Talven 2011 - 2012 säiden yhteenvetoa ja arvioita niiden vaikutuksista kasvillisuuteen sekä alkavan kevään luonteeseen

Maaliskuu on alkanut ja on aika koostaa yhteenvetoa päättymäisillään olevan talven säistä Etelä-Suomessa. Tosin tällä hetkellä talvi ei siis ole vielä päättynyt termisen määritelmän perusteella, vaikka tällä viikolla ke ja to olivat ensimmäiset varsin keväiset päivät lämpötilojen ylitettyä jopa +5 asteen to iltapäivällä. Siitä huolimatta nyt on sopiva aika tämän talven luonteen ja sen vaikutusten tutkimiseen sekä katsoa sen perusteella joitakin viitteitä alkavan kevään etenemisen luonteesta.

Tätä talvea on sävyttänyt hyvin erikoisella - jopa ennen näkemättömällä tavalla sen jakautuminen oikeastaan jopa neljään toisistaan huomattavan paljon ja selkeästi eroavaan osaan. Ensimmäiseksi joulukuussa sää oli useita viikkoja viime syksyn jatkoksi poikkeuksellisen leuto, jolloin terminen talvi ei alkanut vielä ollenkaan. Sitä jaksoa sävytti pikantisti Tapanin ja Hannun päivien tuhoisan rajut myrskyt (Myrskyseuranta su 25. - ma 26.12.2011: Tuhoisa länsituulinen myrsky ennätyksellisen leutona Föhn-puhalluksena - Päivityksiä 27.12.2011 saakka).

Lämpötilat saavuttivat myös hyvin korkeita lukemia joulukuussa, mistä poikkeavimmat esimerkit sattuivat juuri sekä Tapani- että Hannu-myrskyjen aamuiksi (Tapaninpäivä 2011 ennätyksellisen leuto Lounais-Suomessa - Päivitys: Myös 27.12.2011 ennätysleuto). Lisäksi joulukuussa oli erittäin sateista ja paikoin saavutettiinkin ennätyssuuria sademääriä.

Sateet tulivat kuitenkin niin paljon vain vetenä, että lumipeitteitä oli vain ajoittain sisämaassa (Talven 2011 - 2012 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Myrskytuulia ja suojalumipyryä (rannikoilla räntää ja vettäkin) lännestä matalapaineen keskuksen mukana). Itse asiassa laajat alueet Etelä-Suomesta saivat talven ensimmäisen lumipeitteen vasta Itsenäisyyspäivänä ja etelärannikko oli lähes koko joulukuun kokonaan lumeton.

Tammikuuta puolestaan sävytti kuun viimeiselle viikolle saakka matalapaineisen poukkoileva talven tulo, missä lämpötilat vaihtelivat suojasäistä kohtalaiseen pakkaseen (Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 1). Samalla runsas matalapainetoiminta toi yhä paljon sateita ja niiden lumisuuden ansiosta lumipeite alkoi viimeinkin muodostumaan Etelä-Suomeen kertyen kuun loppuun mennessä jo tavanomaista paksummaksikin.

Osa runsaista sateista oli sen verran paljon nuoskaisia lumeltaan, että Etelä-Suomen puustoihin muodostui poikkeuksellisen runsaita ja tuhoisia tykkylumitaakkoja (Etelä-Suomen tykkylumituho ja infrastruktuurin parantaminen säiden aiheuttamia sähkökatkoja vastaan ja Etelä-Suomen tykkylumitilanteesta ja talven otteen kiristymisestä kuluvan tammikuun lopussa), jotka kestivät puissa osittain pitkälle helmikuuhun. Puustoja koristivat ajoittain myös jääsumujen aiheuttamat runsaat huurteet etenkin sisämaassa.

Aivan tammikuun lopussa alkoi kolmas talven vaihe eli idästä työntyneen pakkaskorkeapaineen mukana tullut erittäin ankaran pakkasen jakso, jota kesti 29.1. - 11.2. välisen ajan lähes keskeytyksettä (Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Tähän mennessä...) - Osa 2, Talven 2011 - 2012 kylmin yö (Todennäköinen talven ankarin pakkasjakso...) - Osa 3 ja Talven 2011 - 2012 kylmin yö - Osa 4).

Tämä pakkasjakso ei ollut aivan yhtä ankara kuin edellisen helmikuun ankara pakkanen, mutta laajalti Euroopassa pakkasaallosta muodostui tänä helmikuuna pahin sitten vuoden 1985 tammikuun (Eurooppaa tällä viikolla kurittavan erittäin ankaran pakkasaallon luonteesta ja vaikutuksista (Päivitys; viikon 6 pakkaset), Poikkeuksellisen ankara pakkasaalto jatkumassa lähes koko Euroopassa myös tämän viikon ajan ja Euroopan ankara pakkasaalto päättymässä: Sääuutiskoosteita ja pakkasaaltojen vertailuja eri vuosilta). Tyypillisesti pakkasjakson aikana lumisateet jäivät vähäisiksi, mutta puustoja koristivat edelleen paikoin runsaat tykkylumet sekä ajoittain huurteet.

Sittemmin helmikuussa vallitsi ajankohtaan nähden tavanomainen pakkanen ja kuun lopussa ajoittain jopa suojasäät. Merkittävin tämän neljännen sääjakson piirre oli kuitenkin runsaat lumisateet, joista yksi äityi talven pahimmaksi lumimyrskyksi (Talven 2011 - 2012 lumimyrskyseuranta (Osa 2): Myrskytuulinen okludoituvan rintamasysteemin runsas lumipyry lännestä). Ainakin kaksi muutakin ankaraa lumipyrytilannetta uhkasi sen jälkeen, mutta ne jäivätkin melko heikoiksi.

Näiden lumipyryjen takia Etelä-Suomen lumipeitteet kasvoivat silti poikkeuksellisen paksuiksi jo kolmantena talvena peräkkäin ollen monin paikoin selvästi yli 50 cm etelärannikkoa myöten helmikuun loppupuolella ja siitä syntyi taas ongelmia mm. lumen auraamiseen ja kattolumitaakkoihin (Varoitus poikkeuksellisen runsaista ja haitallisista lumikertymistä Etelä-Suomessa seuraavan viikon aikana). Puustojen tykkylumet eivät kuitenkaan enää merkittävästi pahentuneet, koska etenkin tuon voimakkaimman lumimyrskyn aikana rajut tuulet varistivat osan niistä pois ja helmikuun viimeisen viikon suojasäät varistivat sitten loputkin.

Tällä hetkellä sää on siis kylmentynyt pakkaskorkeapaineen takia uudestaan melko talviseksi ja koska termisen määritelmän mukaista kevään alkamista ei ole ennusteiden mukaan vielä selkeästi näköpiirissä, niin voidaan todeta nyt olevan vielä käynnissä tämän talven viimeisen eli viidennen vaiheen; kevättalven ns. hankikelien parantumisineen. Palaan tuonnempana kirjoituksessa pohtimaan kevään alkamisen - etenemisen luonnetta, mutta katsotaanpa seuraavaksi sitä, miten nuo päättyvän talven neljä eri säävaihetta vaikuttivat ja ovat vielä vaikuttamassa luontoon ja etenkin kasvillisuuteen.

Ensimmäinen leuto vaihe joulukuussa piti maaperää koko ajan roudattomana ja sen aikaiset runsaat vesisateet tekivät maaperästä erittäin märän. Ajoittain esiintyi jopa oja- ja jokitulvia, jotka aiheuttivat ajoittain ja paikoin haittaa liikenteellekin etenkin etelärannikolla. Tämän sääjakson vaikutukset kasvillisuuteen olivatkin täten haitallisia ajoittaisina liikamärkyyksinä, joista etenkin monet perennalajit ja pienet pensaiden - puiden taimet ovat voineet jonkin verran kärsiä; tukehtumista, mätänemistä ja homevaurioita. Tämä märkyys on säilynyt jossain määrin tähän hetkeenkin ja vaikuttanee peltoviljelyssä hidastavasti peltojen kuivumiseen kylvökelpoiseksi runsaan lumen sulamisvesien vaikuttaessa siinä lisäksi yhteen.

Toinen tammikuun talven tulemisen säävaihe synnytti em. ensimmäisen kohtalaisen pakkashetkensä ansiosta parisen senttiä routaa, koska maassa oli silloin vielä vähän lunta. Pian sen perään lumipeite kuitenkin lisääntyi niin runsaasti, että roudan muodostumiselle tuli vahvasti eristävä pakkassuoja. Niinpä talven kolmannen säävaiheen eli ankaran pakkasen aikanakaan routaa ei pystynyt muodostumaan lähes ollenkaan ja siten tälläkin hetkellä routaa on erittäin vähän ajankohtaan nähden (Roudan syvyys - Suomen ympäristökeskus (SYKE)); vain muutamia senttejä enimmillään ja paikoin ei jopa oikeastaan ollenkaan.

Etelä-Suomen kasvillisuuden voinnin suhteen erittäin mielenkiintoista onkin koko talven näiden tilanteiden perusteella syntynyt suorastaan ennen näkemätön vaikutusten sarja: Poikkeuksellinen leutous ja märkyys, siitä tähän hetkeen lumen alla säilynyt hyvin vähäinen routa, ankarat pakkaset n. kahden viikon ajan sekä paksun lumipeitteen pakkasilta suojaava vaikutus. Toisaalta tykkylumien tuhoavan raskaat taakat puissa ja pensaissa; oksa- ja latvatuhoja mm. taimikoissa.

Kasveja ja kasviviljelyä hyödyttävinä seikkoina ovat mm. nämä: Roudattomuus vähentää nyt maaliskuussa voimistuvan auringonpaahteen kuivattavaa vaikutusta erittäin paljon ainavihannilla lajeilla ja perennojen sekä puuvartisten lajien pienten taimien routavauriot ovat jääneet minimiin - olemattomaksi. Lisäksi vähäinen routa takasi tuon ankaran pakkasenkin aikana kuivumisen ehkäisyä ainavihannilla lajeilla. Toisaalta tuo maaperän liikamärkyys on jonkin verran vaivannut myös lumipeitteen tultua ja vähäroutaisessa maassa paksun lumen alla ovat homeet ja muut kasvitaudit päässeet siksikin muhimaan tavanomaista enemmän.

Haitallisina seikkoina voivat olla olleet vaihtelevasti lajista toiseen myös lämpötilojen ääripäävaihtelut joulukuun leutoudesta helmikuun ankaraan pakkaseen, missä etenkin jotkin ulkomaiset puu- ja pensaslajit ovat saattaneet olla joulukuun leutouden takia liian vähän talvilepoon virittyneitä ja siten vaihtelevasti alttiimpia helmikuun ankaran pakkasen tekemille vaurioille.

Pakkasvaurioiden syntymisessä puille ja pensaille ehkäisevänä tekijänä on toisaalta ollut viime kasvukauden ennätyssuuren lämpösummakertymän ansiosta mahdollistunut ennen näkemättömän hyvä tähän talveen valmistautuminen aroillakin ulkomaisilla lajeilla. Myös helmikuun ankaran pakkasen aikainen lumipeitesuoja oli jo varsin hyvä perennoille ja matalille pensaille sekä pienille puidenkin taimille, mistä johtuen pakkasvauriomäärä lienee ehkäistynyt siksikin oikein hyvin.

Tuosta yllä mainitusta voimmekin siis nähdä, että tämän talven haitat kasvillisuudelle ovat ennen näkemätöntä laatua (Ei niinkään määrää silti) juuri siinä, kun samaan talveen on mahtunut niin poikkeuksellisen ääripäisesti ja vaihtelevasti erilaisia haitta- ja hyötyvaikutuksia. Niinpä onkin tällä kertaa erityisen vaikeaa arvioida tämän talven kokonaishaittaa kullekin eri lajille ja jopa saman lajin sisällä eri yksilöille eri kasvupaikoilla. Tämän talven myötä kasvillisuuden voinnissa niin luonnossa kuin puistoissa ja puutarhoissa voikin ilmetä jotain uutta ja ihmeellistä...

Pakkasvauriot ovat todennäköisesti keskimäärin vähäisempiä kuin edellistalven ankarampien pakkasten takia, mutta liikamärkyyden ja ääripäälämpötilojen aiheuttamat yhteisvaikutukset sekä roudattomuuden ja lumisuojan hyödyt lajeittain - yksilöittäin siihen päälle ovat tällä erää lähinnä arvauksen asteella; vaurioissa on todennäköisesti hyvin kirjavaa ja yllättävää vaihtelua...

Talvivauriot vaativatkin tällä kertaa lisätutkimusta korostetusti vasta uuden kasvukauden alettua ja niinpä kokonaisvaurioita voidaankin tarkastella oikein vasta touko-kesäkuussa uuden kasvun päästyä kunnolla vauhtiin. Palaan silloin suurella mielenkiinnolla tutkimaan ilmenneitä vaurioita ja jotain raporttia siitä on sen jälkeen tulossa tänne blogiin... Yhdessä noista Euroopan pakkasaallon raporteistani kerroin tekeväni tämän kirjoituksen yhteydessä pakkasvaurioarviointia sikäläisistä tuhoista, mutta päätinkin jättää sen tuonnemmaksi kevääseen...

Sitten lopuksi joitakin arvioita alkavan ja etenevän kevään luonteesta tämän talven synnyttämän tämän hetken tilanteen perusteella: Kevään hyvää ja nopeaa edistymistä edesauttavat noista ankarasta pakkasjaksosta ja runsaasta lumesta huolimatta jo lähtökohtaisesti juurikin vähäinen - olematon routa sekä vesistöjen jäätilanteiden ajankohtaan nähden vähäiset ja ohuet jäät (Tämän hetken jäätilanteet merellä, missä huomenna ma julkaistaan uusi tilanne; pintalämpötilaennustekartasta löytyy päivittäiset tiedot jäästä summittaisena valkoisena kenttänä. Tässä on jäätilanteet järvissä - Päivittyvät pois aikanaan). Vähäinen routa helpottaa teillä ja kaduilla tulevaa kelirikkoa, joskin lumesta auratuilla paikoilla on kehittynyt lumipeitealueisiin nähden selvästi enemmän routaa.

Lumipeitteen kovuus ei myöskään ole nyt normaalin talven vahvuista ja lumihankien vesiarvotkin ovat normaalia pienempiä, mikä tietää myöhemmin keväällä lumipeitteen pääsulamisen olevan tavanomaista helpompaa eli nopeampaa ja silloin sulamistulvapotentiaalikaan ei ole kovin suurta, ellei samaan syssyyn satu runsaita vesisateita. Näinhän oli tilanne viime keväänäkin paksuista hangista huolimatta. Viime keväänä hankien tällainen sulamishelppous johtui pitkän lumipeiteajan lähes olemattomista suojasäistä ja nyt tänä keväänä puolestaan lumipeiteajan lyhyydestä, jolloin hanget eivät ole ehtineet olla pitkään suojasää - vesisade - jäätyminen -vaihteluiden armoilla.

Suomenlahden jäätilanne on sen verran heikko ajankohtaan nähden, että kevään aikana viilentävien merituulten kylmyysasteet ovat todennäköisesti vähän tavanomaista heikompia, jos kevät etenee edes normaalisti. Merituuli-ilmiön voimakkuuteen vaikuttaa kuitenkin vahvasti säätilateet eli mm. se, kuinka voimakkaita lämpöaaltoja huhti- ja toukokuussa tulee ja minkälaisissa korkeapainetilanteissa vallitsevine tuulensuuntineen; otollisimmat merituulitilanteet ovat sellaisia, missä sisämaan ja meren yläpuolisen alueen ilmalämpötilaerot iltapäivisin ovat suurimmillaan muutoin heikkotuulisessa ja selkeässä säässä.

Todennäköistä kuitenkin on se, että etelärannikko saa meren heikkojäisestä tilanteesta kevääseen lämmittävää etua jonkin verran normaaliin - ankaraan jäätilanteeseen verrattuna. Sama voi päteä merialueiden ja rannikon keväällä tyypillisiin sumutilanteisiin; kynnys sumujen syntyyn lienee tavanomaista matalampi, jos sulaminen ja vesien lämpeneminen etenee tavanomaista aikataulua edellä, minkä tämän hetken vähäjäisyys voi helposti mahdollistaa.

Kasvukauden alkamisen suhteen tämä lumi- ja jäätilanteen helppous on myös ilmiselvä etu, joka tulee jouduttamaan kasvun alkua monissa tapauksissa, kun routaakin on sulatettavaksi vain nimeksi. Huhtikuun loppupuolen - toukokuun alun mahdollisista lämpöaalloista kuitenkin riippuu eniten se, missä vaiheessa ja kuinka nopeasti kasvun yleinen alku lopulta tapahtuu.

Aurinkoisimmilla paikoillahan perinteisesti kasvu on silti alkanut aina jo selvästi ennen kasvukauden termisen määritelmän mukaista alkua; mm. rakennusten eteläseinustoilla ja etelään viettävillä rinteillä - luiskilla jopa parisen viikkoa etukäteen. Tyypillistä joka kevät on myös se, että lumipeite sulaa hyvin eri tahtiin aukeilla ja metsäisillä paikoilla sekä juuri etelä- ja pohjoisrinteiden väleillä; paksun lumipeitteen sulaessa erot ovat aina melkoisen suuret näiden ääripaikkojen väleillä. Vähälumisen talven jälkeen paljon vähäisemmät.

Kokonaisuutena valmius tavanomaista paremmin etenevään kevääseen on talven lumipeitteen paksuudesta huolimatta siis hyvin mahdollista, mutta toki paljon riippuu tulevista säätilanteista. Voihan nimittäin olla pitkästä aikaa niinkin, että keväästä muodostuisikin hyvin kylmä pitkäksi ajaksi ja hyvät lähtöedellytykset kevään nopeaan etenemiseen surkastuisivatkin silloin pois.

Tällä hetkellä kevät ei ole termisessä mielessä alkamassa ainakaan ensi viikon loppuun mennessä, mutta alustavasti joitakin merkkejä on ensi viikon lopusta alkavalle leudolle länsituuliselle jaksolle, missä voi olla ensimmäinen kunnon mahdollisuus termisen kevään alkamiselle etuajassa tavanomaiseen aikatauluun nähden... Eipä sitten muuta kuin odottelemaan jännityksellä ja mielenkiinnolla kevään alkamisen ja etenemisen luonnetta.