Saatanaa puetaan hyvyyden messiaan valeasuun: Liu Xiaobon Nobel-palkitseminen

Eilen Oslossa jaettiin Nobelin rauhanpalkinto Liu Xiaobolle, joka on ollut tunnettu Kiinan hallinnon politiikan vastaisena toisinajattelijana jo vuosikymmeniä ja joka Tiananmenin aukion verilöylyssä 1989 oli keskeinen hahmo Kiinan hallinnon vastaisissa mielenosoituksissa. Siksi hän onkin istunut jo vuosikausia vankilassa Kiinassa. Tässä on Hesarin juttu eilisestä palkintoseremoniasta, johon Liu Xiaobo ei ym. syystä voinut osallistua.

Miksi päätin ottaa tämän nyt esille? No, aikaisemmin syksyllä jo päätin tässä bloggaamiseni tilannekatsauksessa (Aktivistibloggaamiseni välikatsaus maailman viime tapahtumien valossa; politiikkaa, ekonomiaa, filosofiaa, biologiaa, taidetta, ...Elämää!) alkaa osoittamaan myös näitä lännen valtavirtamediassa glorifioitavien ihmisten kyseenalaisia taustoja ja itse asiassa heidän kuulumistaan keskuspankkikartellin nostamiin ja rapautuneen kulttuurimme tuottamiin nukkeihin ja hyväuskoisiin hölmöihin. Monelle voi tulla todella yllätyksenä ja järkytyksenä juuri se, että Liu Xiaobo kuuluukin tällaiseen pahuuden kastiin, jolle ei rauhanpalkinto itse asiassa edes kuulu, kuten ko. palkinnon kohdalla on ollut kyse viime vuosina sarjassa; Al Gore, Martti Ahtisaari ja Barack Obama.

Liu Xiaobon taustasta ja hänen poliittisten ideologioidensa soveltumisesta tässä blogissa ankerasti osoitettuun geopoliittiseen kontekstiin löytyy erinomaisen tarkkanäköinen kirjoitus Lyndon LaRouchen mediasta; Executive Intelligence Review --> The Nobel Peace Prize Goes to Another Nazi. Se on Mike Billingtonin lokakuun 12. päivänä kirjoittama. Kirjoitus oli nopea vastaus siihen, kun Liu Xiaobon Nobel-palkitseminen kävi ilmi. Käyn nyt varsin seikkaperäisesti suomentaen tuon kirjoituksen läpi ottamalla myös suoria lainauksia mukaan ja sisällytän joitakin omia huomioitani lisukkeeksi -->

Heti alkuun lainaus: "Lyndon LaRouche has often said that receiving the Nobel Prize in Economics simply qualifies the laureate as a "certified" idiot. In a similar vein, at least in recent years, the qualification for becoming a recipient of the Nobel Peace Prize appears to be an expressed adherence to fascist ideology. Indeed, this year's recipient Liu Xiaobo, a Chinese writer and activist who is currently serving time in a Chinese prison, fits that pattern.

Liu is not just another Chinese human rights advocate who crossed swords with the government, but the proud head of a "Nietzsche cult" in China, and a sworn follower of fellow Nietzschean Martin Heidegger, the card-carrying member of the Nazi Party whose followers still today preach the existentialist, anti-human creed of philosophical fascism.

Liu was already a well-known writer in China before the mass demonstrations in Tiananmen Square in the Spring of 1989, as a Nietzschean "cultural nihilist." He was a visiting scholar at Columbia University in 1989 when the demonstrations broke out in Beijing, but left Columbia to join the demonstrations in Beijing, just as they were in the process of dying out on their own. His intervention was intended to provoke a violent confrontation—and he succeeded.[1]".

Tuo ensimmäinen englanninkielinen lainaus saa johdattaa meidät tutkimaan tätä pahuutta piilottelevaa tapausta ja jatkan tästä havainnoimalla kirjoituksen antamaa kuvaa Liu Xiaobon persoonasta ja ideologioista: Liu on julkaissut vuonna 1988 kirjan Critique of China, jossa hän hyökkää ensinnäkin ns. "klassista kiinalaista ajattelutapaa" vastaan ja nostaa ns. eksistentiaalisen ihmismallin ihanteeksi sen sijalle eli kyseessä on Nietzschen ns. yli-ihmiskultti, jossa hyvän ja pahan raja hämärtyy vaarallisesti nautinnon ja yksilönoikeuden äärimmäisessä ja sairaassa tavoittelussa. Liu väittää lisäksi, että kommunistisen valtion Leninismi ja Kiinan kulttuurin vanhana pohjana oleva konfutselaisuus ovat muka yhtä pahoja orjuuttamisen ja tyrannian muotoja. Liu vaikuttaa pintapuolisesti ja ensinäkemältä varsin ihanteelliselta toisinajattelijalta kommunistista valtiota vastaan, koska en minäkään kommunismin kaltaisestakaan ikeestä pidä. Mutta jatketaan -->

Liu on ihannoinut 1900 -luvun alun kirjailijaa Lu Xunia, jonka novellit olivat vihamielistä lietsontaa sekä klassillista kiinalaista kulttuuria (konfutselaisuus) kohtaan että Sun Yat-senin kulttuurillista optimismia vastaan. Sun Yat-sen oli vuonna 1911 kansallisvaltioidean (Republic) nimeen vannonut vallankumousjohtaja, jonka ihanteina olivat vahvasti amerikkalaisen poliittistaloudellisen systeemin pääarkkitehdit, kuten Alexander Hamilton ja Abraham Lincoln. Siis samat hahmot, joita Lyndon LaRouchekin hehkuttaa ja kaukana kommunismin teeseistä.

Huomioitavaa tässä onkin nimenomaan se, että Sun Yat-sen oli keskuspankkikartellin (Illuminatin) maailmankuvan vastainen eli LaRouche -kielellä Brittiläisen imperiumin vastainen esitaistelija. Tätäkin vastaan Liu Xiaobo siis on ollut ja tässä lainaus hänen ajatuksistaan: " "We can see why Lu Xun so glorified Nietzsche and symbols of suffering," wrote Liu Xiaobo. "Nietzsche was the smasher of idols, the symbol of individual freedom.... In contemporary China, Lu Xun-style extremism and ruthlessness is especially needed, especially in dialogue with traditional culture." ".

Katsotaanpa seuraavaksi Liun roolia Tiananmenin aukion verilöylyssä vuonna 1989 --> Liun palatessa Kiinaan Columbian yliopistosta (Oli siellä kutsuttuna opettajana) oli tilanne Pekingin mielenosoituksissa se, että nälkälakossa olevia protestoijia oli jo lopettelemassa toimintaansa ja myös monia muita mielenosoitusryhmiä oli jo neuvottelemassa valtion hallinnon kanssa rauhanomaisesta ratkaisusta tilanteeseen. Liu otti tilanteesta vaarin ja lyöttäytyi yhteen erään kuuluisan rocktähden ja muutaman muun kanssa aloittaen vallankumoustelun ja oman nälkälakkonsa. Tässä on huomioitava se, että Liu oli länsimaiden medialle oivallinen showmies ja tämänkin tietäessään hän käytti tilannetta hyväkseen ja samalla myös länsimedia otti tilanteesta kaiken irti. Liu oli lopultakin keskuspankkikertellin ohjaama, joten hän oli oiva mainosmies länsieliitin poliittisille agendoille (Tuleva NWO) Kiinan ja muun maailman suhteen.

Kiinan johto näki tuolloin toisaalta Liu Xiaobossa myös fanaattista uusintakierroksen vaatimusta Kiinaa vuosina 1966 - 1976 hallinneen ns. neljän koplan kaltaiseen totalitarismiin (Ns. Kulttuurivallankumouksen aika), joka ylitti jopa kommunismin aikaisemman ikeen vallassaoloaikanansa ja syöksi Kiinan tuhoon ja kaaokseen. Tämän neljän koplan tavoitteena olikin tuhota kokonaan vanha kiinalainen kulttuuri ns. fasistisella (Mm. sotilaallisia ja poliisivaltiollisia muotoja esim. punakaartin muodossa) otteella, missä tiede, taide, teknologia, koulutus ja yksilönvapaudet tallottiin lokaan rajusti.

Liun ideologia näyttäytyi tässä juuri sekä alkuperäisen kiinalaisen konfutselaisuuden mitätöintinä että toisaalta Nietzscheläisen nihilistisen maailmankuvan asettamisena sen tilalle haastaen samalla kommunismin; kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja siitä hänen johdollaan luomassaan "kommunismin vastaisessa" liikkeessä oli kysymys. Liun teesit olivat siis sukua sille ko. neljän koplan intellektuellivihalle, jossa muka saastaista "ihmisen ja taivaan" harmonian tavoittelua ei pitänyt sallia.

Henkisyys ja sielu olivat siis muka pahasta eli tavallaan tässä rinnastuu viha sekä konfutselaisuutta että länsimaista kristillisyyttä / hengellisyyttä kohtaan; kielletään ihminen Jumalan kuvana ja tähdennetään ihmistä pikemminkin hedonistisena koneena. Neljän kopla halusi tuhota kulttuurin kommunistisen totalitarismin äärimuodolla ja Liun teeseillä on sama potentiaali ylikorostetun ja vääristyneen yksilökäsityksen perusteella osana rahanvaltamaailmankuvaa. Sitä näemme nykyään käytännön toiminnassa juuri länsimaissa.

Kesäkuun 4. päivänä vuonna 1989 Kiinan hallinto sitten väsyi Liun ja kumppaneiden vallankumousteluun ja alkoi toimia väkivaltaisesti ko. kansannousun kukistamiseksi. Eipä sitäkään voida ihannoida hyvänä ratkaisuna, mutta toisaalta juuri sen takia Liu sai marttyyrin viitan ylleen ja sen loiste on jatkunut tähän päivään saakka ja aina ko. rauhanpalkintoon yltäen. Näin meille on asiaa syötetty valtavirtamediassa.

Lyndon LaRouche oli tuolloin vuoden 1989 Kiinan tapahtumien aikana vankilassa tekaistujen syytteiden takia ja kommentoi tuota Liun lietsomaa tapahtumasarjaa seuraavasti: "LaRouche, watching the Tiananmen Square mass demonstrations together with this author, from our shared jail cell in Alexandria, Va., noted that one could see in the eyes of the youth that they were searching for their souls, which had been ripped away from them during the Cultural Revolution. The Nietzschean revival in the mid-1980s was intended to prevent them from finding their souls—Nietzsche denied the soul's existence.". Eli tämä viittaa juuri siihen, että Liun lietsoma kansannousu olisi ollut tarkoituksella kyhättyä teatteria.

Liu on puolestaan paljastanutkin itsensä keskuspankkikartellin kätyrinä sanottuaan vuonna 1988 mm. näin: "Better known than his fascist philosophic outlook is Liu's slavish adherence to the imperial ideology of his controllers. In 1988, Liu was asked by Hong Kong's Liberation Monthly, what it would take to realize a true historical transformation in China. He replied: "Three hundred years of colonialism. In 100 years of colonialism, Hong Kong has changed to what we see today. With China being so big, of course it would take 300 years of colonialism for it to be able to transform into how Hong Kong is today. I have my doubts as to whether 300 years would be enough."

Hong Kong, of course, was the headquarters for the British opium trade which poisoned China's population, and for the colonial looting by the British Empire generally, from the day it was seized from China as spoils of the Opium War in the 1840s, to the day it was returned to China in 1997. In 2006, Liu was given a chance to renounce this embrace of British imperialism, but he refused. ".

Voimme siis havaita Liu Xiaobon olevan juuri sellaisten ideologioiden puolestapuhuja, jotka palvelevat keskuspankkikartellin nykyistä NWO -projektia! Keskuspankkikartellillehan (Illuminati) on ollut aina tärkeää, että heidän rahanvaltamaailmankuvansa juurtuu maailmaan yhä totalitaarisemmin mm. juuri Nietzscheläisen sielunkieltämisjuonen avulla, missä ihmisten toimintaa ohjaisi yhä enemmän pikemminkin fyysisen eläimellinen nautinnon tavoittelu ja kivun välttämis -orientaatio ja siinä sielulliset, henkiset ja moraaliset arvot lytätään maan rakoon säälittä ja armotta. Aivan, kuten niin monessa globaalissa tapahtumassa ja skenariossa olemmekin joutuneet viime vuosina näkemään enenevässä määrin!

Liu edustaa juuri tätä pahuudenkierrettä ja en yhtään ihmettelisi, jos koko 1980 -luvun lopun Kiinan tapahtumat olisi vartavasten jopa osaltaan Kiinan hallinnon kanssa suunniteltua keskuspankkikartellin teatteria, jotta sen yhtenä tuloksena Liu saatiin glorifioitua muka "länsimaisen demokratian" esitaistelijaksi Kiinassa. Sitä ei voida kuitenkaan todistaa, mutta tämä hänen saamansa rauhanpalkinto tavallaan paljastaa ko. prosessin ja sen eräänlaisen päätteen.

Oikeastihan tässä koko Liu Xiaobon -saagassa on siis ollut kyse keskuspankkikartellin ideologioiden kasvualustan petaamisesta globaalin näyttämön tarpeisiin ja se todellinen oikea "länsimaisen demokratian" esitaistelijuus on juuri päinvastaista toimintaa Liu Xiaobon edustamiin teeseihin verrattuna eli keskuspankkikartellin ideologioiden vastaista aktivismia ja siinä Liu Xiaobo on ihmiskunnan vastainen vihollinen eikä rauhanpalkinnon arvoinen ollenkaan! Keskuspankkikartellin vastaista aktivismiahan tunnetusti tarjoavat mm. Lyndon LaRouchen teesit ja globaalisti eri tavoin ns. talousdemokratiaksi luokiteltavat ekonomispainotteiset poliittiset liikkeet.

Tässä on erityisen huolellisesti ymmärrettävä myös se, että Liu Xiaobon tuomitseminen ei merkitse vastaavasti Kiinan kommunismin ihannoimista; tällaista väittävät syyllistyvät harhaluulon viljelyyn ja vajoavat valheellisesti ehdollistettuun oikeisto vs. vasemmisto -maailmankuvaan, joka on keskuspankkikartellin taholta aikoinaan käyntiin luotua illuusiota. Kyse on todellakin siitä, että kommunismikin on ollut keskuspankkikartellin poliittisia aseita historian pitkässä juoksussa ja kunnolliset ns. vasta-aseet ko. oligarkkieliitin poliittiselle agendavyyhdille löytyvät ainoastaan juuri sellaisista poliittisista järjestelmistä, jotka uutta renessanssisesti ja rakentavasti luoden kyseenalaistavat jopa koko rahan nykyolemuksen ja siihen liittyvän imperialistisen politiikan --> Oivaltavat myös poliittistaloudellisia asioita samoilla periaatteilla kansojen hyväksi kuin mitä Yhdysvaltain alkuperäistarkoitukseen sisältyi silloin, kun se ymmärsi olla Brittiläistä imperiumia vastaan luomalla oman ns. amerikkalaisen systeemin; kansanvaltaa kunnioittava "Republic"! Nyt meidän pitää ideoida vastaavalla tavalla sovellettuna tähän aikaan!

Lopuksi tuo Mike Billingtonin teksti tähdentää myös viime vuosien muiden Nobelin rauhanpalkinnon saajien kuulumista tähän samaan keskuspankkikartellin (Illuminati / Brittiläinen imperiumi) pahuuden nukkien sarjaan: "Awarding the Nobel Peace Prize to this professed Nietzschean is in keeping with the character of two out of three of the previous laureates. The 2009 prize went to President Barack Obama, despite the fact that this man of "peace" was already in the process of massively expanding the war in Afghanistan, a war correctly denounced by Russia's drug czar Victor Ivanov as a second Opium War—this time against Russia and Europe rather than China. Obama's Nazi proclivities were established early in his administration, with his health-care program, modeled on that of Adolf Hitler, denying certain types of care to the old and the poor in order to save money. This program earned President Obama the ubiquitous "Hitler mustache," which now adorns pictures of him across the country. Not surprisingly, Obama praised the choice of Liu Xiaobo as this year's Nobel Peace Prize recipient, and demanded that China release him from prison immediately.

Equally repulsive, was the granting of the Nobel Peace Prize in 2007 to the genocidalist Al Gore and the anti-scientific Intergovernmental Panel on Climate Change, for their promotion of the fraud of "Global Warming," a hoax designed by the likes of the World Wildlife Fund. The WWF is the creation of Britain's Prince Philip, who argues that the world's population must be reduced from the current 7 billion to less than 2, and the Netherlands' late Prince Bernhard—another card-carrying Nazi.

Global Warming was invented to justify this genocide under the guise of saving the planet. Thus, "peace" to these fascist thinkers means eliminating most of the world's population, to allow "living space" (Hitler's Lebensraum) for the remaining elites.".

Itse huomautan vielä tässä katsannossa Martti Ahtisaaren roolia, joka sekään ei ole mitenkään mairitteleva, kun alamme tonkia esille hänenkin kohdallaan keskuspankkikartelliin liittyviä pahuuksia! Tässä onkin lopuksi erinomainen Kalevi Wahrmanin kirjoitus (Ahtisaaren taustaryhmä) Martti Ahtisaaresta juuri tämän katsantokannan avartamana; Martinkin kytkökset keskuspankkikartellin rahavirroissa (Mm. George Sorosin eri finanssimanipulaatiot), eliittikerhoissa (Bilderberg -ryhmä jne.) ja muissa poliittisissa keinotteluissa rauhanneuvottelujutut mukaan lukien käyvät kirjoituksessa alustavasti ilmi.

Tässä on myös viime vuoden kirjoitukseni Barack Obaman rauhanpalkinnosta; Saatanaa puetaan hyvyyden messiaan valeasuun: Barack Obaman Nobel-palkitseminen. Toki olin jo pitkään ennen sitäkin tunnistanut Obaman oligarkkieliitin eli keskuspankkikartellin tärkeäksi nukeksi ja nyt siis Liu Xiaobo on samaa hyvyyden messiaan valeasuun puettavaa satanismia!