Lännen yhteiskuntaperikadon piirteitä tarkastelussa kollektiivisten ajatusvääristymien ja pankkiirioligarkkiuden valoissa

Tänään innostuin aloittamaan tähän mennessä parhaimpiin kuuluvan kirjoitukseni Facebook-statussisältönä ja päätin samointein tuoda sen tänne blogiinkin ihmeteltäväksi. Tänne tuodessani olen kuitenkin tehnyt kirjoitukseen melko paljonkin oleellisia sisältölisäyksiä ja -korjauksiakin. Tämän kesän teemanani ovat olleet nämä Facebook-sisällöt, joita olen aika ajoin tuonut koosteina tänne blogiin. Olen aikeissa alkaa muuttamaan käytäntöä jotenkin ja siksi näin kesän ollessa lopuillaan ajattelin tällä ja ensi viikolla tuoda loppuja katveeseen jääneitä Facebook-sisältöjä tänne sellaisenaan tai lievästi täydennettyinä... Olkoot tämä tämän päiväinen pitkäksi analyysiksi venynyt kirjoitus tälle mojova alkusoitto! Inspiraatio siihen löytyi tuosta alla olevasta Hesarin jutusta, jossa Jemima Repo laukoo mielipiteitään. Mieleni dynamiikka vei kuitenkin minut siitä laajoihin sfääreihin kuvaamaan lännen yhteiskuntaperikatoista tilannetta ja ongelmanratkaisumalleja siihen --->

Äärioikeiston rasismi kytkeytyy naisvihaan:

Tässä on taas esimerkki ihmisestä, joka ns. sortuu räksyttämään oireista ymmärtämättä taudin kokonaiskuvaa. Puhdas ja erittäin kammottava esimerkki länsimaiden ultraindividualistisesta maailmankuvavankilasta, josta käsin ei osata hahmottaa oleellisen tärkeitä ryhmädynaamisia ja kollektiivisen tason ilmiöitä.

Tässä on tausta-aineistoksi kaksi Seppo Oikkosen erittäin opettavaista kirjoitusta, jotka kuvaavat miksi näin on: Tarvitsemme moniarvoisuutta, emme monikulttuurisuutta ja Länsimaisen järjen rapautuminen ja vihreä moniavioisuus.

Huomaamme, että monelta ihmiseltä puuttuu länsimaissa kyky ajattelun koherenttiuteen ja sitä kautta tulee vakavia ongelmia hahmottaa subjektitoimijoita ja ryhmäsosiaalisia sisältöjä. Esim. Jemima Repo surutta linkittää persoonallisen vihan piirteitä ismeihin kuin ne muka olisivat yhtä. Samalla hänellä on sokeutta oman isminsä suhteen kuin siinä ei olisi mitään vikaa.

Länsimaisessa ajattelussa tällainen on erittäin vaarallista niin feminismissä, äärioikeistoliikkeissä kuin äärivasemmistolaisissa liikkeissä jne. Länsimainen ajattelu on karannut aivan liikaa, Oikkosta soveltuvasti lainaten, kartesiolaisen minä-subjektin kautta tapahtuvaksi maailmankuvan hahmottamiseksi, jossa ei osata enää tunnistaa "minän" ylittävien kollektiivisten hahmojen ja kokonaisuuksien sisältöjä - prosesseja ja sitä kautta joudutaan mm. harhaisiin ja ristiriitaisiin ko. hahmojen ja kokonaisuuksien yhteensovittamisongelmiin ja tehdään siksi jopa ikään kuin tahallaan järjettömiä yksinkertaistuksia ja sisältöjä vääristäviä päälleliimauksia. Siksi mm. ei osata suhtautua maahanmuutto-ongelmiin, sukupuolien välisiin ongelmiin jne. realistisesti puolin eikä toisin, vaan kuvitellaan vain äärimmäisiä vastakkainasetelmallisia harhoja.

Ongelmia on miesten ja naisten välisissä suhteissa varmasti ja myös äärinationalistinen äärioikeistokin on olemassa olevaa vaaraa (Jotka osaltaan johtuvat juuri tuosta harhaisesta ryhmäsosiaalihavainnoinnista ja siitä juontuvasta vastakkainasetelmallisuudesta!), mutta aiheellisen feminismiin, maahanmuuttoon / monikulttuurillisuuteen yms. yhteiskuntaolemisen ja sosiaalisuuden ongelmakohtiin kohdistuvan kritiikin leimaaminen noin yksioikoisesti ismeihin ja siihen kuuluisaan "vihapuheeseen" liitettäväksi vain oireiden perusteella ilman kunnollista ymmärrystä ryhmän ja metafysiikan prosesseista on hävettävän tyhmää idioottimaisuutta noinkin korkealla pallilla olevalta "tutkijalta". Tämä vain vahvistaa käsitystäni länsimaiden sivilisaation perikadosta, valitettavasti :( ...

Niinpä vaarallista on juuri se, että aitoja ryhmäsosiaalisia prosesseja tunnistamattomat ihmiset helposti taantuvat imaginaarisia ryhmäsisältöjä palvovien tunnustuksellisten ryhmien kannattajiksi (Kaikki uskonnot, poliittiset ääriliikkeet ja monenlaiset muut reaalisosiaalisuudesta irronneet lahkot / liikkeet, kuten ääri-islam, monetarismi ja natsismi): Se on siis sudenkuoppa kaikissa liikkeissä ja ismeissä feminismistä, äärioikeiston kautta viherliikkeisiin ja tietenkin ekonomiaan, jossa imaginaariset ryhmäsisällöt ovat juuri mm. näitä pankkiirioligarkkisia teesejä, joiden pauloissa sivilisaatiota uhkaa fyysisen ekonomian perikato jo paljon kuvatulla tavalla. Jemiman asenne näyttäytyy tässä valossa siis vain ko. tavalla harhaisen vastakkainasettelun toisena osapuolena. Toistensa ohi huutavat ääripäät ovat mitä todennäköisimmin juuri tällaisen ryhmäsosiaalisuuden dynamiikkaa ja metafysiikkaa ymmärtämättömän ajatuskoherenttiuden vajauksen ikeessä.

Sen sijaan meidän tulee keskittyä "itse sairauteen" ja sen aiheuttajaan, mikä ilmiselvästi vaikuttaa olevan loppujen lopuksi länsimaisen ajattelun etääntyminen liikaa yhteen äärilaitaan eli olemme siirtyneet sairaalla tavalla kartesiolaiseen individualismiin toisesta äärilaidasta. Se toinen äärilaita oli keskiajan minäpersoonaton aikakausi, jossa totalitaarinen ryhmäsosiaalisuus oli koko totuus maailmasta ja siinä keskipisteenä oli nykyisen ultraindividualismin "minän" sijasta ulkopuolinen Jumala. Tämän Seppo Oikkonen on tuonut blogissaan hyvin esille.

Nykytilassaan monet yksilöt siis yhtäältä hakevat yhteiskunnan ultraindividualismin ikeessä turvaa / elämänsisältöä imaginaarisia ryhmäsisältöjä luovista liikkeistä ja ismeistä (Koska he eivät ultraindividuaalissa maailmassa kykene helposti havaitsemaan aitoja ryhmäsosiaalisia sisältöjä) eli he tavallaan taantuvat yksittäisinä saarekkeina kartesiolaisen minäteatterin keskellä erilaisina versioina uudestaan keskiaikaisiin ryhmäsosiaalisuuden tyrannioihin, jotka nekin olivat siis keskiajalla oman aikansa ääriharhaa, mutta täyskollektiivisesti. Toisaalta yksilöt toteuttavat nykyaikana tähän kollektiiviharhaan nähden ristiriitaisella tavalla kuitenkin ultraindividualismiaan ylieläimillisiksi vajonneiden behaviorismin ja utilitarismin pauloissa kuin koko totuus maailmasta olisi vain se, mitä "minä" -subjektille on hyödyllistä.

Ei siis ihme, kuinka mielenterveys on länsimaiden ihmisillä niin hukassa, koska mielemme taistelee sekä ultraidividualismia palvelevien ääri-ilmiöiden että imaginaaristen ryhmäsisältöjen välillä näin sairaasti. Vaarallista on yhä enemmän se, että tämänlainen yhteiskuntasairaus manifestoituu lisääntyvässä määrin fyysisen todellisuuden rapautumisenakin mm. juuri eniten sitä aiheuttavan generaattorin eli ekonomian kautta. Pankkiirioligarkismi on tämän yhteiskuntasairauden pääilmentymä, jonka puitteissa em. tavalla sekä ryhmäsisältöisesti että individuaalisesti sairaat toimijat tekevät mitä tahansa, jotta he uskoisivat ko. omaan maailmankuvavankilaansa ja sen toiminnan säilymiseen ns. ennallaan.

Näin paljolti juuri siksi, koska ylimitoitettu "minä" -subjekti uskoo hamuavansa äärimmäistä nautintoa kivun totaaliseksi välttämiseksi eläimen tasolla ko. systeemistään, koska länsiajattelu on johdatellut uskomaan, että "minä" on koko totuus maailmasta ja se saa siten "koko nautinnon" --> Mutta kun ei saa!! Toisaalta myös siksi ko. maailmankuvavankila on hyvin jatkuvaa luonteeltaan, koska ko. kollektiivista dynamiikkaa ja metafysiikkaa ymmärtämättömän ultraindividuaalin länsiajattelun takia systeemi on siinä kokemuksena nimenomaan imaginaarinen ryhmäsosiaalinen konstruktio, jossa imaginaarinen koetaan täydellisenä kollektiivitotuutena juuri siksi, kun se voidaan pukea ko. tavalla harhaisten yksilöiden keskuudessa todellisuudesta irrallisella tavalla muka ihanteellisilla harhakuvitelmilla.

Ei pidä siksi ollenkaan ihmetellä, miksi pankkiirioligarkkinen ekonomia on kehittänyt nykyään globaalisti ja erityisesti lännessä juurikin fyysisestä ekonomiasta irrallaan olevan virtuaalisen johdannaismarkkinasekasotkun ymmärtämättä samalla rahan väärää velka- ja korkoaseista syntymekanismia. Tämä juuri makaa tuhoavana voimana todellisuuden päällä ja tämä on täydellinen kuvaus pankkiirioligarkkisesta monetarismista kulttimaisena taloususkontona!

Heille (Pankkiirioligarkeille ja kätyreilleen) todellisuus on siis tällainen sairas maailmankuvalaatikko, jossa he yrittävät kaikenlaisin manipulointikeinoinkin säilyttää harhansa tämän laatikon muka autuaasta olemassaolosta näkemättä sen tuhotodellisuutta. Tämän saavuttamiseksi tehty manipulointi on sitä eliittilähtöistä "salaliittoteoria" -sisältöä, josta Seppo Oikkonen ei toisaalta ilmeisesti ole juuri ollenkaan perillä (Koska hänen blogistaan löytyy myös sellaisia vajaita ja vääristäviä totuuksia kuin: "Niin sanotut salaliittoteoriat ovat yksi ajatusmuoto, jossa toimijasubjektiharhat yritetään ratkaista kuvittelemalla kulissientakaisia kytkentöjä ja kähmintöjä.").

Salaliittoja on aivan varmasti ja jo todennetustikin olemassa juuri ko. eliitin oman maailmankuvavankilansa säilyttämisen ja "kehittämisen" manipulointiprosesseissa, mutta niistä on vaikea päästä selville, kun jokaisella meillä on tekemistä ja vaikeutta tämän em. yhteiskuntasairauden puitteissa harjoittaa asioiden pelkän havainnoimisen sijaan myös niiden ymmärtämistä. Lisäksi kaikki salaliitot ovat tietenkin vahvasti piilotettuja erilaisiin toimintoihin ja rakenteisiin mikä on tarkoituskin, jos ei haluta suuren yleisön tietävän jotain sen päänmenoksi aiheutuvaa ja sen kontrastiksi vain 2% ihmisväestöstä hyödyttävää agendaa. Jotkin tällaisista salaliittoagendoista ovat tosin ihan jopa päin näköä -tyyppisen selviä tyranniamurjauksia: Kuten äskettäinen superkongressin perustaminen Yhdysvalloissa ja toisaalta EU:n ns. pysyvän vakausmekanismin pystytys!

Salaliittoilu eliitin ylimmillä portailla ja kulisseissa meitä muita yhteiskunnan jäseniä vastaan on siis heidän keino yrittää pitää kiinni omasta sairaasta maailmankuvavankilastaan ja sen toiminnasta, josta käytännön ilmenemismuodot yhteiskuntiin ovat ekonomisen ja valtiollisen liiton vahvistaminen pankkiirioligarkiaa edesauttavilla fasismi- ja uusfeodaalityrannioilla sekä imperiaalisilla "heidän" maailmankuvavankilan sisältöä levittävillä ja sementoivilla sodilla, kuten nyt on ollut kyse Libyassa ja vähän aikaisemmin mm. Balkanilla, Afganistanissa, Irakissa ja kohta varmasti muuallakin...

Ei ole ollenkaan hyväksyttävää, että tällaisesta sairaasta lännen maailmankuvavankilasta käsin arvioidaan sen ehdoilla muidenlaisten maailmankuvien parissa olevia yhteiskuntia ja siinä nimenomaan sodan aloittamisen veroisiksi kohteiksi! Tämäkin paljastaa lännen erittäin viallisen ajatusvääristymän etenkin eliitin parissa ja sen pohjalta tehdyt seinähullut teot sotineen; ko. vääristymästä käsin ei ole oikeudenmukaista ja nimenomaan yhteismitallista arvioida jonkun olevan diktaattori tai tyranni, kun tilanne voi olla aivan päin vastoinkin ja Libyahan on ollutkin Afrikan edistyksellisimpiä valtioita ennen NATO:n ja kumppaneiden (Mm. ääri-islamistikapinalliset) sotarikollista siviilikohdetuhontaa! Sen sijaan oikeampi todella vaarallinen diktaattorikaksikko on jo perustellusti Barack Obama ja David Cameron! He levittävät tuhoa tekevää ultraindividualistista lännen sairautta!

Poliisivaltiomenetelmät ja viherfasismi kuuluvat tähän kokonaisuuteen oleellisina seikkoina, joiden mielisairauden huippua voimme havaita mm. John P. Holdrenin (Nykyajan Josef Mengelen suunnitelmat ihmiskunnan tuhoamiseksi: John P. Holdren ja Ecoscience -kirja) ja Hans Joachim Schellnhuberin (German Advisory Council on Global Change (WBGU) ja sen raportti: Satanistista kansanmurhaa ja tyranniaa globalisti-intressien hyväksi!) manifesteissa. Ne haluavat tuottaa juuri tuollaisen keskiaikaisen kollektiivisen ryhmäsosiaalisuuden supertyrannian imaginaarisena helvettinä. Se olisi muka joku suoja pankkiirioligarkian maailmankuvavankilan hyperindividualismille harjoittaa muka ultranautintojaan rauhassa meiltä muilta.

Näiden mukaan kokonaistilanteen absurdius ja koko ovatkin jo osoittaneet, että tällaiset prosessit kaatuvat jo omaan mahdottomuuteensa, erittäin vaarallisesti. Siinä toisaalta juurikin piilee "heidän" eli ns. globalistien kompastuskivensä, jossa me pankkiirioligarkkisia ja muita yllä kuvatunlaisia ko. yhteiskuntasairauden piirteitä vastustavat voimme katsoa olevan heikon kohdan eli "heidän" maailmankuvavankilassaan raon, johon humaania hyvyyttä puolustavan taistelun on kohdistettava "tulivoimansa".

Humaania hyvyyttä puolustava taistelu on siis yhtäältä sairauden lääkitsemistä pois ja toisaalta sen aiheuttajan eliminoimista aiheuttamasta ko. sairautta uudestaan. Tässä kohdassa alan taas miettimään juuri LaRouche -liikkeen erinomaisuutta huolimatta joistakin heidän turhan autoritaarisista tendensseistään (Joka voi toisaalta olla myös tarpeellinen taistelumetodi tässä ns. hyvän ja pahan taistelussa!). Nimittäin pankkiirioligarkia ja nimenomaan sen "periaatteet" tuon maailmankuvavankilansa säilyttämiseksi ovat tähdellisimmin SE sairaus, johon LaRouche -liikkeellä on erinomaisesti perustellut lääkkeet mm. Glass-Steagall -lain ja fyysistä ekonomiaa palvelevan julkisen rahan muodoissa!

Sairauden aiheuttajana voidaan puolestaan pitää juuri tuota länsimaisen ajattelun kaatumista liikaa em. yksilön ja ryhmän ongelmia aiheuttavaan ultraindividualistiseen äärilaitaan. Olemme siis nyt havainneet, kuinka lännen ajattelua tulee korjata kohti anti-imaginaarista ryhmäsosiaalista paradigmaa, jossa asioiden ymmärtäminen holistisemmassa ja koherentimmassa ulottuvuudessa mahdollistuu ja se alkaa korjata ko. sairasta tilannetta optimaalisempaan ihmisyyteen kokea sekä ryhmäsosiaalisuus että yksilösosiaalisuus yhdessä terveemmin ja rakentavammin! Näin siis sairauden aiheuttajaa hätistetään pois, mutta se on todennäköisesti tähän maailmanvaiheeseen tehdyn ko. sairauden luoman sekä fyysisen että ns. henkisen tuhon takia erittäin pitkä prosessi; vuosikymmenistä ehkä jopa satoihin vuosiin... Suorastaan ihmiskunnan kokoisen kollektiivisen ajattelun tällaisia em. vääristymiä ei voida korjata yhtä nopeasti kuin vaikkapa juuri Glass-Steagall -lain avulla voidaan hoitaa sairautta fyysisenä ilmiönä melkoisen piankin.

Meidän tulee kuitenkin ymmärtää se aikaisemminkin toitottamani seikka, että äärimmäisistä ongelmista parantuminen ei ole hakeutumista toiseen äärilaitaan! Siksi juuri tämän ongelman puitteissa meidän ei tulekaan etsiytyä uudestaan ns. pimeälle keskiajalle minä-subjektittomaan ryhmäsosiaalisuuden tyranniaan, jossa paitsi "minä" alistetaan liikaa, niin sen lisäksi ryhmän sosiaalisuus voi vajota totaaliseen imaginaariseen kollektiivihelvettiin... Se siis tietysti sopisi sovellettuna pankkiirioligarkian kuvattuihin maailmankuvavankilansa säilyttämisen aikeisiin, missä "he" saisivat vallan näin hallita massoja oman sairautensa jatkamiseksi...

Näitä pankkiirioligarkian puuhaamia NWO -asioita tutkittuani olen näin havainnutkin olevan aikeita ja tekoja työn alla, joista voimme havaita esimerkkejä arjessa: Näitä systeeminsä säilyttämisen ja "parantamisen" agendojaan kollektiivisina ajatusmanipulaatioina ovat mm. sitä varten tasapäistetty ja koordinoitu valtavirtamediapropaganda aiheuttaen yhtenäistä kollektiivista vajoamista ryhmäsosiaalityrannian olemukseen sekä populaarikulttuuriin sisällytetyt juurikin sekä ryhmäsosiaalisuuden että yksilösosiaalisuuden vääristymiä edelleen vääristävät sisällöt. Kuten kulttimainen heimoajattelu (hevarit, hiphopparit, hipit jne.), mikä vetoaa imaginaarisiin ja siten muokattaviin ryhmäsosiaalisisältöihin ja yksilösosiaalisella tasolla eläimellistä behaviorismia ja utilitarismia yli-ihannoivat ja ylikorostavat sisällöt, kuten Lady Gagalla ja pornoteollisuudella. Kuvatunlaista maailmankuvavankilan ylläpitoa siis ruokitaan vahvistamalla sen omia ajatusvääristymiä itsessään ja ympäristössään "sopivalla" tavalla, millä on täten kansalaisia tyhmentävä ja sokeuttava vaikutus.

Jossain määrin makuasia tietysti on se, että onko tällainen "vain" ko. tavalla sairaan kulttuurin tuotetta ja valuu siksi lähinnä itsestään käytäntöön vai onko joku eliittitaho tosiaan havainnut mahdollisuuden manipulointiin juuri tämänkin pohjalta. Havaintoni mukaan molemmista on toki kysymys; varsin epäselvillä tavoilla ja katkonaisesti, mutta riittävän osoitetusti pahoista aikeista on kyse, jos vain osaa ja pyrkii sumutusten ja maailmankuvavankilan raoista uutterasti näkemään ko. asiat. Ko. pahat aikeet kohtaavat kuitenkin sisäisen ongelmansa myös tässä kaatuen lännen ajattelun kyvyttömyyteen hahmottaa oikeita ja rakentavia ryhmäsosiaalisia sisältöjä ja prosesseja; imaginaarisen ryhmäsosiaalisuuden totaalityrannia hajoaa todellisten humaanien ryhmä- ja yksilöarvojen valossa, toivottavasti!...

Joka tapauksessa tätä yhteiskuntasairauden aiheuttajan poiskarkoittamista on siis myös hedelmällistä pohtia LaRouche -liikkeen sisällön kanssa: Heillä on aivan oikein juuri sellaisia ihmismielen kollektiivisesti ja universaalisti ilmenevää humaania voimaa tähdentäviä teesejä ja ongelmanratkaisumalleja (Mm. termodynamiikan toisen pääsäännön kyseenalaistavaa tapaa tehdä antientrooppisen asenteen mukaista tiedettä ja taidetta fyysisen ekonomian, ympäristön kehittämisen ja ihmisten itsensä hyväksi), jotka edesauttavat juuri ko. tarpeellista kollektiivisen ajattelun siirtymistä ultraindividuaalista laidasta kohti luovaa ja nimenomaan aitohumaanista ryhmäsosiaalisuuden laitaa.

Tietenkin tässä on pidettävä huoli siitä, että liikettä tuohon toiseen ja väärään äärilaitaan ei tapahdu liikaa: Että imaginaarinen eli vääristävän tunnustuksellinen ryhmäsosiaalisisältö ei ota haittaavaa valtaa aitohumaanisesta ryhmäsosiaalisisällöstä. Geopolitiikassa tällaiset imaginaariset ryhmäsosiaalisisältöjen virheet olivat juuri kommunismin aiheuttamia viime vuosisadalla ja nyt meidän on syytä välttää sellaista tarkkaan! Siihen nähden LaRouche -liike on nähdäkseni muotoutunut nykyään yhä paremmin löytämään juuri tuota hyvää aitohumaania ryhmäsosiaalisisältöä, eli antientrooppista ihmismieltä osana Universumia, kuten he sitä nimittävät.

Toivottavaa tässä on siis sopivan optimin löytäminen "puolivälistä", mikä olisi vähänkin toteutuessaan varmaan ensimmäinen kerta ihmiskunnan "ajatushistoriassa", kuten Seppo Oikkonen termiä kuvaa. Näistä tämän hetken maailman melskeistä katsoen tehtävä vaikuttaa äärimmäisen vaikealta ja pitkältä; voiko se edes oikeasti alkaakaan ennen tiettyä vajoamista perikadon suohon...?! Historiaan LaRouche -liikkeen näkökulmasta paljon uudestaan tutustuttuani voin nähdä, kuinka tämä optimi oli lähellä toteutumistaan juurikin keskiaikaa seuranneiden Renessanssin ja myöhemmin Valistuksen ajan aikoina siirtyen jälkimmäisestä osaltaan 1900 -luvulle, mutta silloinkin erilaisilla tavoilla nämä optimitavoiteet tai -mahdollisuudet lopulta musertuivat paljolti juuri silloisten pankkiirioligarkia- ja ylimystömuotojen promotoimien - käyttämien kuvatunlaisten ajatusvääristymien kautta. Huomaamme siis pankkiirioligarkian ja eliittielämäntavan sisältävän aina aivan liian helppoa väylää tuottaa yhteiskuntiin tällaista saastaista ja vahingollista henkeä, mikä on tällä hetkellä menossa kaikkien aikojen ylikorostuneimmaksi.

Joka tapauksessa LaRouche -liike on juuri oikealla tiellä tässä yhteiskuntasairauden sekä parantamisessa että sen aiheuttajan eliminoimisessa ja toivotan heille siksi paljon onnea, kunhan he eivät vain lähtisi liian yltiöpäiseksi aikeissaan. Toisaalta lännen ajattelun korjaamisessa on vielä niin radikaalin paljon tekemistä tässäkin katsannossa, että aivan pian ei todennäköisesti ole mitään vaaraa luisua siihen toiseen äärilaitaan.... Fyysiset olosuhteet tosin voivat mennä pahasti pieleen piankin, mikä voi olla yllättävän nopea edesauttaja sivilisaation ajatteluprosessienkin lisätaannuttajana!! Siksi Lyndon LaRouche on varoittanutkin niin kärkevästi "uuteen pimeään aikaan" vajoamisesta...