Viljelysääkatsaus sisältää tällä kertaa voimakkaan muutoksen merkkejä. Kyseessä on Etelä-Suomen perjantaina saavuttava sään kylmeneminen ja muuttuminen epävakaiseksi. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan pidä vielä voivotella syksyisen sään lopullisella mahdollisuudella, sillä elämme vielä lähes keskikesää lämpötilojen suhteen keskimäärin. Erään tv-meteorologin uhkailuja huomisen hellepäivän jäämisestä muka kesän viimeiseksi ei myöskään kannata ottaa kovin vakavasti. Vaikka pitkäkin viileä jakso olisi alkamassa, niin kuukaudessa suursäätila saattaa hyvinkin muuttua vielä helteiseen suuntaan. Esim. viimeisen 10 vuoden aikana olemme nähneet monta kertaa sitäkin, että jopa vielä syyskuun alussa päivälämpötilat ovat kohonneet hellelukemiin (+25 asteeseen tai yli). ...Ja ne elokuun lämpimät yöt.
Alkuviikon lievästi viileämmän vaiheen keskeytettyä helleaallon (päivälämpötilat +20 ja +25 asteen välillä ja yölämpötilat sisämaassa alimmillaan n. +10 astetta) huomenna on siis tiedossa jälleen vähän yli +25 asteen päivälämpötiloja. Pieni matalapaine ja kylmä rintama liikkuvat kuitenkin hitaasti pohjoisesta perjantaiksi eteläisen Suomen ylle ja sen myötä ko. päivänä reippaidenkin ukkosten mahdollisuus olisi ilmeinen; mielenkiintoista myrskybongausta voi siis olla tiedossa... Tämän jälkeen lauantaina pohjoisesta ulottuu viileä (päivällä kuitenkin n. +20 astetta) korkeapaineenselänne ja sateissa on välipäivä. Sunnuntaina Etelä-Suomea viistäen kulkee itään matalapaine ja sen sateet (sateessa alle +20 astetta päivälläkin) ulottuvat osaksi alueelle etelästä. Matalapaine asettuu maanantaiksi Suomen kaakkois- ja itäpuolelle niin, että olemme viileän koillis - pohjoisvirtauksen alueella; kuurosateisessa säässä lämpötilat jäävät päivällä alle +20 asteen ja sateessa jopa alle +15 asteen, mutta runsas pilvisyys ehkäisee yölämpötilojen tippumista alle +10 asteen. Ensi viikon alun viileän vaiheen jälkeen ennustettavuus vaihtelee, mutta eräs versio antaa olettaa lämpimän sään palaavan viikon lopulla...
Tässä on muuten Helsingin Puistolan sääaseman viimeisimmät kuukausitilastot; touko- ja kesäkuu. Niistä nähdään, kuinka viileät vaiheet vallitsivat tuolloin melko vahvasti, mutta kyllä väliin sopi pari päivää hellettäkin. Toukokuun ja kesäkuun alun kuivuuden jälkeen melko runsaat sateet tulivat pelastamaan kasviviljelijän viljelyonnea etelärannikollakin, missä alku- ja keskikesäkin tuppaa yleensä olemaan turhan kuiva.
Kasvillisuuden kannalta viime aikojen pouta on jo alkanut näkymään paikallisena kuivuusongelmana paahdepaikoilla ja etenkin etelärannikolla, koska täällä on tyypilliseen tapaan saatu sisämaata vähemmän sadetta heinäkuun aikana. Kasvukausi on silti n. viikon verran edellä tavanomaista aikatauluaan viime aikojen lämpimyyden ja aurinkoisen sään ansiosta; maitohorsma (Epilobium angustifolium) on paikoin tulossa hedelmänöyhtävaiheeseen, syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") neuvottomat kukat ovat paikoin avautuneet valkoisiksi, pujo (Artemisia vulgaris) on täydessä kukassa ja kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat ovat lähes kypsiä. Huomisen jälkeen etumatkaa ei tule lisää, mutta tarpeellisia sateita tullee ainakin kuurojen osuessa hyvin kohdalleen. Tämän takia onkin hyvä tässä vaiheessa alkaa antamaan etenkin talvenaroille kasveille syyslannoitetta, jotta lannoiterakeet alkaisivat jo liukenemaan kasvien käyttöön viikonvaihteen sateiden ansiosta.
Wednesday, July 30, 2008
Monday, July 28, 2008
Taimistokäynnin satoa arboretumprojektin hitaasti elpyessä
Kerron tässä lyhyesti viime viikon tiistain 22.7.2008 käynnistäni taimistollani. Otin siellä kuvia taimieni tilanteista ja tässä on linkki ko. kuviin Flickr-sivuillani. Tuossa kuvassa yllä on balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) taimipurkissa peltomyyrän kaivamisen jälkiä. Myyrät ovat tänäkin kesänä tehneet jonkin verran hallaa taimistollani, mutta vain paikallisesti ja kasveja tappamatta.
Kuten olen jo maininnut, niin tänä kesänä arboretumprojektissani on ollut paha suvantovaihe. Tämä käyntini oli ensimmäinen yli kolmeen kuukauteen taimistollani ja niin siellä kuin itse arboretumalueellakin työt ovat olleet kokonaan pysähdyksissä. Pelkäsin etukäteen, että tällainen heitteillejättö olisi tuhonnut kasvejani paljon, mutta onneksi havaitsin vahingot melko vähäisiksi. Ainoat totaaliset menetykset taimistossa olivat pienet pagodipuun (Sophora japonica) ja kanadannuppupuun (Cercis canadensis) taimet. Pahasti kärsineitä ovat olleet myös osa mustakuusista (Picea mariana), purppuratuomista (Prunus padus "Colorata"), valeakaasioista (Robinia pseudoacacia), katsuroista (Cercidiphyllum japonicum) ja koristeomenapuista (Malus sp.).
Tuhot on aiheuttanut joillakin sekä toukokuun hallat että kuivuus ja toisilla vain kuivuus. Kuivuus siis johtui juuri siitä, että en tehnyt sateettoman jakson aikana toukokuussa ja kesäkuun alussa ollenkaan kasteluja. Kastelemattomuudessa parhaiten ovat menestyneet ne taimet, jotka ovat kasvattaneet hyvät juuret taimipurkkien raoista maahan. Esim. suurin osa viime talven leudoissa olosuhteissa maasta irroittamistani yksilöistä (ne oli tarkoitus istuttaa keväällä - kesällä) on kasvanut uudestaan maahan kiinni ja selvinnyt sen ansiosta edelleen hyvin.
Rikkaruohojen kasvu on ollut osittain hyvä asia, koska ne ovat hidastaneet isojen taimipurkkien kuivumista varjostamisellaan. Toisaalta pienemmät taimet ovat olleet paikoin osittaisessa tukahtumisvaarassa. Paikalla kasvaa luonnostaan mm. päivänkakkaraa (Leucanthemum vulgare), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), voikukkaa (Taraxacum officinale) ja monia eri heinälajeja.
Hyvästä menestyksestä olen iloinen myös seuraavien enemmän tai vähemmän talvenarkojen lajien kohdalla; osa valeakaasioista, kolmioka (Gleditsia triacanthos), kentuckynkahvipuu (Gymnocladus dioica), jumaltenpuu (Ailanthus altissima) ja valkomulperi (Morus alba). Näiden lajien menestyksestä on kiittäminen em. seikan lisäksi tietysti viime talven ennätysleutoutta, jonka turvin pakkasvaurioita ei juuri tullut. Toukokuun hallat eivät juuri haitanneet näitä lajeja, koska ne tekevät lehtensä niin myöhään, että ne eivät ehtineet vihertyä kunnolla hallojen purtaviksi. Osa lajeista on menestynyt liiankin hyvin ja ne ovat kasvaneet sen takia liian isoiksi, kuten siperianlehtikuuset (Larix sibirica) noin 3m korkeina.
En ole edelleenkään kovin hyvässä tämän projektin eteenpäinviemisvireessä, mutta nyt elokuussa on sen verran vapaata aikaa tiedossa, että saatan jotain saada aikaankin ja käyn ensimmäisen kerran koko kasvukautena itse arboretumalueellakin; minua jännittää jo sen alueen tilan näkeminen. Mietin kuitenkin edelleen pikkuhiljaa uusia näkökulmia tähän projektiin...
Tuesday, July 22, 2008
Normalisoituneesta kasvutilanteesta ja huomenna alkavasta pitkästä hellejaksosta
Pitkästä aikaa luon tässä katsauksen myös viljelysäähän. Toukokuun jälkeenhän kesä on mennyt enimmäkseen melko viileissä - tavanomaisissa lämpötiloissa. Kesäkuun alun pienen hellejakson jälkeen on heinäkuussa ollut vain yksi kunnon hellepäivä (maksimilämpötilat yli +25 astetta) ja muutoin päivälämpötilat ovat olleet +20 asteen vähän molemmin puolin ja joinakin sateisimpina päivinä vain +15 asteen vaiheilla. Monena yönäkin on ollut ajoittain selvästi alle +10 astetta.
Näin ollen keväällä paljon etuajassa alkanut kasvukauden eteneminen on ollut tähän mennessä sen verran hidasta, että Etelä-Suomen kasvien kasvutilanteet ovat nyt etumatkapainotteisesti melko tavanomaisessa aikataulussa; tällä hetkellä kukkivat mm. mesiangervo (Filipendula ulmaria), pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja lehmuksista (Tilia sp.) viimeiset. Pujo (Artemisia vulgaris) on kukintansa alussa. Toukokuun lopun ankarista halloista johtuen joidenkin viljelykasvien kehitykseen on syntynyt paikallista ylimääräistä viivettä, kuten mm. mansikan kypsymiseen. Sen sijaan esim. omenoita uhannut hallatuho on jäämässä monin paikoin olemattomaksi, kun nyt puolikokoisia raakileita on nähtävissä paljonkin joissakin omenatarhoissa. Siinäpä taas hyvä esimerkki joidenkin kasvien yllättävän hyvästä pakkaskestävyydestä. Asiaa on varmasti auttanut myös se, että sadetta on tullut ainakin paikoin runsaasti kesä- ja heinäkuun aikana, mistä tietysti kaikki kasvit ovat olleet enimmäkseen mielissään toukokuun kuivuuden jälkeen.
Huomenna on sitten alkamassa se kesän paras / pahin hellejakso. Sen aiheuttaa lounaasta Suomen ja Skandinavian ylle asettuva korkeapaine. Sen seurauksena helle alkaa kuitenkin hillitysti lämpötilojen jäädessä aluksi vain +25 asteen tienoille tai vain vähän sen yläpuolelle ja Itä- ja Pohjois-Suomen jäädessä alkuvaiheessa hieman viileämmän ilmamassan alueelle. Näyttää kuitenkin siltä, että hellejakso venyisi pitkälle ensi viikkoon ja jopa elokuun puolelle. Korkeapaineen muotoutumisen mukaan +30 asteen raja saatetaan siten saavuttaa ensi viikon aikana, jos se ei vielä tämän viikon loppuun mennessä tapahdu. Yölämpötilat kohoavat myös vähitellen, joskin viime öinäkin lämpötilat ovat olleet jo +15 asteen vaiheilla paikoitellen. Ilmamassan muuttuessa sopivasti kosteammaksi tulevan korkeapaineen aikana voi joinakin öinä olla alimmillaan n. +20 astetta.
Joka tapauksessa huomisesta alkanee mahdollisesti pitkä kuiva jakso ilmamassan ollessa ainakin aluksi sen verran kuivaa, että edes pienille ns. lämpöukkoskuuroille ei ole kunnon edellytyksiä. Tällöin viljeltyjen kasvien kasteluntarve lisääntyy koko ajan ja ensi viikolla alkavat näkymään jo ensimmäiset kuivuusvauriot kellastuvien nurmikoiden muodossa paahteisimmilla paikoilla. Kasvukauden eteneminen kuitenkin kiihtyy helteen ansiosta ja kasvutilanteet kirivät taas selvästi etuaikaan ensi viikon loppuun mennessä, kun kosteutta on vielä riittävästi kasvien käytettävissä.
Päivitys 24.7.2008 klo. 15:20: Uusimmat ennustekartat näyttävät sään suhteen sitä, että aidot hellepäivät rajoittuvatkin jatkossa vain perjantaille ja lauantaille. Sen jälkeen korkeapaine näyttää sijoittuvan sen verran Suomen länsi-pohjoispuolelle, että koillisesta pääsee virtaamaan viileämpää ilmaa. Sää pysyy kuitenkin poutaisena, mutta päivälämpötilat jäävät sunnuntaista eteenpäin +20 ja +25 asteen välille. Öisin on alimmillaan n. +10 astetta. Poutasää jatkuisi vielä ensi viikon alussa, mutta merkkejä on näkyvissä sään epävakaistumisesta keskiviikon tienoilta eteenpäin... Kuivuus ei siis pääsisikään kehittymään ja kasvukausi etenisi melko normaaliin tahtiin.
Näin ollen keväällä paljon etuajassa alkanut kasvukauden eteneminen on ollut tähän mennessä sen verran hidasta, että Etelä-Suomen kasvien kasvutilanteet ovat nyt etumatkapainotteisesti melko tavanomaisessa aikataulussa; tällä hetkellä kukkivat mm. mesiangervo (Filipendula ulmaria), pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja lehmuksista (Tilia sp.) viimeiset. Pujo (Artemisia vulgaris) on kukintansa alussa. Toukokuun lopun ankarista halloista johtuen joidenkin viljelykasvien kehitykseen on syntynyt paikallista ylimääräistä viivettä, kuten mm. mansikan kypsymiseen. Sen sijaan esim. omenoita uhannut hallatuho on jäämässä monin paikoin olemattomaksi, kun nyt puolikokoisia raakileita on nähtävissä paljonkin joissakin omenatarhoissa. Siinäpä taas hyvä esimerkki joidenkin kasvien yllättävän hyvästä pakkaskestävyydestä. Asiaa on varmasti auttanut myös se, että sadetta on tullut ainakin paikoin runsaasti kesä- ja heinäkuun aikana, mistä tietysti kaikki kasvit ovat olleet enimmäkseen mielissään toukokuun kuivuuden jälkeen.
Huomenna on sitten alkamassa se kesän paras / pahin hellejakso. Sen aiheuttaa lounaasta Suomen ja Skandinavian ylle asettuva korkeapaine. Sen seurauksena helle alkaa kuitenkin hillitysti lämpötilojen jäädessä aluksi vain +25 asteen tienoille tai vain vähän sen yläpuolelle ja Itä- ja Pohjois-Suomen jäädessä alkuvaiheessa hieman viileämmän ilmamassan alueelle. Näyttää kuitenkin siltä, että hellejakso venyisi pitkälle ensi viikkoon ja jopa elokuun puolelle. Korkeapaineen muotoutumisen mukaan +30 asteen raja saatetaan siten saavuttaa ensi viikon aikana, jos se ei vielä tämän viikon loppuun mennessä tapahdu. Yölämpötilat kohoavat myös vähitellen, joskin viime öinäkin lämpötilat ovat olleet jo +15 asteen vaiheilla paikoitellen. Ilmamassan muuttuessa sopivasti kosteammaksi tulevan korkeapaineen aikana voi joinakin öinä olla alimmillaan n. +20 astetta.
Joka tapauksessa huomisesta alkanee mahdollisesti pitkä kuiva jakso ilmamassan ollessa ainakin aluksi sen verran kuivaa, että edes pienille ns. lämpöukkoskuuroille ei ole kunnon edellytyksiä. Tällöin viljeltyjen kasvien kasteluntarve lisääntyy koko ajan ja ensi viikolla alkavat näkymään jo ensimmäiset kuivuusvauriot kellastuvien nurmikoiden muodossa paahteisimmilla paikoilla. Kasvukauden eteneminen kuitenkin kiihtyy helteen ansiosta ja kasvutilanteet kirivät taas selvästi etuaikaan ensi viikon loppuun mennessä, kun kosteutta on vielä riittävästi kasvien käytettävissä.
Päivitys 24.7.2008 klo. 15:20: Uusimmat ennustekartat näyttävät sään suhteen sitä, että aidot hellepäivät rajoittuvatkin jatkossa vain perjantaille ja lauantaille. Sen jälkeen korkeapaine näyttää sijoittuvan sen verran Suomen länsi-pohjoispuolelle, että koillisesta pääsee virtaamaan viileämpää ilmaa. Sää pysyy kuitenkin poutaisena, mutta päivälämpötilat jäävät sunnuntaista eteenpäin +20 ja +25 asteen välille. Öisin on alimmillaan n. +10 astetta. Poutasää jatkuisi vielä ensi viikon alussa, mutta merkkejä on näkyvissä sään epävakaistumisesta keskiviikon tienoilta eteenpäin... Kuivuus ei siis pääsisikään kehittymään ja kasvukausi etenisi melko normaaliin tahtiin.
Monday, July 21, 2008
Pikkuparlamentin puiston kasvillisuuden rumuuskritiikki Suomen puistokulttuurin nykytilan kuvaajana
Nyt löytyi taas innostusta ja syytä palata kirjoittamaan tähän blogiin. Innoittajana on tämä uutinen, joka on ollut viime sunnuntaina myös Helsingin Sanomissa. Kyseessä on siis Helsingissä olevan Eduskunnan lisärakennuksen edustan Pikkuparlamentin puiston kasvillisuuden yleisön taholta väitetystä rumuudesta virinnyt kritiikki, johon tuo uutinen on pyrkinyt antamaan vastauksen. Tuo uutinen on erinomaisen kuvaava ja paljon kertova Suomen nykyisestä puisto- ja puutarhakulttuurista ja ns. kadunmiehen / -naisen kasvillisuudentuntemuksesta. Analysoidaanpa siis ko. teksti lainausten avulla ja luodaan sen myötä katsaus siihen, missä kasvillisuudentuntemuksessa ja -käytössä on huomattavasti parantamisen varaa Suomessa.
Lainaus 1: "Helsingin kaupungin vastaava piiripuutarhuri Jukka Ukkonen, mitä kukat ovat?
–Ne ovat koivuangervoja. Pensaissa oleva valkoinen nöyhtä johtuu puistossa kasvavien mustapoppelien kukinnasta".
Tämä lainaus sisältää kenties sen hälyyttävimmän pointin; jopa ammatikseen puutarha-alalla olevan henkilön häpeällisen huonon kasvillisuudentuntemuksen. Tuo poppelinöyhtä ei nimittäin ole niiden kukinnasta johtuvaa, vaan se on ko. poppeleiden siemeniä. Kukinta on tapahtunut jo toukokuussa ja nyt heinäkuussa on ollut näiden mustapoppelien (Populus nigra) siemenvaiheen vuoro.
Lainaus 2: "Pitkän soittokierroksen jälkeen toimistopäällikkö Osmo Torvinen ennättää kommentoimaan pensaasta napattua kuvaa. Kuuluuko näiden todella näyttää tältä?
–Kukkiminen alkaa olla näemmä loppumassa. Eikä sille mahda mitään, kun ei kuihtuneita kukintoja voi oikein lähteä yksi kerrallaan poiskaan keräämään.
Ovatko nämä katu- ja puisto-osaston mielestä kauniita?
–Elämän kiertokulkuun kuuluu se, että kukat joskus lakastuvat. Vaihtoehto olisi voinut olla jokin pensasaita, jossa ei ole mitään kukkia. Eivät ne toki ole kauniita, mutta sitä täytyy sietää hetki: kasvitkin elävät, jolloin jossain vaiheessa väistämättä käy näin, Torvinen kuittaa".
Tässä lainauksessa Osmo Torvinen antaa hyvän vastauksen, mutta teksti sisältää alkuperäisen kritiikinaiheen; nämä kasvit olisivat yleisön mielestä (osan mielestä) rumia kukinnan jälkeen ja huonosti hoidettu, kun kukintoja ei ole nypitty sen takia pois. Lisäksi poppelit nöyhtäisivät epäesteettisesti. Tämä paljastaa yhtäältä kadunmiehen / -naisen huonon kasvillisuudentuntemuksen ja toisaalta kulttuurimme puhtaaksi viljellyn tehokkuuden ja siitä suodattuvien tylsien ja tarpeettoman tasapäistävien estetiikkavaatimusten ulottamisen jopa sellaisiin puisto- ja puutarhakulttuurin osiin, mihin sellaiset eivät ehdottomasti kuulu; kasviestetiikan täysipainoinen ilmeneminen koko vuodenkierron aikana.
Kuten olen aikaisemminkin toitottanut (Marraskuun 2007 kaksikuvainen artikkeli 25.11.; Hyvän ja huonon kasvillisuuden hoidon ero (kasviestetiikka) - The difference between a good and a bad vegetation maintenance (the plant esthetics)), niin kasvien olemukseen kuuluu oleellisena ja tärkeänä estetiikan osana kasvun ja kukoistuksen lisäksi myös kuihtuminen ja kuoleminen. Puistoilla on toki tietyt siisteysvaatimukset niiden hoitoluokitusten mukaisesti, mutta kasviestetiikassa on edelleen erittäin paljon ylenkatsottu kuihtuneiden kukintojen - hedelmävaiheiden estetiikkaa ja käyttöpotentiaalia. Tässä tapauksessa ei ole esim. ymmärretty koivuangervojen (Spiraea betulifolia) kukkineiden terttujen huippuhienostunutta graafista kauneutta semminkin, kun ko. tertut pysyvät pitkään siististi koossa.
Em. siisteysvaatimukset kuvastavatkin siis sellaista sairaalamaista ja siksi paradoksaalisesti elämälle vierasta siisteys- / puhtausasennetta, mikä ei kuulu mihinkään puistoon. Kaikkialla, missä on kasveja, on siellä vuodenkierron aikana myös kuihtuminen ja kuoleminen monella tavalla pitkin kasvukautta ja se täytyy voida sallia ja ymmärtää silloin, kun mitään oikeita siisteysongelmia ei kasveissa muuten ole. Onhan nimittäin mahdotonta jo ylläpidon ja hoidonkin kannalta, että kaikki kuolleet / kukkineet osat poistettaisiin jokaisesta kasvista; kuka lähtisikään poimimaan kaikki kukkineet tertut vaikkapa kaikista syreeneistä tai kaikki siementävät norkot isoista puista. Totaalisen hullua se olisi :)
Kyllä se vain on niin, että kaupunkipuistoissakin on hyväksyttävä se, että kasvit mm. pudottavat erilaisia osiaan ja se on normaalia eikä todellakaan aina siisteysongelma. Sitä ei voida koskaan välttää kokonaan kasvilajivalinnoilla eikä sellaista pidäkään ottaa pääasiaksi puistosuunnittelussa. Kuihtuminen on osa kasviestetiikkaa ja elämää. Luonto on luontoa sitä imitoivassa puistossakin ja ihmisluonnolle tekee hyvää olla vuorovaikutuksessa luontoluonnon kanssa mahdollisimman monella tavalla myös urbaaneimmassa mahdollisessa ympäristössä.
Miettikääpä muuten, miksi esim. scifitarinoissa muutoin huippuhienosti illustroiduissa rakennetuissa tai rakentamattomissakaan ympäristöissä ei usein ole ollenkaan kasveja tai niihin verrattavia "olentoja" tai ne ovat vain vähäisessä tapetinomaisessa ominaisuudessa (Star Wars) tai ne ovat usein eläinten kaltaisia (Taru sormusten herrasta)? Minkälainen "ihmisluonto" tyytyy kuvittelemaan kasvittomia tulevaisuuden / mielikuvituksen maailmoita?
Lainaus 3: "Istutukset on tilannut Helsingin kaupungin katu- ja puisto-osaston Investointitoimisto. Ne on suunnitellut Ramboll Finland".
Tässä kritisoin yleisesti kasvillisuuden käytön suunnittelua Suomessa eikä kritiikki kohdistu pelkästään tuohon Ramboll Finland -toimistoon. Tässä piilee myös se seikka, josta katsoen on ymmärrettävää haukkua ko. puiston kasveja rumiksi ja olen siis esitetyn kritiikin kanssa osittain samaa mieltä. Kyse on kasvisuunnittelusta, joka menee sieltä missä aita on matalin, kasvisuunnittelusta, joka ei ole vaivautunut panostamaan kasviestetiikan koko potentiaalin esillepanoon, kasvisuunnittelusta, joka on liiaksi kaupallisten viljely-, rakentamis- ja hoito- ja ylläpitorajoitteiden kahlitsema ja kasvisuunnittelusta, jolla ei ole rohkeutta olla innovatiivinen, luova ja totunnaisesta poikkeava huolimatta meidän ilmastostamme.
Tämä kaikki näkyy esim. ko. puistossa yksipuolisena ja tylsänä lajivalikoimana sekä osaltaan siksi myös liian vähäisenä estetiikkana. Esim. tuohon kukinnan "puuttumisen / loppumisen" ongelmaan olisi ollut ratkaisuna jo suunnitteluvaiheessa miettiä runsaslajisempia istutuksia, missä lajeilla on erilaisia kukinta-aikoja ja muita estettisiä ominaisuuksia vaihtelevasti pitkin kasvukautta. Näin yhdenlainen esteettinen olemus (kuihtuminen) ei olisi yhdellä kertaa niin suuressa osassa. Tällaista monipuolista estetiikkaa kuitenkin edelleen osaltaan estää Suomeen liiaksi juurtunut käsitys, missä kirjava ja värikäs lajisto istutuksissa koetaan epäilyttävänä, liian räikeänä, epäsuomalaisena tms. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin monilajisia ja näyttäviä istutuksia ei voida pitää lähtökohtaisesti johonkin kulttuuriin kuulumattomana tai liiallisena runsautena. Tai että muka vain pelkistetty, hillitty ja niukka lajisto olisi kaunista ja hienostunutta estetiikkaa esim. tuon kaltaiselle huippumerkittävälle paikalle. Näin ei ole.
Valitettavasti lajien ja estetiikan niukkuutta säätelee meidän oloissamme myös se kuuluisa raha, jonka vähyys puistojen rakentamisessa ja hoidossa on koko ajan liiaksi huomioitava seikka myös Helsingissä. Sama koskee valitettavasti ilkivaltaakin eli laajennetusti kulttuurimme henkistä tilaa; lajistonkäyttö köyhtyy ilkivallanpelossa ja -ehkäisyssä. Kulttuurimme, meidän valtiomme ei arvosta (ei ole mahdollisuutta arvostaa?) puisto- ja puutarhakulttuuria niin paljon, että se varaisi sille riittävästi / enemmän sekä rahaa että arvostusta ja olisi sitäkin kautta julkisissa puistoissa selvästi nykyistä esimerkillisempi ja painokkaammin kauneuden puolella. Tämä näkyy osaltaan tällaisena estetiikan vajauksena ja en pidä tällaista kulttuuria kovinkaan kummoisena, vaan ajoittain sen sijaan jopa kuvottavana. Puistojen tehtävä on mielestäni olla myös kauneus- ja estetiikan seikkojen valistuksellisia keitaita mahdollisimman monipuolisella tavalla.
Kuten huomaatte, olen taas hyvin kriittisellä tuulella. Minusta on vain liian usein niin turhauttavaa ja toivotonta yrittää työskennellä ja kehittää ideoitani kasvillisuuden käyttöä varten näin idioottimaisessa toimintaympäristössä. Tietoisuuttani asiassa kuvaava "helmiä sioille" -toteamus ei ole edes liioittelua, kun vertaan toiveitani kasvillisuudenkäytön kehittämiseksi sen nykytilaan. No, jonkun kait olisi kehittämistyötä yhä tehtävä... Edistysaskeleista ja jo olemassa olevasta kauneudesta huolimatta olemme vielä paljon jäljessä hillitystäkin optimista.
Lainaus 1: "Helsingin kaupungin vastaava piiripuutarhuri Jukka Ukkonen, mitä kukat ovat?
–Ne ovat koivuangervoja. Pensaissa oleva valkoinen nöyhtä johtuu puistossa kasvavien mustapoppelien kukinnasta".
Tämä lainaus sisältää kenties sen hälyyttävimmän pointin; jopa ammatikseen puutarha-alalla olevan henkilön häpeällisen huonon kasvillisuudentuntemuksen. Tuo poppelinöyhtä ei nimittäin ole niiden kukinnasta johtuvaa, vaan se on ko. poppeleiden siemeniä. Kukinta on tapahtunut jo toukokuussa ja nyt heinäkuussa on ollut näiden mustapoppelien (Populus nigra) siemenvaiheen vuoro.
Lainaus 2: "Pitkän soittokierroksen jälkeen toimistopäällikkö Osmo Torvinen ennättää kommentoimaan pensaasta napattua kuvaa. Kuuluuko näiden todella näyttää tältä?
–Kukkiminen alkaa olla näemmä loppumassa. Eikä sille mahda mitään, kun ei kuihtuneita kukintoja voi oikein lähteä yksi kerrallaan poiskaan keräämään.
Ovatko nämä katu- ja puisto-osaston mielestä kauniita?
–Elämän kiertokulkuun kuuluu se, että kukat joskus lakastuvat. Vaihtoehto olisi voinut olla jokin pensasaita, jossa ei ole mitään kukkia. Eivät ne toki ole kauniita, mutta sitä täytyy sietää hetki: kasvitkin elävät, jolloin jossain vaiheessa väistämättä käy näin, Torvinen kuittaa".
Tässä lainauksessa Osmo Torvinen antaa hyvän vastauksen, mutta teksti sisältää alkuperäisen kritiikinaiheen; nämä kasvit olisivat yleisön mielestä (osan mielestä) rumia kukinnan jälkeen ja huonosti hoidettu, kun kukintoja ei ole nypitty sen takia pois. Lisäksi poppelit nöyhtäisivät epäesteettisesti. Tämä paljastaa yhtäältä kadunmiehen / -naisen huonon kasvillisuudentuntemuksen ja toisaalta kulttuurimme puhtaaksi viljellyn tehokkuuden ja siitä suodattuvien tylsien ja tarpeettoman tasapäistävien estetiikkavaatimusten ulottamisen jopa sellaisiin puisto- ja puutarhakulttuurin osiin, mihin sellaiset eivät ehdottomasti kuulu; kasviestetiikan täysipainoinen ilmeneminen koko vuodenkierron aikana.
Kuten olen aikaisemminkin toitottanut (Marraskuun 2007 kaksikuvainen artikkeli 25.11.; Hyvän ja huonon kasvillisuuden hoidon ero (kasviestetiikka) - The difference between a good and a bad vegetation maintenance (the plant esthetics)), niin kasvien olemukseen kuuluu oleellisena ja tärkeänä estetiikan osana kasvun ja kukoistuksen lisäksi myös kuihtuminen ja kuoleminen. Puistoilla on toki tietyt siisteysvaatimukset niiden hoitoluokitusten mukaisesti, mutta kasviestetiikassa on edelleen erittäin paljon ylenkatsottu kuihtuneiden kukintojen - hedelmävaiheiden estetiikkaa ja käyttöpotentiaalia. Tässä tapauksessa ei ole esim. ymmärretty koivuangervojen (Spiraea betulifolia) kukkineiden terttujen huippuhienostunutta graafista kauneutta semminkin, kun ko. tertut pysyvät pitkään siististi koossa.
Em. siisteysvaatimukset kuvastavatkin siis sellaista sairaalamaista ja siksi paradoksaalisesti elämälle vierasta siisteys- / puhtausasennetta, mikä ei kuulu mihinkään puistoon. Kaikkialla, missä on kasveja, on siellä vuodenkierron aikana myös kuihtuminen ja kuoleminen monella tavalla pitkin kasvukautta ja se täytyy voida sallia ja ymmärtää silloin, kun mitään oikeita siisteysongelmia ei kasveissa muuten ole. Onhan nimittäin mahdotonta jo ylläpidon ja hoidonkin kannalta, että kaikki kuolleet / kukkineet osat poistettaisiin jokaisesta kasvista; kuka lähtisikään poimimaan kaikki kukkineet tertut vaikkapa kaikista syreeneistä tai kaikki siementävät norkot isoista puista. Totaalisen hullua se olisi :)
Kyllä se vain on niin, että kaupunkipuistoissakin on hyväksyttävä se, että kasvit mm. pudottavat erilaisia osiaan ja se on normaalia eikä todellakaan aina siisteysongelma. Sitä ei voida koskaan välttää kokonaan kasvilajivalinnoilla eikä sellaista pidäkään ottaa pääasiaksi puistosuunnittelussa. Kuihtuminen on osa kasviestetiikkaa ja elämää. Luonto on luontoa sitä imitoivassa puistossakin ja ihmisluonnolle tekee hyvää olla vuorovaikutuksessa luontoluonnon kanssa mahdollisimman monella tavalla myös urbaaneimmassa mahdollisessa ympäristössä.
Miettikääpä muuten, miksi esim. scifitarinoissa muutoin huippuhienosti illustroiduissa rakennetuissa tai rakentamattomissakaan ympäristöissä ei usein ole ollenkaan kasveja tai niihin verrattavia "olentoja" tai ne ovat vain vähäisessä tapetinomaisessa ominaisuudessa (Star Wars) tai ne ovat usein eläinten kaltaisia (Taru sormusten herrasta)? Minkälainen "ihmisluonto" tyytyy kuvittelemaan kasvittomia tulevaisuuden / mielikuvituksen maailmoita?
Lainaus 3: "Istutukset on tilannut Helsingin kaupungin katu- ja puisto-osaston Investointitoimisto. Ne on suunnitellut Ramboll Finland".
Tässä kritisoin yleisesti kasvillisuuden käytön suunnittelua Suomessa eikä kritiikki kohdistu pelkästään tuohon Ramboll Finland -toimistoon. Tässä piilee myös se seikka, josta katsoen on ymmärrettävää haukkua ko. puiston kasveja rumiksi ja olen siis esitetyn kritiikin kanssa osittain samaa mieltä. Kyse on kasvisuunnittelusta, joka menee sieltä missä aita on matalin, kasvisuunnittelusta, joka ei ole vaivautunut panostamaan kasviestetiikan koko potentiaalin esillepanoon, kasvisuunnittelusta, joka on liiaksi kaupallisten viljely-, rakentamis- ja hoito- ja ylläpitorajoitteiden kahlitsema ja kasvisuunnittelusta, jolla ei ole rohkeutta olla innovatiivinen, luova ja totunnaisesta poikkeava huolimatta meidän ilmastostamme.
Tämä kaikki näkyy esim. ko. puistossa yksipuolisena ja tylsänä lajivalikoimana sekä osaltaan siksi myös liian vähäisenä estetiikkana. Esim. tuohon kukinnan "puuttumisen / loppumisen" ongelmaan olisi ollut ratkaisuna jo suunnitteluvaiheessa miettiä runsaslajisempia istutuksia, missä lajeilla on erilaisia kukinta-aikoja ja muita estettisiä ominaisuuksia vaihtelevasti pitkin kasvukautta. Näin yhdenlainen esteettinen olemus (kuihtuminen) ei olisi yhdellä kertaa niin suuressa osassa. Tällaista monipuolista estetiikkaa kuitenkin edelleen osaltaan estää Suomeen liiaksi juurtunut käsitys, missä kirjava ja värikäs lajisto istutuksissa koetaan epäilyttävänä, liian räikeänä, epäsuomalaisena tms. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, niin monilajisia ja näyttäviä istutuksia ei voida pitää lähtökohtaisesti johonkin kulttuuriin kuulumattomana tai liiallisena runsautena. Tai että muka vain pelkistetty, hillitty ja niukka lajisto olisi kaunista ja hienostunutta estetiikkaa esim. tuon kaltaiselle huippumerkittävälle paikalle. Näin ei ole.
Valitettavasti lajien ja estetiikan niukkuutta säätelee meidän oloissamme myös se kuuluisa raha, jonka vähyys puistojen rakentamisessa ja hoidossa on koko ajan liiaksi huomioitava seikka myös Helsingissä. Sama koskee valitettavasti ilkivaltaakin eli laajennetusti kulttuurimme henkistä tilaa; lajistonkäyttö köyhtyy ilkivallanpelossa ja -ehkäisyssä. Kulttuurimme, meidän valtiomme ei arvosta (ei ole mahdollisuutta arvostaa?) puisto- ja puutarhakulttuuria niin paljon, että se varaisi sille riittävästi / enemmän sekä rahaa että arvostusta ja olisi sitäkin kautta julkisissa puistoissa selvästi nykyistä esimerkillisempi ja painokkaammin kauneuden puolella. Tämä näkyy osaltaan tällaisena estetiikan vajauksena ja en pidä tällaista kulttuuria kovinkaan kummoisena, vaan ajoittain sen sijaan jopa kuvottavana. Puistojen tehtävä on mielestäni olla myös kauneus- ja estetiikan seikkojen valistuksellisia keitaita mahdollisimman monipuolisella tavalla.
Kuten huomaatte, olen taas hyvin kriittisellä tuulella. Minusta on vain liian usein niin turhauttavaa ja toivotonta yrittää työskennellä ja kehittää ideoitani kasvillisuuden käyttöä varten näin idioottimaisessa toimintaympäristössä. Tietoisuuttani asiassa kuvaava "helmiä sioille" -toteamus ei ole edes liioittelua, kun vertaan toiveitani kasvillisuudenkäytön kehittämiseksi sen nykytilaan. No, jonkun kait olisi kehittämistyötä yhä tehtävä... Edistysaskeleista ja jo olemassa olevasta kauneudesta huolimatta olemme vielä paljon jäljessä hillitystäkin optimista.
Subscribe to:
Posts (Atom)
