkastelualueella rintaman takaosan keskipilvilauttailu siirtyi aamuksi rajojemme etelä-kaakkoispuolelle ja aamupäivästä alkuiltaan vallitsivat runsaahkona lättänät kumpupilvet osittain kumpukerrospilviksi lauttaantuneina. Illalla ne pilvet hälvenivät vähäisiksi hahtuvapilviksi, mutta hajanaista untuvapilvilauttaa tuli tilalle luoteesta. Pohjois-luoteistuuli oli yöstä lähtien ajoittain navakkaa, mutta iltapäivällä tuulet alkoivat heiketä ja myöhäisillalla oli jo lähes tyyntä ajoittain. Yölämpötila oli muutoin +10 ja +14 asteen välillä, mutta ensimmäisenä seljenneen länsiosan sisämaassa +6 ja +10 asteen välillä. Päivälämpötila jäi +20 asteen vaiheille; lämpimintä etelärannikolla ja sisämaassa paikoin jopa vajaat +20 astetta.

Perjantai 12.7.2013: Skandinaviassa syntyi jo yöksi korkeapaineen selänne, joka siirtyi päivän mittaan vähitellen Suomen päälle muotoutuen omaksi pieneksi korkeapaineeksi. Britteinsaarten korkeapaine vetäytyi vähän länteen ja Islannin tienoilta siirtyi pieni matalapaine Norjanmerelle. Baltiassa - Länsi-Venäjällä oli yhä heikkoa matalapainetta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla etenkin etelärannikon tuntumaan jäi vellomaan kalvomaisen ohutta yläpilviharsoa. Aamupäivällä - iltapäivällä puolestaan etelärannikon lähelle sisämaan puolelle syntyi kumpupilviä merituulirintamana. Lisäksi illalla lipui paikoin hahtuvapilvilauttoja sisämaasta rannikolle. Muutoin oli pääasiassa aurinkoista. Pohjois-koillistuuli oli heikkoa ja etenkin yöllä ja uudestaan illalla oli myös tyyntä. Yölämpötila oli +6 ja +10 asteen välillä; etelärannikolla reilut +10 astetta. Päivälämpötila oli +21 ja +25 asteen välillä; lämpimintä etelärannikolla - lounaassa.

Lauantai 13.7.2013: Etelä- ja Keski-Suomessa oli pieni korkeapaine, josta ulottui selännettä Britteinsaarten länsipuolelle siirtyneeseen korkeapaineeseen. Norjanmerellä velloi matalapaine, jonka rintamasysteemi saapui Skandinaviaan. Illalla se alkoi työntyä jo Pohjanmaalle ja Lappiin siirtäen korkeapainetta pois Suomesta Venäjälle. Tarkastelualueella oli vähäpilvisen aurinkoista; ajoittain oli hentoja untuvapilvilauttoja sekä iltapäivällä paikoin kumpupilvisyyttä. Illalla untuvapilvilauttailu alkoi lisääntyä lännestä hajanaisesti em. rintaman lähestyttyä. Tuulet olivat aluksi hyvin heikkoja ja ajoittain oli tyyntä. Illalla lounaistuulet alkoivat viritä lännessä. Yölämpötila oli pääasiassa +10 ja +15 asteen välillä. Päivälämpötila oli +25 asteen paikkeilla; monin paikoin lievää hellettä.

Sunnuntai 14.7.2013: Korkeapaine asettui Suomesta Länsi-Venäjälle ja Norjanmeren matalapaineesta irtosi osakeskus itään Lapin yli, joka toi lännestä kylmää rintamaa tarkastelualueen yli hitaasti päivän mittaan. Korkeapaine muotoutui Britannian länsipuolella pitkulaisemmaksi Azoreille ulottuen. Matalapaineiden jonoa muodostui sen pohjoispuolella Islannista Norjanmerelle ja Lappiin. Tarkastelualueella ennen em. kylmää rintamaa oli hieman utuista ja vain hajanaista ylä- ja keskipilvilauttailua. Rintaman ylityksessä iltapäivällä ja illalla oli kaksivaiheinen prosessi; etupuolella lounaasta Kanta-Hämeen yli Päijänteelle muodostui kumpupilvistä nopeasti ukkoskuurojonoa edeten itään ja sen länsipuolella oli varsinainen rintamapilvisyys vyöhykkeellisenä ylä- ja keskipilvikantena. Illalla ukkoskuurot kuolivat pois ulottumatta etelärannikolle ja varsinainen rintamapilvisyys alkoi ylittää etelärannikkoa hitaasti kaakkoon sateettomana. Lännessä selkeni luoteesta alkaen. Ennen rintamaa vallitsivat heikot - kohtalaiset länsi-lounaistuulet. Rintaman kohdalla oli tyyntä ja sen jälkipuolella luoteistuulet virisivät. Ukkoskuuroissa puuskat olivat paikoin voimakkaita. Yölämpötila oli +11 ja +15 asteen välillä; etelärannikolla paikoin reilut +15 astetta. Päivälämpötila oli muutoin +25 asteen vaiheilla, mutta läntisimmissä osissa em. rintaman jo saavuttua vain n. +20 astetta.

Alkaneen viikon 29 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Alkaneen viikon ma - ke välillä viileä länsivirtaustyyppi on vallinnut uudestaan, kun Norjanmereltä Lapin yli on kulkenut matalapaine ja tänään ke se asettui Vienanmeren tienoille; täten ma oli vielä kuitenkin melko lämmintä reilun +20 asteen päivälämpötiloineen poutasäässä, mutta eilen ti ja tänään ke tuon matalapaineen jälkeinen viileä luoteistuuli on ollut voimakaspuuskaista ja päivälämpötilat ovat jääneet jopa alle +20 asteen lähes kaikkialla; ke tosin oli vähän lämpimämpää. Sateet ovat jääneet kuitenkin vähiin ti - ke; tarkastelualueen itäkolkkaan on kiertynyt ko. matalapaineen tuomana kuurottaisia sateita, mutta muutoin on ollut enimmäkseen pilvipoutaa ja melko aurinkoistakin.

Jatkossa torstaina tuo Vienanmeren matalapaine saa täydennystä Norjanmereltä tulevasta matalapaineesta ja se tuo to aikana runsasta pilvisyyttä sekä kuurottaisia ja paikoin yhtenäisiäkin sateita länsiluoteesta; päivälämpötila jää vajaaseen +20 asteeseen, mutta yö on leudohko. Pe nuo matalapaineet yhdistävät voimansa ja muodostuu voimakas matalapaineen keskus Suomen itärajalle; tällöin voimakas pohjoistuuli pääsee muodostumaan ja itäpainotteisesti sateet jatkuvat iltapäiväkuuropainotteisesti ja niitä saadaan etenkin itäosissa. Heikko polaari-ilmamassan ukkonen on paikoin mahdollista. Päivälämpötila voi jäädä jopa vain +15 asteen vaiheille pilvisimmillä alueilla. La - su aikana matalapaine jää vielä vaikuttamaan vähitellen heikkenevänä Suomen kaakkoiskulman lähelle; pohjoistuuli vallitsee edelleen, mutta ilapäiväkuurot ovat vähenemässä lännestä alkaen. Yöt voivat viilentyä viikonloppuna alle +10 asteen, mutta päivälämpötiloissa aletaan päästä uudestaan lähemmäs +20 astetta.

Alustavasti ensi viikon 30 alussa näyttäisi siltä, että Britteinsaarten tienoilla tälläkin viikolla 29 majaillut ja to - su edelleen majaileva korkeapaine alkaisi ulottaa vaikutustaan Skandinaviaan - Lappiin, mutta samalla matalapainetta olisi yhä lähellä kaakossa; tällöin vallitsisi koillisvirtaus lämpimähkönä epävakaisuusriskin kera, mutta helteet jäisivät ainakin alkuun yhtäältä Skandinaviaan ja toisaalta tuon kaakon matalapaineen itäpuolelle Venäjälle...

Euroopan mittakaavassa korkeapaine on siis työntynyt kuluvan viikon alussa Britteinsaarilta käsin takaisin idemmäksi manner-Euroopassa, jolloin Ranskan - Britteinsaarten lisäksi hellesää on vallannut alaa myös Keski- ja Itä-Eurooppaan saakka ja osin myös Skandinavian eteläosissa. Helle jatkuu Länsi-Euroopassa ja hämmästyttävästi yhä Britteinsaarillakin koko loppuviikon, mutta em. Fennoskandian epävakainen ja viileä matalapainetoiminta ulottaa viilentävää vaikutustaan loppuviikolla myös Itä-Eurooppaan ukkosten kera. Länsi-Venäjällä helteiset säät joutuvat muhimaan aluksi kauempana Uralilla, jonne ne muodostuivat Lapin - Vienanmeren alkuviikon matalapaineen itäpuolella etelästä tuomina. Tuo viikonlopun tuleva matalapaine Suomen itä-kaakkoisrajoilla kierrättää heti itäpuolellaan etelästä laajemmin ja ankarampaa hellettä Länsi-Venäjällä Jäämeren rantaakin myöten. Rajuja ukkosia on siellä silloin tulossa helteen kosteilla alueilla ja ko. matalapaineen lähellä.

Päivitys sunnuntaina 21.7.2013 klo. 23.55: Ennuste on toteutunut varsin tarkalleen em. tapaan, joskin la - su ajalla su oli edeltänyttä päivää hieman kuurosateisempi ja viileämpi. Alkava viikko 30 vaikuttaa etenevän alkuun myös varsin hyvin em. ennusteen mukaan; korkeapaine on tosiaan venymässä Britannian tienoilta Skandinaviaan ja Lappiin ulottaen manner-Euroopasta hellettä lisää ainakin Etelä-Skandinaviaan. Toisaalta Suomen kaakkoispuolelle pyörimään jäävä matalapaine ylläpitää pohjois-koillisvirtausta alkuviikolla ja se itse asiassa voimistuu maanantaina hyvin voimakkaaksi matalapaineen voimistuessa ja pyrkiessä aluksi lähemmäksi Suomea; myrskytuhovaaraa saattaa lievästi olla! Tiistaina tuulet heikkenevät vähän ja vielä enemmän keskiviikkona. 

Ko. matalapaineen itä-koillispuolelle Venäjälle on muodostunut laaja ja ankara helleaalto Jäämeren rantaa myöten yhtäältä Mustanmeren suunnasta ja toisaalta kaukaa Uralin itäpuolelta tulleena. Tämä helleilmamassa ulottaa vaikutuksensa koillisesta kielekemäisesti tiistaista alkaen Etelä-Suomeen; päivälämpötilat nousevat monin paikoin vähän yli +25 asteen ja yölämpötilat kohoavat +15 ja +19 asteen välille; helle saattaisi jatkua koko loppuviikon... Maanantaina lämmin rintama sateineen kulkee Venäjältä tarkastelualueelle tuoden helteen, mutta ukkosriski ei näytä kovin suurelta; kaakkoisosissa voi tosin sataa runsaasti. Tiistaista alkaen on enimmäkseen poutaa, joskin yöllä voi olla kohonnutta ukkoskuuroriskiä eteläisimmissä osissa. Tarkemmin ensi viikon loppupuolen sääennusteista kerron seuraavassa varsinaisessa sääraportissani ti - ke...

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 28 - 2013: Kasvukauden etumatka pysyi edelleen jo parisen viikkoa sitten muodostuneen 2 - 3 viikon mittaisessa etumatkassaan normaaliin aikatauluun nähden, vaikka viikon alkupuoli oli viileähkö heinäkuiseksi tilanteeksi. Viikonlopun lievä helle kuitenkin kompensoi viileyden vaikutusta. Niinpä mm. seuraavia kasvutapahtumia eteni ko. jaksolla >>

Maitohorsma (Chamerion angustifolium), siankärsämö (Achillea millefolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja saunakukka (Tripleurospermum inodorum) alkoivat jo osittain tulla kukintansa loppuun; esim. maitohorsmalla kukinta alkoi edetä kukkavanoissa viimeisiin ylimmäisiin osiin. Tällä alkaneella viikolla 29 kukinnan lopullinen päättyminen näillä lajeilla hidastuu viileiden säiden takia.  

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja rantakukka (Lythrum salicaria) jatkoivat täyteen runsauteensa tullutta kukintaansa ja sama jatkuu myös tällä kuluvalla viikolla 29. Pujokin (Artemisia vulgaris) saavutti kukintahuippunsa ja jatkaa siinä edelleen. Karhunputken (Angelica sylvestris) kukinta alkaa jo paikoin hiipua tällä kuluvalla viikolla 29. Koiranputki (Anthriscus sylvestris) tuli täyskypsään hedelmävaiheeseen ja lupiinien (Lupinus polyphyllus) hedelmäpalot kypsyivät lähes tyystin valmiiksi. Hedelmävaiheeseen alkoivat paikoin tulla myös jotkut ohdakkeet (Cirsium sp.), joiden kukintavaihe oli ollut juhannusviikolta kesä-heinäkuun vaihteeseen. Hiirenvirna (Vicia cracca) ja niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) ovat hiipuneet kauan kestäneeltä kukinnaltaan etenkin kuivalla etelärannikon seudulla.

Puistoissa ja puutarhoissa perennoilla jaloritarinkannukset (Delphinium cultorum cv.), valtikkanauhus (Ligularia przewalskii), auringontähti (Telekia speciosa), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), kirahvinkukka (Cephalaria gigantea), purppurapunalatva (Eupatorium purpureum) ja monet liljat (Lilium sp.) tulivat jo osittain kukintansa loppuvaiheisiin; tällä kuluvalla viikolla 29 niistä kukintansa lopettaa ensimmäisenä jaloritarinkannukset ja osa liljoista. Sen sijaan väriminttu (Monarda didyma), rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) ja varhaiset jaloangervot (Astilbe arendsii hybr.) jatkoivat edelleen runsasta kukintaansa ja niiden kukintaa riittää tällä kuluvalla viikollakin. Monet kuunliljat (Hosta sp.) ja keskimyöhäiset nauhukset saavuttivat runsaan kukintavaiheen ja jatkavat sitä edelleen kuluvalla viikolla.

Myöhäiset tarhapäivänliljat (Hemerocallis cv.), isohirvenjuuri (Inula helenium) ja monet syysleimut (Phlox sp.) alkoivat saavuttaa täyttä kukintavaihetta ja niiden seuraan kukintaansa aloittelivat monet tutut elokuun näytöslajit, kuten myöhäiset jaloangervot, kompassikukka (Silphium perfoliatum), monet päivänsilmät (Heliopsis sp.), kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball") ja myöhäiset nauhukset.

Nurmikoilla valkoapila (Trifolium repens) ja ketohanhikki (Potentilla anserina) jatkoivat vieläkin kukintaansa, mutta edelleen vähitellen heiketen. Syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) kukinta sen sijaan runsastui edelleen ja alkoi ottaa pääosaa nurmikoiden kukkakoristeena nurmikonleikkuiden väleillä. Se pääosan voimistuminen jatkuu kuluvallakin viikolla. Nurmikoiden kuivuuskellastuminen on kuitenkin pahentunut Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueilla etenkin etelärannikon tuntumassa, koska niillä alueilla ei ole edelleenkään saatu kunnolla sateita jo n. kuukauteen. Sisämaan monilla alueilla nurmikoiden kasvu on ollut yhä pääosin rehevää ja nopeaa.

Puukukinnassa monet lehmukset (Tilia sp.), kuten yleinen puistolehmus (T. X vulgaris) lopettivat jo lähes kokonaan kukintansa ja tällä kuluvalla viikolla 29 se täydellistyy hedelmäpallojen muodostumiseen lähes täysikokoon. Sen sijaan kriminlehmus (Tilia X euchlora) pysyi yhä nuppuvaiheessa, mutta amerikanlehmus (Tilia americana) alkoi kukkia. Samettisumakki (Rhus hirta) lopetti vähitellen kukintaansa, mutta pallohortensia (Hydrangea arborescens "Grandiflora") voimisti sitä selvästi ja syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkaterttuaiheet tulivat jo selvästi esille osittain vaalean kellertävänvihreinä kukintaa ennakoiden. Useimmat ruusut (Rosa sp.) alkoivat tulla kukinnassaan hiipumisvaiheeseen lukuun ottamatta joitakin köynnös- ja ryhmäruusuja. Viikon kasviesittelylajini (Viikon 28 kasvivalokuva: Puistoaralia (Aralia chinensis) ) jatkaa kukintaansa tällä kuluvalla viikolla 29, mutta osa kukista on jo alkanut muuttua marjaraakileiksi.

Terttuseljan (Sambucus racemosa) marjat tulivat täysikypsiksi ja mustaselja (Sambucus nigra) lopetti kukintansa kokonaan. Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat tulivat jo osittain oranssiin puolikypsyyden vaiheeseen. Tarhaomenissa (Malus X domestica) varhaisimmat kesälajikkeet alkoivat olla lähes täysikypsiä ja vadelmasato alkoi runsastua yhä enemmän kypsäksi. Tuomipihlajien (Amelanchier sp.) ja hedelmänä viljeltävien kirsikoiden (Prunus sp.) marjasato tuli jo suureksi osaksi täysikypsään vaiheeseen.

Luonnonvaraisten lehtipuiden versopuutuminen alkoi olla muutamia voimakkaampia oksia lukuun ottamatta täysivalmista; esim. metsävaahteralla (Acer platanoides) ja jalavilla (Ulmus sp.), mutta vähemmän tammella (Quercus robur) ja lehtosaarnella (Fraxinus excelsior); näistä tammen terhot alkoivat tulla esille jo lähes täysikokoon kasvaneista kuppiosistaan ja metsävaahteran taimilla - nuorilla puilla yksittäiset pääversot alkoivat viimein lopetella pituuskasvuaan. Pioneeripuiden (koivut, lepät, pajut ja haapa) versopuutuminen oli myös muutoin lähes valmista, mutta taimilla ja nuorilla puilla etenkin latvojen pääversot olivat edelleen suurimmaksi osaksi pituuskasvuvaiheessa; jotkut pääversot tosin olivat jo lopettamassa kasvuaan. Tässä vaiheessa rehevimmät pituuskasvut esim. haavalla alkoivat saavuttaa yli 2 metriä ja kaikilla pioneerilajeilla jättimäisten pääversolehtien määrä alkoi tulla lähes runsaimmilleen.

Kasvitautipuolella härmän runsastumista oli havaittavissa yhä uusiin kasvustoihin, kuten esim. terttuseljoissa. Ruostesienien esiintyminen pysyi edelleen hyvin kurissa, mutta raidoissa (Salix caprea) ja harmaalepissä (Alnus incana) jatkui paikoin runsas yksittäinen esiintyminen. Toisaalta joissakin haapakasvustoissa (Populus tremula) niiden omaa ruostesientä alkoi esiintyä nopeasti runsastuen. Tuomien (Prunus padus) uudet lehdet aikaisemmin tuomenkehrääjäkoiden toukkien tyhjiksi syömissä puissa saavuttivat täyden koon, mutta täysi vihreyden tummuus on tapahtumassa vasta tällä kuluvalla viikolla 29.

Maaseudun peltoviljelyssä rypsin / rapsin kukinta alkoi tulla pääosin päätökseensä ja tällä kuluvalla viikolla 29 niiden lajien pelloista suurin osa ei enää ole ollut kukassa. Muiden viljojen osalta varhaisimpien lajien kasvustot alkoivat tuleentua jo osittain ruskeiksi; eniten ohrat ja tällä kuluvalla viikolla prosessi jatkuu vähitellen. Ruis on toki ollut kypsyvää jo aikaisemminkin, mutta tarkkaa havaintoa minulla ei siitä ole tänä vuonna. Kosteusoloissa jatkui edelleen kahtiajako kuivuusongelmissaan pahentuneeseen Uusimaa - Varsinais-Suomi -alueeseen ja sisämaan yhä riittävän hyvään kosteuteen. Tällä kuluvalla viikolla viikonlopun tulevat sateet korjannevat viimein etelärannikonkin kuivuutta pois päiväjärjestyksestä...

Maaperän kuivuminen juuri Uudenmaan - Varsinais-Suomen alueilla sekä nyttemmin osin jo Kymenlaaksossakin onkin ollut jo varsin huomattavaa ja se ilmeni päättyneellä viikolla monin paikoin jo hyvin paljonkin kellastuneina koivikoina kallioisten rinteiden piirissä. Myös kuivat niityt alkoivat ruskistua huomattavan paljon mm. etelärinteillä ja nurmikoiden em. kellastuminen eteni edelleen vähitellen. Tähän on siis tulossa helpotusta jo huomisesta to alkaen. Jokien virtaamat eivät ole kuitenkaan laskeneet merkittävästi normaalivirtaamatasojen alle, koska valuma-alueilla sisämaan sateita saaneilta paikoilta on riittänyt vettä virtaamiin.

Vesistöjen pintavesien lämpötilat pysyivät viikon mittaan järvissä varsin tasaisesti +20 asteen vaiheilla; viikonlopun lievässä helteessä ne nousivat yleisemmin vähän +20 asteen yläpuolelle. Suomenlahden sisälahdissa oli sunnilleen sama tilanne ja ulapalla vesien lämpötilat pysyivät +15 ja +19 asteen välillä; itäosissa ajoittain +20 asteen tienoillakin. Tällä kuluvalla viikolla viileät säät ovat alkaneet viilentämään vesiä kauttaaltaan; järvissäkin aletaan jäämään selvästi alle +20 asteen.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Viikon 28 kasvivalokuva: Puistoaralia (Aralia chinensis)

Kukkimaan alkanutta puistoaraliaa (Aralia chinensis) kuvattuna torstaina 11.7.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Kasvukauden etumatkana säilyi edelleen noin 2 - 3 viikon määrä ajankohdan tavanomaiseen aikatauluun nähden. Sen myötä tällä viikolla olivat mm. kukassa monet sellaiset lajit, jotka kukkivat normaalisti vasta heinäkuun lopussa - elokuun alussa. Yksi sellaisista on tämä esiteltävä puistoaralia (Aralia chinensis).

Se on harva- ja harittavakasvuinen, mutta hyvin jykeväoksainen pieni puu / iso pensas ja se kasvaa luonnonvaraisena nimensä mukaan Kiinassa, mutta myös Malesiassa ja Vietnamissa (Ilmeisesti vuoristoalueilla). Sen luontainen kasvualue kattaa siis osittain myös subtrooppisia paikkoja. Siksi onkin ihme, kuinka laji menestyy istutettuna myös varsin viileillä ja suht ankaran talven alueilla, kuten Suomessa eteläisimmissä osissa.

Laji on erittäin harvinainen ja tuntematon täällä, mutta sen kasvattamista voi kokeilla ainakin menestymisvyöhykkeillä I ja II. Samannäköinen, mutta piikkisempi täällä menestyvä suvun toinen puumainen laji piikkiaralia (Aralia elata) on vähän tunnetumpi ja hieman yleisemmin viljelty.

Puistoaralialla on monta erittäin erottuvaa eli näyttävää koristeominaisuutta. Ensinnäkin talvella lehdettömänä aikana sen hyvin paksut ja hieman piikkiset oksat ovat muihin puihin ja pensaisiin nähden erittäin eriskummalliset. Yksittäinen yksilö tekee vain vähän haaroittuen muutamia oksia eli kasvutapa on siis epäsäännöllisen harva ja keppimäinen. Vanhemmiten "kepistö" voi tulla lähes 5 m korkeaksi, mutta pääsääntöisesti kasvu jää 2 - 3 m korkeaksi.

Tosi isot lehtensä ovat myös erittäin näyttäviä; ne ovat kahteen kertaan parilehdykkäisiä ja niiden kokonaispituus voi olla vaihtelevasti jopa 50 - 100 cm. Suippukärkisiä lehdyköitä on runsaasti ja ne ovat harvahampaisia. Lehtien puhkeaminen on toukokuussa myös näyttävää; aluksi oksien kärjissä olevat silmut turpoavat vihertäviksi ja noin kahden peukalon kokoisiksi toukokuun alkupuolella ja sitten toukokuun loppupuolella niistä levittäytyy punaruskeina ja kiiltävinä lehtien alut. Kesäkuun alkupuolella lehdet avautuvat ja kasvavat vähitellen koko mittaansa ja muuttuvat vaaleanvihreän kautta himmeän tummahkonvihreiksi heinäkuulle tullessa. Ruska on lokakuussa pääasiassa puhtaankeltainen, mutta seassa voi olla vähän oransseja / punertavia sävyjä. Lehtien pakkasarkuuden takia varsinainen ruska voi keskeytyä pakkaspaleltumiin varhaisissa yöpakkasissa.

Kukinta on lajin keski- ja loppukesäinen näytös, jossa se eroaa em. piikkiaralian kukkimisesta ja on siten hyvä erottava tuntomerkki; puistoaralian sarjakukkainen kukintohuiskilo kasvaa pitkäksi vanaksi (Pituus voi olla jopa 50 cm), mutta piikkiaralialla kukintohuiskilo on lättänän leveä (Leveys voi olla jopa 50 cm). Molemmilla kukinnot ilmestyvät oksien kärkiin ja ne alkavat kasvaa esille lehtien seasta jo kesäkuun puolelta alkaen, vaikka normaali kukinta-aika on siis vasta heinäkuun loppupuolelta alkaen elokuulle pari - kolme viikkoa. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta niitä on erittäin paljon sarjakukkaiskasvien heimon (Esim. koiranputki ja karhunputki) tapaisina pallomaisina sarjoina ko. huiskiloissa ja ne avautuvat hieman eri aikoina keskenään. Kukkien väri on kermanvalkoista / kellertävää ja esilläolevin osa ovat heteet.

Kukista kehittyy varsin nopeasti erittäin paljon mustansinertäviä pieniä marjoja ja tässä yhteydessä huiskiloiden näyttävyys voi olla jopa kukinta-aikaakin upeampaa; marjojen kypsyessä huiskiloissa pallomaisten sarjojen varret nimittäin muuttuvat purppuranpunaisiksi ja ovat sinimustille marjoille pikantti kontrasti. Marjomisvaiheessa huiskiloiden koko vielä lisäksi kasvaa entisestään ja marjojen painosta ne alkavat nuokkua / riippua lehtien seasta alaspäin kuin mitkäkin luudat. Etelä-Suomen oloissa marjat kypsyvät syyskuun alkupuolelle mennessä, joten ennen ruskaa niistäkin riittää pikanttia koristeiloa. Marjoilla on kuitenkin taipumus varista viimeistään ruska-aikana ja talveksi huiskiloista jää vain nopeasti rapistuvat varrentyngät jäljelle.

Puistoaralian kasvutavan ja koon takia sitä voidaan kasvattaa myös varsin pienilläkin pihoilla, mutta näyttävää kasvustoa varten kannattaa lähes aina istuttaa useampi yksilö lähekkäin samaan ryhmään, koska oksat ovat melko harvoja ja yksittäisiä. Kasvukauden lehtimisvaiheessa kasvuston luonne kuitenkin runsastuu ja levenee oksiin nähden paljon lehtiensä hyvin ison koon takia.

Estetiikan katsannossa puistoaralia (Kuten piikkiaraliakin) on erinomainen katseenvangitsijaelementti kaikille ns. paraati- / edustuspaikoille. Istutus kannattaa siis sijoittaa näkyvästi esille esim. seinustoilla, avoimien alueiden laidoilla yms. paikoilla. Lajin hyvin rotevat ja isot osat kontrastoituvat helposti esille muiden kasvien seurassa. Omimmillaan ns. lähiharmoniana lajin kasvutapa ilmenee muiden isolehtisten / rotevien lajien seurassa, joita ovat esim. jalopähkinät (Juglans sp.), jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja etupainotteisesti lähes samaan aikaan kukkiva samettisumakki (Rhus hirta). Kukintansa pääsee aina hyvin oikeuksiinsa muiden puiden ja pensaiden seassa, kuten marjomisvaiheensakin, koska niille on näyttävyydessä samaan aikaan vain vähän kilpailua. Poikkeuksena tosin monet hortensiat (Hydrangea sp.), peruukkipensas (Cotinus coggygria) ja heinä-elokuussa kukkivat perennat.

Kasvupaikkavaatimuksista mainittakoon se, että laji pärjää myös varsin varjoisillakin paikoilla esim. ylispuuston alla; kuitenkin hyvin syvässä varjossa kasvu voi olla yliharvaa ja kukinta saattaa jäädä vähäiseksi. Maaperän on oltava riittävän kostea, joten kuivuudesta on haittaa. Lajin talvenarkuuden takia lämpimän aurinkoiset kasvupaikat ovat silti eduksi, mutta lehtiensä hallanarkuuden takia varsinkaan sisämaan puolella istutuksia ei kannata sijoittaa hallanaroille paikoille esim. avointen - alavien alueitten keskellä. Siinä mielessä esim. ylispuuston / rakennusten suoja on hyväksi.

Suomesta puuttuu perinne istuttaa sellaisia trooppisen oloisia isolehtisiä puita ja pensaita, joilla myös kukinta on näyttävää. Syynä on ollut tietenkin saatavilla olevan sellaisen kasvimateriaalin puute talvenarkuuksien takia, mutta nämä puuvartiset araliat ovat siihen parhaimpia mahdollisia vaihtoehtoja ainakin eteläisimpään Suomeen!

Vuoden 2012 viikon 28 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 28 kasvivalokuva: Opuntia (Opuntia phaeacantha).

Uskonnot ja yhteiskunta Suomen sisäpolitiikassa: Arhi Kuittisen yhteiskunnallis-sosiologista analyysiä Päivi Räsäsen uskontoideologiasta osana valtapolitiikkaa

Sisäministeri Päivi Räsäseen ja hänen fundamentalistis-uskonnollisiin lausuntoihinsa liittyvä kohu ja kritiikki on mitä ilmeisimmin jatkuvaa ja todennäköisesti yhä eskaloituvaa sorttia ulottuen sisällöiltään yhteiskuntamme sisäpolitiikan kaikkiin puoliin ja ilmeten ajassa kaukaa historiasta nykypäivään osana jatkumoa jo Ruotsin vallan aikaisista uskonnollisista eliitti vs. alammaiset -käytännöistä.

Uskontotieteilijä ja yhteiskunnallispoliittinen aktivisti Arhi Kuittinen on ymmärrykseni ja tarkan lukemiseni mukaan tehnyt näistä kohun seikoista parhaimmat analyysit moniin muihin nähden, joten päätin tehdä niistä vielä yhden linkkisikermän teidän "kiusaksi".

Arhi on tehnyt lyhyessä ajassa jopa neljä hyvin analyyttistä ja laajakatseisesti havainnollistavaa kirjoitusta Päivi Räsänen -gaten em. sisällöistä. Arhilla on aiheeseen erittäin tarkka havainnollistuskyky ja hyvin laaja tietämys uskonto vs. politiikka -asetelman asiantuntijana, joten nämä tarjoamansa seikat on syytä poimia siksikin näin talteen jatkoa varten.

Olen poiminut alle laajan otoksen Arhin kaikista näistä neljästä kirjoituksesta keskeisimmiltä kiteytyksiltään ja syvimmiltä oivalluksiltaan. Poimintametodinani oli myös se, että allekirjoitan ko. lainaukset minäkin saavutetun ymmärrykseni puitteissa ja / tai koen ne vähintään hyvin mielenkiintoisina ja tarpeellisina jatkopohdintoja varten.

Nämä lainaukset saavat nyt toimia omillaan ilman kommenttejani ja palaan omaan aiheeseen liittyvään analyysiini jossakin vaiheessa ensi viikolla / viimeistään jonkin aiheeseen mahdollisesti liittyvän eskalaation myötä...

Nämäkin ovat hyvin tärkeitä asioita nykyisessä yhteiskuntarappiossamme ja siitä pois päästäksemme parempaan hyvinvointivaltiomalliin, joten on syytä olla tarkka ja perinpohjainen elitismin ja imperialismin vastaisessa tutkimuksessaan - aktivismissaan.

Tässä on aikaisemmin tänään tekemäni ensimmäinen pohjustus aiheen pariin >> Uskonnot ja yhteiskunta ajatushistoriassa: Seppo Oikkosen ajatuksia ja omia pohdintojani vuoropuhelumuodossa pohjustuksena uskontokritiikkiin.

Pidemmittä alustuksitta tämän kertaiseen lainaussikermäasiaan >>


Arhi Kuittisen neljä analyysiä Päivi Räsänen -gatesta: Räsänen on kalvinisti ja kirkko on valtionkirkko, Piispat ovat vastuussa Räsäsen puheista, Kristillis-siveetön uskonnon käyttö poliittisessa retoriikassa ja Kokoomusjohto vaatii kirkkoministeri Räsäsen eroa. 

Lainauksia: "Kokoomusjohto vaatii kirkkoministeri Räsäsen eroa
 
Tilanteen eskalaatio ja käymispiste on nyt liikahtanut liian lähelle kokoomuksen perinteisen hierarkia-ideologian, uskonnollisen kansan passivoimistaktiikan ja sokerikuorrutetun kirkkovaltio-opin paljastumista.

Median herääminen valtion ja valtionkirkon epäpyhän liiton, monitahoisen kansaa passivoivan poliittisen kontrolliuskonnollisuuden sekä  turvallisuudentunnetta generoivan Jumala-kortin analysointiin yhteiskunnassamme on käynnistymässä - oikeistoa epämiellyttävällä tavalla."

"Kokoomushan on käsittämättömällä tavalla onnistunut pitämään kulisseina  konservatiivisuuden kolmiyhteyden (koti-isänmaa-kirkko) vaikka on ideologisesti ja käytännöllisesti täysin siirtynyt pörssiaatelisten uusliberalismiin, neokonservatismiin, rahan ainoaan statukseen.

Keskusta aikoo nyt ilman mitään moraalia uusiokäyttää kolmiyhteyttä, vaikka on täysin antautunut pörssikapitalismin vaatimaan kansallisvaltion alasajoon eli euroon ja pörssin sanelemaan globalisaatioon.

KD:kin on sujuvasti vasemmistoliiton kanssa mukana eliitin euroterrorissa vaikka väittävät muuta äänestäjilleen - demareista puhumattakaan. 

Tekopyhyyden markkinat."

"Valtionkirkko operoi aktiivisesti armeijassa sotilaspappeineen ja kouluissa kirkon tunnustuksellisena uskonnonopetuksena omaa hämärää nimetöntä hierarkiaoppiaan nöyrille opettamassa.

Tämä on hierarkiaa korostavan uskonnon ideologista sotaa valtion verovaroilla eliitin jumalallista valtaa julistamassa."

"Demokratiassa kansan tulisi itse määritellä humaani arvopohjansa ja päämääränsä mutta valtionkirkko  on tehokas oikeistolainen propagandakoneisto tukkimassa ja ehkäisemässä keskustelua."

"Fasistinen ultra-kirkko-nationalismi hierarkisesti hallinnoituun moralismiin käärittynä korruptoi aidon kansallisvaltion ja itsenäisen kansanvalta-demokratian ideaa euro-kokoomuksen mieliksi."

"Seksuaalisuuden hetero-uniformiteetti-hegemonia on ollut Ruotsin kuninkaan yhtenäiskulttuurin eli kontrolloidun statuskulttuurin rakentamisen yksi brutaali vallankäyttötktiikka  kirkon eli mielenmuokkausviraston kautta."

"Räsäsen mukaan ihmisten (seksuaalinen) vapaus on epäaitoa ja ideologinen salaliitto kristinuskon tuhoamiseksi. Räsänen toivoo selvästi kirkkovaltiota, joka on Raamatun/uskovaisten moralistisessa valvonnassa ilman demokratiaa.

Miksi heterojen tulisi pelätä ihmisten erilaisia liittoja?

Tämä on kuitenkin fundamentalistien laaja fobiaoppi: homoseksuaalit viettelevät heteroja ja ihmisten "puhtautta", kumoavat "maailmanjärjestyksen".

 Käykää kuuntelemassa viidesläisten saarnaajien puheita."
 
"Kirkkoministeri Räsänen on osa isoa kirkollista valtapeliä konservtiivisen valtionkirkkomallin ylläpitämiseksi. 

Poliitikot lypsävät uskonnollisuudella äänestäjiltä ja jopa omalta lahkoltaan huomiota,

tyhjää nostalgista sympatiaa ja eliitille vastuutonta elitismiä ja koskemattomuutta ilman vastuuta ja demokraattisia seuraamuksia tyhjän nostalgisen retoriikan suojissa."

"Räsäsen seksuaalihysteria erilaisia kohtaan on vihapuhetta, rasismia  

ja oman seksuaalisen suuntautuneisuuden ylemmyydenhakuista porvarillista ilmaisua, jonka hän kätkee julmaan voivotteluun, demonisointiin ja kauhisteluun."

"Tätä politiikan uskonnollistamisella ylpeilevää "yhtenäiskulttuirn" korruptiota ei voi kutsua "oikeutetuksi kapinaksi", moraaliseksi heräämiseksi tai enemmistön oikeutetuksi ihmisoikeustaisteluksi vähemmistöeliitin valtaa vastaan  vaan hyväksikäytöksi ja poliittiseksi lypsyksi (kuten Jari Tervo avaavasti kirjoittaa blogissaan Kristillis-siveellinen kirjoitus).

Tervo tosin unohtaa kuinka laajaa ja politisoitua uskonnollisen hegemonian käyttö on muissakin puolueissa ja kouluissa jatkettun "yhtenäiskulttuurina" ja "uskonnonopetuksena".

Tervo ei myöskään kiinnitä kristillisdemokraatteja paljon vahvemman kirkon perusfunktioon kansalaisten tyytymättömyyden paineen ohjaamiseen pois politiikasta ja eliitin puuhailusta."

"Kokoomus toimii tiiviisti uskontokonservatismin suojana - Räsänen valittiin jatkamaan eliitin uskontopolitiikkaa, kansan lannistamista kirkon tuomiovallalla ja kokoomus pitää kätevästi kädet puhtaana."

"Politiikan pitäisi kehittyä avoimeksi ja perusteltujen päämäärien motivoimaksi toiminnaksi, vastuuksi päämäärien tavoittamisesta

- eikä siihen ole sivistynyttä sekoittaa täysin perusteetonta Jumala-fantasian veto-oikeutta ja härskiä seksuaalista tuomiovaltaa erilaisten ihmisten perättömästä tuomitsemisesta 3000 vuotta vanhan heimouskonnon moralismilla."

"Jumala-sanan käyttö ei tee moraalisemmaksi 

ja humaanimmaksi vaikka Räsäsen ja Sipilän kaltaiset fariseukset luulevat saavansa poliittista gloriaa ja ylilyöntiä esittämällä "nöyrää Jumalan edessä" ja niin ristiriitaista Raamattua heilutellen.  

Uskonnolliset vaatimukset eivät perustu ymmärryksen lisäämiseen vaan uskonnolliseen taantumiseen."

"Voi olla, että Räsänen ei fanaattisuudessaan ja viidesläisten sivistymättömyydessään tiedosta kannattelevansa eliitin uskonnollista kulttuurihegemoniaa 

mutta kokoomus osaa paljon ovelammin soveltaa uskontovaltaa, tukea hiljaisesti kirkon ja eliittiä suojelevan yhtenäiskulttuurin turruttavaa valtaa ja arvokorruptiota poliittisen "muutoksen tarpeettomuuden eetoksella", konservatiivisen hierarkian ja rikkaisiin kohdistetun kateuden ja ihailun eetoksella - jotta kansalaisten keskinäinen solidaarisuus ja tilannetietoisuus mm. rikkaiden veronkierron moraalittomuudesta ei tulisi poliittinen voimatekijä.

Elitismin kärkevin lipunkantaja kokoomus kieltää oikeistolaisesti ja porvarillisen perinteisesti yhteiskunnan kansalaisten itsesäätelynä ja demokratiana - ja siksi olemme matkalla liittovaltion diktatuuria."

"Räsänen ei puhunut moraalisesta kapinasta ja eettisestä pohdinnasta epäinhimillistä lakia vastaan vaan kalvinistisesti tarjosi toista epäinhmillistä/yli-inhimillistä lakia tilalle.

Viidesläisten ja Räsäsen palvoma "Sharia"-"Raamattu" ei ole inhimillisesti pohdittavaa ihmisen  moraalia hyvän tavoittelusta ja ihmisen oikeuksista vaan kalvinistien Tosi Laki ihmisten yläpuolella - viidesläisten uskonnollisten johtajien ja "konsensuksen" määriteltävissä amerikkalaisilta omaksutussa teologiassa. 

Räsäsen ja piispojen "raamattukeskeisiä" puheita ei voi mitenkään verrata mm. ranskalaisten filosofien ihmisoikeuksien filosofiaan."

"Räsänen on viidesläisyydessään teologisesti kalvinisti ja ajaa unelmissaan kirkkovaltiota.

Eli uskonnollista "kristittyjen" "sharialakia" Raamatun tulkintaan vedoten. 

Kalvinistinen moralismi kieltää moraalin määrittelyn järjen, tieteen, demokratian ja sopimusten avulla:

vain kalvinistinen "teologia" voi määritellä viidesläisten mukaan oikeat lait ja mm. torjuttavat saastaiset, "väärän seksuaalisuuden" omaavat ihmiset."

"Kuinka psykoanalyyttisesti määritellään institutionaalinen uskonnollisuus,

joka luo uskonnosta todellisuutta määrittelevän funktion ohi järjen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen?
  
Uskonnollinen ihminen tarvitsee ulkoisia tabuja ja arationaalisia, perustelemattomia puhtaussäännöksiä - kun ei pysty muuten käsittelemään sisäisiä konflikteja ja traumoja."

"Puhtausoppi on heimouskontoa puhtaimmillaan."

"Kalvinismiin kuuuluu vallan tavoittelun poliittinen teologia. Bushin presidenttisuku on evankelikaalinen. Suomessa viidesläiset ovat kuitenkin vallanneet teologis-ideologisesti ennen niin maltillisen ja järkevän evankelisen liikkeenkin 30-vuoden kuluessa."

"Tänään Arhinmän oikea käsi Saramo ilmaisi sympatiaa kirkkoa ja Räsästä kohtaan

  "... Itse harkitsen kirkkoon liittymistä. Olisi pelottavaa, jos se jäisi koko valtavan koneistonsa kanssa fundamentalistien käsiin..."

Mikä on tämä porvarillisten vihervasemmistolaisten ihmiskuva ja maailmankuva, kun he näkevät valtionkirkon perussuomalaisten ja kokoomuslaisten kaltaisesti kiistämättömänä osana yhteiskuntaa?

Miten he eivät näe valtionkirkkoa poliittisen päämäärätietoisesti passivoivana ja alistavana, perinteisen oikeistolaisena instituutiona, jonka opin on säätänyt aatelisvallan yhdeksi perustaksi keisari 1650 vuotta sitten - samalla nimittäen itsensä keisarina valtionkirkon johtajaksi ja muuntaen samalla jumalakuvan keisariopin mukaiseksi? Kirkon perustamistahan seurasi muiden Jeesus-lahkojen teurastus. Siinä kirkon opillinen perusta ja originaali toimintamalli. Onko kirkkohistorian tiedoissa puutteita kirkon päämääristä ja välinearvosta eliitille? Näyttää siltä."

"Nostalgisesti krikko ihannoivat väittävät, että kirkko on kansankirkko. Kaukana siitä. Kirkon likainen menneisyys on myös raskas ja kovin epäilyttävä: ev.lut. kirkko ei ole julkisesti myöntänyt ja katunut sopimustaan Saksan natsikirkon kanssa. Kirkko on toiminut historiassamme monta kertaa oikeiston joukkomurhien siunaajana ja kirkoissa on pidetty satoja oikeiston juhlatilaisuuksia, joissa on juhlittu sotarikollisia, SS-miehiä ja joukkomurhaajia. Toistaako historia vielä itseään - sillä kirkko ei tunnusta lainkaan syntejään eikä kadu tekojaan eikä pohdi elitististä historiaansa.".