Uudenvuoden 2006 toivotus!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää, iloista ja luovaa Uuttavuotta 2006! Tämä päättyvä vuosi jää mieleeni mm. juuri siitä, kun löysin tämän blogimaailman harrastukseni ja laajemminkin alani ja siihen liittyvän elämäntapani julkaisualustaksi. Mielessäni on ollut jo pitkään tällainen tapa kommunikoida tietämystäni ja osaamistani eteenpäin kaiken kansan hyödyksi ja huviksi sekä viheralan ammattiväelle uusien ideoiden ja näkemysten esilletuonniksi. Nyt sellainen on sitten mahdollista.

Joulun jälkeen olen suunnitellut uusia asioita tähän blogiin ja ehkä jopa kokonaan uutta blogiakin tämän lisäksi. Olen myös kaavaillut tähän blogiin menneiden postausten kategorisointia ja tiedon järjestelyä, mutta Bloggerissa se tuntuu olevan kuitenkin hankalaa ja siihen työhön ei sittenkään ole tällä hetkellä innostusta mm. varsinaisessa työssäni edelleen jatkuvan kiireen vuoksi. Jotain uutta silti ilmenee parin viikon sisällä, jota kannattaa käydä vilkaisemassa ja joka tapauksessa pyrin jatkamaan samalla linjalla edelleenkin myös vuonna 2006 siinä toivon mukaan koko ajan kehittyen.

Lumivaippaa ja jälkiä taimikasvatuspaikalla

Viime tiistaina 27.12.2005 kävin taimikasvatuspaikallani tarkistamassa ja kuvaamassa tilannetta ja olinkin varsin tyytyväinen sataneen lumen määrään. Nyt talvisuojatut ja kaadetut taimipurkit olivat peittyneet kunnolla lumeen, joten enää ei ole vaaraa suojaukseksi kasattujen sanomalehtien purkaantumisesta tuulisissa oloissa. Lunta oli satanut Joulun pyhien aikana paikalle 10 - 15cm, mikä on vyöhykkeellä I eli varsin lähellä etelärannikkoa hyvä määrä, kun samaan aikaan esim. Espoon Tapiolassa oli satanut puolet vähemmän lunta. Nyt sää on tosin lauhtunut n. asteen verran suojan puolelle ko. paikalla ollakseen pari - kolme päivää niillä tienoilla, mutta aivan heti ei tuo lumimäärä sula, jos lauhasta jaksosta huolimatta välillä sataa lisääkin lunta.

Alimmassa kuvassa nähdään noiden havutaimien edessä ja oikealla puolella hyvin hautautuneena kaadetut ja sanomalehdillä suojatut purkkitaimet. Hangen muhkurainen pinta paljastaa vielä niiden sijainnin. Taustalla näkyy esim. taimikasvatuspenkissä olevat punamarjakanukat (Cornus mas), joissa muutamat lehdet jäivät oksiin paleltuneina. Ylimmässä kuvassa nähdään puolestaan se harmillinen seikka, että pystytetystä kanaverkosta huolimatta pienet vipeltäjät (mm. myyrät) pääsevät verkosta läpi ja aterioimaan kaadetuilla kasveillani. Menen vielä tarkistamaan lähiaikoina, mihin kohtiin jälkiä on syntynyt ja lorautan Mota -karkotetta verkkoaitaan lumirajalle...

Arboretum Mustilalta saapunut siementilaus

Eilen 29.12.2005 se odotettu siementilaus sitten saapui! Eipä siis aivan ehtinyt "joululahjaksi", mutta hyvä näinkin. Tyypillisesti kävi taas niin, että osa havittelemistani lajeista olikin jo loppu heidän varastostaan, joten niitä täytyy havitella jälleen joku toinen kerta tai jostain muualta... Alla on lista lajeista, jotka tilasin ja boldattuna on niistä ne, jotka sain. Loppuneet lajit näyttävät olevan juuri niitä, joita esittelin tässä blogissa kuluneena vuonna näyttävästi. Ehkä te lukijat todellakin sitten äkkäsitte ne ja pistitte urakalla vetämään tilausta Arboretum Mustilalta. Hmm... Hymyilyttävä yhteensattuma joka tapauksessa :) No, leikki leikkinä; monesti on vain niin, että jotkin lajit tekevät tiettynä syksynä sen verran vähän siemeniä ja on sattumaa, kuinka varastossa riittää tavaraa. Toisaalta heräsin muiden kiireiden vuoksi aika myöhään tilaamaan.

Lisätäkseni mielenkiintoa tähän projektiini, ajattelin tästä lähtien kuvata kaikki käyttööni tulleet siemenet ja pistää blogiini siemenkuvapostauksia joka lajista. Aloituseränä on sopivasti juuri tämä äsken saamani jyväkokoelma ja viime syksynä itse keräämäni lajit. Palaan asiaan varmaankin jo ensi viikolla. Olen myös säilyttänyt ihka ensimmäisistä Arboretum Mustilalta loppusyksyllä 1993 saamistani lajeista yhdet siemenet per laji. Päätin pistää niitäkin näytille. Siinä on mukana valtava määrä Suomessa vielä varsin tuntemattomina pysyneitä lajeja, joita en siis silloin alussa onnistunut kasvattamaan juuri ollenkaan. Suurimmasta osasta lajeja on vain yhdet kuivuneet siemenet muistona.

Arboretum Mustilalta eilen saadut lajit: mantsurianvaahtera (Acer mandshuricum), pennsylvanianvaahtera (Acer pennsylvanicum), huntuvaahtera (Acer triflorum), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), valkohikkori (Carya ovata), keltatrumpettipuu (Catalpa ovata), koreankeltis (Celtis koraiensis), kanadannuppupuu (Cercis canadensis), isolehtikatsura (Cercidiphyllum magnificum), partapensas (Chionanthus virginicus), lännenpagodikanukka /vuorolehtikanukka (Cornus alternifolia), kanukkalaji (Cornus florida), kanukkalaji (Cornus kousa var. chinensis), saarnilaji (Fraxinus chinensis ssp. rhyncophylla), seitsensormiaralia (Kalopanax septemlobus), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), maakkia (Maackia amurensis), lännenplataani (Platanus occidentalis), veikselinkirsikka (Prunus mahaleb), hurmeluumu (Prunus nigra), kuriilienkirsikka (Prunus nipponica var. kurilensis), samettisumakki (Rhus typhina /R. hirta), japaninstooraksi (Styrax japonica), rohtostooraksi (Styrax obassia).

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 5

Tässä on vielä kuvasarjaa Madeiran saarikierrokselta. Kuvauskohteet ovat sieltä täältä ympäri saarta. Alimmassa kuvassa on paikallista maanviljelykulttuuria jossain saaren koillisosassa ylänköalueella. Maanviljely oli tuolloin vuonna -94 lähes yksinomaan tuollaista kotikutoista ja käsityöläisleimaista. Ei juurikaan koneita, vaan monet asiat tehtiin käsin. En tiedä miten on asianlaita nykyään. Monet viljelykasvit ovat kuitenkin Madeiralla lähinnä hedelmäkasveja joka lähtöön. Niiden hoito ja sadon kerääminen on tyypillisesti käsityötä. Vuoristoisuus myös haittaa laajamittaista koneellistamista, koska suurin osa viljelyksistä sijaitsee vuorenrinteille tehdyillä terasseilla, joista käytetään nimeä poios.

Yleisesti viljelyssä ovat mm. banaanit (Musa sp.), avokado (Persea americana), papaija (Carica papaya), mango (Mangifera indica), kermaomena (Annona cherimola), puutomaatti (Cyphomandra betacea), sitrushedelmät (Citrus sp.), aitoviikuna (Ficus carica) jne. Erikoisin kasvi, jonka hedelmiä tapasin syötäväksi tarkoitettuna oli peikonlehti (Monstera deliciosa). Sen pitkiä hedelmätuppiloita oli kaupan toreilla yms. paikoilla muiden hedelmien mukana. Maku muistuttaa ananasta. Viiniköynnöksiä (Vitis vinifera) näkyi myös monin paikoin, mutta Euroopan mantereella tyypillisemmät viljakasvit, kuten vehnä (Triticum aestivum) tai maissi (Zea mays) loistivat poissaolollaan. Alimmassa kuvassa oli ehkä käynnissä uuden viinitarhan perustaminen. Madeiraviinithän ovat maailman kuuluja viinejä. Tässä on kiinnostava artikkeli aiheeseen, jossa kerrotaan mm. viininviljelyn vaikeudesta Madeiralla.

Ylemmissä kuvissa on näkymiä saaren maisemista. Alimmassa maisemakuvassa on Porto Moniz -kaupungin vieressä olevien vuorten em. porrastettuja rinteitä eli terasseja (poios), jolloin niitä voidaan hyödyntää viljelyyn, kuten juuri viiniköynnösten kohdalla tehdään. Seuraavassa kuvassa nähdään tien varren maisemaa erään saaren koillisosan lävähdyspaikan vieressä. Puustona on siinä runsaasti mm. niitä aikaisemmin mainitsemiani eucalyptuksia (Eucalyptus sp.). Kyse on siis viljellystä metsästä ja keskellä kuvaa nähdään myös viljelyperäisenä euroopanpyökkiä (Fagus sylvatica). Ne olivat varistaneet tässä vaiheessa lehtensä talveksi, kun taas ympärillä olevat eucalyptukset ovat ainavihantia. Tien varrella lähempänä olevat lajit jäivät minulle arvoitukseksi, kun oli kiire jatkaa matkaa. Ylimmässä kuvassa on näkymä saaren pohjoisrannikolla, missä on karuuden lisäksi myös rehevämpää puustoa, kuten kuvan etualalla näkyvät akaasialajit (Acacia sp.). Kuvan utuinen säätilanne oli jälleen herkullinen, koska udun läpi siinsi hyvin hennosti ja mystisesti saaren läntistä pohjoisrannikkoa kuvan taustalla. Ehkä juuri ja juuri näette sen...

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 4

Madeiran jylhistä ja karuista puolista tarjoan vielä tällaisen esimerkin. Kuva on otettu meren rannassa olevan maailman toiseksi korkeimman pystysuoran kallioseinän päältä alas. Paikan nimi on Cabo Girão ja se sijaitsee saaren etelärannikolla pääkaupungista Funchalista vähän länteen. Linkistä avautuu kuva, jossa ko. jyrkänne on kuvattu idästä päin. Sen korkeus on merenpinnasta n. 550m. Maailman korkein meren rannassa oleva kallioseinä on Etelä-Grönlannissa oleva Torssukatak Fjord, jolla on korkeutta yli 1500m merenpinnasta.

Luonnollisesti tämä Madeirankin seinämän ylätasanne on hyvin tuulinen ja sillä on vaikutuksensa kasvillisuuteenkin. Luontaisesti ei juuri puuvartisia kasveja ole, mutta ylätasanteella oli istutettuna eucalyptuspuita, jotka kestävät hyvin tuulista säätä. Yleisin laji niistä näytti olevan paikalla kuumepuu (Eucalyptus globulus). Eucalyptuksethan ovat kotoisin lähes yksinomaan Australiasta, mutta niitä on istutettuna ympäri maailman, missä ne vain viihtyvät. Madeirallakin monesta suvun lajista on kasvatettu laajojakin metsiköitä ympäri saaren, johon palaan myöhemmin ja kerron sitten muutenkin lisää ko. puista.

Jouluaaton tunnelmia hautausmaalla

Yllä on nippu tunnelmakuvia eiliseltä hautausmaakäynniltä Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalta. Paikka on minulle hyvin tärkeä, koska sinne on haudattuna molemmat isovanhempani äidin puolelta ja isäni. Juuri tällä hautausmaalla on joulutraditiooni kuulunut jo pienestä lapsesta lähtien (1970 -luvulta asti) lähes katkeamattomana sarjana kynttilöiden vienti ja sytyttäminen. Ennen vuotta 2000 ainoa paikka, johon kynttilöitä veimme, oli isoisäni sankarihauta. Paikka sisältääkin minulle paljon muistoja ja vahvoja tunnelmia ja myös puhtaasti maisemana alue on hieno, koska se sijaitsee upealla vanhaa metsää ja hautausmaa-alueella myös istutettua puustoa sisältävällä harjulla.

Ammatillisessakin mielessä tämä on yksi niitä paikkoja, joka on vaikuttanut maisemamieltymyksiini jo lapsesta lähtien. Niinpä nyt olikin sopiva hetki esitellä ko. paikkaa ja antaa samalla itsestäni bonuksena henkilökohtaisempaa kuvaa. Muistan aina tykänneeni esim. tuosta kynttilämerestä erityisellä tavalla ja paikan sopivasta hämäryydestä. Olen aina halunnut käydä tuon kynttilätradition läpi juuri pimeällä eikä missään tapauksessa valoisalla. Minun mielestäni hautausmaissa ei ole mitään pelottavaa, vaikka niillä on vahva henkinen sisältö. Olen jopa asunut hautausmaa-alueella ja tykännyt siitä, kun olin puutarha-alan töissä Malmin hautausmaalla Helsingissä vuosina 1994 ja -95.

Tämän jouluinen hautausmaakäynti sattuikin eilen sään suhteen juuri sopivaan aikaan. Eilinen sadealue oli nimittäin juuri silloin (n. klo. 16.30 - 17.00) voimakkaimmillaan Hämeenlinnan kohdalla antaen runsasta, joulukorttimaista, kosteaa ja tarttuvaa lumisadetta. Ylimmässä kuvassa siitä näkyykin sopiva vihje. Samalla havaitsin, että ko. harjulla puusto oli säilynyt kaupungin keskustan puita selvästi paremmin lumikuorrutuksessaan ko. päivän tilapäisestä suojasäästä huolimatta. Ylimmän kuvan taustalla ristin vieressä oleva valaistu metsävaahtera (Acer platanoides) näyttää sen hyvin. Syynä on mm. paikallisilmaston erot ja runsaan sekä vanhan puuston suojaavuus tuulta vastaan.

Ylimmässä kuvassa vasemmassa reunassa näkyvä havupuu on harmaapihta (Abies concolor). Se on kappelin vieressä. Kuvasta nähdään kivasti myös se, että paikan valaistuksessa on ymmärretty hienosti kylmien ja lämpimien valosävyjen yhteiskäyttö. Toiseksi ylimmässä kuvassa on alueen uurnalehto, johon kuuluu tuollainen muistelupaikka nimikylttineen. Paikka on melko uusi ja tuon nimikylttimuurin taakse on istutettu aidanteeksi kanadantuijaa (Thuja occidentalis). Toiseksi alimmassa kuvassa on näkymä sankarihautausmaalla, joka näkyy myös ylimmän kuvan oikeassa laidassa. Alimmassa kuvassa on tyypillinen näkymä hautojen kynttilämereen kuvattuna käytävän viereisen lyhtypylvään alta (kajastava valkoinen valo ei siis ole kameran salamavaloa). Kuvat otin jälleen ilman salamaa ja jalustaa niin, että etsin tolppia ym. tasoja (en muiden ihmisten hautakiviä) kameran tukemiseen. Ylin kuva on kuitenkin onnistunut käsivaralta otettuna, koska kohdan valaistus oli niin voimakas.

Jouluvaloja pimeällä Jouluna 2005

Tässä on minun Jouluterveiseni kaikille sivuillani viihtyneille! Alimmassa kuvassa on jouluvaloin koristellut metsämännyt (Pinus sylvestris) Espoon Tapiolan keskustassa. Kuva on otettu 22.12.2005 illalla, jolloin oli vielä kirpakka -10 asteen pakkanen ja selkeä taivas; huom. tähdet. Kaksi ylintä kuvaa on otettu eilen illalla Hämeenlinnassa siitä aikaisemminkin kuvaamastani jouluvalopuusta, joka on siis lajiltaan metsävaahtera (Acer platanoides). Kuvia vertailemalla nähdään myös, kuinka kirkkaita runsaat jouluvalot ovat, vaikka ne ovat keskipäivän valossa hyvin himmeitä. Ko. vaahterassa oli eilen vielä runsas lumikuorrutuskin, mutta tänään aattona sää onkin ollut sen verran tuulinen ja sen verran plussalla näin sisämaassakin, että yöllä ja aamulla sataneesta lumesta huolimatta lumi- ja kuurakuorrute on monin paikoin hävinnyt.

Tällä kertaa sain onnistuneita pimeäkuvia jalustamattomuudesta huolimatta, koska käytin kuvauspaikoilla hyväkseni tolppia, pysäköintimittareita, teräsaitoja yms. objekteja kameran tukemiseen. Hyvinhän siinä kävi, mutta noiden jouluvalojen värien aito toistaminen on ongelmallista. Sävyt eivät ole oikeasti aivan noin violettiin vivahtavia, vaan enemmän oranssiin suuntaan sävyttyneitä. No, pääasia on tunnelma, tilallisuus ja muodot. Värejä en edes voinut korjata, kun käytössäni ei ole esim. Photoshopia.

Valojen sijoittelusta vielä sen verran, että alimmassa kuvassa havaitaan tiettyä välinpitämättömyyttä ja hosumista, kun noita valoja on laitettu. Kyseessä on sentään hyvin keskeinen kaupunkitila, jolloin asiaan olisi mielestäni täytynyt paneutua enemmän. Nyt valot roikkuvat puissa turhan holtittomasti vailla selvää päämäärää. Toisaalta tuollainen havupuu kuin mänty, on haasteellinen valaistava. Ylimpien kuvien tilanteessa on puolestaan tuotu erinomaisesti esille ko. puun graafinen olemus. Siinä on selvästi tahdottu saada tietty lopputulos ja se on saavutettu paneutumalla puun olemukseen ja valojen käyttömahdollisuuksiin. Siinäpä siis yksi hyvä esimerkki jouluvalojen käytöstä.

Lehtipuiden ja -pensaiden lumisuutta kuuran kera

Puistolehmus ja taivas. Kuvassa myös edelleen säilyneitä hedelmäterttuja.

Sinikuusama (Lonicera caerulea)

Villaheisi (Viburnum lantana)

Rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii)

Tammi (Quercus robur)

Puistolehmus ja takaoikealla rauduskoivu (Betula pendula).

Vasemmalla metsävaahtera (Acer platanoides) ja oikealla puistolehmuksia (Tilia X vulgaris).

Tervaleppä (Alnus glutinosa)

Tänään 23.12.2005 Hämeenlinnassa kuvattu yllä oleva kuvasarja näyttää hyvin Etelä-Suomen sisämaan erittäin lumisia olosuhteita. Itse asiassa noita kuvien puita ja pensaita vieläkin lumisempia ovat puut ja pensaat Hyvinkään - Riihimäen tienoilla. Puut notkuvat siellä paikoin jopa samaan tapaan kuin 30.11.2005 lähes samalla alueella sattuneessa poikkeuksellisessa lumituhotilanteessa. Nythän lehtipuissa ja -pensaissa on viime viikon kylmenemisen yhteydessä sataneen lumen lisäksi myös kuluneen pakkasjakson aikana ilman kosteudesta härmistynyttä kuuraa, jolloin maiseman valkoisuus on monin paikoin maksimaalista. Sopivasti Jouluksi. Tällainen lehtipuidenkin lumisuus on jatkunut yllättävän pitkään, jollaista ei kovin usein näe Etelä-Suomessa.

Ensi yöstä lähtien on Uudellamaalla odotettavissa tilapäisesti nollan lähelle lauhtuvaa säätä ja huomenna liikkuva sadealue antaa siten sateensa kosteana ja tarttuvana lumisateena jälleen samalla lumisella alueella, joten puiden lumikuorrutus voi hyvinkin lisääntyä edelleen ja aiheuttaa ehkä vakavia tuhoja... Tuulensuojassa olevat puut ovat erityisesti riskialueella ja huomenna tuulee etelästä. Etelärannikolla lämpötila on jo nyt noussut piirun verran plussalle, mutta huomenna saapuva sadealue antaa sateensa etelärannikollakin ainakin osaksi lumena. Niinpä lumeton aatto esim. Helsingissä voi olla vain osan päivää kestävä... Joulupäivänä 25.12.2005 on joka tapauksessa jälleen pakkasta etelärannikollakin ja silloin edelleen jatkuvat sateet tulevat lumena.

Yllä oleva kuvasarja näyttää muutamien yleisimpien lajien avulla, kuinka eri tavoin lumi ja kuura koristavat eri lehtipuu- ja -pensaslajeja. Puiden alaston habitus vahvistuu graafiselta olemukseltaan kullekin luonteenomaisella tavalla ja eri lajeilla esiintyy eri tavoin nokareiksi kerääntyvää tykkylunta. Esim. metsävaahteran latvukseen kertyy selkeitä lumikokkareita oksahaarojen runsaan kulmikkuuden vuoksi, kun taas puistolehmuksella tällaisia "kerääntymistaskuja" on selvästi vähemmän.

Lisäksi runsaan lumen paino taivuttaa eri lehtipuulajien latvuksia eri tavoin. Piiskamaisesti kasvavat koivut esim. kaartuvat helposti luokille koko rungollaan. Siihen vaikuttaa myös puiden ikä; mitä nuorempi yksilö on, niin sitä herkemmin koko runko taipuu lumen painon alla. Vanhoissa puissa ja leveissä monihaaraisesti kasvavissa puissa yksittäiset oksaryhmät taipuvat eri suuntiin ja näillä yksilöillä oksarepeämät ovatkin tavallisia liian raskaan lumitaakan sattuessa. Harva- ja vankkaoksaisilla puilla ei lumituhoja tule, koska lumi ei ensinnäkään pääse kertymään monen oksan päälle yhdeksi röykkiöksi. Tällaisia puita ovat esim. jalopähkinät (Juglans sp.) ja hevoskastanjat (Aesculus sp.).

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 3

Madeiralla on siis myös laavakiveä etenkin Porto Moniz -nimisen kaupungin alueella, joka sijaitsee saaren luoteiskulmassa. Molemmat kuvat on kuvattu ko. paikalla joulukuussa 1994. Nykyään tulivuoritoimintaa ei tietääkseni ole ollut pitkään aikaan. Tätä laavamassaa on hyödynnetty merenrannassa rakentamalla ylimmän kuvan kaltaisia laavakylpylöitä / merivesialtaita uimapaikoiksi. Ko. uimapaikka on juuri Porto Moniz -kaupungin keskustan yhteydessä.

Tässäpä on hyvä esimerkki siitä, miten olemassa olevaa luontoa voidaan yhdistää rakennettuun ympäristöön onnistuneesti. Vaikka kyseessä on rakennetut altaat, niin niissä oleva vesi on aitoa merivettä ja laava on tietenkin luontoa puhtaimmillaan. Altaissa on siis läsnä sekä villi luonto että ihmisen luomat rakenteet. Sehän onkin eräs pointti, mistä maisema-arkkitehtuurissa juuri on kysymys; suunniteltu ympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa oleva tila sekä fyysisesti että symbolisesti, missä monenlaiset arvot luonnon ekologisista arvoista ihmisten esteettisiin arvoihin toteutuvat harmonisella tavalla. Sellainen vaatii tietysti aina kompromisseja, johon päästään valikoivan synteesin avulla.

Madeira ei ole tunnettu uimarantapaikkana, mutta juuri tällaiset rakennetut uimapaikat ovat korvaavia kohteita. Tyystin luonnonmukaisia uimapaikkoja ei ole lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin rannat ovat jyrkkärinteisiä ja siten vedessäkin nopeasti syveneviä ja kivikkoisia, jolloin uiminen on hyvin hankalaa. Toisekseen merivirrat ovat saaren ympärillä monin paikoin vaarallisen voimakkaita. Mieleeni muistuukin muutamissa kohdissa varoitustekstit ja -merkit uimakielloista. Ainoa tapa päästä kunnolla uimaan Madeiralla on siis käydä tällaisilla rakennetuilla kylpylöillä /uimapaikoilla tai hotellien uima-altailla.

Talvipäivänseisaus ja vuodenaikojen määrittelystä

Tänään 21.12.2005 on talvipäivänseisaus. Oheisista linkeistä pääsette katsomaan asian tieteellistä taustaa ja määritelmää. Mainitsen tässä muutaman seikan liittyen asiaan vuodenaikojen määrittämisen suhteen.

Kun meteorologia ei ollut vielä tieteenä kovin kehittynyttä esim. yli sata vuotta sitten, niin silloin nimenomaan tähtitieteellä oli tärkeä sija myös sään ennustamisessa ja vuodenaikojen määrittelyssä. Luonnollisesti talvipäivänseisausta pidettiin tuolloin pohjoisella pallonpuoliskolla keskitalvena monessakin mielessä, vaikka itse asiassa sään suhteen keskitalvi on keskimäärin vasta n. 1 - 2 kuukautta talvipäivänseisauksen jälkeen samoin kuin kesällä keskikesä kesäpäivänseisauksen jälkeen. Kesäaikaan viive on Suomessa tosin lyhyempi kuin vastaava viive talvella. Tähtitieteellinen näkökulma ankkuroitui tietenkin myös almanakkaan ja osittain siitä syystä ovat peruina jaot vuodenaikoja vastaaviin kuukausiin ym. vuodenaikojen taitekohtien määritelmiin, jotka liittyivät etenkin maanviljelyyn.

Tämä tähtitieteellinen vuodenaikojen määrittäminen lojuu edelleen vahvasti etenkin vanhojen ihmisten mielissä. Ei välttämättä suorana tietona, vaan vaikutelmana ja uskomuksena. Muistan esim. edesmenneen äidin äitini sanoneen usein, että "heti Juhannuksen (kesäpäivänseisauksen) jälkeen on jo pian syksy" ja että "Juhannus on keskikesä". Tosin talvikaudella ei varmaankaan kukaan ole koskaan sanonut, että heti talvipäivänseisauksen jälkeen on jo kevät, koska tammi-, helmi- ja osittain maaliskuukin ovat niin kouriintuntuvasti talvisia kuukausia. Kesää on helpompi syyttää vääräksi vuodenajaksi eli syksyksi jopa lämpimästä säästä huolimatta, kun päivät ovat jo selvästi lyhentyneet. Helmikuussa silloin voimakkaimmillaan esiintyvät föhntuulitilanteet tuovat toisaalta leudoimmillaan selvää kevään tuntua auringonkin ollessa jo selvästi enemmän esillä.

Ilmastollisessa katsannossa tähtitieteellisesti ja almanakan mukaan määritellyt vuodenajat eivät tietenkään ole täällä Suomessakaan kaikkein sopivimpia kriittisiltä taitekohdiltaan. Ymmärrettävää on kuitenkin se, että auktoriteettisisällöltään tähtitieteellinen vuodenaikamääritelmä on ollut turvallisen ja toisaalta kohtalonomaisen tuntuinen, koska se perustuu olemukseltaan äärettömään, valtavaan sekä vääjäämättömään aineistoon. Eipä siis ole ihme, että siihen liittyen on syntynyt paljon ns. vanhan kansan sääennusteitakin almanakkoihin ja muualle.

Nykyisin vuodenajat voidaan määritellä tieteellisellä tarkkuudella nimenomaan ja ainoastaan kuitenkin lämpötilojen avulla, jolloin kulloisenkin maantieteellisen kohdan vuodenajat voidaan määritellä juuri sille paikalle sopivalla tavalla. Tähtitieteellinen /almanakallinen vuodenaikamäärittelyhän on liian jäykkä ja se ei siten jousta ko. paikan olosuhteiden mukaan. Tämä pätee oikeastaan kaikkialla maapallolla, missä on erilämpöisiä vuodenaikoja. Tässä vaikuttaa myös paikallisten olosuhteiden vaihtelevuus vuodesta toiseen, jolloin lämpötiloihin perustuva terminen määrittely on tieteellisesti paljon tarkempi kuin tähtitieteellinen /almanakallinen määrittely. Tässä on linkki termiseen vuodenaikojen määrittelyyn Suomen oloissa.

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 2