Kesä on jatkunut heinäkuussa ja elokuun alussa selvästi tavanomaista lämpimämpänä niin paljon, että siitä johtuen tämän kasvukauden erikoisen suuri kehitysvaiheiden etumatka tavanomaiseen aikatauluun verrattuna on jatkunut edelleen noin kolmen viikon mittaisena ja osittain jopa lähes 4 viikkoon asti kuroneena. Tarkasteluajankohta on tällä kerralla elokuun ensimmäinen viikko, jonka aikana kävin valokuvaamassa kasveja muista seurannan osista tutuilla paikoilla Espoon Tapiolassa, Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Hämeenlinnassa. Tässä ovat kaksi aikaisempaa seurantaosaa; Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; juhannusviikko ja Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; heinäkuun toinen viikko. Seuraavaksi itse asiaan tuttuun tyyliin eli kasviesittelyitä yllä olevan kuvasarjan mukaisessa järjestyksessä ylhäältä alaspäin ja alimpana ovat kunkin kuvatilanteen selitykset teksteinä.
Yllä on siis sarja ottamiani valokuvia havainnollistamaan tätä kasvukauden yhä n. kolmen viikon etumatkaa ja ylhäältä järjestyksessä lukien kuvissa ovat seuraavat kasvit: Kuva 1 - Saksanpihtaa (Abies alba) kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 2 - Kolmiokaa (Gleditsia triacanthos) kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 3 - Eteläntrumpettipuuta eli katalpaa (Catalpa bignonioides) kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 4 - Kompassikukkaa (Silphium perfoliatum) kuvattuna 4.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 5 - Purppurapunalatvaa (Eupatorium purpureum) kuvattuna 4.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 6 - Tarhaomenapuuta (Malus domestica "Maikki") kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 7 - Pikkuherukkaa (Ribes glandulosum) kuvattuna 2.8.2011 Espoon Tapiolassa. Kuva 8 - Pallopensasta (Cephalanthus occidentalis) kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 9 - Marja-aroniaa (Aronia mitschurinii) kuvattuna 4.8.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 10 - Syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna 5.8.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 11 - Punalehtikallionauhusta (Ligularia dentata "Desdemona"), kuvattuna 5.8.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 12 - Tarhapäivänliljalajiketta (Hemerocallis Hybrida-ryhmä "Sammy Russell") kuvattuna 4.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 13 - Syysvuokkoa (Anemone tomentosa) kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 14 - Tuoksuhernettä (Lathyrus odoratus) ja ryhmäruusulajiketta (Rosa Grandiflora-ryhmä "Queen Elisabeth") kuvattuna 3.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 15 - Perennakukintaa; mm. etualalla pinkkinä rantakukkalajiketta (Lythrum salicaria "Robert") ja isoimpana kaukasiankirahvinkukkaa (Cephalaria gigantea) kuvattuna 4.8.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 16 - Kesäkukka - perennaryhmäyhdistelmää kuvattuna 5.8.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 17 - Pujoa (Artemisia vulgaris), isotakiaista (Arctium lappa), hevonhierakkaa (Rumex longifolius) ja saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) rantatörmäniityllä kuvattuna 4.8.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 18 - Rehevähköä niittyä; sarjakeltanoa (Hieracium Umbellata -ryhmä), nurmilauhaa (Deschampsia cespitosa) ja timoteitä (Phleum pratense) kuvattuna Espoon Tapiolassa 2.8.2011. Kuva 19 - Rehevää niittyä; pelto-ohdaketta (Cirsium arvense) kuvattuna Espoon Tapiolassa 2.8.2011.
Käyn seuraavaksi kuva kuvalta läpi samassa järjestyksessä, miten ko. lajien kohdalla tämä n. kolmen viikon kasvuetumatka ilmenee ja mitä se tarkoittaa mm. puiston- / puutarhanhoidon kannalta -->
Kuva 1 - Suomen luontaiset havupuut ja suurin osa kestävimmistä viljellyistä havupuista olivat valmistaneet tämän kesän uudet oksansa tähän mennessä jo kokonaan valmiiksi eli oksien kuori oli kokonaan puutunutta, neulaset täysikasvuisia ja talvisilmut valmiita. Yksittäisillä aroilla ja eteläisillä havupuulajeilla etenkin pääversojen kehitys oli vielä hieman keskeneräistä kasvukauden ko. etumatkasta huolimatta; näin esim. tällä taimivaiheisella saksanpihdalla, jolla tuo pääverso oli latvasta katsottuna 1/3 verran vielä vain puolipuutuneena hieman vihreä ja taipuisa. Normaalisti tällainen myöhäisyys voi jättää pääverson talvenaremmaksi kuin muut taimen osat, mutta nyt tällaiset myöhään kehittyvät havupuulajitkin saavat hyvän mahdollisuuden valmistua kunnolla talveksi.
Kuva 2 - Kasvukauden huomattavan suuri etumatka tavanomaiseen verrattuna oli mahdollistanut tässä vaiheessa jo hyvin pitkää vuosikasvua talvenaroilla ja myöhään kehittyvillä lehtipuilla ja -pensailla, kuten esim. tällä hernekasveihin kuuluvalla pohjoisamerikkalaisella taimivaiheisella puulla. Jopa 1 - 2 metriä oli tälläkin uudella oksalla jo pituutta, mutta siitä huolimatta se oli ehtinyt jo puutumaankin noin puoleen väliin saakka varsin hyvin eli tälläkin lajilla on hyvin pullat uunissa talveen valmistumisen suhteen. Vastaava ja osin jopa parempikin tilanne on myös hernekasveihin kuuluvalla valeakaasialla (Robinia pseudoacacia).
Kuva 3 - Talvenarimmat ja eteläisimmät lehtipuut olivat tässä vaiheessa kasvukauden etumatkasta huolimatta vasta kiihkeimmässä oksien kasvattamisvaiheessa; näin oli tilanne esim. tämän rehevä- ja isokasvuisen pohjoisamerikkalaisen puun kohdalla ja huomaammekin tuossa kuvassa uusien lehtien puhjenneen edelleen kiivaasti oksien kärjistä merkkinä rajusta kasvuvauhdista. Tämä yksilö kärsi viime talvena huomattavia talvivaurioita paleltumalla lähes maata myöten, mutta nämä uudet vesat olivat ehtineet kasvaa kuvan tilanteeseen mennessä jo peräti 2 - 3 metriä! Vesojen puutuminen oli edennyt vasta noin 1/3 verran uuden kasvun tyvistä alkaen. Kehityksen etumatka tavanomaiseen nähden oli kuitenkin erittäin myönteistä tässäkin tapauksessa.
Kuva 4 - Normaalisti elo-syyskuun vaihteen tienoon perennakukinnan kuninkaiden joukkoon kuuluvaa kukkanäytöstä tuottava harvinainen ja jättiläiskasvuinen kompassikukka oli ehtinyt kukintansa runsaaseen vaiheeseen jo elokuun aluksi kiitos kasvukauden rajun etumatkan. Kukinta oli alkanut jopa jo vähän ennen heinäkuun puoliväliä. Tästä huolimatta tämän lajin pitkä kukinta-aika mahdollistaa uusia kukkia vielä koko elokuun ajan, mutta syyskuussa kukinnan hiipuminen on todennäköisesti jo paljon tavanomaista selvempää.
Kuva 5 - Elokuun puolivälissä - lopussa tapahtuu tavanomaisesti tämän melko yleisesti käytetyn perennalajin täysi kukinta, mutta etumatka kasvussa oli virittänyt nuo purppuraiset kukinnot täyteen vaiheeseen jo näin elokuun aluksi tässäkin tapauksessa. Näin ollen lajin harmaanruskea siemenvillavaihe alkanee jo syyskuun alkuun mennessä ja näin tämäkin laji saavuttanee tavanomaista selvemmin myös tärkeän siemenestetiikan, joka jatkunee täten syksyllä pidempään hyvänä kuin normaalisti.
Kuva 6 - Hedelmäviljelyssä suomalaisille hyvin tuttujen omenapuiden sadot ovat myös olleet kypsymässä erittäin huomattavassa etuajassa. Näin etenkin ns. kesälajikkeiden kohdalla, jotka normaalistikin tuottavat satoa jo elokuun lopulta alkaen. Nyt kesälajikkeiden satoa oli kypsänä paikoin jo peräti heinäkuun lopusta saakka ja siten esim. tämän Maikki-lajikkeen omenat olivat jo alkaneet varista kuvan tilanteessa tämän puun alle ylikypsyyttäkin ilmentäen. Tällainen satojen aikaisuus on aiheuttanut erikoisia aikataulujen muutoksia esim. hedelmien ja marjojen ammattiviljelijöille.
Kuva 7 - Kasvukauden huomattava etumatka tavanomaiseen aikatauluun verrattuna ei ole tarkoittamassa sitä, että ruska olisi alkamassa vastaavan ajan verran aikaisemmin syksyllä. Nämä eivät ole suoraan verrattavissa keskenään, mutta jotain vaikutusta yksittäisissä tapauksissa kasvuvaiheiden etuaikaisuudella voi olla myös ruskan lievään aikaistumiseen. Tällaista saattavat ilmentää sellaiset lajit, joilla kaikki kasvu- ja kehitysvaiheet ovat valmistuneet jo kokonaan kaikkein varhaisimmin, kuten esim. tällä matalalla maanpeitepensaalla. Ruskaa aikaistavat laukaisevat tekijät ovat tällaisissa tilanteissa esim. kuivuus, kuten tämän kuvan tapauksessa on todennäköisesti tapahtunut ja ruska on tullut jo huomattavan aikaisin esille. Yleisesti tämä kasvukauden etumatka on kuitenkin luonut monille puille ja pensaille pikemminkin ylimääräistä aikaa valmistua talveen ennen ruskakautta; ne ovat saaneet 3 viikkoa lisäaikaa ikään kuin vuoden 13. kuukaudesta, jota voisi nimittää täten vaikka nimellä "hyperkuukausi" ;)
Kuva 8 - Tämä vielä hyvin harvinainen pohjoisamerikkalainen pensaslaji kehittää kukintansa hyvin myöhään ja on siten Suomessa viljeltävistä puuvartisista lajeista eräs myöhäisimmin kukkiva. Nyt senkin täysi kukinta sattui normaalin elo-syyskuun vaihteen sijaan jo näin elokuun aluksi. Pensaan uudet oksatkin olivat kuvan tilanteessa jo lähes latvoihin saakka puutuneet, joka tietää hyvää talvenkeston kannalta. Pallopensas lähtee kasvamaan kevätkesällä myös erittäin myöhään ja normaalisti kesäkuun alkupuolella ilmenevä punaruskea hiirenkorvavaihe on näyttävää monien muiden lajien ollessa jo täysikesäisessä asussa.
Kuva 9 - Etelä-Suomen yleisimpiin pensaisiin kuuluva marja-aronia ilmensi kasvukauden etumatkaa kypsyttämällä marjojaan jo yli puolikypsinä tässä kuvan vaiheessa. Normaalisti lajin marjat kypsyvät kokonaan vasta syyskuun aluksi, mutta tällä kertaa sadon valmistuminen mustaksi on jo nyt käsillä tätä kirjoitettaessa elokuun toisella viikolla.
Kuva 10 - Yleisistä pensaista tämänkin kohdalla oli yhä havaittavissa erittäin selvästi kasvukauden etumatka; syyshortensian täysvalkoinen kukinta oli siis alkanut jo heinäkuun lopulta saakka ja saavuttanut huippunsa monin paikoin jo ko. viikolla. Tässä kuvassa voidaan nähdä jopa jo aavistuksen verran lajikkeelle tyypillisen kukinnan vaaleanpunaisen loppuvaiheen alkaneen, mikä normaalisti alkaisi vasta elo-syyskuun vaihteen tienoilla. Tänä vuonna on täten odotettavissa suorastaan ennätyksellisen pitkää vaaleanpunaista kukintavaihetta ennen kukinnot ruskeiksi tuhoavia yöpakkasia.
Kuva 11 - Yleisesti käytettyjen perennojen joukossa monet nauhukset ovat elokuun ja elo-syyskuun vaihteen tienoon upeita kukkijoita. Tämäkin lajike on yksi näyttävimmistä perennoista loppukesää - syksyä varten ja kasvuetumatkan ansiosta sen täysi kukinta on alkanut jo näin elokuun alussa. Niinpä syksyn hedelmävaihe (Koostuu ruskeahaivenellisista pähkylöistä) on muodostumassa tälläkin ja monilla muilla nauhuksilla tavanomaista selvästi pidemmäksi ja kunnollisemmaksi, koska normaalisti tämän suvun myöhään kehittyvät hedelmävaiheet saattavat jäädä kesken yöpakkasten tullessa katkaisemaan kehityksen.
Kuva 12 - Tämän seurantasarjan esimmäisessä osassa esittelin keltapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii), joka on tämän perennasuvun ensimmäinen kukkija ja sen kukintahan alkoi tavanomaista selvästi aikaisemmin jo pitkälti kesäkuun puolella. Tarhapäivänliljat ovat suvun myöhäisimpiä kukkijoita, joiden kukinnat ovat normaalisti selvästi elokuun puolella Etelä-Suomen olosuhteissa. Nyt esim. kuvan tarhapäivänliljalajikkeella kukinta oli jo osaksi menossa ohitsekin ja paras vaihe olikin jo täpärästi heinäkuun puolella. Tällaisten elokuun perennojen päättäessä jo näin aikaisin kukintaansa on elokuun loppupuolesta tulossa toisaalta tavanomaista vähäkukkaisempi.
Kuva 13 - Syysvuokko on yhä varsin vähän tunnettu perenna, vaikka se on aivan käyttökelpoinen ja erittäin hieno loppukesän - syyskesän kukkija, kuten kuvasta havaitaan. Lajin kukinta-aika on varsin pitkä ulottuen monesti yli kuukauden mittaiseksi, joten tästä kasvukauden suuresta etumatkasta huolimatta koko elokuuksi ainakin olisi kukintaa riittämässä. Normaalisti sitä riittää selvästi syyskuunkin puolelle. Nyt kukinta oli ollut runsasta jo heinäkuun lopussakin, kuten kuvan jo kukkineista hedelmäpalloaiheista havaitaan.
Kuva 14 - Tämän kesän tavanomaista lämpimämpien säiden turvin myös yksivuotiset kukat ja köynnökset ovat saaneet huomattavaa lisäetua kehitysvaiheisiinsa, vaikka niitä ei voida suoraan verrata monivuotisten lajien vaiheisiin. Tämä siksi, koska yksivuotisten lajien kylvö- ja ulosistuttamisajankohdat ovat epäsäännöllisiä ja vaihtelevia verrattuna luonnon lineaariseen kehitykseen. Joka tapauksessa lämpimän kesän edut ovat yksivuotisillekin ruohovartisille kasveille tavanomaista runsaampi kasvu, aikaistunut / runsastunut kukinta ja pidemmät hedelmävaiheet syyskesällä - syksyllä ennen hallatuhoja. Ryhmäruusuilla kehitysvaiheet ovat monivuotisten lajien mukaiset. Siinä niiden kukinnan etu säilyy jatkuvasti, sillä huolimatta runsaimman kukinnan selvästä aikaistumisesta on ryhmäruusuilla tapana tuottaa koko ajan uutta kasvua ja siten kukintaakin kasvukauden loppuun saakka.
Kuva 15 - Tämä yleisnäkymä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan perennanäytemailta kertoo hyvin kasvukauden etumatkan luoman poikkeuksellisen visuaalisuuden elokuun alkuun nähden: Esim. tuo pinkki rantakukkalajike olisi normaalisti täydessä kukassa vasta viikon - parin kuluttua, mutta kukinta olikin jo tässä vaiheessa menossa osaksi ohi. Muutenkin tämän perennanäytemaaosion paras kukintavaihe oli jo alkanut hiipumaan kokonaisuutenakin, kun se olisi normaalisti yhä voimissaan suuren osan elokuutakin. Toisaalta tämä tietää kesän lopun ja syksyn ajaksi tavanomaista selvästi pidemmän ajan monivivahteista hedelmävaihe-estetiikkaa, mikä on monilla perennoilla kukinnan ohella myös erittäin tärkeää säilytettävää ja suosittavaa ominaisuutta.
Kuva 16 - Tämän seurannan edelliskerralla heinäkuun toisen viikon tilannetta havainnollistaessani näytin tätä samaa kesäkukka - perennaryhmää. Tässä vaiheessa nuo takarivin jaloangervot (Astilbe cv.) olivat jo lähes kokonaan kukkimisensa lopuissaan. Normaalisti niiden kukinnan huippuvaiheet sattuisivat juuri elokuun alkupuolelle. Tässäkin toisaalta voidaan iloita jatkossa siitä, että ruskeat hedelmätähkävaiheet ovat tavanomaiseen verrattuna paljon pidemmän aikaa näyttävästi esillä. On myös muistettava, että jaloangervojen hedelmätähkät ovat erinomaisimpia talventörröttäjiä! Hallanarat trooppiset ja subtrooppiset kesäkukat ovat myös saaneet etua lämpimästä kesästä tuottamalla tavanomaista runsaammaksi ehtinyttä kasvua ja siten monessa tapauksessa myös näyttävämpää kukintaa, kuten juuri monien begonioiden (Kuten kuvan kesäbegonia) ja esim. myös ahkeraliisan ja balsamien suvun (Impatiens sp.) tapauksessa.
Kuva 17 - Tämän saman rantatörmäkasvuston kehitystä olen näyttänyt kaikissa näissä seurantasarjan kolmessa osassa tähän mennessä, mikä on kuvannut Etelä-Suomen luontaisten ruohovartisten lajien kehitysvaiheita erinomaisesti. Tälläkin kertaa kasvukauden raju etumatka ilmenee dramaattisesti, kun kasvustot olivat elokuun alussa jo peräti kuihtumassa hedelmävaiheisiinsa osaksi keltaisina - ruskeina. Itse asiassa normaalisti tässä elokuun alun tilanteessa olisi näidenkin lajien kohdalla kehittymässä vasta juuri se heinäkuun toisen viikon vaihe! Tästäkin kuvasta voimme havaita täten sen, että luontaisten niittyjen kokonaan valmistunut eli ruskeaksi tuleentunut vaihe on muodostumassa erittäin paljon tavanomaista pidempiaikaiseksi ennen ruskakautta.
Kuva 18 - Huolimatta paljosta kasvun etumatkasta on luontaisilla niityillä havaittavissa vielä viimeisiä kukkijoitakin, kuten tässä sarjakeltanon tapauksessa. Tosin nämäkin kasvustot olivat jo hiipumassa täydestä kukinnasta loppupuolelleen. Kasvun - kehityksen etumatkaa kuvaavat tällä niityllä myös noiden kahden heinälajin tuleentuminen jo kokonaan ruskeaan hedelmävaiheeseen ja näin ruskea loppukehitysvaihe tulee olemaan tässäkin paljon tavanomaista pidempi ruskakauden alkuun mennessä.
Kuva 19 - Rehevillä niityillä ja monilla (kesanto)pelloilla nähtävä pelto-ohdake on siitä erikoinen ruohovartinen laji, että sen valkovillainen hedelmävaihe on jopa jossain määrin näyttävämpikin kuin sen vaaleanpunainen kukintavaihe, koska kukat ovat pienemmät kooltaan kuin nämä paksut "villatupot". Lisäksi näillä villatupoilla on taipumusta jäädä kasvustoihin jopa useaksi viikoksi. Normaalisti tämä hedelmävillavaihe tulee täysin esille vasta elokuun loppupuolella, mutta tänä kesänä se alkoi jo monin paikoin heinäkuun lopussa.
Tätä kirjoitettaessa tämän viikon sää on ollut aikaisempiin helteisiin verrattuna muutamana päivänä jopa melko viileää, mutta uusimmat sääennusteet näyttävät tavanomaista paljonkin lämpimämpien säiden palaavan jo viikonlopusta lähtien ja jatkuvan ainakin koko ensi viikon. Niinpä kasvukauden etumatka tulee pysymään vähintään tuon n. 3 viikon mittaisena. Elokuun lopulla saattaa olla vaarassa muodostua jopa n. kuukauden mittaista kehitysetumatkaa, jos tuo alkava jopa helteinen jakso pitää pitkäänkin pintansa. Niinpä hyvin erikoisen varhaisia kehitysvaiheita tulee todennäköisesti olemaan syyskuun alkuunkin saakka ja sen myötä palaan vielä ainakin neljännen kerran kartoittamaan syyskuun alkajaisiksi muutamia hämmästyttävimpiä esimerkkejä siitä. Silloin tosin ko. mahdollista kehitysetumatkaa voidaan havaita enää lähinnä vain myöhäisiä kehitysvaiheita sisältävistä ulkomaisista viljellyistä lajeista, kun etenkin luontaiset lajit ovat olleet siinä vaiheessa jo varsin yleisesti / pitkään visuaalisesti täysvalmiita talvea varten.
No comments:
Post a Comment