Arboretumprojektia: Taimikasvatuspaikan tyhjennyksen viimeistely ja hyvästijättö ko. paikalle

Tällä viikolla siirtämistäni taimista esimerkkinä kukkimaan alkavaa punamarjakanukkaa (Cornus mas); tämä laji on ollut erittäin hyvä yllätys hyvinvointinsa takia (Pidetty arkana). Kuvattu maanantaina 26.4.2010 Sipoossa.




Arboretumalueelle viime joulukuussa siirtämieni havupuiden tilannetta; mm. havaittavissa jonkin verran taipumista päättyneen talven poikkeuksellisen lumitaakan takia. Kuvattu maanantaina 26.4.2010 Sipoossa.




Tyhjennetty taimikasvatuspaikkani; jäljellä vain kuolleiden taimien purkkimultapaakut ja seuraavalle viljelijälle / alueen puheenjohtajalle jättämäni ylimääräiset taimet.



Viime vuoden lopussa alkoi arboretumprojektissani vaihe, jossa taimikasvatuspaikasta luopumisen takia jouduin siirtämään taimet ko. palstalta itse arboretumalueelle. Tässä on viime joulukuun kirjoitukseni aiheesta: Arboretumprojektin vaikeuksia: Taimien siirto arboretumalueelle taimikasvatuspaikasta luopumisen takia ja Taimikasvatuspaikan tyhjennysprojekti keskeytynyt kovan talven takia.

Tällä viikolla tämä taimipalstan tyhjennysprojekti jatkui ja tavoitteena ollut "Vappuun mennessä tyhjäksi" täyttyi tänään äsken. Taimipalsta oli käytössäni vuodesta 2005 lähtien, jolloin se korvasi vanhempieni omakotitalon pihalla Mäntsälässä olleen taimipalstan. Kun nyt olen luovuttanut palstan pois, niin voin paljastaa ko. paikan: Kasvatusmahdollisuuden minulle tarjosi Helsingin Siltamäessä ollut palstaviljelyalue (Pohjois-Helsingissä Keravan moottoritien ja Keravanjoen vieressä), josta tuo alin tänään ottamani kuva on.

Sain poikkeusluvalla mahdollisuuden puuvartisten lajien kasvattamiseen ko. palstalle tuona vuonna 2005 silloisten töideni kautta, jossa ko. alueen silloinen puheenjohtaja oli myös töissä ja hän antoi tämän mahdollisuuden. Uusi puheenjohtaja oli kuitenkin viime keväänä sitä mieltä, että tähän kevääseen mennessä minun täytyy poistua. No, ymmärrettäväähän se on, kun paljon muitakin viljelijöitä on tyrkyllä alueelle.

Joka tapauksessa tavallaan hyvää tässä on nyt se, että taimet ovat jo valmiina itse arboretumalueella odottamassa istuttamista. Inspistä istuttamiseen onkin viime vuotta enemmän, mutta resurssipula aiheuttanee yhä sen, että en pääse paikalle niin usein kuin haluaisin, kun mm. autolla ajeleminenkin maksaa maltaita; uskomattoman paljon ja kalliisti meni bensaa tähän tyhjennysprojektiin, kun esim. tällä viikolla suhailin edestakaisin viitenä päivänä. En nyt mainitse tässä mitä lajeja kaikkiaan paikkaansa vaihtoi, mutta sitten istuttamisen alettua mainitsen taas istutusvuorossa olleet lajit...

Kokemuksena tuolla Siltamäen palstalla viljely oli varsin hyvä, koska mm. kastelumahdollisuus oli erinomainen; vesipisteestä suoraan letkun kanssa. Myös paikan aurinkoisuus oli tietenkin hyvää laatua, mutta joillekin lajeille se oli ehkä vähän turhankin paahteista. Halla tosin vierailee alueella aika herkästi syksyllä ja keväällä, joten arkojen lajien lehdet kokivat hallavaurioita joka syksy jo ennen monia muita alueita pääkaupunkiseudulla. Vaivana olivat myös peltomyyrät, jotka söivät talvisin välillä paljonkin taimiani. Palstan ympäri virittämäni kanaverkkoaidan avulla sain kuitenkin torjuttua jänikset ja citykanit. Muurahaiset olivat vain vähän ongelmana; yleensähän jotkin lajit suosivat taimipurkkien multia pesiensä tekoon. Talvisin jotkin arimmat lajit (Mm. suvuista Koelreuteria, Catalpa ja Paulownia) kokivat tiensä pään, kun minulta poistui Mäntsälässä ollut mahdollisuus (Ko. omakotitalo myytiin pois) arkojen lajien talvisäilytykseen nolla-asteisessa kylmävarastossa.

Nyt minulla ei siis ole ollenkaan taimikasvatuspaikkaa, mutta toisaalta ei ole tällä hetkellä tarvettakaan uusien puiden ja pensaiden kasvattamiseen eikä se olisi viisastakaan resurssipulan takia. Tilanne on minulle kuitenkin uusi, sillä itse siemenistä asti tekemäni puiden ja pensaiden kasvattaminen vuodesta 1994 lähtien on näin katkennut kokonaan toistaiseksi. Eipä sitten muuta kuin HAUSKAA VAPPUA!

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 5

Tarhasinivuokon (Hepatica X media) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kotimaisen sinivuokon ja transsylvanianvuokon (Hepatica transsylvanica) risteymä, jolla on näyttävän sininen kukinta huhti-toukokuussa. Sininen sävy on vaaleampi ja kirkkaampi kuin sinivuokolla (H. nobilis). Ainavihanta lehdistö; uusi vuosikerta tulee nopeasti heti kukinnan perään toukokuussa. Hyvin suositeltava koristekasviksi. Tämä kuva aloittaa viikon 16 tunnelmakuvat.




Valkoruttojuuren (Petasites albus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajia paljon pienikokoisempi lehdiltäänkin, mutta muutoin käyttäytyy samankaltaisesti. Kukinta on valkoisena hyvin näyttävää paljasta multaa - muutenkin tummaa maata / taustaa vasten, koska laji muodostaa tiheitä kukintamattoja. Lehdet tulevat heti kukinnan perään toukokuussa; muistuttavat kokonsakin puolesta leskenlehden lehtiä.




Japaninruttojuuren (Petasites japonicus var. giganteus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien kevätkukkijoiden joukossa tämäkin ko. suvun laji on näyttävä jo ennen jättiläismäisten lehtien esiintuloa; kuvassa itse yksittäiset kukat olivat vielä nupussa. Lehdet muistuttavat yhtä jättikasvuisen, mutta tutumman etelänruttojuuren (P. hybridus) lehtiä. Sillä kukinnot ovat vaaleanpunaisia. Molempien jättilehdet nahistuvat syksyllä ilman ruskaa vähitellen.




Korsikalaisen jouluruusulajin (Helleborus argutifolius) kukkimaan alkaneita versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusut ovat kevään varhaisimmin kukintaan muodostuvia matalia perennoja; kuvassa vielä vajaakasvuinen kukinta. Toukokuussa kukinnan vihertävän lopun aikana lehdistökin alkaa muodostua täyteen kokoon ja loppukesällä lehdet ovatkin pääosassa. Merkittävää ruskaa ei ole syksyllä, vaan lehdistö nahistuu vähitellen pakkasten tultua. Joskus lauhimpina talvina uutta kasvua saattaa esiintyä joulu-helmikuussakin.




Pionivertailu; ruusupionin (Paeonia veitchii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin lehdistö on huomattavan liuskainen ja ruska on tyypilliseen suvun tapaan näyttävän kirjava; punaoranssikeltainen. Vaaleanpunaiset kukat yksinkertaisella teriöllä varustettuna muodostuvat kesäkuun lopulla. Kaikilla esitellyilläkin suvun lajeilla tämä voimakkaan punertava lehtien kevätväri haalistuu toukokuun aikana vähitellen, joten upeutta kestää melko pitkään. Pioneilla on siis 3 huippusesonkia; kevätväri, kukinta ja ruska.




Pionivertailu; munkinpionin (Paeonia mascula) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin vaaleanpunainen kukinta on kesäkuun lopulla ja kukat ovat varustetut yksinkertaisella teriöllä. Lehdistö on ehyempi kuin ruusupionilla. Ruska syys-lokakuussa on kuitenkin suvulleen tyypillisesti näyttävän punaoranssinkeltakirjava.




Pionivertailu; kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla on varhaisin kukinta kaikista suvun lajeista jo touko-kesäkuussa; valkoisia kukkia yksinkertaisella teriöllä (Erivärisiä lajikkeita on olemassa). Kasvusto on myös melko matala (N. 50 cm), kuten ym. kahdella muullakin lajilla. Ruska on tälläkin lajilla tyypillisen näyttävä; keltapunaoranssin kirjava.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nämä varhaisimpien joukossa tulevat lehdet saattavat olla aluksi näinkin keltaisia. Ne vihertyvät pian ja pitenevät täyteen mittaan nopeasti kesäkuuhun mennessä. Näyttävä kullankeltainen kukinta on kesä-heinäkuussa muutaman viikon ajan keskikorkeassa kasvustossa. Lehdistö säilyy vihreänä syys-lokakuulle. Hedelmä on kota.

Idänhierakan (Rumex confertus) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Rikkaruohona pidetty, mutta näyttävien ja talventörröttäjäksi erinomaisesti sopivien kukinto- sekä myöhemmin hedelmävarsien takia suositeltava koristekäyttöönkin. Nämä varhain tulevat nuoret lehdetkin ovat esteettisiä ja ne saavat punaoranssin keltaista ruskaa syys-lokakuussa. Vihertävä kukinta on kesäkuussa ja ruskea hedelmävaihe tulee heinäkuussa säilyen pitkälle talveen.

.

Jättipoimulehden (Alchemilla mollis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Näyttävät lehdet ovat pian huomiotaherättävät huhti-toukokuusta lähtien ja keltainen pienikukkainen, mutta runsas kukinta kestää touko-kesäkuusta jopa heinäkuulle matalassa kasvustossa. Vähitellen kukinnan jälkeen lehdistö on pääosassa ja se säilyy vihreänä pitkälle loppusyksyyn ensimmäisten pakkasten mukaan.

.

Kevätvuohenjuuren (Doronicum orientale "Magnificum") uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien versojien joukkoon kuuluva matala perenna ja uusi lehdistö onkin pian näyttävä muihin perennoihin verrattuna. Kukinta on touko-kesäkuussa jatkuen runsaan keltaisena n. kuukauden. Loppukesän ajan esteettisin anti on lehdistön varassa syyskuulle asti ja heinä-elokuussa on valkovillaisten siementen aika. Lokakuussa lehdet kellastuvat vähitellen.

.

Lehtoimikän (Pulmonaria officinalis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpia versojia ja kukintakin on pian perään toukokuussa venyen hieman kesäkuunkin puolelle. Lilanpunaisia kukkia on kirjavana massana runsaasti. Loppukesän ajan vihreä matala kasvusto valmistaa pienet kotahedelmänsä ja varret tuleentuvat syksyllä vähitellen keltaisiksi ja ruskeiksi.

.

Versomaan alkanutta japanintatarta (Fallopia japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimillä seinustoilla tämä jättiperenna on jo alkanut tulla esille ko. viikolla: Kasvu on nopeaa kunnon lämmön tultua toukokuussa ja yli 2 m kasvustot saavuttavat jo kesäkuussa. Elo-syyskuussa lehtihangoista ilmestyy pieniä valkoisia kukkia runsaissa tähkämäisissä tertuissa. Ensimmäinen yöpakkanen tuhoaa varret, jotka säilyvät erinomaisina talventörröttäjinä kevääseen.

Talvesta selvinnyt sinijukka (Yucca glauca) edessä ja takana nopeasti jo lähes kukinta-asteelle kasvanutta keisaripikarililjaa (Fritillaria imperialis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinijukan ainavihannat lehdet ovat jäykkiä ja kovia. Heinäkuussa niiden keskeltä kohoaa lähes 2m pitkä kapea kukkavana, jossa on tiiviisti isoja kermanvalkeita ja voimakastuoksuisia kukkia. Hedelmävarsi jää talventörröttäjäksi hedelmäkotineen. Hieno katseenvangitsijaperenna! Keisarinpikarililjan kukintaa kestää lähes koko toukokuun.

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edelleen kukkivaa (Jo reilu 2 viikkoa) euroopanpähkinäpensasta (Corylus avellana) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttu kevään ensimmäisiin kukkiviin puihin / pensaisiin kuuluva. Tällä paikalla kukinta säilyi talven kovista pakkasista vauriotta, mutta paikoin kovat pakkaset palelluttivat hedenorkot. Näin kävi esim. Helsingin Meilahden arboretumin pähkinäpensaille. Emikukat pistävät huomaamattomasti esille lehtisilmujen kärjistä.




Jalokastanjaan (Castanea sativa) kevääseen saakka jääneitä edelliskesän piikkisiä hedelmäpalloja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty Välimeren ja Keski- sekä Länsi-Euroopan puu, joka tuotti silti noinkin paljon hedelmää myös viime vuonna. Talvenkestosta tulee merkit esille toukokuun lehteenpuhkeamisen alettua... Heinäkuussa keltaiset erittäin voimakkaasti imelän tuoksuiset hedekukat näyttävissä tähkämäisissä kukinnoissa; niiden jäänteet näkyvät kuvassa käyrinä.




Päättyneestä talvesta kohtalaisesti selvinnyttä varjostinkuusta (Sciadopitys verticillata) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Japanista kotoisin oleva uusi erikoinen ja pieni - säännölliskasvuinen havupuututtavuus. Sen neulaset ja uudet oksat ovat materiaalitunnultaan muovimaisen taipuisia ja neulasten sijoittuminen kiehkuraisesti oksien päihin on myös huomiotaherättävää. Uudet versot kasvavat hitaasti kesäkuun alusta lähtien. Lämpimille puolivarjoisille paikoille suositeltava kokelas rikastuttamaan havuvalikoimaa.

Keltakotakuusaman (Weigela middendorffii) hiirenkorvavaihetta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimmin vihertyviin pensaisiin kuuluva, jolla kesäkuun alussa täyslehdessä keltaoransseja torvimaisia kukkia parin viikon ajan. Hedelmät ovat pitkulaisia kotia (Avautuvat talvella) ja keltainen ruska on myöhään lokakuussa. Muodostaa isohkoja kasvustoja; 2 - 3m korkea.

.

Paljaita "silmujaan" turvottanut heisilaji "taiwaninheisi" (Viburnum furcatum) Itä-Aasiasta kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tälläkin on monelle heisilajille tyypillinen suomuton talvisilmutyyppi, jossa paljaana talvehtineet lehdet ja kukkatertut jatkavat keväällä suoraan kasvua. Iso pensas, jolla isot lähes pyöreät lehdet voimakastekstuurillisten suonien kera, kukinta toukokuussa valkoisena neuvottomien laitakukkien kera ja syys-lokakuussa kirkas punaoranssi ruska.

.

Täydessä kukassa jo yli viikon ollutta näsiää (Daphne mezereum) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomessakin luonnonvaraisena tavattava pieni pensas olisi erinomainen myös laajassa ja yleisessä koristekäytössä, mutta sen myrkyllisyys aiheuttaa ennakkoluuloja. Kirkkaanpunaiset marjat koristavat heinä-elokuulta pitkälle syksyyn saakka oksia rykelminä. Ruska on keltaruskean kirjava syys-lokakuussa.

Kukkimaan alkavaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä varhaisimmin kukkiva ko. suvun laji on nuppuasteellakin jo herkän kaunis. Viime vuonna täysi kukinta sattui tasan Vapuksi. Tekee varhain syyskuun lopulla kirkasta kelta-puna-violetin-oranssin kirjavaa huomiota herättävää ruskaa. Lehteentulo kukinnan loppuvaiheessa vaaleanvihreänä toukokuun alkupuolelta.

Kukkimaan alkavaa kanadanpuhvelinmarjaa (Shepherdia canadensis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-amerikkalainen keskikokoinen pensas, jonka keltaruskea kukinta on hienostuneen siroa, mutta runsasta. Kukkanuput muodostuvat jo talveksi. Hopeisen - harmaanvihreä lehdistö puhkeaa toukokuun alkupuolella ruskehtavana heti kukinnan jälkeen; lehtien yläpinta eniten hopeinen. Hedelmä on kirkkaan oranssinpunainen marja; emiyksilöissä. Kuvassa on hedepensas. Ei manittavaa ruskaa, vaan lehdet varisevat myöhään loka-marraskuussa lähes kesäsävyissään; lievää keltaisuutta.

Jo lähes 2 viikkoa kukkinutta japanintaikapähkinää (Hamamelis japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jälleen hyvä esimerkki tämän keskikokoisen pensaan talvenkestävyydestä; kukinta tulee esille heti kasvukauden aluksi. Vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen heti kukinnan jälkeen toukokuun alkupuolelta. Kiinnostavan myöhäinen keltaruskea ruska loka-marraskuussa; osa lehdistä voi jäädä talviruskaksi.

Talvesta hyvin selvinnyttä kääpiösorvarinpensasta (Euonymus nanus var. turkestanicus) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varjoisalla paikalla tämä ainavihanta matala maanpeitepensas menestyy hyvin. Toukokuun alussa uudet lehdet vaaleanvihreitä, kukinta vaatimattoman keltavihertävä kesäkuun alussa ja hedelmänmuodostus Suomen oloissa epävarmaa. Hyvä uusi tuttavuus pensasryhmiin, perennojen ja havupensaiden kanssa sekä omana ryhmänään esim. puiden alla ns. kenttäkerroskasvina.

Talven kourissa pahoin vaurioitunutta suikerotuhkapensasta (Cotoneaster dammeri var. radicans) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta matala maanpeitepensas ei saanut tarpeeksi ajoissa kunnollista lumisuojaa, vaan joulukuussa ehtineet lähes -20 asteen pakkaset tekivät jo lehtivaurioita, jotka sitten lumen sulettua pahenivat kevätpaahteessa kuolemaan saakka. Toipumisvesominen selviää kesäkuun alkuun mennessä...

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Alempaan kuvaan verrattuna samojen pisteaaltojen hiipuvaa etenemistä lokin peseytymisen päätyttyä kuvattuna sunnuntaina 25.5.2010 Espoon Tapiolassa. Muutoin heikoissa tuulissa vesien tyynille pinnoille eläiten liikkeistä tulevat aallot ovat myös eräänlaista estetiikkaa, joita tarkkaillessa voi tuntea olevansa osa luonnon ja jopa koko universumin vuorovaikutusta.




Nurmikon notkon vesilätäkössä eteneviä säännöllisiä pisteaaltoja lokin nopeasta peseytymispuuhasta psykedelisoiden puustoheijastumaa kuvattuna sunnuntaina 25.5.2010 Espoon Tapiolassa. Valon taittumisen estetiikka aalloissa on mielenkiintoista tutkittavaa ja tässä on siitä taulumainen / kuvataiteellinen esimerkki.




Nurmikon notkon vesilätäkön reunassa viipyneestä sulamisvaahdosta muotostumaan alkanutta levävaahtoa kuvattuna lauantaina 24.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kasvukauden alettua ja viimeistään ensimmäisen kesälämpimän sään tultua toukokuussa nämä pitkään säilyvien lätäkköjen vaahdot värjäytyvät levien kasvusta voimakkaankin keltavihreiksi; myös siitepöly ja katupöly sävyttävät tapahtumaa. Tuuli oli ajanut vaahtoa edelleen kuvioihin.




Tuulensuojaisen rannan navakan puuskaisen pohjoistuuli-iltapäivän aaltotilannetta taivaan kumpukerrospilvisyyden heijastuman kera kuvattuna Vanajaveden rannassa lauantaina 24.4.2010 Hämeenlinnassa. Järven selkää vasten heijastuvat pilvet ovat rikkainta estetiikkaa sulana aikana myös tuulisella säällä, kun vain osaa asettua tuulensuojarannalle. Tuulisella puolella järven selällä oli tässä tilanteessa paikoin lieviä vaahtopäitä.




Eteläisellä rantatörmällä kasvamaan alkanutta lupiinia (Lupinus polyphyllus) kuvattuna Vanajaveden rannassa perjantaina 23.4.2010 Hämeenlinnassa. Kasvukauden alku näkyy myös tämän lajin kohdalla, joka on hanakka aloittamaan kasvunsa ensimmäisten joukossa. Tehoisan lämpösumman kertyminen oli tässä vaiheessa vielä pääasiassa alle 10 luokkaa.

Metsävaahteran (Acer platanoides) edellissyksyn lehtiä osoittamassa nurmikon notkossa olleen vesilätäkön laajinta vaihetta kuvattuna keskiviikkona 21.4.2010 Espoon Tapiolassa. Viikon sateidenkin takia roudan jo lähes kokonaan sulettua alueen vain hitaasti imeytyneet ja haihtuneet vesilätäköt olivat paikoin esillä. Laajimmassa vaiheessaan ne pitivät sylissään mm. noita lehtiä, jotka sijoilleen jääneinä paljastivat aikaisemmat lätäkön reunat.

.

Runsaasti vastikään itäneitä metsävaahteran (Acer platanoides) siemeniä nurmikolla ko. puun varjon kera kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Nämä siivelliset siemenet nousivat hauskasti harittaen pystyyn, kun sirkkajuuri oli työntynyt maahan ja kun sirkkalehdet olivat vielä kiinni itse lennisiipiosassa. Vaahtera on itänyt erinomaisesti kylmästä talvesta huolimatta.

.

Tapiolan ns. keskustornista heijastuvaa ilta-auringon valoa koristevesialtaan lievässä aallokossa kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kesäkauden äärettömän runsas ja vaihteleva aalto-valo-taivas-heijastuma -show vesistöjen pinnoilla on loppumaton runsaudensarvi ja tässä siitä yksi esimerkki.

Länsituulessa lievästi aaltoillutta nurmikon notkon vesilätkköä edellissyksyn metsävaahteran (Acer platanoides) lehtien kera kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Aamun jäiden sulettua oli iltapäivisin ja iltaisin mahdollisuus tarkkailla aaltojen vaihtelevaa helmeilyä näillä viimeisillä lätäkköjäänteillä. Tällä alueella alavien kohtien lätäköt viipyvät monesti hyvin pitkää maan savisen alavuuden takia.

.

Kattolumien pudotuksesta syntyneen 5 m korkean lumikasan alta viimein paljastumaan alkanutta vaurioitunutta nuorta marjakuusikasvustoa (Taxus sp.) kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Aikaisemmin näytin tässä sarjassa ko. lumikasan suuruutta. Koko tuho oli vielä paljastumatta, mutta katkenneita oksia oli joka tapauksessa näemmä odotettavissa.

.

Aamupäivän lähes sulanutta yöllä syntynyttä jäätä nurmikon notkon vesilätäkössä edellissyksyn metsävaahteran (Acer platanoides) lehtien ja puustoheijastuman kera kuvattuna maanantaina 19.4.2010 Espoon Tapiolassa. Ke-to sateista yötä lukuun ottamatta jokaisena muuna viikon yönä vesilätäköt saivat vielä ohuita jääriitteitä, jotka kuitenkin sulivat viimeistään puoleen päivään mennessä tai jo ennen aamukymmentäkin.

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Äskettäin istutettuja orvokkeja (Viola sp.) portaikon koristeena kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Kasvukauden heti alussa on Suomessa viime vuosina tullut perinteeksi kesäkukkakautta edeltävä orvokkien runsas käyttö, mikä onkin ilahduttavaa. Orvokit kestävät hyvin muutamia asteita yöpakkasta, jolloin niillä voidaan hyvin pidentää kasvukauden kukkakautta alkupäästä ja lajikkeita on erittäin montaa väriä; tarhaorvokkilajikkeiden (Viola X wittrockiana) kuvia. Toiset vastaavat hyvät kukintapidentäjät ovat monet sipulikasvit.




Kukkivia näsiäpensaita (Daphne mezereum) kasvitieteellisessä puutarhassa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Kasvukausi oli siis alkanut jo huhtikuun alun lämpöaallon aikana tällä alueella ja ko. viikon kylmästä vaiheesta huolimatta ensimmäiset näyttävät kasvutapahtumat olivat olleet jo n. 2 viikkoa esillä, joista tämä pensaslaji on suositeltava väriläiskälisä puutarhoihin ja puistoihin; tosin se on erittäin myrkyllinen.




Kokonaan sulanutta Töölönlahtea kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Viikon alkupuolella tämäkin alue suli jäistä vapaaksi ja Suomenlahdella vain itäosien sisälahdissa säilyi vielä vähän jäätä. Vesistöjen pintavedet olivat alkaneet lämmetä +5 asteen yläpuolelle pienistä järvistä ja sisemmistä merenlahdista alkaen. Jäidenlähtö oli vähän tavanomaista varhaisempi; n. 1 viikko etuajassa. Kuvassa myös lievä kuuropilvitilanne hyvin esillä.

Sulamisvesitulvasta lähes normaalivirtaamaan laskenutta ojakanavaa nurmikentän laidalla kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Espoon Tapiolassa. Roudan loppuunsulamisen jälkeen maaperän märkyydestä ja ed. päivien sateista riitti vielä jonkin verran ns. ylimääräistä vettä. Etualalla on myös jo pitkälle ehtinyttä korpikaislan (Scirpus sylvaticus) uutta kasvua. Nurmikon viheriöinti oli myös jo paikoin hyvässä alussa.

Ajoittain navakan puuskaisen pohjoistuulen aiheuttamaa aallokkoa tuulensuojarannalla (Eteläranta) kuvattuna Vanajaveden rannassa lauantaina 24.4.2010 Hämeenlinnassa. Puuskaisen voimakas tuuli tuottaa tällaisella paikalla kuvan tapaan veteen ensinnäkin heikon perusaallokon, joka kiertyy tuulisemmalta alueelta sivusta vaimenneena ja lisäksi puuskat nuolevat hetkittäisiä tummakareisia viistoja sekaan rannan takaa.

Heikon vesisateen pisarointia tyynellä vedenpinnalla kuvattuna Vanajaveden rannassa torstaina 22.4.2010 Hämeenlinnassa. Tämä osa Vanajavedestä (Paasikiventien ja vierasvenelaiturin väli sekä Teemu ja Tyyne -ravintolalaivat) kaupungin alueella suli ko. viikon alussa seisovavetisenä kohtana viimeiseksi. Sateen voimakkuutta on erinomaisella tavalla hyvä arvioida tyynen vedenpinnan tapauksessa; tässä pisarointiääni oli hyvin heikkoa sirinää.

Tapiolan keskustan sulanutta koristevesiallasta illan auringonpaisteessa kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Edellisen viikon lopussa jäistä vapautunut vesi tuotti hienosti auringonvaloa heijastavaa pientä aallokkoa länsituulessa. Auringon laskun paikka oli edennyt jo pitkälle länsitaivalla ja lasku tapahtui klo. 20 jälkeen kevään etenemisen astetta kuvaten.

Sammaleista nurmikkoa kaakkoon viettävässä rinteessä isojen koivujen alla kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kaiken roudan sulamisen jälkeen maan kuivuessa sammaleiden paras kevätkasvun aika alkaa jäädä taakse ja nurmikon kasvu on alkanut vähitellen vallata alaa; tällaisilla rinteillä ensimmäisenä.

Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 1

Lievästi kuurosateista kumpukerrospilvisyyttä koillisnäkymässä iltapäivällä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Espoon Tapiolassa. Heti keskipäivän jälkeen korkeapaineen vaikutuksesta huolimatta ilmamassa oli sen verran epävakaata, että hahtuvapilvien sekaan syntyi kumpukerrospilvimäistä heikkoa kuurosolukkoa; sadejuovat eivät joka kohdassa ulottuneet maahan. Meren yllä oli poutaa. Kumpupilvisyys hajosi vähäisiksi ja hajanaisiksi hahtuvapilvilautoiksi illalla ja päivällä ajoittain puuskaisen navakastikin vallinnut länsituuli tyyntyi korkeapaineen venyttyä vähän pohjoisemmaksi eteläpuolelta.




Vähäisten hahtuvapilvilauttojen koristamaan taivasta etelänäkymässä keskipäivällä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Espoon Tapiolassa. Yön ja aamun aikana ko. vähäistä pilvilauttailua oli heikossa länsituulessa ja näin yöpakkasta oli vain asteen parin verran. Suomen eteläpuolelle oli tullut korkeapaine ja vähitellen se alkoi kierrättää lämpimämpää ilmaa Etelä-Suomeen lännestä. Päivälämpötila saavuttikin jo +10 ja +12 asteen välisiä lukemia myös etelärannikolla; länsituulessa merituuli ei vaikuttanut kunnolla. Kuvassa nähdäänkin jo kauniin sään innoittamaa kevään ensimmäistä pikniktoimintaa.




Heikkosateisen kuuropilven etääntymistä Suomenlahden ylle etelänäkymässä illansuussa kuvattuna lauantaina 24.4.2010 Espoon Tapiolassa. Vallinneessa pohjois-luoteistuulessa merituuli kumoutui ja heikot kuurot jaksoivat säilyä meren ylle saakka. Voimakas matalapaine koillisessa vetäytyi yhä kauemmaksi Pohjois-Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle oli siirtymässä lännestä korkeapaine; tuuli heikkeni yhä vähitellen ja kääntyi länteen sään samalla seljetessä lähes kokonaan illan mittaan.




Paikoitellen heikosti kuurosateista kumpukerrospilvisyyttä lounaisnäkymässä Vanajaveden rannassa iltapäivällä kuvattuna lauantaina 24.4.2010 Hämeenlinnassa. Aamupäivällä syntyneen kumpukerrospilvisyyden sekaan jaksoi nousta iltapäivällä heikkoja kuuropilviä. Polaari-ilmamassan kylmyyden takia sateet olivat edelleen osaksi räntää-rakeita. Päivälämpötila oli +5 asteen vaiheilla - vähän sen yli (Etelärannikolla lähes +10 astetta) kohtalaisen-navakan puuskaisen pohjois-luoteistuulen heikettyä illaksi vähitellen.




Untuva- ja harsopilviraitaista aamupäivän taivasta lounaisnäkymässä kuvattuna lauantaina 24.4.2010 Hämeenlinnassa. Suomen itäreunalla ollut matalapaine oli voimistunut, mutta siirtynyt pohjoisemmaksi. Yöllä kuurosateet hajosivat ja poistuivat luoteis-pohjoistuulen jatkuttua kohtalaisena. Yöpakkasta oli parisen astetta etenkin sisämaassa. Pian tämän kuvanoton jälkeen rakoileva kumpukerrospilvikansi nousi nopeasti taivaalle kevätauringon voimistaman termiikin ansiosta.




Verhopilvikannen seassa olevaa kuuropilveä sadejuovineen alkuillalla lounaisnäkymässä kuvattuna kuvattuna perjantaina 23.4.2010 Hämeenlinnassa. Toisen räntä-raekuurovaiheen tulo oli käsillä luoteesta ja tässä vaiheessa pieni matalapaineen osakeskus oli ohittamassa Suomea lounaiskulmalta kaakkoon. Illan mittaan kuurosateet muuttuivat lumisemmiksi, mutta mitään merkittävää lumikerrosta ei syntynyt lämpötilan pysyttyä noin asteen plussalla yöhön saakka.




Ohutta verhopilveä ja hajanaista kumpukerrospilvikantta lounaisnäkymässä Vanajaveden rannassa iltapäivällä kuvattuna perjantaina 23.4.2010 Hämeenlinnassa. Tuuli kääntyi koko Etelä-Suomessa pohjoiseen yöllä matalapaineen jäätyä selvemmin Suomen itäreunalle ja tuuli voimistui iltapäiväksi kohtalaiseksi kääntyen luoteeseen. Kuvassa oli tilapäinen poutahetki kahden räntä-raekuuroisen vaiheen välillä. Yöllä oli vesi-räntäsateen vähettyä noin 0 astetta ja päivälämpötila vaihteli kuurojen mukaan +3 ja +7 asteen välillä kylmässä polaari-ilmamassassa.

Tasaista sadepilveä muutaman repaleisen kokkareosan kera lounaisnäkymässä Vanajaveden rannassa alkuillalla kuvattuna torstaina 22.4.2010 Hämeenlinnassa. Matalapaineen keskus oli vetäytynyt Etelä-Suomen itäosiin ja kapea rintamasade oli jäänyt suunnilleen sijoilleen itä-länsisuuntaisena Etelä-Suomeen; ko. sisämaa-alueella vesisade alkoi vasta iltapäivällä ja etelärannikolla (Espoo) sade oli tauonnut. Tällä paikalla tuuli nyt heikosti idästä ja etelärannikolla lännestä. Välissä oli tyyni tuulten vaihtumisraja ja runsain vesi-räntäsade. Sisämaassa päivälämpötila ehti ennen sadetta +7 asteen kohdille ja etelärannikolla jäätiin piiru +5 asteen alle. Vesipisarointi synnytti kuviollisen pinnan tyyneen järviveteen.

Tasaista sadepilveä muutaman repaleisen kokkareosan kera etelänäkymässä vähän ennen keskipäivää kuvattuna torstaina 22.4.2010 Espoon Tapiolassa. Koko yön ja aamun ajoittainen sade jatkui kahdesta yhdeksi yhdistyneen matalapaineen siirtyessä Etelä-Suomen yli hitaasti koilliseen. Kapeassa rintamasateessa ilmamassa jäähtyi aamuksi pariin plusasteeseen niin, että seassa oli vähän räntää. Itä-kaakkoistuuli tyyntyi aamuksi lähes kokonaan matalapaineen keskuksen tultua ylle. Iltapäivällä heikko tuuli kääntyi etelärannikolla länteen keskuksen ylityksen jälkeen ja sade taukosi runsaan pilvisyyden jatkuttua.

Etelä-lounaasta lähestyneen rintamasateen etureunassa juuri ennen sadetta vallinnutta sadejuovaista verho- ja sadepilven välimuotoa illan sinertävässä hämärässä etelänäkymässä kuvattuna keskiviikkona 21.4.2010 Espoon Tapiolassa. Matalapaine oli hivuttautumassa hitaasti idemmäksi Suomen eteläreunalle ja kaakosta oli tulossa oma täydennysmatalapaineensa sekaan. Viimein navakan puuskaisessa itä-kaakkoistuulessa oli tulossa etelästä okluusiorintaman kapea vesisadealue; lämpötila pysyi vielä yöhön saakka muutaman asteen plussalla.

Tasaista lievästi läpikuultavaa verhopilveä ja taivaanrannassa sisämaan kumpukerrospilvikantta pohjoisnäkymässä iltapäivällä kuvattuna keskiviikkona 21.4.2010 Espoon Tapiolassa. Lounaiskulman matalapaineen okluusiorintamasade oli työntämässä etelästä edellään vähitellen paksunevaa verhopilveä ja voimakas puuskainen itä-kaakkoistuuli oli ajanut vähän lämmenneen ilmamassan alemman pilvikerroksen taivaanrantaan. Päivälämpötila oli pilvistä huolimatta n. +10 astetta.

Aaltoilevaa hatuvapilvikantta ja verhopilveä taivaanrannassa aamulla koillisnäkymässä kuvattuna keskiviikkona 21.4.2010 Espoon Tapiolassa. Yön aikana korkeapaine oli väistynyt eteläreunalta koilliseen Venäjälle ja lounaiskulmalle tulleen matalapaineen okluusiorintaman sadealue oli lähestymässä hitaasti; sen edellä oli hajanaista pilvisyyttä kuvan tapaan kaakkois-itätuulen voimistuessa koko ajan. Matalapaineen vaikutuksen takia yöpakkanen oli ed. yötä lievempää; 0 ja -3 asteen välillä.

.

Lievästi kuurosateisia leveitä kumpupilviä koillisnäkymässä iltapäivällä kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Etelästä ulottuneen korkeapaineen selänteen vaikutuksesta huolimatta iltapäivän termiikki aiheutti näitä hyvin lieviä vesikuuroja heikossa länsituulessa. Päivälämpötila oli n. +10 astetta. Illaksi sää selkeni lähes tyystin; hajanaista hahtuva- ja harsopilveä. Lähes tyyni tuuli oli kääntymässä etelän kautta kaakkoon matalapaineen lähestyessä Suomen lounaiskulmalle.

Täysin selkeää kuivan polaari-ilmamassan taivasta koillisnäkymässä aamulla kuvattuna tiistaina 20.4.2010 Espoon Tapiolassa. Yö ja aamu olivat selkeitä ja lähes tyyniä, jolloin tämä oli viikon kylmin yö (Pakkasta -2 ja -5 asteen välillä). Korkeapaineen selänne oli työntynyt lounaasta-etelästä paikalle ja lännessä Etelä-Skandinaviassa uusi pienehkö matalapaine oli hitaasti lähestymässä.

.

Kuuropilvinauhaa pohjoisnäkymässä iltapäivällä kuvattuna maanantaina 19.4.2010 Espoon Tapiolassa. Aamun kumpukerrospilvisyydestä kehittyi etenkin sisämaahan kuuropilvijonoja, joissa rankimmissa esiintyi hyvin lievää ukkosta. Päivälämpötila oli ajoittain navakan puuskaisessa länsi-luoteistuulessa kuurojen mukaan +5 ja +10 asteen välillä ja sade siten vettä - lumirakeita. Illalla sää selkeni nopeasti ja tuuli tyyntyi korkeapaineen selänteen alkaessa työntyä lounaasta paikalle.

Aamupäivän muhkeaa sumupilvimäistä kumpukerrospilvisyyttä koillisnäkymässä kuvattuna maanantaina 19.4.2010 Espoon Tapiolassa. Koilliseen vetäytyneen matalapaineen jälkipuolelle Lapin yli länteen jäi vähäistä matalapainetta ja yöllä sen eteläpuolisessa polaarisessa länsi-luoteisvirtauksessa heikenneen tuulen ansiosta pääsi tiivistymään ko. pilvikerros, joka hillitsi yöpakkasta vain asteen parin tienoille.