Leudon pilvisestä melkein keväästä suojasäisten lumi-räntäsateiden kautta vähän keväisempään leutouteen (Päivitys: To jälkeen kuivaa ja kylmähköä)

Kevään tulo on ollut tällä viikolla takkuilevaa, vaikka lämpötilat ovat pysyneet jopa vähän tavanomaista leudommissa lukemissa (vähän nollan molemmin puolin ja pienin vuorokausivaihteluin runsaan pilvisyyden takia). Talven tuntua on tuonut alkuviikon melko runsaat lumisateet, joita ma - ke aikana saatiin Etelä-Suomessa jopa 5 - 10 cm. Sateet keskittyivät kuitenkin eniten lounaisosiin, jolloin lumipeite on muodostunut koko Etelä-Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen tasaiseksi ollen niin lännessä kuin idässä n. 20 ja 30 cm välillä. Eilen ja tänään on kuitenkin ollut sen verran suojasäätä, että lumipeitteen maksimisyvyys oli jo keskiviikkona. Nähtäväksi jää, onko ensi viikon lumisateista vielä korottamaan ko. maksimia; todennäköisesti ainakin itäosien sisämaassa.

Tuo kuva on otettu tänään Espoon Tapiolassa, jolloin aurinko paistoi harvinaisesti vähän aikaa. Kuvassa on suojasäiden kupruunnuttamaa (painuu epätasaisesti kasaan) lumihankea, jonka pinnalla on raidasta (Salix caprea) tullut varjo. Tähän aikaan aurinko paistaa keskipäivän tienoilla jo niin korkealta, että puiden varjot piirtyvät hienosti lyhyehköinä auringon valossa. Tuo tuore lumipinta ja auringon voimistunut kirkkaus on merkinnyt tällä viikolla auringon paistaessa vuoden häikäisevimpiä valotilanteita. Jatkossa lumihanki himmenee sulaessaan ja paljastaessaan alta vanhaa tummempaa lunta. Ensi viikolla tosin on siis tiedossa vielä lisää lunta.

Aluksi sää kehittyy siten, että Suomen etelä-kaakkoispuolella säilyy korkeapaine, joka pitää matalapainetoiminnan länsi - pohjoispuolella. Näin ollen Etelä-Suomessa vallitsee runsaspilvinen ja leudohko lounaisvirtaus, jonka myötä päivälämpötilat ovat +2 ja +5 asteen välillä ja öisin on vain heikkoa pakkasta. Sisämaassa sään riittävästi seljetessä mahdollisesti paikoin kylmempää kuin -5 astetta. Lounaisvirtauksessa liikkuu ajoittain heikkoja lumi- ja räntäkuuroja. Sunnuntai näyttää poutaisimmalta.

Ensi viikon alussa tulee säähän muutoksia. Pohjoisen Atlantin matalapaineista yksi osakeskus liikkuu keskiviikkoon mennessä voimistuvana Etelä- ja Keski-Suomen päälle. Sen myötä lännestä saapuu runsaitakin rintamasateita, jotka jatkuvat maanantai-illasta keskiviikkoon. Eniten sateita näyttää kertyvän Etelä-Suomessa itäosiin. Aluksi matalapaineen edellä vallitsee suojasäinen ja voimakas länsi-lounaisvirtaus, jossa sateet tulevat osaksi räntänä - tihkuna etenkin päiväsaikaan ja etenkin lännessä. Keskiviikoksi voimakas tuuli kääntyy luoteeseen - pohjoiseen ainakin länsiosissa (idässä säilynee matalapaineen heikkotuulinen keskus) ja sateet ovat ti - ke aikana kokonaan lunta. Päiväsaikaan tosin märkää. Matalapaineen ylityksen aikana lämpötilan vuorokausivaihtelu on hyvin pientä ma - ke aikana ja lämpötila on silloin vähän nollan molemmin puolin. Maanantaina voi olla aluksi useitakin lämpöasteita päivällä.

Keskiviikon jälkeen matalapaine näyttäisi heikkenevän nopeasti itäreunalla ja korkeapaine alkaisi vahvistumaan uudestaan Suomen etelä-kaakkoispuolelle Atlantin matalapaineiden suunnatessa pohjoispuolelle. Siinä yhteydessä ainakin yhtenä yönä saattaa aluksi olla jopa n. -10 astetta pakkasta ainakin sisämaassa, jos on kunnolla selkeää. Sitten leuto lounais-länsivirtaus alkaisi vaikuttamaan entistä keväisempänä pe - la tienoilla ja päivälämpötiloissa saattaisi tulla kevään ensimmäinen +5 asteen ylitys. Aivan viikon lopussa - vaihteessa tuulet kääntyisivät etelään ja kaakkoonkin, koska lännessä oleva matalapaine voimistuisi ja siirtyisi Suomen lounaispuolelle. Päiväsaikaiset suojasäät kuitenkin jatkuisivat vain hyvin heikkojen yöpakkasten kera ja lisää räntä - lumisateita saataisiin ainakin länteen... Näitä skenarioita tarkennellaan lisää ensi viikolla.

Termisen kevään alkaminen on viikonlopun ja ensi viikon alun aikana ensimmäistä kertaa hyvin lähellä ainakin etelärannikolla, mutta sisämaassa kylmät yöt eivät sitä vielä mahdollista kunnolla. Jos kevät ei tässä vaiheessa vielä ala, niin ensi viikon loppupuolelta lähtien siihen voi olla parempi mahdollisuus. Normaalista aikataulusta ei silloinkaan vielä oltaisi myöhässä.

Kevät näkyy kuitenkin jo vesistöjen jäätilanteessa, sillä Suomenlahdella ulapan sulat alueet ovat laajentuneet huomattavasti viime viikosta. Rannikolla ja järvissä jäiden paksuus on kuitenkin edelleen lähes ennallaan (paksuimmillaan n. 30 - 45 cm), mutta virtapaikoissa sulaminen on jatkunut altapäin ja lisää sulia alueita on muodostunut mm. jokiin sen takia. Jatkossa jäiden päällä olevat lumet sulavat loskaisemmiksi ensi viikon alkuun mennessä, mutta sitten sataa päälle lisää suojalunta. Alla jäät heikkenevät lisää altapäin etenkin virtapaikoilla. Runsaspilvisyyden takia aurinko ei vieläkään vaikuta merkittävästi jäiden haurastumiseen. Suomenlahdella ulapan sulat alueet laajenevat edelleen mm. ensi viikon voimakkaan tuulen takia. Yöpakkasten heikkouden takia sulaminen on joka tapauksessa voimakkaampaa kuin uudestaan jäätyminen. Sulamisvesiä ei kuitenkaan muodostu vielä tulviksi asti.

Kasvillisuus viettää edelleen hiljaista aikaa varhaisimpien herääjienkin suhteen (lepät, pähkinäpensas ja aikaiset sipulikasvit), koska runsaspilvisyys pitää edelleen auringon lämmittävän vaikutuksen minimissä ja maahan saadaan ensi viikolla vielä lisää lunta etelärinteiden ja -seinustojen uudestaan sulaneillekin kohdille. Niinpä siitepölytiedote pysyy edelleen vain ns. valmiustilassa. Koko loppusyksyn - talven jatkunut häkellyttävän sitkeä runsaspilvisyys vain lyhyine aurinkohetkineen on nyt jatkumassa poikkeuksellisena ja se voi viivästyttää kasvillisuuden heräämistä kevääseen tavanomaista hiukan myöhäisemmäksi lähimmän viikon aikana. Mietityttää se, että onko tämä kylmien vuodenaikojen runsaspilvisyys yksi ilmastonmuutoksen merkeistä? Joka tapauksessa runsaspilvisyys on vaikuttanut myös (yö)pakkasia leudontavasti ja tasaavasti.

Routa on pysynyt helmikuun pakkasista huolimatta pääosin vähän alle 30 sentissä suojaavan lumikerroksen takia ja näin roudankin talvimaksimi muodostui yleensä tavanomaista vähäisemmäksi. Nyt routaa sulaa edelleen hyvin hitaasti altapäin, koska heikot yöpakkaset eivät enää vaikuta ko. syvyydessä. Suojasäiden ja yöpakkasten vaihtelu on tosin viime aikoina edelleen lisännyt lumipeitteen pohjalla olevan jään paksuutta ja siten heikentänyt paikoin nurmikoiden, perennojen ja pienten taimien olosuhteita.

Päivitys 14.3.2009 klo. 11:15: Ennustekarttojen antama tieto on muuttunut sen verran radikaalisti ensi keskiviikosta eteenpäin koskevan ajan suhteen, että teen päivityksen siihen liittyen. Nimittäin keskiviikoksi Etelä- ja Keski-Suomen itäreunalle tullut matalapaine jää aikaisemmin ennakoitua pidemmäksi aikaa vaikuttamaan ja se näyttää siirtyvän viikon loppuajaksi Suomen kaakkoispuolelle. Samalla korkeapaine sijoittuu Suomen ylle. Tällöin Etelä-Suomessa vallitsee torstaista eteenpäin kuiva ja kylmähkö koillisvirtaus, jossa öisin on pakkasta noin -10 astetta ja päivisin on vain aste pari plussaa. Keskiviikon jälkeen lumisateet siirtyvät vähitellen pois ja sää selkenee ainakin osittain. Terminen talvi pitänee siis vielä laajasti pintansa, vaikka auringonpaistetta olisikin tuolloin viime aikaista paljon enemmän.

Päättyvän talven jälleen hyvin leudosta luonteesta

Nyt on aika tarkastella päättyvän talven luonnetta. Sitä varten hyvänä apuna ovat Helsingin Puistolassa kerätyt säätilastotiedot, joihin on nyt lisätty helmikuu. Puistolan sääaseman tilastot: marraskuu 2008, joulukuu 2008, tammikuu 2009 ja helmikuu 2009. Näiden avulla voimme nyt tarkastella mm. talven termistä määrittelyä tämän talvikauden osalta. Viime ennätysleutona talvenahan talven terminen määrittäminen kohtasi ennen näkemättömän ongelman: Etelärannikolla ja lounaissaaristossa termistä talvea ei ollut ollenkaan ja tämä tapahtui ensimmäistä kertaa meteorologisten mittausten historiassa. Tässä on siihen liittyvät pohdintani viime vuoden helmi-maaliskuulta: A ja B.

Tällä kertaa talven terminen määritys on selvempi, vaikka tavanomaista huomattavasti leudompana olosuhteet ovat jatkuneet kylmähköstä helmikuusta huolimatta. Helmikuusta ei muodostunut ollenkaan niin kylmää kuin vuoden 2007 helmikuusta, jolloin erityisen leudon talven keskeytti erittäin kylmä helmikuu. Silloin etelärannikollakin oli pariin otteeseen kylmempää kuin -20 astetta ja Etelä-Suomen sisämaassa paikoin jopa kylmempää kuin -30 astetta. Tämän vuoden helmikuun alin ko. paikalla oli niinkin leuto kuin -16,3 astetta. Tammikuussa oli alimmillaan kylmempää (-17,8 astetta), mutta sekin lukema oli varsin hillitty. Koko Etelä-Suomen mittakaavassa monin paikoin talven kylmin aika etenkin idässä oli tammi-helmikuun vaihde: Merkintäni aiheesta. Täytyy myös muistaa, että Puistola on melko sisämaata ja siten esim. Kaisaniemessä on ollut leudompaa meren vaikutuksen takia. Joulukuun alin -6,9 oli jopa vähäisempi pakkaslukema kuin edellisenä joulukuuna ja näin erityisen leudot joulukuut ovat jatkuneet jo peräti kolme kertaa peräkkäin.

Termisen talven voidaan katsoa alkaneen tällä kertaa ainakin sisämaassa jo marraskuussa 21. päivänä, jolloin alkamisajankohta olisi jopa vähän tavanomaista aikaisempi etelärannikon suhteen. Toisaalta määritelmä täyttyi tuolloin hyvin täpärästi Puistolan mittauspaikalla (Kuvaa enemmän sisämaan Helsinkiä ja rannikko-Helsingissä terminen määritelmä ei toteutunut vielä tuossa vaiheessa) ja pakkasjaksoa seurasi kumoavaluonteinen hyvin leuto jakso, joka päättyi kunnolla vasta joulukuun lopussa. Niinpä oikeastaan terminen talvi alkoi Helsingissä kunnolla vasta 30.12., joka kuvastaa tämänkin talven merkittävää leutoutta. Talven leppoisuutta kuvaa myös se, että ainoa kunnon lumimyrsky tapahtui Etelä-Suomessa marraskuussa 23. päivänä: Merkintäni aiheesta. Sekin määrä lunta suli kokonaan pois jo joulukuuhun tultaessa.

Tammi- ja helmikuussa ei kuitenkaan tullut sellaisia leutoja jaksoja, joiden aikana vuorokauden keskilämpötila olisi ollut vähintään 5 päivää peräkkäin yli 0 astetta. Nyt maaliskuun aikanakaan tämä määritelmä ei ole vielä toteutunut, joten terminen talvi jatkuu yhä. Tosin uusimmat sääennustekartat näyttävät siltä, että tulevana viikonloppuna ja ensi viikon alussa keskilämpötilat ovat useita päiviä peräkkäin yli nollan. Siinäpä on siis ensimmäinen mahdollisuus termisen kevään alkamiseen. Myöhässä siitä ei vielä olla, sillä normaalisti kevään alku tapahtuu Etelä-Suomessa termisen määritelmän mukaan vasta selvästi maaliskuun puolivälin jälkeen.

Kasvillisuuden kannalta vaikeimmat ajankohdat tämän päättyvän talven kohdalla olivat kovimmat pakkasjaksot tammikuun alkupuolella, tammi-helmikuun vaihteessa ja heti helmikuun puolivälin jälkeen. Kuten todettua, niin ne olivat kuitenkin niin mietoja laajalla alueella Etelä-Suomessa, että moni talvenarkoina vanhastaan pidetty laji olisi niistä selvinnyt erinomaisesti ja ainakin kohtalaisesti menestymisvyöhykkeillä I ja II sekä suotuisimmilla paikoilla III -vyöhykkeelläkin. Pakkaslukemat olivat -20 astetta kovempia vain itäosissa Etelä-Suomen sisämaata ja ei kovin montaa kertaa sielläkään. Noista pakkasjaksoista vaikein oli tammikuun alun jakso, jolloin laajalla alueella ei ollut ollenkaan lunta suojaamassa perennoja ja puuvartisten lajien taimia. Nyt lopputalven aikana helmi- ja maaliskuussa suojalumeen muodostunut paksu jääkerros on ollut perennojen, nurmikoiden ja pienten taimien tukahduttamisongelmaa aiheuttava.

Joka tapauksessa talvi on ollut taas niin leuto, että kasvihuoneilmiön voimistumista ennakoivat kasvilajivalinnat talvenarkojen lajien suhteen ovat edelleen tapetilla. Kuten esim. ne lajit, joita viime vuonna esittelin tässä esittelysarjassani (Ko. merkintä sisältää muutkin osat linkkeinä). Tarkoitukseni on jatkaa uudestaan tätä esittelysaarjaa, sillä mielenkiintoisia suomalaisille tuntemattomia - vähän tunnettuja lajeja toki riittää paljon ja joista riittää kokeiltavaa vuosikymmeniksi. Tämä maailman tilanne on vain nyt sellainen huomattavasti haittaava elementti, jonka takia kalliit kasvikokeilut eivät ota tuulta purjeisiinsa mahdollisesti hyvin pitkään... Onpa hyvin sääli ja surku!

Muistutus maailman kriisin jatkumisesta

Noin parin viime viikon aikana en ole paasannut maailman ja Suomen talouspoliittisesta tilanteesta, mutta palataanpa asiaan. Vaikka harvennan tätä paasaamistahtiani, niin ette todellakaan pääse siitä kokonaan eroon, koska on edelleen erittäin tärkeää jatkaa tiedonantoja tästä maailman kriisistä, jossa suossa Suomikin on edelleen vaarallisesti. Tiedän sen, että näiden asioiden havaitseminen ei ole miellyttävää, mutta tilanne vain nyt on se, että niitä täytyy voida sietää ja tutkia. Jos täytyy kysyä miksi, niin todella tynnyrissä se kysyjä on vielä ollut.

Enää en selittele "ummet ja lammet" -tyyliin, vaan olen tästä lähtien ytimekkäämpi ja jätän teille lukijoille enemmän tilaa ottaa asioista itse selvää (Merkitsee mm. vähemmän linkittämistä nettitiedon ja ylipäätään lähteiden äärelle). Esitän asiat lyhyinä täkyinä tutkiskelun ja mielenkiinnon herättämiseksi - ylläpitämiseksi. Analyyttisempiä omia mielipiteitäni ja ajatuksiani aion esitellä enemmän uudenlaisessa / -laisissa kirjoitussarjassa / -sarjoissa, jotka tulevat olemaan jatkoa "Helvetti vai Renessanssi?!" -kirjoitussarjalleni. Päivitystahti tulee olemaan harvaa niissä pohdinnoissani. Ja oman alani asiat ovat siis tästä lähtien aikaisempaa enemmän esillä.

LaRouche PAC -sivusto: Tässä mediassa tärkeinä asioita ovat olleet esillä mm. Britannian nykyisen ja entisen pääministerin Gordon Brownin ja Tony Blairin vierailu Yhdysvaltoihin erityisesti USA:n edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin emännöimänä. Näiden brittivieraiden oikeat aikeet reissullansa: Mm. estää Barack Obaman hallinnon joutuminen FDR:n hallinnon tyyppiseen juonteeseen (New Deal), jotta heidän fasistinen pankkiiridiktatuuri pystyisi vielä korvaamaan tarkoituksella romahdutetun talousjärjestelmän globaalisti. Huomatkaa, kuinka vähän valtavirtamedia käsitteli täällä Suomessa tätä vierailua, vaikka muka sen aikana käsiteltiin koko maailmaa koskevia asioita tätä taloustilannetta koskien. Taas salaillaan!

AlexJonesChannel -videot: Viime aikoina Alex Jones on paasannut mm. Yhdysvaltain keskitysleireistä. Kyseessä ovat muka USA:n kansalaisten "omaksi turvaksi" FEMA:n toimesta kyhäämät leirit, joihin voidaan sijoittaa miljoonia ihmisiä muka "luonnon katastrofien" tai muka "pandemioiden" aikana. Alex käyttää tälläkin viikolla paljon aikaa keskitysleiridokumenttien esittelyyn ja paasaa mm. siitä, kuinka nämä leirit ovat oikeasti tämän pankkiiridiktatuurin eli Brittiläisen imperiumin eli New World Orderin tarpeisiin suunniteltuja väestönkontrollikeskuksia ja tarpeen mukaan jopa kansalaisten tuhoamiseksi suunniteltuja.

Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä -blogi: Viime aikaiset merkintöjen otsikot kertovat puolestaan: USA:n Keskitysleireistä lakiesitys, Illuminati salaseuran alku, False-flag isku suunnitteilla lähi-idässä Maaliskuussa, "Uusi maailmanjärjestys" CNN:llä, Eliitti on aloittanut H5N1 viruksen biologisen sodankäynnin ihmiskuntaa vastaan. Tässä blogissa on siis paljon myös uskomattoman kuuloista esoteerista informaatiota, mutta sen ei pidä antaa hämätä sitä validin ja tosiasioihin perustuvan tiedon tärkeyttä, joka kritiikkinä esitetään tätä NWO:a vastaan.

Oletteko miettineet myös näitä: Miksi viime aikoina Suomen valtavirtamediassa ei ole käsitelty ollenkaan kymmenien USA:n osavaltioiden suvereeniksi julistautumisia liittovaltiota vastaan juuri tämän NWO -paskan takia? Miksi Suomessa saatiin vietyä läpi kiistelty Lex Nokia -laki? Miksi eläkeikää halutaan nostaa Suomen hallituksen toimesta 65 -ikävuoteen muka talouskriisin takia? Miksi Suomen uutisissa on esitelty muka hyvänä asiana sormenjälkien ottamista avuksi ostosten maksamisessa (Hei haloo, mitä natsitoimintaa!!)?

Vastaus kysymyksiin on tietysti tavalla tai toisella NWO, joka vaikuttaa vaarallisella tavalla länsimaiden hallitusten toimintaan. Meidän tehtävä on mahdollisimman tiiviisti pohtia miten ja miksi näin on ja oltava valmiita vastustamaan epäoikeudenmukaista tyranniaa. Esim. tuossa eläkeikäasiassa on hyvin mahdollista skenario, joka on tyypillistä näissä oligarkkieliittimafian juonissa: Ensin aiheutetaan itse ongelma ja sitten tarjotaan muka ratkaisua. Täytyy muistaa myös se, että kukaan maailman johtajista ei ole vaatinut tilille näitä oligarkkipaskoja ja heidän rikoskumppaneitaan, vaikka on jo monen rivikansalaisen tiedossa, keistä on kyse / mistä on kyse.

Lukekaapa myös Hesarin ja Taloussanomien juttujen yhteydessä olevia internetkeskustelupalstoja; niistä selviää se, että monikaan ei enää niele Suomenkaan hallituksen poliittisesti korrekteja valheita. Muutos on jo alkanut, mutta valitettavan vaarallista ja yllätyksellistä se tulee olemaan... Onneksi hyviäkin uutisia kuuluu: LaRouche PAC -sivuston mukaan Barack Obama ei enää kuuntelisi näitä ns. brittiherroja yhtä pahasti kuin ennen ja Alex Jones on yhä vakuuttuneempi kansalaisaktivismin näyttelevän kaikkien aikojen roolia internetin avulla tässä kriisissä. NWO:a vastustettaessahan on muistettava rauhanomainen Gandhimainen lähestymistapa eikä pidä sortua väkivaltaisiin mellakoihin, jotka antavat NWO -eliitille aiheen käynnistää poliisivaltiomaiset poikkeustilat ja siten heidän kontrollilleen tulisi liikaa mahdollisuuksia.

Tavanomaisen kylmää, runsaspilvistä ja ajoittain lumisateista keväänviivytyssäätä

Kevät on ollut kolkuttelemassa ovelle, mutta ei ole aivan vielä alkanut termisen määritelmän mukaan, vaikka tavanomaista vähän leudommissa oloissa tämä viikko on mennyt. Viime ennusteessani pohdin kahden skenarion välillä ja tähän mennessä tilanne on muodostunut niin, että korkeapaine Venäjällä on pitänyt matalapaineet sekä Suomen etelä- että länsipuolilla. Tämän myötä leuto lounais-etelävirtaus on kääntynyt vähän kylmemmäksi kaakkois-itävirtaukseksi, jossa kosteahkossa ilmamassassa on ollut eilistä lukuun ottamatta runsaspilvistä ja ajoittain on tullut vähäisiä lumi - tihkusateita. Alkuviikolla Etelä-Suomessa saatiin muutaman sentin verran reippaampaakin lumisadetta. Lämpötilat ovat pyörineet päivisin nollan tienoilla ja parina päivänä kolmisenkin astetta plussan puolella. Öisin on ollut runsaasta pilvisyydestä johtuen vain vähän pakkasta pääasiassa 0 ja -5 asteen välillä.

Tuo kuva on otettu eilen Espoon Tapiolassa ja siinä nähdään tyypillinen kevättalvinen lumipeitteen tilanne. Lunta on paikalla n. 15 - 20 cm ja pohjimmainen osa siitä on yli kuukausi sitten muodostunutta peitettä, joka muuttui suojasään vaikutuksesta hyvin jäiseksi. Päällä on reilun viikon aikana satanutta tuoretta lunta, joka kuvan tilanteessa oli edellisenä päivänä suojaista ja muuttui yön pikkupakkasessa kovakantiseksi. Nuo jäljet kertovat tämän rakenteen: Loivat jäljet ovat pohjimmaiseen vanhaan peitteeseen useiden viikkojen aikana muodostuneita jälkiä, jotka tuoreempi lumipeite on osittain häivyttänyt. Tuoreessa peitteessä on kahdenlaisia jälkiä. Syvät ja teräväreunaiset koiran jäljet muodostuivat edellisenä päivänä peitteen ollessa suojainen ja pinnassa heikosti näkyvät jäniksen - rusakon jäljet muodostuivat seuraavan yön pakkasen jälkeen hankikantoiseen pintaan.

Sää jatkuu kevättä pidätellen melko talvisena, vaikkakin melko tavanomaisena lämpötilojen suhteen. Venäjän korkeapaine pidättelee aluksi Suomen etelä- ja länsipuolella olevia matalapaineita hollilla kaakkois-itätuulia edelleen jatkaen. Samalla kuitenkin Atlantin matalapainetoiminta on sen verran voimakasta, että rintamien sadealueet ulottuvat etenkin lounaisosiin ja etelärannikolle. Lämpötilojen ollessa tilanteessa noin nollassa ja yöaikaan muutamia asteita pakkasella sateet tulevat yksinomaan lumena ja niinpä lumipeite jatkaa vielä kasvuaan monin paikoin. Runsaimmat sateet osuvat ma - ti tienoille. Keskiviikon - torstain paikkeilla pohjoisesta näyttää kurottuvan korkeapaine, joka syrjäyttää matalapaineen etelästä. Samalla koillisesta pääsisi vähän kylmempää ja kuivempaa ilmamassaa. Sään osaksi seljetessä tämä tietäisi yölämpötilojen laskemista selvästi -5 asteen kylmemmälle puolelle. Päivisin aurinko lämmittää silti jo asteen pari plussalle siinäkin tilanteessa.

Torstaina - lauantaina lännestä tulevat Atlantin matalapaineet näyttäisivät taas saapuvan, mutta ne ohjautuisivat edelleen Suomen eteläpuolelle, joka merkitsisi uudestaan kaakkois-itätuulia sadealueiden tullessa ylle ja näin lumisateet nollakelissä - pikkupakkasessa pitäisivät olosuhteita edelleen melko talvisina. Nämä ennusteet ovat kuitenkin epäselviä näin kaukaa arvioitaessa, että muutokset ovat hyvinkin mahdollisia ensi viikon loppua arvioitaessa. Joka tapauksessa kunnon kevät näyttää ainakin vielä noin viikon odotuttaa itseään.

Tämä sääennuste antaa siis odottaa lumipeitteen (10 - 30 cm eteläisessä Suomessa) kasvua vielä useillakin senteillä etenkin lounaassa ja etelärannikolla. Pakkasten heikkous ja viimeaikaiset suojasäät ovat kuitenkin jo aiheuttaneet sen, että vesistöjen jäät ja routa ovat jo saavuttaneet talven laajimmat ja paksuimmat esiintymisensä tällä viikolla ja sulamista on päässyt tapahtumaan; etenkin joissa virtaus on sulattanut jäätä altapäin ja näin vettä on jopa paikoin vapautunut jäistä. Suomenlahdellakin länsi-eteläulapan sulat osat ovat jo vähän laajentuneet aallokonkin avulla. Etelä-Suomen järvissä jäätä on nyt keskimäärin 30:stä reiluun 40 senttiin ja Suomenlahdessa rannikolla 5 - 40 cm. Talven jäätilanne jää siis keskimääräistä vähäisemmäksi. Jatkossa jäät eivät juurikaan enää paksuunnu, koska päälle sataa lisää suojaavaa lunta ja pakkaset ovat sen verran heikkoja. Etenkin virtapaikoissa ohentuminen jatkuu altapäin. Aurinko ei vielä pääse kunnolla haurastuttamaan jäitä, koska sää jatkuu hyvin runsaspilvisenä ke - to tienoota lukuun ottamatta.

Kasvillisuuden kehitys kevääseen on jatkossa hyvin heikkoa ilmamassan kylmyyden ja auringonpaisteen vähyyden takia. Niinpä jo paikoin lumesta vapautuneilla eteläseinustoilla ja -rinteillä sipulikasvien kehitystä tapahtuu hyvin vähän ensimmäisiin versonalkuihin, kun päälle sataa lisää luntakin. Varhaisimmin kukkivat puut eli lepät (Alnus sp.) ja pähkinäpensaat (Corylus avellana) eivät etene kukintavaiheeseen, vaikka hedenorkkojen hidas notkistuminen jatkuu lämpimillä kasvupaikoilla. Pajunkissoja on jo runsaasti näkyvillä ja niidenkin kasvu jatkuu vain hyvin hitaana.

Pääkaupunkiseudun pahin viheralueongelma kautta aikain: Kanit ryyditettynä talousromahduksella ja maailman kriisin muilla vaikutuksilla

Viime vuosina kaupunkialueiden (Erityisesti pääkaupunkiseutu) kasveja uhannut suurin vaara on ollut villiintyneet ja erittäin nopeasti lisääntyvät kanit. Ne tekevät puille ja pensaille tuhoja syömällä niiden kaarnaa ja kuorta. Näitä syöminkejä ne tekevät juuri etenkin talviaikana ja näin kevään alussa tuhojälkien laajuus on vuosittain suurimmillaan. Tuo kuva on otettu viime keskiviikkona Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siinä nähdään kanien syömä peruukkipensas (Cotinus coggygria).

Kuten havaitaan, niin syöntituho on niin totaalinen, että suorastaan kaikki versot on menetetty ja yllättävän paksutkin rungot on kaluttu. Kyseessä on hyvin radikaalisti symbolinen tuho niin esteettisesti kuin taloudellisesti, koska ko. laji on ollut jo useita vuosia puutarhan merkittävimpiä nähtävyyksiä; heinäkuusta syyskuuhun sillä on ollut erityisen näyttäviä kukintohuiskiloita joka kesä, lajina se on Suomessa hyvin harvinainen ja tällä paikalla se on ollut erittäin hyvin menestynyt. Nyt tämä nähtävyys on menetetty vähintään muutamaksi vuodeksi ja ei ole ollenkaan varmaa, kuinka laji enää edes vesoo uudestaan noin pahan tuhon jälkeen. Ehkä lopullinen kuolemakin voi siksi olla edessä. Tästä voidaan siis sanoa melkoisella varmuudella, että kyseessä on koko Suomen merkittävin yksittäinen kanituho tähän mennessä. Onneksi ehdin valokuvata lajia neljänä viime kasvukautena, joten kaikki oleellinen estetiikka on minulla siitä tallessa. Kröhöm; tässä on yksi kasvivalokuvauksen tärkeistä puolista!

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on kylläkin panostettu erittäin paljon kanituhojen torjuntaan ja talvisin ko. paikalla käyskentelevä huomaakin erittäin laajasti ja runsaasti käytetyt kanaverkot ja muoviset runkosuojukset etenkin nuorilla puilla ja pensailla. Tänä talvena uutena piirteenä on kuitenkin ollut kanien ruokavalion laajentuminen ja esim. juuri peruukkipensas joutui nyt ensimmäistä kertaa tulilinjalle ja sitä ei osattu ennakoida suojauksin. Helsingin alueella yleensäkin kanit ovat jo näyttäneet hämmästyttävän kaikkiruokaisuutensa, kun jopa käsivartta paksumpia lähes keski-ikäisiä puita on kaluttu paljaaksi mm. Hesperianpuistossa ja pensaita on syöty massoittain. Kaniongelma on nopeasti pahentumassa alati ja se on jo nyt kuvan esimerkin tapaan erittäin vakava uhka taajama-alueiden lähes kaikelle vihreydelle. Kohta voi olla edessä jopa luontaisten metsäalueiden kaniongelma taajamien ulkopuolella. Uutiskynnys onkin ollut matala myös valtavirtamediassa parin viime kuukauden aikana ja kaneja on vilissyt uutiskuvissakin runsaasti.

Kanit siis lisääntyvät ahkerasti ja muodostunut tilanne onkin jo saattanut kanit kaikkien aikojen pahimman tuhoeläimen asemaan kasvien suhteen pääkaupunkiseudulla. Lait eivät kuitenkaan ole ajantasalla, vaan kaneja pidetään yhä ns. riistaeläiminä, jonka takia ainoaa riittävän oikeaa kaniongelman torjuntaa eli niiden tappamista joudutaan tekemään hankaloittavien poikkeuslupien turvin taajama-alueilla. Kanien tuhoeläimeksi lain avulla julistaminen on nyt heti tärkeää, jotta kanien systemaattinen tuhoaminen saataisiin kunnolla käyntiin ja ongelmaa vähennettyä. Eläintensuojelijat ovat kuitenkin huolissaan kaneista; sujuuko tappaminen eettisesti ja hienotunteisesti yms., mikä pahentaa tilannetta viivyttämällä kunnolla ronskeja keinoja. Itse olenkin tässä vaiheessa Arno Kasvin linjoilla: "Pataan vaan kaikki mahdollisimman suurina joukkoina!" Ja nopeasti.

Tämä kaniongelma on jo nyt johtamassa pääkaupunkiseudun ja kohta monen muunkin kaupungin kasviestetiikan vähentymiseen merkittävällä ja dramaattisella tavalla monessakin mielessä: Ensinnäkin suorat tuhovaikutukset näkyvät aina heti talvea seuraavana kesänä; kasveja kuolee ja jää kitumaan, pensaita leikataan alas jne. Toiseksi kanit alkavat määrätä liikaa sitä, mitä "voidaan" viljellä; lajivalikoima suppenee istutussuunnitelmien sisältäessä vähemmän ns. kaniherkkiä lajeja ja kasviestetiikka köyhtyy sitä kautta. Niin ei pitäisi olla, että "renki määrää mitä isäntä tekee"! Kuten olemme jo havainneet, niin kanit syövät jo melkein mitä tahansa kasveja. Kesällä lisäksi ruohovartisiakin lajeja, kuten sipulikasveja ja perennoja. Kohta muka ei voisi siis viljellä juuri mitään.

Kolmanneksi tämä kaniongelma kuvaa kierolla tavalla tätä viime aikoina paljon toitottamaani maailman tilannetta täällä Suomessakin. Meidän on muistettava tässä se, että tämä kaniongelma lähti kehittymään aikoinaan juuri ihmisten välinpitämättömyydestä ja tyhmyydestä (Merkittävä tämän maailman kriisin alkusyy), missä ilmeisesti huhujen mukaan 1980 -luvulla Helsingin Arabianrannan tienoilla laskettiin vapaaksi lemmikiksi tarkoitettuja kesykaneja. Nyt kaniongelman kärjistyessä ja maailman kriisin edettyä talousromahdusvaiheeseen astuu kuvaan mukaan koko puutarha-alaakin koskeva resurssien alasajo, mistä kärsii mm. puistosuunnittelu ja puistojen hoito merkittävästi jo tänä vuonna ja yhä pahemmin seuraavinakin vuosina.

Tähän kaniongelmaan on vaadittu kanien tappamisen sijaan istutusten suojaamista, mutta siinä piilee monta ongelmaa. Ensinnäkin tuo talousromahduksesta johtuva resurssipula iskee juuri pahimpaan saumaan, missä kanit lisääntyvät eksponentiaalisella tavalla ja samalla resurssipula voimistuu. Raha ja työpanos eivät riitä kunnollisiin ja riittävän laajamittaisiin suojauksiin. Toisekseen kalleuden lisäksi kanien laajan ruokavalion takia kanaverkoilla yms. tavoilla suojattuna kasvustoja kohtaa estetiikkaongelma; suojaukset (kanaverkot yms.) ovat kaukana puistoihin ja puutarhoihin kuuluvasta estetiikasta ja rumentavuus onkin ilmeinen. Minä ainakaan en halua katsella kasvien "keskitysleirejä". Lisäksi suojauksia voidaan joutua poistamaan ja kasaamaan edestakaisin vuodenajoittain juuri estetiikkavaatimusten ja ilkivallankin takia. Ilkivalta on tässäkin erittäin tärkeä ongelma ja se liittyy välillisesti tähän maailman tilanteeseen; ihmisten henkinen rappeutuminen ja sen moninaiset ilmenemismuodot ja vaikutukset. Ja vaikka suojauksia yritettäisiin suunnitteluideoiden avulla tehdä ympäristöön sopivammiksi, niin sekin syö resursseja, joita on lähitulevaisuudessa yhä vähemmän.

Etenkin pääkaupunkiseudun rakennettuja puistoja uhkaa siis puutarha- ja puistotaiteellinen lama / pimeä aika, jota voimistavat talousromahdus ja kaniongelma samaan aikaan yhdessä. Ei ole siksi ollenkaan kaukaa haettua sellainen kauhuskenario, missä tulisi vuosikymmeniä jatkuva uusien istutusten laittolama, joka näkyisi viiveellä aina yli 100 vuodenkin päähän; 100 - 200 vuoden päästä Helsingissä voisi olla paljonkin yli puolet vähemmän vanhoja puita kuin nyt (vanhoja kuolevia ei onnistuttaisi kunnolla korvaamaan uusilla moneen vuosikymmeneen) ja lajeja selvästi vähemmän. Helsinki voisi olla paikoin jopa heinikko - pajukko - pusikkoaroa entisiltä hienoilta rakennetuilta viheralueiltaan. Tällaiselle kasvi-idealistille onkin siksi masentavaa ja motivaatio-ongelmia aiheuttavaa tajuta tämänlaisen skenarion mahdollisuus ja selvästi miedompana versionakin se tuntuu rajulta. Mieluiten katsoisin ja itse kehittäisin juuri päinvastaista ympäristöidealismia, mutta moneen vuoteen sellaiseen ei taida olla käytännön mahdollisuuksia kylmien tosiasioiden valossa, jotka nyt paljastuvat yhä vaativammin.

Talousromahdus voi lisäksi jo aivan lähitulevaisuudessa aiheuttaa niin vakavan resurssipulan puistohoidossakin, että nurmikoita aletaan jättämään niityiksi syrjäisimmiltä alueilta lähtien ja kesäkukkien viljely lopetetaan monin paikoin. Kauhuskenarioita riittää siis tälläkin alalla ja monet niistä voivat olla aivan todellisia uhkia. Puutarha- ja puistotaide on tässä tilanteessa vähemmän kauheissakin skenarioissa etääntymässä Suomesta ennenkuin se edes kunnolla on tänne päässyt. Maisema-arkkitehdin työt vähenevät ja asema katoaa dramaattisesti. Puutarha- ja puistoalan lamaannuttua ihmisten itsensäkin tila olisi jo hyvin kyseenalainen... Onko meistä taistelemaan tässäkin mielessä lähivuosina - vuosikymmeninä paremman ympäristön ja ihmisyyden pelastamiseksi ja sitten niiden kehittämiseksi?!

Paahdesuojaesimerkkejä kuvien kera Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta

Tässä on kuvallisia esimerkkejä täydentämään ainavihantien kasvilajien paahdesuojausinformaatiota. Kuvat on otettu Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viime keskiviikkona, kun kävin paikalla lähes parin kuukauden tauon jälkeen tarkistamassa kevättalven tilanteita. Viime sunnuntaina ja maanantaina ei vielä tullutkaan kovin aurinkoista, koska sumupilvi esti paisteen hyvin sitkeästi. Joissakin säätilanteissa sumupilvien ennustaminen on sieltä kaikkein vaikeimmasta päästä. Tänään on sitten viimein ollut niin selkeää laajalla alueella Etelä-Suomessa, että paahdesuojausta on jo tarvittu. Alla näette siis vaihtoehtoja säkkikankaan käyttämiselle ko. suojauksessa. Nämä suojatut lajit ovat sellaisia talvenarkoja ainavihantia kasveja, jotka ovat arkoja jäätyneen maan paahteelle myös vanhoina eikä vain heti istutuksen jälkeisenä kevättalvena.




Jos tienoolla on ollut tarvetta marjakuusten (Taxus sp.) oksien harventamiselle (ko. toimenpide on hyvä tehdä juuri tähän aikaan), niin niitä voi hyvin käyttää luontaisena materiaalina paahdesuojaukseen. Ko. oksat ovat niin tiheitä ja kasvutavaltaan sopivia, että niiden peittävyys on muihin havukasvien oksiin verrattuna ylivertainen. Lisäksi tällainen luontainen keino säilyttää suojattavan kohteen optimaalisen ilmavana. Tässä noiden oksien alla on puksipuu eli koiranpensas (Buxus sempervirens). Laji on tunnettu eritoten barokkipuistojen kuvioistutusten ainavihantana leikattuna elementtinä ja muutoinkin muotoonleikkattuna lajina se on erinomainen. Suomessa laji on etelärannikollakin hieman talvenarka ja aurinkoisilla paikoilla erityisen arka juuri kevättalven paahteelle, jos maa on syvään jäässä. Koiranpensasta olen kuitenkin tavannut hyvin menestyvänä mm. sekä Helsingin Malmin hautausmaalla että eräällä yksityispihalla Keravalla puolivarjoisissa paikoissa, missä se ei tarvitse paahdesuojaa.




Tässä on suojattu kynttiläjukkaa (Yucca filamentosa), joka pärjää yllättävän hyvin esim. eteläseinustoilla Etelä-Suomessa, vaikka kyseessä on hyvin trooppisen ja kuuman aavikon oloinen perennalaji. Se on itse asiassa kotoisin Yhdysvaltain itäosista, joten aivan niin trooppinen laji ei ole kyseessä. Tähän aikaan vuodesta tämäkin laji kaipaa paahdesuojausta ainavihannan lehtiruusukkeensa takia etenkin, jos luomisuojaa ei ole ja sitten tietysti lumen sulettua maan ollessa silti vielä jäässä. Puutarhakaupoista saa myös erityisesti ko. tarkoitusta varten tehtyjä harsokankaita, joista tässä on tummahkonvihreä esimerkki ripustettuna osittain kanaverkon päälle. Kanaverkko oli viritetty jo syksyllä suojaksi kaneja vastaan. Paahdesuojaharsoa voi välillä poistaa kasvien päältä, kuten kuvassa, jos suojalle ei ko. hetkellä ole tarvetta; pilviset päivät. Tällaiset harsot ovat myös hyvin optimaalisesti ilmava vaihtoehto säkkikankaalle.




Tässä on melkoisen tumma versio keinotekoisesta paahdesuojaharsosta. Tässä se on viritetty ainavihannan tulimarjan (Pyracantha coccinea) ylle. Pensas on kasvanut leutojen talvien ansiosta ennen näkemättömän isoksi ja näyttää edelleen pärjäävän suhteellisen erinomaisesti uuden kasvukauden alkuun huolimatta vähäisestä - kohtalaisesta määrästä lehtivaurioita. Tässä on hyvä ehdokas etelärannikolle uudeksi mielenkiintoiseksi ja kauniiksi koristepensaaksi tulevaisuuden lämpeneviin oloihin. Tuo harson tummuus on tässä jonkin verran huolestuttava seikka, koska tumma sävy imee lämpöä voimakkaasti ja se saattaa olla pikemminkin kasvia haittaava kuin suojaava asia paahdevaikutusten torjunnassa.

Muita tässä puistossa paahdetta vastaan ko. harsolla suojattuja lajeja ovat mm. ainavihanta reunushappomarja (Berberis buxifolia) ja kastanjaköynnös (Akebia quinata), joka on leutojen talvien jälkeen ns. puoliainavihanta ja Suomea selvästi lämpimämmissä oloissa jopa lähes kokonaan ainavihanta. Se tarkoittaa sitä, että osa lehdistä säilyy uuden kasvukauden alkuun asti lähes vaurioitta ja ko. lehtien takia paahdesuojausta kannattaa siis tehdä. Tällä kertaa lehtivaurioita näytti olevan paljon, mutta ko. laji lähtee hyvin uuteen kasvuun, vaikka kaikki lehdet olisivat talven kourissa menetetty.

Arboretumprojektini kuulumisia kevään 2009 aluksi

Kevään alkaessa olla melkein aluillaan (Terminen kevät ei ole vielä alkanut; vuorokauden keskilämpötilan pitää olla määritelmän mukaan vähintään 5 päivää peräkkäin yli 0 astetta) palaan kertomaan arboretumprojektistani. Viime vuonnahan se oli istutusten osalta kokonaan jäissä, mutta kevään kylvöjä ja taimikasvatusta tein silloin jonkin verran.

Henkilökohtainen elämäntilanne ja maailman tilanne saattavat tänä vuonna pitää arboretumprojektini jopa viime vuotta pahemmin jäissä, mutta paha mennä etukäteen sanomaan mitään varmaa. Ongelmia kuitenkin on yhä ja niiden takia olen jo viime vuoden lopussa päättänyt, että en tee tänä vuonna kylvöjä ollenkaan, vaikka jääkaapissani olisi paljon sellaisiakin helppoja siemeniä, jotka eivät tarvitse esikäsittelyjä ennen kylvöä. Taimikasvatuspaikallani teen kuitenkin tänä vuonna taimistonhoitotöitä sen verran kuin kerkiän ja jaksan, mutta tässä vaiheessa on edelleen epäselvää ryhdynkö istutuspuuhiin. Se vaatisi mm. taimien roudaamista n. 50 km:n matkan taimistolta varsinaiselle arboretumalueelleni Sipooseen ja saatavilla olevan ajan / jaksamisen mukaan siinä mentäisiin hyvin orjallisesti.

Lannoitusta ajattelin ainakin tehdä arboretumalueella, kun sekin jäi viime vuonna olemattomaksi. Yksi varma tehtävä on kuitenkin heti aluksi se, että otan takaisin ulkoa taimipaikaltani kotiini sisätiloihin kevään esikasvatukseen viime vuonnakin ko. sisätiloissa kasvattamani talvenarat lajit (Tässä niitä on esiteltyinä ja viime vuonna kuvattuina Flickr -sivustossani). Pystyn tekemään siirron heti, kun lumi ja jää ovat sulaneet sen verran, että ko. taimilaatikot saa irti taimistossa. Todennnäköisesti ennen maaliskuun loppua. Mahdollisuuksien mukaan pidän laatikot toukokuun loppuun sisällä ja siirrän ne sitten kesäksi taimipalstalleni jatkotoimia varten.

Jännityksellä jo odotan, kuinka hyvin ko. taimet ovat talvesta ulkona selvinneet. Pakkanenhan ei ole ollut kovin ankaraa; ainoastaan kolmeen otteeseen päättelin Ilmatieteenlaitoksen sivujen perusteella lämpötilojen olleen -15 ja -18 asteen välillä tammi- ja helmikuun aikana ko. paikalla. Suurin ongelma on todennäköisesti ollut viime kuussa muodostunut paksu jää ja märkyys, josta johtuen taimikuolemia ainakin voi odottaa... Kaikkein arimmat lajit ovat kylläkin voineet ottaa nokkiinsa jo tuosta n. -15 asteen pakkasestakin. Mahdolliset tuhot selviävät kokonaan vasta sitten, kun ko. lajit ovat olleet sisälämpötilan vaikutuksen alla vähintään kuukauden ajan. Palaan siis ko. asiaan huhti-toukokuussa.

Tässä toistaiseksi kaikki tästä ikuisuusprojektistani. Palaan kevään mittaan kertomaan lisää mahdollisien kuvien kera. Kuvausta saatan tehdä niin kotonani taimien tultua esikasvatukseen kuin taimikasvatuspaikallani ja arboretumissani.