Elokuussa kasvukauden eteneminen tapahtui edelleen sen verran tavanomaista lämpimämmissä olosuhteissa, että vähintään 3 viikkoa kehitysetumatkaa on säilynyt tavanomaiseen aikatauluun verrattuna ja itse asiassa muutamista merkeistä havaittuna etumatka on kasvanut jopa noin kuukauden mittaiseksi tähän syyskuun alkuun mennessä, mikä on hyvin ennätyksellistä ja ymmärrettävää, kun olemme saaneet lukea mm. Helsingin Kaisaniemen kesän olleen koko mittaushistorian lämpimin (Iltasanomien juttu)!
Tällaista kehitysetumatkaa ei kuitenkaan enää tosiaan havaita tarkkaan kuin vain muutamista myöhäisimmin kehittyvistä lajeista monien muiden oltua jo pitkään tavallaan pysähtyneessä ruskaa edeltävässä tilanteessa. Tässä kuvallisessa kasviesittelysarjassa otankin käsittelyyn juuri noita lajeja, joista tätä hurjaa kehitysetumatkaa voidaan vielä näinkin myöhään havaita. Ajankohtana esitän syyskuun "1. - 2. viikkoa", kun tämän kuvasarjan kuvanottohetket syyskuun 7 ensimmäisen päivän eli tavallaan ensimmäisen viikon aikana sattuivat oikeasti kahdelle eri viikolle.
Tässä ovat kolme aikaisempaa seurantaosaa; Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; juhannusviikko, Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; heinäkuun toinen viikko ja Kasvukauden 2011 huomattavan etumatkan ilmenemisiä ja vaikutuksia luonnosta puistoihin ja puutarhoihin; elokuun ensimmäinen viikko. Seuraavaksi tuttuun tyyliin kasviesittelyitä yllä olevan kuvasarjan mukaisessa järjestyksessä ylhäältä alaspäin ja alimpana ovat kunkin kuvatilanteen selitykset teksteinä.
Valokuvia havainnollistamaan tätä kasvukauden ennätyksellistä jopa noin 4 viikon etumatkaa ja ylhäältä järjestyksessä lukien kuvissa ovat seuraavat kasvit: Kuva 1 - Valeakaasiaa (Robinia pseudoacacia) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 2 - Keltatrumpettipuuta (Catalpa ovata) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 3 - Jumaltenpuuta (Ailanthus altissima) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 4 - Jalokastanjaa (Castanea sativa) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 5 - Tarhaomenapuuta (Malus domestica "Jaspi") kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 6 - Ussurinpäärynää (Pyrus ussuriensis) kuvattuna 7.9.2011 Meilahden arboretumissa Helsingissä. Kuva 7 - Tarhaluumupuuta (Prunus domestica "Yleinen Punaluumu") kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 8 - Amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna 7.9.2011 Meilahden arboretumissa Helsingissä. Kuva 9 - Mustaseljaa (Sambucus nigra) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 10 - Törmäviiniä (Vitis riparia) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 11 - Kentuckynpapupuuta (Gymnocladus dioica) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 12 - Mantsurianjalopähkinää (Juglans mandschurica) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 13 - Japaninmagnoliaa (Magnolia kobus) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 14 - Lamoalppiruusua (Rhododendron "Elviira") kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 15 - Punalehtikallionauhusta (Ligularia dentata "Desdemona") kuvattuna 4.9.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 16 - Kahta lajiketta komeamaksaruohoa; oikealla (Sedum "Herbstfreude") ja vasemmalla (Sedum "Matrona") kuvattuna 7.9.2011 Meilahden arboretumissa Helsingissä. Kuva 17 - Tuoksuasteria (Aster novae-angliae) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 18 - Perennoja; vasemmalla tarhapäivänliljalajike (Hemerocallis "Sammy Russell") ja oikealla auringontähti (Telekia speciosa) kuvattuna 5.9.2011 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva 19 - Perenna- ja kesäkukkaryhmä kuvattuna 4.9.2011 Hämeenlinnassa; etualalla kukkii yhä kahta lajiketta kesäbegoniaa (Begonia Semperflorens -ryhmä) ja sinitähtöstä (Ageratum houstonianum). Taustalla hedelmävaiheessa etenee tarhapiisku (Solidago hybr.). Kuva 20 - Pujoa (Artemisia vulgaris), isotakiaista (Arctium lappa) ja hevonhierakkaa (Rumex longifolius) rantatörmäniityllä kuvattuna 4.9.2011 Hämeenlinnassa. Kuva 21 - Uudelleen kukkivaa peltosauniota eli saunakukkaa (Tripleurospermum inodorum) rantatörmäniityllä kuvattuna 4.9.2011 Hämeenlinnassa.
Käyn seuraavaksi kuva kuvalta läpi samassa järjestyksessä, miten ko. lajien kohdalla tämä n. 4 viikon kasvu- tai kehitysetumatka ilmenee ja mitä se tarkoittaa mm. puiston- / puutarhanhoidon kannalta -->
Kuva 1 - Talvenaroilla hernekasvipuilla on syntynyt uusi pääversojen kasvupyrähdys, johtuen elokuun runsaista sateista ja tänne syyskuun alkuun saakka jatkuneista pääosin tavanomaista lämpimämmistä säistä. Kuvan valeakaasia on tästä hyvä esimerkki ja siinä nähdäänkin edelleen versojen kärjissä uuden lehdistön pursuamista. Koko kesän pääversokasvu on tällä yksilöllä saavuttanut jo yli 2 metrin mitan, josta tuo uusi puutumaton kasvu kattaa vajaat puolet. Nuo vielä kasvavat versojen kärkiosat paleltuvat kuoliaaksi jo ensimmäisissä yöpakkasissa, kun kasvu ei siis ehdi edes päättyä ennen niitä. Pääosa tämän kesän versoista on lajilla kuitenkin muodostumassa erinomaisen poikkeuksellisesti valmiiksi puutuneeksi talvea varten.
Kuva 2 - Trumpettipuista Etelä-Suomen oloissa kestävimmäksi osoittautunut keltatrumpettipuu on jo elokuun puolivälin tienoilta saakka valmistanut kuvassa nähtäviä pitkiä hedelmäkotiaan ja tämän kesän versojen puutuminen on edennyt lajilla lähes 100% loppuun saakka. Hyvin ovat pullat uunissa tällä lajilla talvea varten, mutta aremmalla eteläntrumpettipuulla (B. bignonioides) tämän kesän versojen kasvusta on yhä n. 20 - 30% puutumatta. Kaisaniemen aremman lajin yksilön tämän kesän versot ovat myös jopa n. 3 metriä pitkiä pisimmillään johtuen viime talvena lähes tyveen saakka paleltumisen aiheuttamasta vesomisen voimakkuudesta, mutta kehitysetumatkan turvin ensi talveksi jää kuitenkin tavanomaista paljon enemmän kestäväksi puutunutta uutta kasvua.
Kuva 3 - Talvenaroista puulajeista myös jumaltenpuulla tämän kesän uusien versojen puutuminen on kehittynyt erinomaisesti jo lähes 100% loppuun, kuten havaitaan kuvassa keskeltä vähän alavasemmalle näkyvästä oksasta (Miehen peukalon paksuinen!). Siinä näkyy hyvin myös se, kuinka oksan kasvun päättymisen myötä lehtien sijoittuminen jää oksan kärjessä tiheämmäksi kuin alempana ja lehtiruotien kannat ovat paksuuntuneet suojaaviksi. Jumaltenpuulla oksien kasvu ei pääty päätesilmuun, vaan oksan kärkikasvu surkastuu pois ja sen myötä kärkeä läheisin sivusilmu ottaa ikään kuin päätesilmun osan. Nyt näin on jo tapahtunut hyvän matkaa elokuun puolella, jolloin noiden uusimpien kärkilehtienkin valmistuminen täyteen pituuteen on juuri ja juuri tapahtunut kuvan ottohetkeen mennessä.
Kuva 4 - Talvenaroista puulajeista myös tämä Välimeren alueen ja Keski-Euroopan tuttu puulaji jalokastanja on edistynyt talveen valmistumisessaan erittäin hienosti ko. kasvukauden kehityksen etumatkan ansiosta. Tämän kesän versot ovat valmistuneet puutuneiksi jo kokonaan, talvisilmut ovat hyvin muodostuneita ja kuvassa nähtävät piikkiset hedelmäpallot ovat kasvaneet täyteen kokoon. Hedelmien sisällä olevat pähkinät ehtivätkin kypsymään erinomaisesti kokonaan jo syyskuun mittaan.
Kuva 5 - Tarhaomenapuiden sadot ovat olleet myös erityisen varhaisessa etuajassa tänä kasvukautena. Viimeksihän näytin esimerkkiä kesäomenalajikkeesta "Maikki", jolla omenoita oli kyspynyt jo varisevaksi saakka peräti heinäkuun viimeisellä viikolla. Kuvassa nähtävä Jaspi -lajike kuuluu ns. syysomeniin, joiden parissa kypsymistä on tapahtunut jo elokuun lopulta saakka. Normaalistihan näiden syysomenien poimimista suositellaan aloitettavaksi vasta syyskuun puolivälin jälkeen, mutta nyt se ei pidä ollenkaan paikkaansa, vaan satoa on voinut korjata jo syyskuun alusta sekä monin paikoin jopa jo elokuun parilta viimeiseltä viikoltakin saakka!
Kuva 6 - Syysomenalajikkeiden kanssa suunnilleen samaan aikaan kypsyy tämän kaukoidän ussurinpäärynän hedelmät. Normaalisti hedelmien kypsyminen tapahtuu lajilla vasta, kun sen lehdistö on jo edennyt hyvän matkaa kirkkaan oranssipunaisessa ruskassaan syyskuun lopulla. Nyt ko. kasvukauden hurjan etumatkan ansiosta näitä oranssinruskehtavia kypsiä päärynöitä on ollut lajin puissa jo ennen ruskan kunnollista alkamista; havaitsin niiden myös varisevankin jo ylikypsinä, mikä olisi normaalia vasta syys-lokakuussa. Lisäksi elokuun runsaat sateet näyttävät aiheuttaneen näiden päärynöiden kasvua tavanomaista isommaksi.
Kuva 7 - Myös luumupuiden sadot ovat olleet erittäin varhaisessa etuajassa tavanomaiseen nähden ja kuvassa tästä nähdään "Yleinen Punaluumu" -lajikkeen esimerkki. Kuvan oksistosta oli jo varsissut ylikypsiä luumuja maahan arviolta parin viikon ajan kuvanottohetkeen mennessä ja määrällisesti jo reilut puolet koko sadosta! Niinpä luumusatojenkin keräämisessä on tarvinnut olla tavanomaista paljon valppaampi, jotta ei ole myöhästynyt poiminnasta ja menettänyt merkittävästi satoa ylikypsänä varisemiseen.
Kuva 8 - Etelä-Suomen olosuhteissa kaikkein myöhäisimpiin hedelmiensä kypsyttäjiin kuuluu tämä kaukoidän amurinkorkkipuu, joka normaalissa kasvukauden aikataulussa kypsyttäisi nuo marjat mustiksi vasta jo ruskan ollessa huipussaan syys-lokakuun vaihteen tienoilla. Nyt nämä marjat olivat vasta n. puolikypsiä tuollaisina kellertävän vihreinä, joten varsin vähän kasvukauden etumatkan suuri määrä on tässä yllättäen nähtävissä. Tämän lajin marjakypsyminen saattaakin liittyä enemmän juuri ruskan kanssa samanaikaisuuteen eikä kypsymisprosessi riippuisikaan niin orjallisesti kehityksen vaatimasta lämpösumman kertymisestä. Niinpä onkin nyt hyvin kiinnostavaa seurata, mikä tulee olemaan tarkka näiden marjojen kypsymisajankohta...
Kuva 9 - Edelliseen lajiin verrattuna mustaseljan marjojen kypsyminen on tapahtunut paljon selvemmin kasvukauden kehityksessä eli lämpösumman kertymisessä ilmenneen suuren etumatkan mukaisesti. Niinpä kuvassa nähdäänkin jo lähes täysin kypsyneitä marjaterttuja. Normaalisti lajin täysi marjakypsyminen viivästyisi jopa lokakuun puolelle. Tämän ison pensaan / pikkupuun marjakypsymiseen liittyy se erikoinen piirre, että voimakaskasvuisten oksien marjat kypsyvät vähän aikaisemmassa aikataulussa kuin siihen nähden kitukasvuisempien saman yksilön oksien; tämä on havaittavissa myös tällä Kaisaniemen yksilöllä.
Kuva 10 - Viiniköynnösten hedelmäsadot ovat myös tunnettuja varsin myöhäisistä kypsymisajankohdistaan huolimatta siitä, että Suomen olosuhteissa ko. lajeja ja lajikkeita kasvatetaan hyvin lämpimillä eteläseinustoilla. Kuvassa nähdään lähes kokonaan kypsyneitä rypäleitä ja tämä on esimerkki myöhäisimmästä lajikkeesta, joka Kaisaniemen ko. seinustalla on esillä. Muilla lajikkeilla oli jopa jo hieman ylikypsääkin satoa. Normaalisti rypälesato viivästyisi osittain jopa lokakuun puolelle Etelä-Suomen olosuhteissa ja varsinkin sisämaassa on silloin vaarana sadon kypsymisen jääminen ensimmäisten yöpakkasten kouriin. Nyt tätä vaaraa ei ole ollenkaan.
Kuva 11 - Talvenarkojen puulajien tämän kesän uusista versoista tämä oksaesimerkki (Miehen peukalon paksuinen!) ilmentää hyvin kasvukauden asteessa olevaa huikeaa etumatkaa. Tällä pohjois-amerikkalaisella kentuckynpapupuulla oksakasvu saattaisi nimittäin vielä jatkua normaalitilanteessa, mutta nyt talvenkestoa ajatellen hyvin onnekkaasti versojen latvakasvu on jo surkastunut ja puutuminen on edennyt hyvin loppuun saakka. Ihmeellistä tämä on juuri siksi, koska lajin lehteenpuhkeaminen on Etelä-Suomen viljellyistä puulajeista kaikkein myöhäisin; normaalisti vasta selvästi kesäkuun alussa. Tälläkin lajilla oksien kasvu ei pääty päätesilmuun, vaan verson kärki surkastuu pois, kuten kuvassa on nähtävissä. Lajilla ei itse asiassa edes ole näkyviä talvisilmuja, vaan uusi kasvu alkaa seuraavana vuonna lehtiarven keskeltä oksan sisältä pullistuvana purjemaisena "kevätkesäsilmuna".
Kuva 12 - Suhteellisen kestävät ja tutummat jalopähkinät ovat myös edenneet oksiensa (Miehen peukalon paksuisia!) talveen valmistamisessa erittäin etuaikaisella tavalla huolimatta paikoin hyvin reippaasta 1 - 3 metrin veroisesta uudesta kasvupituudesta. Tästä on esimerkkinä tämän kaukoidän lajin jo kokonaan valmiiseen muotoon kehittynyt oksakärjen talvisilmu, joka on suvulle tyypilliseen tapaan suomuton paketti lehtien aiheita. Oksan kasvun päättymisen hyvää vaihetta ilmentää tässä lisäksi noiden kärjimmäisten lehtiruotien paksuuntuneet kannat. Itse oksan puutuminen oli kuitenkin vielä aavistuksen kesken kärjestä. Jalopähkinöillä kasvukauden etumatka on alkanut ilmenemään myös jo kypsyneiden hedelmiensä varisemisen alkamisena, mikä tapahtuisi normaalisti vasta syys-lokakuun vaihteen tienoolla ruskan jo ollessa selvästi edennyttä.
Kuva 13 - Keväällä ennen lehtien puhkeamista kukkivilla magnolialajeilla kukkasilmut kehittyvät talveksi erikseen lehtisilmuista. Kuvassa tästä nähdään erinomainen esimerkki, missä ko. japaninmagnolian kukkasilmu on iso ja karvainen sijoittuen oksan kärkeen. Lehtisilmut ovat lehtihangoissa paljon pienempiä ja karvattomia. Kasvukauden erityisen hurjan etumatkan turvin molemmat ovat kehittyneet jo nyt erinomaisen valmiiksi talvea varten, mikä tietää hyvää ensi kevään kukinnalle mahdollisen ankarankin talven jälkeen. Kesällä täyslehdessä kukkivat magnolialajit eivät kehitä erikseen kukkasilmuja talveksi, vaan kukat ilmaantuvat nuppuina vasta kuluvan kesän versoista niiden kasvaessa; hyvin tämänkin lajiryhmän yksilöt ovat silti jo valmistuneet talveen, kuten pensasmagnolian (Magnolia sieboldii) kohdalla.
Kuva 14 - Alppiruusut ja atsaleat ovat myös hyötyneet kukkasilmujensa osalta tämän kasvukauden kehitysetumatkasta ja pääasiassa kosteista kasvuolosuhteistakin. Ko. suvussahan on myös tyypillistä se, että kukkasilmut kehittyvät talveksi erikseen lehtisilmuista; kukkasilmut ovat isoja ja osin värikkäitäkin joillakin lajikkeilla, kuten kuvan matalalla ja kotimaisella alppiruusulajikkeella. Nyt kukkasilmut ovat em. hyvien olosuhteiden ansiosta paikoin tavanomaista isompia ja niitä on myös runsaasti joillakin lajikkeilla.
Kuva 15 - Elokuun lopulta jopa lokakuulle normaalisti kukkiva kallionauhus on ollut kukinnassa jo heinäkuun lopulta saakka ja jo tässä vaiheessa lajilla ja sen lajikkeilla nähdäänkin kukintansa lopettaneita kukkaterttuja valmiina työntämään hedelmämykeröistään esille ruskeahaivenelliset siemenensä. Normaalisti tämä hedelmävaihe ei ehtisi kunnolla valmistumaan ennen kasvukauden päättymistä, mutta tänä syksynä iso kehitysetumatka mahdollistaa huippurunsaasti kypsyvän hedelmätilanteen. Monilla muillakin nauhuksilla tilanne on sama.
Kuva 16 - Syksyn viimeisten perennakukkijoiden joukossa komeamaksaruohot on näyttävimmästä päästä ja kestävinä ne pystyvät olemaan joka tapauksessa upean näyttäviä jopa ensimmäisten yöpakkasten ylitse marraskuulle saakka. Tarkalleen ottaen kukinnan lisäksi komeamaksaruohoilla näyttäviä ovat myös heti kukinnan perään ilmestyvät siemenkodat, jotka esim. tuolla kuvan Herbstfreude -lajikkeella ovat kirkkaan punertavia ja siten jopa hieman näyttävämpiäkin kuin itse kukat. Tyypilliseen tapaan noissa kukinnoissa kehittyy paljon eriaikaisia kukkia, jolloin tietyssä vaiheessa tertuissa alkaa olemaan sekä kukkia että siemenkotia. Tämän kehitysetumatkan ansiosta ko. lajikkeiden tällainen kukinta- ja hedelmänkehitysvaihe on ilmennyt jo nyt. Normaalisti siemenkodat ilmaantuisivat pääasiassa vasta lokakuun puolella viime hetkillä.
Kuva 17 - Viimeiset perennakukkijat sisältävät kaksi näyttävää asterilajia, joista kuvassa nähdään tuoksuasteri. Toinen yhtä myöhäinen kukkija on syysasteri (Aster novi-belgii). Molemmilla ensimmäiset kukat avautuivat tällä kertaa jo selvästi elokuun puolella, mutta normaalisti näin kävisi vasta syyskuun loppupuolella. Tämä varhaistuminen mahdollistaa tänä vuonna molemmilla lajeilla poikkeuksellisen runsaan syyskukinnan, kun eriaikaisista kukkasilmuista poikkeuksellisen suuri määrä ehtii avautumaan pitkään kukkivien aiemmin avautuneiden kukkien sekaan ennen pakkasten tuloa ja kasvukauden päättymistä.
Kuva 18 - Kasvukauden hurja etumatka ilmenee perennamaailmassa paljon varhaistuneiden viimeisten kukkimisten lisäksi myös siinä, että hedelmävaiheensa jo läpikäyneitä lajeja on jo tässä vaiheessa poikkeuksellisen paljon, joista tuo kuvan auringontähti oikealla on hyvä esimerkki siemenensä jopa jo kokonaan varistaneena. Monet perennat ovat myös alkaneet jo kuihtumaan etuajassa samasta syystä mm. lehdiltään, kuten tuo tarhapäivänliljakin sitä ilmentää. Normaalisti näillä myöhäisimmillä päivänliljalajikkeilla olisi syyskuun alussa vielä viimeisiä kukkia auki. Myös kuvan taustan perennavalikoimasta nähdään, kuinka kukinnat ohittaneet hedelmävaiheet ovat jo huomattavassa pääosassa.
Kuva 19 - Tässäkin kuvassa nähdään ajankohtaan nähden poikkeuksellisen pitkälle kehittyneitä hedelmävaiheita tarhapiiskulla, missä osaksi on päässyt syntymään jo valkohaivenellinen siementen leviämistilanne. Tarhapiiskuja on montaa eri lajiketta, joilla kukinta- ja hedelmien valmistumisajankohdat vaihtelevat jopa yli kuukauden verran. Myöhäisimmät lajikkeet kukkivat kasvukauden etumatkasta huolimatta vieläkin. Joka tapauksessa tänä syksynä näilläkin perennoilla on kehittymässä poikkeuksellisen varhainen ja siten osaksi tavanomaista runsaampi siemensato, kun se myöhäisimmilläänkin ehtii valmistua reippaasti ennen kasvukauden loppua. Tavanomaista lämpimämmät ja enimmäkseen kosteat olosuhteet ovat edesauttaneet kuvassa nähtävien kesäkukkien eli ns. kausikasvien (begonia ja sinitähtönen) kukintaa säilymään edelleen hyvin runsaana ja näyttävänä.
Kuva 20 - Tässä kuvassa ilmenee hyvin kasvukauden etumatkan aiheuttama poikkeuksellisen ennenaikainen luontaisten ruohovartisten lajien kuihtuminen ruskeaksi. Suomalaisista myöhäisimmistä niittylajeista mm. pujo saattaisi normaalitilanteessa viivyttää kukintaansa osaksi vielä syyskuun puolellekin, mutta nyt pujot ovat yleisesti jo kuihtumassa kokonaan hedelmävaiheissaan. Myös isotakiainen on valmistanut hedelmävaiheensa jopa n. kuukauden etuajassa ruskeaan talventörröttäjätilaansa elokuun mittaan. Hevonhierakalla tämä sama tapahtui jo heinäkuussa. Niinpä kuvan niitty on ollut jo pitkään ajankohtaan nähden poikkeuksellisen ruskea ja kuihtunut, joka kontrastoi vielä vihreänä muutoin säilyneeseen maisemaan todella erikoisesti; normaalitilanteessa vielä kesäasuisten puiden ja kokonaan kuihtuneiden niittyjen kontrastia ei esiinny.
Kuva 21 - Kaikki luontaiset niityt eivät ole kuitenkaan olleet vielä kokonaan kuihtuneiksi ruskeentuneita; on mm. edelleen kasvavaa heinää ja uudelleen tai pitkittyneesti kukkivia lajeja, kuten kuvassa nähtävää saunakukkaa eli peltosauniota. Kasvukauden kehitysetumatkan takia tämäkin uudelleen kukinta on jonkin verran etuaikaista, mutta se ei ole suoraan verrannollista kasvukauden aikana kertyneeseen lämpösummaan nähden. Tällaiseen niittylajien uudelleen kukintaan vaikuttaa joka vuosi paljon myös vallitsevat kosteusolot, jolloin uudelleen kukinnan sijoittuminen tapahtuu ratkaisevasti myös sopivien sadejaksojen mukaan; kosteat olosuhteet elo-syyskuussa voimistavat usein uudelleen kukinnan mahdollisuutta.
Tähän päättyy tämä seurantasarja, mutta palaan vielä syksyn mittaan ehkä ainakin pariin kertaan omissa erikoistilannekatsauksissa ihmettelemään tämän kehitysetumatkan viimeisiä ilmenemismuotoja ennen kasvukauden päättymistä. Nimittäin tästä eteen päin etenkin sisämaaolosuhteiden puitteissa alkaa ilmenemään enenevässä määrin sellaisia kehitysvaiheita, joita ei normaalin kasvukauden loppuun mennessä ehdi ollenkaan ilmenemään. Tällaisten tilanteiden parissa esim. viimeisten kukkijoiden sinnittelyt - pitkittymiset ja talvenarkojen puiden kuluvan kasvukauden oksien valmistumisasteet talvea varten ovat kiinnostavia erikoistilanteita etenkin, jos syksyn säätilanteet kehittyvät joko pitkään edelleen hyvin leutoina tai jos yhtäkkiä tapahtuukin hyvin raju kylmeneminen jossain aikaisessa vaiheessa kasvukauden seinään päättäen...
No comments:
Post a Comment