Päättyvän talven jälleen hyvin leudosta luonteesta

Nyt on aika tarkastella päättyvän talven luonnetta. Sitä varten hyvänä apuna ovat Helsingin Puistolassa kerätyt säätilastotiedot, joihin on nyt lisätty helmikuu. Puistolan sääaseman tilastot: marraskuu 2008, joulukuu 2008, tammikuu 2009 ja helmikuu 2009. Näiden avulla voimme nyt tarkastella mm. talven termistä määrittelyä tämän talvikauden osalta. Viime ennätysleutona talvenahan talven terminen määrittäminen kohtasi ennen näkemättömän ongelman: Etelärannikolla ja lounaissaaristossa termistä talvea ei ollut ollenkaan ja tämä tapahtui ensimmäistä kertaa meteorologisten mittausten historiassa. Tässä on siihen liittyvät pohdintani viime vuoden helmi-maaliskuulta: A ja B.

Tällä kertaa talven terminen määritys on selvempi, vaikka tavanomaista huomattavasti leudompana olosuhteet ovat jatkuneet kylmähköstä helmikuusta huolimatta. Helmikuusta ei muodostunut ollenkaan niin kylmää kuin vuoden 2007 helmikuusta, jolloin erityisen leudon talven keskeytti erittäin kylmä helmikuu. Silloin etelärannikollakin oli pariin otteeseen kylmempää kuin -20 astetta ja Etelä-Suomen sisämaassa paikoin jopa kylmempää kuin -30 astetta. Tämän vuoden helmikuun alin ko. paikalla oli niinkin leuto kuin -16,3 astetta. Tammikuussa oli alimmillaan kylmempää (-17,8 astetta), mutta sekin lukema oli varsin hillitty. Koko Etelä-Suomen mittakaavassa monin paikoin talven kylmin aika etenkin idässä oli tammi-helmikuun vaihde: Merkintäni aiheesta. Täytyy myös muistaa, että Puistola on melko sisämaata ja siten esim. Kaisaniemessä on ollut leudompaa meren vaikutuksen takia. Joulukuun alin -6,9 oli jopa vähäisempi pakkaslukema kuin edellisenä joulukuuna ja näin erityisen leudot joulukuut ovat jatkuneet jo peräti kolme kertaa peräkkäin.

Termisen talven voidaan katsoa alkaneen tällä kertaa ainakin sisämaassa jo marraskuussa 21. päivänä, jolloin alkamisajankohta olisi jopa vähän tavanomaista aikaisempi etelärannikon suhteen. Toisaalta määritelmä täyttyi tuolloin hyvin täpärästi Puistolan mittauspaikalla (Kuvaa enemmän sisämaan Helsinkiä ja rannikko-Helsingissä terminen määritelmä ei toteutunut vielä tuossa vaiheessa) ja pakkasjaksoa seurasi kumoavaluonteinen hyvin leuto jakso, joka päättyi kunnolla vasta joulukuun lopussa. Niinpä oikeastaan terminen talvi alkoi Helsingissä kunnolla vasta 30.12., joka kuvastaa tämänkin talven merkittävää leutoutta. Talven leppoisuutta kuvaa myös se, että ainoa kunnon lumimyrsky tapahtui Etelä-Suomessa marraskuussa 23. päivänä: Merkintäni aiheesta. Sekin määrä lunta suli kokonaan pois jo joulukuuhun tultaessa.

Tammi- ja helmikuussa ei kuitenkaan tullut sellaisia leutoja jaksoja, joiden aikana vuorokauden keskilämpötila olisi ollut vähintään 5 päivää peräkkäin yli 0 astetta. Nyt maaliskuun aikanakaan tämä määritelmä ei ole vielä toteutunut, joten terminen talvi jatkuu yhä. Tosin uusimmat sääennustekartat näyttävät siltä, että tulevana viikonloppuna ja ensi viikon alussa keskilämpötilat ovat useita päiviä peräkkäin yli nollan. Siinäpä on siis ensimmäinen mahdollisuus termisen kevään alkamiseen. Myöhässä siitä ei vielä olla, sillä normaalisti kevään alku tapahtuu Etelä-Suomessa termisen määritelmän mukaan vasta selvästi maaliskuun puolivälin jälkeen.

Kasvillisuuden kannalta vaikeimmat ajankohdat tämän päättyvän talven kohdalla olivat kovimmat pakkasjaksot tammikuun alkupuolella, tammi-helmikuun vaihteessa ja heti helmikuun puolivälin jälkeen. Kuten todettua, niin ne olivat kuitenkin niin mietoja laajalla alueella Etelä-Suomessa, että moni talvenarkoina vanhastaan pidetty laji olisi niistä selvinnyt erinomaisesti ja ainakin kohtalaisesti menestymisvyöhykkeillä I ja II sekä suotuisimmilla paikoilla III -vyöhykkeelläkin. Pakkaslukemat olivat -20 astetta kovempia vain itäosissa Etelä-Suomen sisämaata ja ei kovin montaa kertaa sielläkään. Noista pakkasjaksoista vaikein oli tammikuun alun jakso, jolloin laajalla alueella ei ollut ollenkaan lunta suojaamassa perennoja ja puuvartisten lajien taimia. Nyt lopputalven aikana helmi- ja maaliskuussa suojalumeen muodostunut paksu jääkerros on ollut perennojen, nurmikoiden ja pienten taimien tukahduttamisongelmaa aiheuttava.

Joka tapauksessa talvi on ollut taas niin leuto, että kasvihuoneilmiön voimistumista ennakoivat kasvilajivalinnat talvenarkojen lajien suhteen ovat edelleen tapetilla. Kuten esim. ne lajit, joita viime vuonna esittelin tässä esittelysarjassani (Ko. merkintä sisältää muutkin osat linkkeinä). Tarkoitukseni on jatkaa uudestaan tätä esittelysaarjaa, sillä mielenkiintoisia suomalaisille tuntemattomia - vähän tunnettuja lajeja toki riittää paljon ja joista riittää kokeiltavaa vuosikymmeniksi. Tämä maailman tilanne on vain nyt sellainen huomattavasti haittaava elementti, jonka takia kalliit kasvikokeilut eivät ota tuulta purjeisiinsa mahdollisesti hyvin pitkään... Onpa hyvin sääli ja surku!