Uuden maailman järjestyksen sävyttämän länsimaiden poliittisen tilanteen kriitiikkiä on taas ilmaantunut pop- ja rockmusiikin parissa. Tässä esittelen siitä 30 Seconds To Mars -yhtyeen uusinta tuotosta. Bändi on Yhdysvaltalainen (Tuosta otsikostani huolimatta, mutta se sopii nykytilanteessa myös jenkkibändien kohdalle) ja sen nokkamies laulaja-kitaristi Jared Leto tunnetaan myös näyttelijänä.
Tuolla uusimmalla musiikkivideollaan bändi räväyttää niin visuaalisesti kuin lyriikoidenkin puolesta esille Yhdysvaltain nykytilannetta, joka muistuttaa sen alkuaikojen sotaisaa itsenäistymisen aikaa vuonna 1776 ja sitä ennen. Nytkin on kyse siitä, että selviääkö USA kurimuksestaan Brittiläisen imperiumin nykyversion kourista takaisin uuteen itsenäisyyteen sellaiseksi kansallisvaltioidean toteuttajaksi, miksi se alunperinkin oli tarkoitus muodostaa pois Euroopan oligarkkieliittiagendojen vaikutuksesta. Tilanne on sekä pessimistinen että optimistinen ja Jared Leto siis toteaa laulussaan, että "Ehkä olemme mitättömän jumalan lapsia taivaan ja helvetin rajalla / välillä...". Juuri niinkuin minäkin olen todennut: Helvetti vai Renessanssi?!...
Tähän väliin laitan esille myös aikaisemmat merkintäni, joissa NWO -agendaan liittyvät musiikkivideot ja pop- / rocklyriikat kertovat omasta puolestaan maailmamme tilanteesta: Kolme maailman NWO -agendaa kuvaavaa biisilyriikkaa, Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox, Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Muse - Uprising, NWO:n vastaisen taistelulaulun virallinen musiikkivideo: Muse - Uprising, Muse ja Megadeth NWO:n vastaisen musiikkirintaman kärjessä näyttävästi! ja Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Fightstar - A City On Fire.
30 Seconds To Mars - "Kings & Queens" (Video)
Lyriikat:
"(oohh oohh)
Into the night,
desperate and broken.
The sound of a fight,
father has spoken.
(oohh oohh)
We were the kings and queens of promise.
We were the phantoms of our selves.
Maybe the children of a lesser god,
between Heaven and Hell.
Heaven and Hell.
Into your lies,hopeless and taken.
We stole our new lives,
through blood and pain,
in defense of our dreams.
In defense of our dreams.
We were the kings and queens of promise.
We were the phantoms of our selves.
Maybe the children of a lesser god,
between Heaven and Hell.
Heaven and Hell.
Heaven and Hell.
The age of man is over.
A darkness comes and all
These lessons that we've learned here
have only just begun!
We were the kings and queens of promise.
We were the phantoms of our selves.
Maybe the children of a lesser god,
between Heaven and Hell.
We are the kings!
We are the queens!
We are the kings!
We are the queens!
(oohh oohh)".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Ehkä tässä on syy miksi eliitti haluaa hallita musiikkiteollisuutta. Tämän perusteella kaikki on ollut hyvin harkittua jo pitkän aikaa...
http://www.escapetheillusion.com/blog/2009/01/sacred-sound-528-hz-the-frequency-of-love/
Nyt ymmärrän myös Che Guevaran sanat:
At the risk of seeming ridiculous, let me say that the true revolutionary is guided by a great feeling of love. It is impossible to think of a genuine revolutionary lacking this quality.
Eliitti yrittää rikkoa harmonian musiikissa, arkkitehtuurissa ja kaikessa muussa, jotta maailma olisi mahdollisimman ristiriitainen ja ilman rakkautta. Poissa oikeasta harmonisesta tilastaan. Näin he ovat voineet hyödyntää tätä sekavaa tilaa ja aiheuttaa ristiriitoja ihmisille jopa musiikin avulla.
Jos elämä muistuttaa Mandelbrotin fraktaalia niin pienikin muutos jossain osassa fraktaalia muuttaa koko kokonaisuutta.
Toivoa on siis suuresta muutoksesta, joka lähtee pienistä asioista.
Onko muutosten vauhti riittävä. Onko eliitti huomioinut tämän suunnitelmissaan? Kiristävätkö he vain tahtia vain onko heillä vino pino varasuunnitelmia?
Vai onko nyt käynyt niin, että joku on vienyt pimeään huoneeseen yhden pienen kynttilän. Pimeys kaikkoaa ja useampia kynttilöitä tuodaan yhä lisää, ja valo kirkastuu. Pimeys ei mahda mitään valolle, ja ei voi muuta kuin hävitä.
Post a Comment