Tänään Yhdysvalloissa meneillään oleva Kongressin välivaali sattuu aikaan, jolloin sekä poliittisia että ekonomisia voimia jyllää dramaattisesti ja vaarallisesti! Päävoimina sisältäen nuo kaksi (politiikka ja ekonomia) ovat vastakkain keskuspankkikartellin (Vaihtoehtoisesti käyvät myös nimet; Brittiläinen imperiumi, Illuminati, oligarkkieliitti jne.) rahanvaltaan perustuva monetarismi ja kansanvalta - kansantahto. Yhtenä ongelmana heti alkuun tässä on se, että edelleen varsin suuri osa kansasta (Kaikissa länsimaisissa valtioissa) ei tunnista tätä voimaparia ja sen ilmenemismuotoja. Osa tosin ymmärtää eli he ovat ns. heränneet aivopesuohjelmastaan hereille havaitsemaan ongelman ytimen luonteen varsin hyvin. Sitten on valtavasti heitä, jotka ovat vasta ns. puolihereillä tai vasta raottamassa silmiään maailman todelliseen tilaan ja ymmärtävät asiat siten vain "vähän sinne päin, muttei riittävästi". Niinpä asioiden ydin ja pääpointti jäävät vielä pimentoon havainnoilta ja ymmärrykseltä.
Tämä yllä kuvaamani psykologinen suhtautumistapa länsimaisten yhteiskuntiemme tilaan on oivallinen tarkastelupohja, kun katsomme tämän hetken kansannousun tilannetta tätä keskuspankkikartellin pahuutta vastaan. Tänään Yhdysvalloissa menellään oleva Kongressin välivaali on siinä yksi hyvä mittari, mutta sekään ei kerro koko totuutta huolimatta mistä tahansa vaalin lopputuloksesta. Tarkastelukohde on kuitenkin hyvä pitää tässä Yhdysvalloissa ja siksi sitten viime kevään jatkan tätä kirjoitussarjaa havaitsemani poliittisekonomisen käännekohdan vakavuuden takia. Yhdysvaltain tilanne ja siinä tapahtuvat muutokset heijastuvat kaikkialle maailmaan lähitulevaisuudessa.
Yhdysvalloissahan on ilmennyt parin viime vuoden aikana monenlaisia liikkeitä vastustaa ja ymmärtää ko. keskuspankkikartellin pahuutta ja valtaa. Hyvä pointti siinä on juuri se, että ihmiset ovat alkaneet organisoitumaan sen sijaan, että olisivat vain mielenosoittamassa ja mellakoimassa kaduilla, kuten tilanne Ranskassa ja vähän aikaisemmin Kreikassa on ollut viime aikoina liiankin kanssa. Itse olen näistä organisoitumisista tuonut esille keskeisimmin Lyndon LaRouchen porukoiden (LaRouche PAC ja Executive Intelligence Review) ryhmittymisen teeseineen ja Alex Jonesin (Infowars ja Alex Jones Channel) kaltaisen vaihtoehtomediaporukan havainto- ja tiedonvälityskoneiston.
On toki syntynyt myös muita vastalause- ja protestiliikkeitä viime vuosien yhteiskunnan epäkohtia vastaan. Niistä valtavirtamediassa näkyvimmäksi on kasvanut ns. teekutsuliike eli Tea Party -liike, joka alkoi vuonna 2009 valtavien mielenosoitusten organisoinnista. Sen eräänlaiseksi "johtohahmoksi" on noussut salakavalasti puskista jo viime presidentinvaaleissa ehdokkuudesta kilvoitellut Sarah Palin. On myös muita vähemmän valtavirtamediassa esillä olleita liikkeitä, kuten We Are Change -liike, jonka eräänä johtohahmona on profiloitunut Luke Rudkowski. Myös Oath Keepers- ja 9/11 Truth -liikkeet ovat olleet merkittäviä ruohonjuuritason voimia ihmisten organisoitumisessa keskuspankkikartellin aiheuttamia epäkohtia vastaan.
Seuraavaksi tarkastelkaamme näihin eri liikkeisiin liittyviä ominaisuuksia ja ongelmia, mitkä paljastavat paljon seikkoja esim. tuon kongressivaalin ja koko Yhdysvaltain tulevaisuuden suhteen. Tärkeimmät vastakkainasetteluparit voidaan poimia tuosta joukosta keskeisimpään tarkasteluun ja ne ovat Tea Party -liike ja Lyndon LaRouchen johtama LaRouche -liike. Tätä varten laitan alle kummankin agandan vertailtavaksi. Aluksi Tea Party -liikkeen erään tärkeän agandaluettelon poimittuna tuosta ym. wikipedia-artikkelista (Suluissa on ns. Contract from America- online-äänestyksessä ko. agendakohdan saama suosion määrä prosentteina):
"Identify constitutionality of every new law: Require each bill to identify the specific provision of the U.S. Constitution that gives Congress the power to do what the bill does. (82.03%)
Reject emissions trading: Stop the "cap and trade" administrative approach used to control carbon dioxide emissions by providing economic incentives for achieving reductions in the emissions of carbon dioxide. (72.20%)
Demand a balanced federal budget: Begin the Constitutional amendment process to require a balanced budget with a two-thirds majority needed for any tax modification. (69.69%)
Simplify the tax system: Adopt a simple and fair single-rate tax system by scrapping the Internal Revenue Code and replacing it with one that is no longer than 4,543 words – the length of the original Constitution. (64.9%)
Audit federal government agencies for constitutionality: Create a Blue Ribbon taskforce that engages in an audit of federal agencies and programs, assessing their Constitutionality, and identifying duplication, waste, ineffectiveness, and agencies and programs better left for the states or local authorities. (63.37%)
Limit annual growth in federal spending: Impose a statutory cap limiting the annual growth in total federal spending to the sum of the inflation rate plus the percentage of population growth. (56.57%)
Repeal the healthcare legislation passed on March 23, 2010: Work towards the repudiating the Patient Protection and Affordable Care Act. (56.39%)
Pass an 'All-of-the-Above' Energy Policy: Authorize the exploration of additional energy reserves to reduce American dependence on foreign energy sources and reduce regulatory barriers to all other forms of energy creation. (55.5%)
Reduce Earmarks: Place a moratorium on all earmarks until the budget is balanced, and then require a 2/3 majority to pass any earmark. (55.47%)
Reduce Taxes: Permanently repeal all recent tax increases, and extend current temporary reductions in income tax, capital gains tax and estate taxes, currently scheduled to end in 2011. (53.38%)".
Tiivistetymmin näin: "The movement's primary concerns include, but are not limited to, cutting back the size of government,[15] lowering taxes,[16] reducing wasteful spending,[16] reducing the national debt and federal budget deficit,[15] and adherence to their interpretation of the United States Constitution".
Tässä yhteydessä on huomioitava myös se, että tälle Tea Party -liikkeelle on muodostunut vaihtoehdoksi ns. kahvikutsuliike eli Coffee Party -liike. Sen missio on tiivistetysti tämä: "Its mission states that it is based on the underlying principle that the government is "not the enemy of the people, but the expression of our collective will, and that we must participate in the democratic process in order to address the challenges we face as Americans." Its slogan is "Wake Up and Stand Up."[7] Its stated goals include getting cooperation in government and removing corporate influence from politics.".
Näiden kahden kanssa vertailtava LaRouche -liike on sisältöineen ollut vahvasti käsittelyssäni jo parisen vuotta ja yhteenvedettynä heidän agendansa luonne ilmenee esim. tässä hiljattain tekemässäni kirjoituksessa: Lyndon LaRouchen webcast -seminaari 24.9.2010: Kohti uutta ekonomiaa pois eliitin pahuutta ja tuhoa luovasta monetarismista. Tiivistettynä LaRouche -agenda on siis seuraava juuri tällä hetkellä: Aivan aluksi presidentti Barack Obama pitää saada poistettua virastaan kykenemättömänä hoitamaan USA:n asioita, koska hän on mm. merkittävä ja tuhoisa este Yhdysvaltain kansan etujen turvaamisessa ja siten vaadittavien ekonomisten hätäkeinojen täytäntöönpanossa ko. talousromahduksessa. Nämä hätäkeinot ovat: Glass-Steagall -lain uudelleen asettaminen ja ns. Homeowners and Bank Protection Act -lain voimaan saattaminen. Nämä kaksi eliminoivat ko. keskuspankkikartellin vallan ja rajoittavat heidän aiheuttamansa tuhon laajenemista reaalitalouteen ja ihmisten elämiin.
Rahanluontioikeus siirretään tämän jälkeen keskuspankkikartellin käsistä perustuslailliselle Yhdysvaltain liittovaltiolle. Näiden ekonomisten uudistusten globaali ulottuvuus varmistetaan ottamalla valuuttojen väliset kiinteät kurssit käyttöön ja ryhtymällä tekemään kansainvälisiä sopimuksia uuden talousjärjestelmän aikaansaattamiseksi ym. teesien mukaisesti alkaen tärkeimmin suurten valtioiden välillä; USA, Venäjä, Kiina ja Intia. Sitten keskeisenä osa-alueena voidaan alkaa tervehdyttämään uuden ekonomisen ympäristön turvaamana keskuspankkikartellin käsissä tuhoutunutta reaalitaloutta uudestaan ylläpitämään kunnolla ihmiselämää ja kulttuuria, missä LaRouche -teesien mukainen maankäytön mullistava tieteellisteknologinen NAWAPA -missio toimii vauhdittajana ja työalustana ko. renessanssille.
Mitä havaitsemme erona näiden liikkeiden välillä? --> Käyn lyhyesti tiivistettynä läpi tähän mennessä havaitsemiani johtopäätöksiä: Tea Party -liike on jäänyt pyörimään liikaa toissijaisten oireiden kanssa huolimatta yksittäisistä toteuttamiskelpoisista ideoista ja jättää siten liikaa huomiotta varsinaisen vihollisen eli keskuspankkikartellin ja kulttuuriimme heidän myötävaikutuksellaan istuttaman pahuuden. Coffee Party -liike on tässä asiassa ilmeisesti enemmän ymmärryksen päässä kiinni, mutta ei omaa sekään vielä kunnon työkaluja asian käsittelemiseen ja nimenomaan parannusvaatimuksia esittääkseen. LaRouche -liike puolestaan on juuri tismalleen oikean vihollisen kurkussa suoraan kiinni eli siinä keskuspankkikartelli on kulttuurimme pahuuden moottori ja ilmentymä, jonka valta pitää eliminoida hyvyyden voimien tieltä. LaRouche -liike on näistä liikkeistä siis ainoa, jolla on taustoiltaan ja vaikutuksiltaan tarkkaan harkitut ja huolellisesti muotoillut työkalut käydä käsiksi juuri tähän ydinongelmaan.
Suomessa vastaavaa vajaata ja täyttä suhtautumista tilanteeseen havaitaan seuraavasti: Perussuomalaiset ovat kuin meidän oma versio Tea Party -liikkeen ymmärryksestä ja agendasta, missä asioiden tajuamisessa mennään ainoastaan vain "vähän sinne päin", muttei riittävästi perille saakka ja samalla heidän sisällöstään löytyy kyseenalaisia äärikonservatiivisia kohtia; mm. rasismiin vivahtavia mielipiteitä. Sitä vastoin Suomen talousdemokratialiike on se, joka täällä kuvastaa tuollaista LaRouche -liikkeen kaltaista ymmärrystä tilanteesta loppuun saakka vietynä --> Keskuspankkikartellin vallan eliminoinnin tärkeys ja reaalitalouden elvyttäminen kansalaisten intressien turvaamisen mukaan! Renessanssikeinoina talousdemokratialla on kuitenkin myös LaRouche -liikkeestä poiketen paikallistason elvyttämiseen liittyviä teesejä, kuten ns. kaupunki- ja / tai kuntapankit sekä vaihtoehtoiset valuutat valtakunnallisen valuutan sijalle / oheen. Ja talousdemokratialiike sisältää havaintoni mukaan myös liberaalimpaa ainesta verrattuna LaRouche -liikkeeseen; esim. se ei vaadi kulttuurillisia orientoitumisen muutoksia niin tähdellisesti kuin LaRouche -liike.
Miten tämä kaikki sitten liittyy meneillään oleviin kongressivaaleihin? Se liittyy siihen, miten kansalaisten parissa herännyttä ymmärrystä ko. keskuspankkikartellilähtöiseen pahuuteen pyritään kanavoimaan näihin eri liikkeisiin ja miten kulttuurialustaltaan rapautunut kansa tämän johdattelun tajuaa ja ottaa siihen osaa. Kongressivaalit ovat yksi mittari tässä prosessissa, jos osaa katsoa valtavirtamedian propagandan läpi tosiasioihin. Nuo ns. "vähän sinne päin, muttei riittävästi" -liikkeet ovat omiaan tässä kuviossa joutumaan kontrolloiduksi oppositioksi, mikä estää ydinongelman ratkaisun loppupeleissä. Tea Party -liike on tästä hyvä esimerkki, kun Sarah Palinin kaltaista äärikonservatiivista keskuspankkikartellin nukkea käytetään hyväksi ko. liikkeen kaappaamiseksi eliitin valtaan ja ohjailuun. Vain puoliksi heränneet kansalaiset on täten helppo huijata mukaan ko. juoneen (Uskovat "vähän sinne päin" -liikkeen olevan riittävä) ja näin Sarah Palinista yritetään heidän idioottimaisella avulla leipoa jopa seuraavaa presidenttiehdokasta taas kerran. Suomessa vastaavasta puoliheränneiden huijaamisesta kannattamaan potentiaalisesti vajaita ja jopa vaarallisiakin semiagendoja kertoo juuri Perussuomalaisten kannatuksen huikea nousu jopa Keskustapuolueen rinnalle.
Yhdysvaltain kongressivaaleissa on ehdokkaana monia tämän Tea Party -liikkeen kannattamia ihmisiä. Tunnetuin heistä lienee nykyisen kongressiedustaja Ron Paulin poika Rand Paul. He molemmat ovat profiloituneet juuri mm. tämän teekutsuliikkeen ajamien kaltaisten agendojen taakse ja esim. Alex Jones on ollut heidän puolellaan. Sen sijaan Alex Jones on kylläkin ilmaissut epäilynsä itse Tea Party -liikettä kohtaan viime aikoina ja syynä siinä on etenkin juuri Sarah Palin. Joka tapauksessa keskuspankkikartellin hallitsemassa valtavirtamediassa tämä Tea Party -liike on saanut yllättävän paljon palstatilaa ja vain osa siitä on ollut mustamaalaavaa; rasismi- ja väkivaltasyytöksiä. Tämä on merkki siitä, että ko. liikkeen kohtalona on oleva sen edustamien agendojen muokkaantuminen kontrolloiduksi oppositioksi eli vaarattomaksi vastavoimaksi keskuspankkikartellin vallalle.
Sen sijaan LaRouche -liike on aivan viime päiviin saakka ollut erittäin huolellisesti valtavirtamediasta poislakaistavaa aktivismia Yhdysvalloissa. Muutosta siihen on kuitenkin tullut aivan viime metreillä ennen näitä vaaleja. Muutos on lähtenyt osaltaan siitä, kun LaRouche -liikkeen omat kongressivaaliehdokkaat Summer Shields ja Kesha Rogers ovat menestyneet esivaaleista eteen päin ja heidän suorasukaiset vaalikamppanjansa ovat saaneet paljon ja yhä kasvavaa kannatusta kansalaisilta. Niinpä valtavirtamediassa on alettu jonkin verran huomaamaan etenkin Kesha Rogersin toitottamia teesejä juuri esim. Barack Obaman viraltapanosta eli perustuslain 25. lisäyksen täytäntöön panosta ja Glass-Steagall -laista. Etenkin Kesha Rogers näyttääkin johtavan tätä agendan esilletuloa kirkkaimmin ja hän on Summer Shieldsin kanssa ainoa kongressivaaliehdokas, jotka uskaltavat mennä vaaliteemoissaan tuohon ym. "loppuun saakka" tilanteen ymmärtämisessä. Kansalaisista moni ymmärtää jo tämän, mutta moni ei vieläkään kunnolla ja osa on jopa edelleen täysin aivopesuohjelman mukaisessa Obama-uskossaan.
Näissä "vähän sinne päin" -liikkeissä on ongelmana juuri se, että niiden parissa jäädään juuri ikään kuin herrojen päähuoneen ulkopuolelle ulko-ovien lähelle pyörimään enemmän tai vähemmän eksyneenä ja pelokkaana; ns. korkeintaan koputellaan ovelle tai laitetaan vaatimuksia postiluukusta... Sen sijaan LaRouche -liike menee suoraan ja rohkeasti herrojen huoneen sisälle saakka vasta-aseineen! Onko tämä herrojen huoneen valtaamisstrategia sitten täydellinen? Tarkastelkaamme vastausta siihen tätä vasten: Olen aikaisemmin sanonut, että kohtuudessa pysyminen on tärkeää; "Äärimmäisiin ongelmiin ei ole ratkaisuna paras toiseen äärimmäisyyteen meneminen".
LaRouche -liike näyttää olevan kokonaisagendana paras mahdollinen lääke tähän hätään, mitä me joudumme läpikäymään. Silti ongelmana siinäkin on joidenkin teesiensä äärikonservatiivinen luonne eli niiden takia tässäkin on olemassa vaaraa liialle äärimmäisyydelle ja väärissä käsissä jopa totalitarismille. Hyvät puolet kuitenkin nähdäkseni peittoavat huonot siinä määrin, että kannatan ilomielin heidän kokonaisagendaansa Yhdysvaltain pelastamisessa keskuspankkikartellin pahuudelta! Joitakin muutoksia voisi kyllä tehdä hienosäätönä...
Kansalaisten täytyy kuitenkin olla joka tapauksessa tarkkana aina ja jatkuvasti myös tulevaisuudessa, jotta heidän kontolleen ei koidu katalan virheen painolasti: Itse lääke osoittautuisikin pahemmaksi kuin itse lääkittävä tauti. Valveutuminen kokonaan heränneeseen tilaan auttaa meitä havaitsemaan näitä yhteiskunnallisia vaikeuksia ja ongelmia, mutta senkin jälkeen on opeteltava olemaan ns. todellisuudessa yhä paremmin. Se on ihmisen elämän yksi tarkoitus --> Ihmismielen käyttäminen täysipainoisesti sitä yhä jalostaen yhteishyvän kautta ja oman elämänsä yli ajateltuna!
LaRouche -liike on kylläkin rohkeasti ja aivan oikein ymmärtänyt asioita juuri tuon kautta ja sen, että tämä aikamme vaatii varsin vahvaa lääkitystä, koska käsissämme on nyt kuollut keskuspankkikartellin vanha systeemi, jonka takia dramaattisesti ovat vastakkain keskuspankkikartellin uuden systeemin (NWO) pystyttämisyritys heidän tahtonsa mukaan ja meidän kansalaisten tahto intressiemme turvaamiseksi globaalisti ja kansallisvaltioiden puitteissa. Sota tässä vastakkainasettelussa tulee olemaan todella haastavaa ja vaarallista, mutta toivon erittäin paljon onnea tälle selviytymistaistelulle!
Huomaatte varmaan, että en ottanut kantaa ollenkaan tähdellisenä seikkana kongressivaalien puoluedynamiikkaan akselilla republikaanit vs. demokraatit. Tämä on selvästi tarkoituksellista, sillä tiedämme sen tätä NWO -agendaa tutkittuamme, että nuo puolueet ovat taustaltaan erittäin paljon saman keskuspankkikartelli-intressin tukemia - ohjaamia ja ovat siksi lähinnä vain silmänlumeena muka vaihtoehtoina toisilleen. Asetelma tässä vaalissa on tuon lumeen kautta nähtynä tämä: Rökäletappio demokraateille, mutta republikaanien leireissä onkin sitten vain uusi sarja keskuspankkikartellin uusia nukkeja odottamassa vuoroaan; kuten juuri Sarah Palinin kaltaiset.
Tea Party -liikkeen kannattamien ehdokkaiden joukossa voi sellaisia katalia persoonia olla aivan hyvin, mutta toki ihan hyväntahtoistakin porukkaa. LaRouche -liike sen sijaan on näine kaksine vaaliehdokkaineen ylivoimaisesti kaikkein selvimmin erillään ko. keskuspankkikartellista ja sisällöltään voimakkaimpana vastavoimana sille pahuudelle. LaRouche -liike on kuitenkin valinnut tässä vaalissa puoluealustakseen demokraatit ja ko. liike ikään kuin näin harrastaa soluttautumista eliitin saastuttamaan pääsysteemiin. Tämä on hyvä juttu ja Lyndon LaRouche tähdentääkin, että pitää käyttää rakentavasti olemassa olevaa alustaa hyväkseen eikä ryhtyä suinpäin tuhoamaan ja mellastamaan harkitsemattomasti.
Niinpä kaiken tämän sanottuani voimme alkaa seuraamaan ko. vaalien tuloksen kehittymistä (Selviää vasta pitkälti keskiviikon puolella Suomen aikaa) ja etenkin mielenkiinnolla odotamme sen seurauksena ja sen ympärillä kehittyviä muitakin tilanteita. Tässä kohdassa tärkeä havaintoalusta on myös valtavirtamedian tapa tuottaa sisältöä ko. asioista. Katsokaapa tämän iltasanomien jutun (Sarah Palin: Obama, tyrit homman!) sisältöä, niin havaitsette kirkkaasti sen, kuinka keskuspankkikartellin ohjaama valtavirtamedia vääristää tilannetta pois havaitsemasta päävihollisen eli keskuspankkikartellin tuhontyötä.
Havaitsemme mm. seuraavaa; keskitytään vain "vähän sinne päin" -liikkeen (Tea Party) havainnollistamiseen ainoana vastavoimana epäkohdille. Ja koko poliittinen kenttä näytetään kavennettuna lumehahmona vain vastakkainasetteluakselilla republikaanit vs. demokraatit. Obaman hallintoa myös mielistellään harhautuksena muistuttamalla yhteiskunnan epäkohtien olevan muka lähinnä vain George W. Bushin hallinnon peruja. Oikeastihan Obaman hallinto on tehnyt jo nyt paljon enemmän tuhoa kuin koko Bushin kahden kauden aikana ehdittiin tehdä yhteensä eli jatkanut edellisen hallinnon "töitä" potenssiin 10 tai 100! Aivan, kuten minäkin aavistin tilanteen käyvän jo ennen Obaman virkaanastujaisia!
Tähän lopuksi kokoan yhteen viime aikoina tälle kirjoitukselleni tekemäni tukitekstit ja -koosteet, jotta voitte tämänkin kirjoituksen kautta käydä lisää tutkimassa ja palauttamassa mieleenne maailmamme tilan luonnetta ja rakennetta -->
Alex Jonesin haastattelemia NWO -kriitikoita koosteena; syksyn 2010 mielialoja,
Perinpohjainen yhdistelmäkuvaus keskuspankkikartellin monetarismin haitallisuudesta ja lääkkeistä sen tilalle kohti parempaa,
Alex Jonesin kansannousua ja toivoa nostattava puhe NWO -agendaa vastaan! ja
Lyndon LaRouchen hätätiedotus: Barack Obaman viraltapano ja Glass-Steagall vs. diktatuurityrannia "uudessa pimeässä ajassa"!
Näistä lähteistä kuvastuu sekä suuri toivo että mielipuolisesti uhkaava vaara, mutta ko. tilanteesta huolimatta rohkeus, hyvyys, ennakkoluulottomuus ja avarakatseisuus on säilytettävä!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment